Kaikki tapahtu yhtäkkiä

Et kertonut, minkä ikäisiä olette ja kauanko olette olleet kimpassa ja kauanko olette asuneet yhdessä.

Usein nuorille voi tulla ajatuksia, josko muunlainen elämä (jopa muussa kaupungisa, maassa) olisi sittenkin kiinnostavampaa.
Aikuinen, tasapainoinen ihminen taas osaa arvostaa upeaa kumppania ja hyvää parisuhdetta
ja tietää
että silti saattaa tulla välillä hieman väljähtäneempiä kausia
jopa ohimeneviä ihastuksia
mutta
oma kumppani ja juuri tämä parisuhde
vie sittenkin voiton
ja on arvokkainta maailmassa.

Jutelkaa,
miksi juuri te olette yhdessä. Mikä viehätti silloin, mitä asioita arvostatte tänään. Mikä toisessa ja teidän suhteessanne on ainutlaatuista ja säilytettävää.

Toivottavasti kumppanisi on tosissaan,
jotkut naiset valitettavasti harrastavat "oikuttelua" tällaisilla asioilla --- luulevat voivansa säikäyttää kumppanin ja saada tämän polvilleen (kosimaan, parantamaan tapansa jne jne) ja kiristävät jotain uhkauksellaan lähteä. Oikeasti ei ole lähdössä mihinkään.
Todella halpamaista, epäkypsää....

Jokatapauksessa:
jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan.
ITSE täytyy löytää sisältöä elämään, mielekästä tekemistä, töitä, harrastuksia, mielenkiinnon kohteita. Toinen ihminen EI ole se, joka tuo tai ei tuo onnellisuuden tunnetta. Toivottavasti tyttösi ymmärtää tämän. Samoin sinä.

Hyvä parisuhde ja ihana ihminen on lopulta vain "plussaa"

Muutenkin on oltava hyvä olla.

Vähän päälle 22v ja 24v (minä) ollaan asuttu nykyisessä asunnossa about kolmisen vuotta. Yhdessäoloa on tullut noin 4,5v.

Tämä on koko seurustelun aikana ensimmäinen tälläinen. Miettimis -asia, mitä haluaa tehdä? Joten täysin uutta minulle.
Molemmilta löytyy sekä yhteisiä että yksittäisiä tekemisiä. Kummatkin on tietoisia asiasta. Liikutaan siis ihan normiasioissa.

Ollaan juteltu...tai no yritetty. Mutta kun nainen sanoo, ettei nyt halua miettiä tätä, vasta kun lähtee tuossa muutamanpäivän päästä pariks päiväks poies hieman miettimään. Palailee vastauksen kanssa. Oli jopa silleen, ettei välttämättä silloinkaan tiedä.

Yhteisiä, että omia kavereita myös löytyy ja muutenki kaikki rullaa aivan hyvin tai meni hyvin. Pahinta tässä on odottaminen, kun itse en ole valmis luopumaan/menettämään häntä.

Ollaan annettu myös toisillemme myös "omaa" rauhaa ja tilaa. Ettei hengitetä koko ajan toistemme niskaamme.

Yleensä kun ollut joku asia päin hel...asia kuin asia. Niin pari-kolme päivää ja taas menee hyvin. Tätä on nyt kestäny hieman pidempää.

Sä et taida naisia tajuta yhtään? Kun nainen sanoo haluavansa miettiä asioita ihan yksinään, hän tarkoittaa, että haluaa erota. Ei vaan jostain syystä sitä sulle uskalla suoraan sanoa. Tuo, ettei tiedän jonkun määräajankaan kuluttua, mitä vastaa, tarkoittaa sitä, että kuvioissa on jo toinen mies. Sori.

Saattaa olla nuinkin niinkuin edellinen kirjoittaa, mutta itse naisena olen tehnyt nuin että "haluan miettimisaikaa" piruuttani, olen tyytymätön nykyiseen suhteemme tilaan ja haluan asiaan muutosta. Tiedän, että mies ei halua erota, siksi tuo on kamala mutta toimiva keino saada piristystä suhteeseen.. Viimeistään kun eroatte, nainen luultavasti tajuaa tehneensä virheen ja haluavan sinut takaisin. Eri asia on suostutko tuohon vai et.. Olette olleet suht kauan yhdessä, joten tuollaisia varmasti tulee ja suhde kaipa piristystä, illallisia, kukkia, seksiä pitkillä esileikeillä ym, tietenki naisen mielialan mukaan. Vaatii taitoa ;)

Hei!

Olen 24v nainen ja mieheni on vuoden vanhempi. Olemme olleet yhdessä yhtä kauan kuin tekin. Avomieheni ilmoitti minulle pari kuukautta sitten, että haluaa miettimisaikaa ja sovimme jo tulevasta asumuserosta. Ajatus yksinolosta hirvitti kuitenkin meitä molempia niin paljon, että sovimme olevamme yhdessä vielä pari kuukautta ja tunnustella miltä yhdessäolo tuntuu. Miehen tunteet minua kohtaan palasivat, mutta minä aloin ajattelemaan asioita, jotka ovat suhteen takia jääneet tekemättä. Enkä tarkoita sinkkuilua, vaan eri kaupunkia ja opiskelupaikkaa sekä itsenäisyyttä.

