Hieman taustaa. Olen 32-vuotias mies pääkaupunkiseudulta. Löytyy yliopistotutkinto, erinomainen toimeentulo, terveet elämäntavat, alkoholia kohtuudella, liikuntaa päivittäin, mukava ystäväpiiri, oma asunto, mökki järvenrannalla yms. Terveellä maalaisjärjellä varustettu, Katseenkestävä, hyvin pukeutuva ja strategiset mitat 192/97. Olen tavannut muutaman täydellisen ihmisen (lue: itseään täynnä olevan) mutta minä olen epätäydellinen omine vikoineni.
Kolme pidempää ( 3 vuotta) parisuhdetta takana ja ei vain tunnu löytyvän naista, jonka kanssa yhteiselo löytäisi selkeät urat.
Olen elänyt yksin useita vuosia, joten osaan laittaa ruokaa, pestä pyykkini ja tehdä muutkin kotityöt. Mutta luonteeltani olen niin mukavuudenhaluinen, että teen usein asioita aina viime tingassa. Oikeastaan koko elämäni olen tärkeätkin asiat tehnyt viime minuuteilla, ja Hannu Hanhen tyyliin olen aina oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Pienimmällä mahdollisella panostuksella olen saavuttanut lähes kaiken mitä voi toivoa.
Toinen ominaisuuteni on, että viihdyn myös hyvin omissa oloissani ja tietyllä tavalla olen introvertti eli menetän energiaani hyvin paljon esim. sosiaalisen työpäiväni aikana. Latautuminen tapahtuu sitten liikuntaharrastuksissa, pääosin yksilö/parilajeja kuten punttisali, tennis, sulkapallo yms. Myös kotona, ne vähäiset hetket, tarvitsen joskus omaa aikaa. Eli nainen joka haluaa olla jokainen ilta kainalossani kehräämässä aiheuttaa ahdistusta minulle. Huomatkaa joka ilta, tykkään siis itsekin halailla/suukotella yms. mutta aina ei vain jaksa. En ole myöskään kovin innokas matkustamaan vaikka työssäni saatan kiertää maailman useampaan kertaan vuodessa. Lähes kaikki minua viehättävät naiset kuitenkin tuntuvat olevan, ellei nyt matkustusfriikkejä, niin todella innokkaita reissaajia.
Parisuhteissa olen huomannut, että alussa ollessani totaalisen rakastunut, teen naisen eteen todella paljon. Mutta ajan kanssa tuo mainitsemani mukavuudenhaluisuus tulee esiin. Silloin yleensä alkavat riidat mm. kotitöistä. Esim. Leffaa katsoessa syön pitsaa. Minua ei haittaa vaikka pitsalaatikko ja tyhjä colapullo jää olohuoneen pöydälle vaikka päiväksi – kahdeksi. Mutta jokaisessa suhteessani kauniimpaa osapuolta asia on aina raivostuttanut, ja yleensä silloin alkaa käskyttäminen ”Vie nuo heti pois!” tms. Tämä taas aiheuttaa minussa vastareaktion, koska en voi sietää käskyjä, olen aina kulkenut omia polkujani. Ihmettelen miksei voi korjata niitä itse pois ilman valittamista. Näin vältyttäisiin riidoilta ja molemminpuoliselta pahalta mieleltä. Tähän ei kukaan voi sanoa, että kyllä pitäisi itse osata korjata ne pois. Osaanhan minä mutta se ottaa aikansa. Jos haluaa nopeammin se on itse tehtävä.
Yksin eläessäni kotini on aina ollut siisti mutta edelleen teen kotityöt sykleissä. Välillä tiskit/pyykit kertyvät ja sitten taas hoidan kaiken viimeisen päälle. Naisten kanssa vain ei millään kohtaa tämä. Vaan olen joutunut jatkuvasti kuuntelemaan asiasta nalkuttamista, tai miksi sitä nyt sanotaankaan. Asiat pitäisi aina hoitaa heti, kun nainen haluaa ja miehen pitää hoitaa minimissään 50 % kotitöistä. Mitään arvoa ei anneta sille, että maksan aina ravintolalaskut, lomamatkoilla kaikki extrat, käytännössä kaikki kauppaostokset, kannan kauppakassit yms. miesten hommat. Omaa autoa ei tunnu myöskään naisilla olevan, joten mersuni on jatkuvasti menossa IKEAan, Jumboon tai Selloon. Itse sitten matkustan ratikalla salille.
Nyt kun, olemme avopuolison kanssa laittaneet hopeat jakoon. Niin kertokaa minulle mistä ja miten löydän naisihmisen, joka sopii minulle? Rakastuneena ei osaa hakea toisesta noita ominaisuuksia esiin. Vai pitäisikö tehdä joku Webropol kysely, jonka sitten n. puolen vuoden seurustelun jälkeen teetättää ehdokkaalla Seuraavan parisuhteen en enää haluaisi olla ohilaukaus. :(
Asiallisia vastauksia ja ajatuksia otetaan vastaan kiitos.
