Tosielämän ikäero miehen ja naisen välilä

Ikäero ei saa olla kuin -5 vuotta ja ei sillä eikä ole merkitystä jos toinen 25 ja toinen 35-45 mutta silloin kun toin on 40v niin toinen onkin jo 50-60 eihän se vanhempi mukana pysy. Jos naiene halua vanhuuden viettää miehn kanssa niin pitää otta 5-10v nuorrempi mies koska miesten ikä on 69v ja neisten 79v. Itsekkin jo yli 50v mies niin pidän sellaisia miehiä lapsiin sekaatujina jootka ottavat 20 v naisen itselleen.

Mitä tekemistä millään iällä on asian kanssa, joka perustuu aivan muihin juttuihin kuin numero?

Kaikki yli 10 vuotta on liikaa. Tiedän monta tapausta missä nuori nainen on rakastunut vanhempaan mieheen (jopa 24 v). Myöhemmin naisen ollessaan itse parhaassa iässä hänellä on ollut vanha sairas ukko taakkanaan.
Kaikki tuntemani tapaukset ovat päättyneet eroon. Yhtä lukuunottamatta, koska ukko kuoli kesken eroprosessin.

Mikään ei ole liian suuri ikäero jos homma toimii puolin ja toisin. Yleensä homma ei toimi, kun ikäeroa on yli 20v. Etenkään silloin mitä vanhemmista ihmisistä on kysymys. Tietysti on muuttujia, jotka toisilla ovat vaikuttavampia kuin toisilla, esim. oma ja kumppanin terveydentila, harrastukset, mielenkiinnon kohteet jne.

Musta on perverssiä jos omat lapset on samanikäsiä kun uusi kumppani. Sionä on vaan jotain luonnotonta.

Kumppani oli yli 15 vuotta minua vanhempi, ja alkoi lopulta sairastella niin ettemme voineet nauttia ulosmenoista, tansseista lopulta ollenkaan.
Lopetin suhteen.

Nyt olen naimisissa itseäni paljon paljon nuoremman miehen kanssa, vaan sänkyhommat ovat jostain syystä lopahtaneet (hänen taholtaan siis).
Muuten menee hienosta liitto. Jos on uskollisuutta ja rehellisyyttä, niin kyllä liitto kestää, ikäerosta huolimatta.

Mitään tiettyä ikää on mahdotonta sanoa, mutta kyllä siinä tosiaan jotain perverssiä on, jos uusi kumppani on omien lasten kanssa saman ikäinen.

Itse pidän sopivana ikäerona tuota - 5 vuotta, tapauskohtaisesti saattaisi 10 vuottakin mennä. Tämä tietysti edellyttää että kumpikin elää suunnilleen samantyylistä elämänvaihetta, on saman elämänarvot, ja on ns. "henkisesti samanikäinen".

Oma "ennätykseni" ikäeroissa on se, että seurustelin 22 vuotiaana hetken aikaa 6 vuotta vanhemman tyypin kanssa, eikä se homma ikäeroon kaatunut, vaan ihan muihin juttuihin.

Nykyään olen naimissa, mieheni on vuoden nuorempi kuin minä! :)

No siis sinänsä ikäerolla ei ole merkitystä, minkäikäiset vaan voi rakastua toisiinsa ja tulla toimeenkin. Mutta ikäväksi asian tekee, että vanhempi osapuoli todennäköisesti kuolee suunnilleen sen ikäerön verran aikaisemmin. Siksi ei edes voi haaveilla vanhuudesta yhdessä jne, mitä yleensä perusikäerolla voi ainakin toivoa. Tämän vuoksi en kannata suurta ikäeroa parisuhteessa, ja pidän epäilyttävinä sellaisia, jotka tähän tahtovat. Tiedän että monet ovat onnellisia kun puoliso odotetusti kuolee ja saa sitten tämän perinnön ja on vielä monta kymmentäkin vuotta itsellä odotettavissa, hyi olkoon.

Varmaankin sellaisille, joiden mielestä suuri ikäero ei ole hyvä asia, niin heille se ei ilmeisestikään, ainakaan tuollaisilla asenteilla, ole hyvä asia. Erikoista on kuitenkin se, että monesti tuollaisten mielestä suuri ikäero olisi muillekin haitallinen tai ainakin vähemmän mielekäs. - Jokin noista tunnetuista säveltäjistä taisi olla avioliitossa selkeästi nuoremman naisen kanssa, ja tuo avioliitto oli luemma hyvinkin onnellinen. - Tulee myös mieleen eräs tavallaan julkisuudessakin esiintynyt naishenkilö, joka aviosiippojen poismenon johdosta solmi ainakin kolme avioliittoa. (Ja pidän hyvin mahdollisena että hän on jäänyt, nyt jo verrattain ikääntyneenä, kolmannen kerran leskeksi.) - Ja sitten myös eräs naishenkilö, joka julkisuudessa kertoi menneensä hyvin rakastuneena itseään kolmekymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa avioon. (Mutta enpä kerro enempää ettei hän ehkä tunnettavasti yksilöityisi.) - Kun tuossa jotkut viittaavat vanhojen naisleskien yksinäisyyteen ja sen perusteella vetävät johtopäätöksen, että tuo yksinäisyys johtuisi puolisoiden suuresta ikäerosta, niin tuollainen ajattelumalli vaikuttaa aika erikoisen ja kaavamaisen yksioikoiselta.

Itse en ainakaan nuorena osannut (enkä osaisi vieläkään) kylmästi laskelmoida rakastuessani tulevaan mieheeni, että minkähän ikäisenä tuo toinen sitten sairastuu tai kuolee...Sitä vaan rakastuu toisen persoonaan. Mitä tulee siihen, että nuori nainen menisi vanhemman miehen kanssa naimisiin rahasyistä, on täyttä puppua, ainakin omalla kohdallani. Eipä ole ollut rikkauksista tietoakaan, eikä olla kaivattukaan. Elämänkohtaloita on niin monenlaisia, kukin elää tavallaan.