Ilmoitin viikko sitten, että tarvitsen omaa aikaa ajatella asioita. Ja ihan aidosti lähdin tälle tielle siksi, etten halua katua tekemättömiä asioita. Haluan myös selvittää, onko avomieheni se ihminen, jonka kanssa menen naimisiin ja teen lapset. Jos samat tunteet olisivat mielessäni vielä kymmenenkin vuoden päästä, olisi kauheaa erota jos lapsiakin olisi.

Meilläkin suhde on toiminut hyvin, viihdymme yhdessä ja seksiäkin on. Uskon, että jos naisesi on yhtään fiksu, hän haluaa puhtaasti ajatteluaikaa. Jos hän ei ole, sitten kuvioissa voi olla joku uusi ihastus, jonka avulla on helppo irrotautua teidän suhteestanne. En usko, että kannattaa mitään askarteluja tai leipomuksia tehdä, ne saa vaan sun olon noloksi, jos hän palaakin ilmoittamaan haluavansa eron...

Tsemppiä sulle!

P.S. Jos olet maksanut kaikki ulosottovelkasi, voit pyytää siitä todistuksen ulosottovirastosta. Tällä voit todistaa esim. vuokranantajalle, että olet hoitanut asiasi.

Ei tuo nyt automaattisesti tarkoita sitä että on "uusi kierroksessa"!. Anna hänelle aikaa äläkä yritä väkisin pitää yhteyttä. Toisinsanoen, säilytä ylpeytesi ja omanarvon tuntosi. Jos matelet kukkakimppujen ja leivoksien kanssa ne eivät tuossa tilanteessa tee samaa vaikutusta kuin treffifiiliksillä oltaessa! Miten romanttinen illallinen muka korjaisi sen jos toinen ei tiedä mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Lähesty ennemmin ystävänä.
Kavereillani oli sama tilanne ja olivat vähän aikaa erossa. Toinen löysikin uuden mukavan tuttavuuden ja taukoa halunnut(mies) ilmeisesti käsitti mitä oli menettämässä. Palasivat yhteen ja nyt naimisissa. Toisaalta, jos parikymppisenä pitää miettiä ettei toinen oikein kiinnosta niin ei se varmaan paras suhde ole tulevaisuuden kannalta.
Niin, ja minut (nyt entinen) poikaystävä jätti koska ei tiennyt mitä haluaa ja tuli sitten pitkän ajan päästä katumapäälle. Minulla oli syviä tunteita häntä kohtaan ja varmasti naimisiinkin olisin mennyt mutta ei tuleva mieheni voi olla mikään tuuliviiri, niin kyllä ne tunteet kuoli aika nopeasti ja eteenpäin on mentävä! takaisin yhteen ei siis koskaan palattu ja hyvä niin :) Eli mieti myös tarkkaan mitä sinä haluat ja tavoittele sitä!

kyllä se vaan mullekkin tuli ekana mieleen, että on ihastunut toiseen

"Women, like monkeys they are. Won't let go one branch until they get a firm grip of another."

Kumpikin teistä on vastuuntunnoton, omaa napaansa yhtään pidemmälle näkevä, täysin kypsymäton raakile. Vaikka olettekin sukukypsiä fyysisesti, henkinen tasonne ei lainkaan ole vielä samalla tasolla!

Muuttakaa kumpikin omie vanhempienne luokse vielä muutamaksi vuodeksi kasvamaan ja kehittymään rauhassa.
Auttakaa vanhempianne kaikissa kotihommissa ja käykää kotoa(koulun ohella) toissä! Saakaa luottotietonne kunnialliselle tasolle, säästää tulevaisuutta varten joka tilistä 20%.

Muutaman vuoden päästä kumpikin (toivottavasti) on henkisesti PALJON korkeammalla tasolla!

4-5v on parisuhteessa "kipuraja nro 1" hyvin monesti.. Siinä kohtaa punnitaan, onko suhteesta mihinkään vai oliko se sitten siinä. Itekin ollu jo kaks kertaa pidemmässä suhteessa - toinen kesti just sen 5v ja toinen 4,5v...

Keskustelemalla asiat selviää - ei liikaa miettimällä yksinään ja panttaamalla ajatuksia. Yleensä siinä kohtaa toinen on jo prosessissa paljon pidemmällä kuin toinen ja voi tulla sen vuoksi asiat liian nopeasti päin näköä sitten loppuviimein.. Parempi, että molemmat tietää missä mennään ja minkälaisia asioita kelataan.

Tsemppiä! Ei se aina loppua tarkoita, jos mietityttää.