Nimimerkillä: En ole täydellinen olen vain oma itseni.
Kolme pidempää ( 3 vuotta) parisuhdetta takana ja ei vain tunnu löytyvän naista, jonka kanssa yhteiselo löytäisi selkeät urat.
Olen elänyt yksin useita vuosia, joten osaan laittaa ruokaa, pestä pyykkini ja tehdä muutkin kotityöt. Mutta luonteeltani olen niin mukavuudenhaluinen, että teen usein asioita aina viime tingassa. Oikeastaan koko elämäni olen tärkeätkin asiat tehnyt viime minuuteilla, ja Hannu Hanhen tyyliin olen aina oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Pienimmällä mahdollisella panostuksella olen saavuttanut lähes kaiken mitä voi toivoa.
Toinen ominaisuuteni on, että viihdyn myös hyvin omissa oloissani ja tietyllä tavalla olen introvertti eli menetän energiaani hyvin paljon esim. sosiaalisen työpäiväni aikana. Latautuminen tapahtuu sitten liikuntaharrastuksissa, pääosin yksilö/parilajeja kuten punttisali, tennis, sulkapallo yms. Myös kotona, ne vähäiset hetket, tarvitsen joskus omaa aikaa. Eli nainen joka haluaa olla jokainen ilta kainalossani kehräämässä aiheuttaa ahdistusta minulle. Huomatkaa joka ilta, tykkään siis itsekin halailla/suukotella yms. mutta aina ei vain jaksa. En ole myöskään kovin innokas matkustamaan vaikka työssäni saatan kiertää maailman useampaan kertaan vuodessa. Lähes kaikki minua viehättävät naiset kuitenkin tuntuvat olevan, ellei nyt matkustusfriikkejä, niin todella innokkaita reissaajia.
Parisuhteissa olen huomannut, että alussa ollessani totaalisen rakastunut, teen naisen eteen todella paljon. Mutta ajan kanssa tuo mainitsemani mukavuudenhaluisuus tulee esiin. Silloin yleensä alkavat riidat mm. kotitöistä. Esim. Leffaa katsoessa syön pitsaa. Minua ei haittaa vaikka pitsalaatikko ja tyhjä colapullo jää olohuoneen pöydälle vaikka päiväksi – kahdeksi. Mutta jokaisessa suhteessani kauniimpaa osapuolta asia on aina raivostuttanut, ja yleensä silloin alkaa käskyttäminen ”Vie nuo heti pois!” tms. Tämä taas aiheuttaa minussa vastareaktion, koska en voi sietää käskyjä, olen aina kulkenut omia polkujani. Ihmettelen miksei voi korjata niitä itse pois ilman valittamista. Näin vältyttäisiin riidoilta ja molemminpuoliselta pahalta mieleltä. Tähän ei kukaan voi sanoa, että kyllä pitäisi itse osata korjata ne pois. Osaanhan minä mutta se ottaa aikansa. Jos haluaa nopeammin se on itse tehtävä.
Yksin eläessäni kotini on aina ollut siisti mutta edelleen teen kotityöt sykleissä. Välillä tiskit/pyykit kertyvät ja sitten taas hoidan kaiken viimeisen päälle. Naisten kanssa vain ei millään kohtaa tämä. Vaan olen joutunut jatkuvasti kuuntelemaan asiasta nalkuttamista, tai miksi sitä nyt sanotaankaan. Asiat pitäisi aina hoitaa heti, kun nainen haluaa ja miehen pitää hoitaa minimissään 50 % kotitöistä. Mitään arvoa ei anneta sille, että maksan aina ravintolalaskut, lomamatkoilla kaikki extrat, käytännössä kaikki kauppaostokset, kannan kauppakassit yms. miesten hommat. Omaa autoa ei tunnu myöskään naisilla olevan, joten mersuni on jatkuvasti menossa IKEAan, Jumboon tai Selloon. Itse sitten matkustan ratikalla salille.
Nyt kun, olemme avopuolison kanssa laittaneet hopeat jakoon. Niin kertokaa minulle mistä ja miten löydän naisihmisen, joka sopii minulle? Rakastuneena ei osaa hakea toisesta noita ominaisuuksia esiin. Vai pitäisikö tehdä joku Webropol kysely, jonka sitten n. puolen vuoden seurustelun jälkeen teetättää ehdokkaalla Seuraavan parisuhteen en enää haluaisi olla ohilaukaus. :(
Asiallisia vastauksia ja ajatuksia otetaan vastaan kiitos.
Nimimerkillä: En ole täydellinen olen vain oma itseni.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Oot läski.
Itsellänikin tuli mieleen, että aloittajan ulkonäössä voi olla jotain vastenmielistä. Vähän kuten siinä Sinku laivalla sarjan 35v yh-mies.
Oletko korkannut yhtään neitsyttä?
Upeita vastauksia pojat!
Olisipa hienoa nähdä millaisia arjen sankareita noiden nimimerkkienne takana piilottelee. Mutta jatkakaa toki ehkäpä tämä palsta oli väärä tämän kirjoitukseni julkaisuun.
Ihan asiallisesti tässä kysytään.
Mutta jos olet niin poika, että et jaksa edes jälkiäsi siivoja ja viedä roskiasi roskiin, niin eihän tätä keskustelua kannata sitten jatkaa.
hei,
ootko avoin? kaikesta mun mielestä pitäisi pystyä puhumaan suhteessa ja tehdä niitä kompromissejä.
musta ei auta että tilität täällä sun tuntoja jos sun exät tai tulevat tyttikset ei ymmärrä sua. sun kriteereissä ei oo mitään outoa ja sun on oikeus olla sitä mitä oot.
ei pizzalaatikot tai kevyt nalkutus ole mitään erikoisen suuria parisuhdekriisejä jotka välttämättä johtaisi eroon, muta rakkaudettomuus tai avoimuuden puute kyllä. eli ole avoin ja kerro mitä haluat ja mitä kaipaat.
varmasti näin joskus tapaat sopivan naisen.
Moi nanna11,
kyllähän tälläisistä asioista pystyy puhumaan mutta ei sitä rakastuneena kumpikaan osapuoli vielä välttämättä tiedosta niitä pikku asioita, jotka alkavat ärsyttämään myöhemmin.
Ongelmahan on siinä, että minulle kolahtavat menestyneet sporttiset
uranaiset, jotka sitten tietysti soveltavat kotona sitä työelämässäkin menestyksellä toimivaa konseptiaan. Toisin sanoen tarvitsevat kotiin miehen, joka ottaa käskyjä kuuliaisesti vastaan.
Seuraa ei ole ongelma löytää mutta iän myötä on tietysti alkanut miettiä perheen perustamista. Pitäisikö katsoa täysin erityyppistä naista. Olkoon puhe sitten siitä vaimoaineksesta vaikka.
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.fi/2010/11/luonnetyypin-ja-temperamentin-vaikutus.html
Kannattaa lukea tämä.
Olet tavallisen tylsä mies, jossa ei ole särmää. Varmaan yhtään tatuointiakaan ei sulta löydy. Hanki edes yksi, niin naiset kiinnostuu heti, koska oot niin erilainen ja jännä sitten.
Kaksi tatuointia löytyy. Ja ylempänä taisinkin mainita, ettei naisseuran-saanti ole ongelma. Kiitos kuitenkin kontribuutiostasi tähänkin ketjuun.
Tylsältä vaikutat siitä huolimatta. Ehkä joku toinen tylsä nainen jaksaa seuraasi.
Olet temperamentiltasi hyvin samankaltainen kuin minä. Myös tavoissa on paljon samankaltaisuutta, esim. tuossa, miten työt saattavat välillä kasaantua jne, miten pidät matkustelusta, kuinka tarvitset omaa tilaa tms.
Olen myös ihastunut aina kumppaneihin, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän kokemushakuisia, halunneet matkata ympäri maailmaa, nauttineet sosiaalisuudesta eivätkä ymmärtäneet sitä oman tilan tarvetta, mikä minulla on. Viihdyn kyllä hyvin ihmisten seurassa, mutta tarvitsen aikaa latautua omassa rauhassa ja tehdä omia juttujani.
Silloin harvoin, kun törmään ihmisiin, joiden kanssa synkkaa, ovat nämä ihmiset varattuja.
Oletko yrittäny keskustella noista asioista järkevästi ja rauhallisesti kumppaniesi kanssa? Tulee jotenkin sellainen fiilis, että olet vaan padonnut noita asioita itsesi sisälle, etkä koskaan keskustellut niistä.
Tietysti asioista on keskusteltu ihan aikuisten kesken, kun ne ovat tulleet esille. Itsepäisyys ja periksiantamattomuus ovat niin vahvoja luonteenpiirteitä ja exässä tuntui samat ominaisuudet olevan vahvoja = mahdoton yhtälö.
Virheesi on, että itsepäisesti uskot naisen olevan jotenkin mieheen rinnastettavia olentoja. Näin ole. Luultavasti uranaisestakin saa ihan mukavan naisen rinnalleen, mutta tämä edellyttää sitä, että hän näkee sinut pomonaan, ei päinvastoin. Eli kyse on siitä, ettet osaa käsitellä naisia. Eri asia sitten on, kannattaako ottaa sporttista uranaista, jotka yleensä ovat hieman takakireää ja neuroottista sorttia.
Et ole vain kohdannut ihmistä jonka kanssa synkkaa muuta kuin sillä "olen ihastunut-rakastunut" tasolla.
Valitettavasti harva nainen nykyään osaa myöskään rakastaa miestä ihmisenä ja persoonana vaan kyllä se vähän niin menee että naisen tunteet ohjaa häntä eikä hän tahdonvoimallaan osaa sitten hallita itseään ja mm. nalkutusta tai jatkuvaa jäpättämistä.
Vierestä seuraillut muutamien kavereiteni suhteita ja pahimmillaan naisesta tulee jonkinlainen emäntä/äiti miehelle vaikka mies ei ole todellakaan mikään poikanen vaan ottaa asiat ns. rennommin.
Nämä on näitä nykyajan kiroja varsinkin meille miehille jotka kuljemme omia polkujamme emmekä heti taivu siihen feministis-porvarillis-kulutus-kulttuuriin jossa rakennetaan naisen ehdoilla pesää.
Sinun kannattaa alkuvaiheessa vain yksinkertaista lyödä jarruja päälle ja katsoa onko siinä mitään mieltä ihastua/rakastua ihmiseen joka loppupeleissä yrittää hallita sinua.
Naiset osaavat myös sen syyllistämisen taidon eli sitten alkaa se "sä et rakasta mua" tai "jos sä olisit mies niin sä..."
Valitettavasti monet nykynaiset ovat yksinkertaisesti REPPANOITA mm. parisuhteessa ja heidän huomionsa kiinnittyy siihen että kaikki näyttää kivalta.
Sinä tarvitset vain TAHDONVOIMAA vastustaa sitä rakastumista silloin kun huomaat naisessa niitä piirteitä ettei hänen kanssaan tule toimeen.
Itse en ole koskaan asunut naisen kanssa koska suhteet ovat päättyneet sitä ennen hyvistä syistä.
Olen myös huomannut että perinteinen parisuhde ei oikein sovellu minulle johtuen siitä että niissä tuo naisten asema on nykyaikana muuttunut, ei tasa-arvoisemmaksi vaan jonkinlaiseksi diktatuuriseksi pomputukseksi verhoiltuna Ikean, Marimekon yms. rääsyihin.
Keskity siis rakastamiseen ja pidä huoli että nainen rakastaa myös sinua sellaisena kuin olet eikä yritä muokata sinusta jotain puudelia joka sopii hänen elämäänsä.
Periksiantamattomuus ja itsepäisyys ovat parisuhdetta vaikeuttavia luonteenpiirteitä. Vaihtoehtoina on joko pitää niistä kiinni tai opetella joustavammaksi. Jotta voit pitää niistä kiinni JA olla parisuhteessa, tarvitset joustavan ja periksiantavan puolison. Mutta tyydyttäisikö se sinua muuten?
Noita piirteitä voi oppia hillitsemään, jos haluaa, ei niiden vangiksi tarvitse jäädä. Viisasta onkin opetella joustavuutta, opetella näkemään harmaan eri sävyjä. Moni oppii sitä iän myötä, mutta eivät toki kaikki. Parisuhteessa parhaillaan se toinen ihminen on vain niin arvostettava, että tämän muutoksen haluaa tehdä ihan hänen vuokseen.
Tosin kolmen parisuhteen kokemuksen jälkeen suosittelisin sinulle harjoittelua jo sinkkuaikana. Esimerkiksi siivoamalla lojuvat tavarat joka toinen päivä, vaikkei se kuuluisi normaalisti tapoihisi. Pienestä ja konkreettisesta voi aloittaa. ;)
Itse olen opetellut monessa suhteessa paremmaksi kumppaniksi menettämättä kuitenkaan itsestäni mitään sellaista, joka on oikeasti tärkeää itselleni. Voitkin kysyä kuinka tärkeää sinulle on olla itsepäinen ja oikeassa? Mitä menetät, jos et jätä asioita viime tippaan?
Siinäpäs oli kasa paskaa.
Ehkä niiden naisten olisi ollut syytä opetella joustavimmksi?
Ehkä he eivät pysty, aivan kuten sinäkään et. ;)
"Voitkin kysyä kuinka tärkeää sinulle on olla itsepäinen ja oikeassa? Mitä menetät, jos et jätä asioita viime tippaan? "
Kuinka tärkeää naiselle on olla sitten idioottivammainen kontrollitiukkapipo?
Sinäkin vaikutat anaaliselta varsinkin kun yrität selkeästi käskyttää aloittajaa olemaan "parempi kumppani".
Säälittää sinun seuraava hoitosi.
Aloittajan ongelma on juuri siinä, missä hän itsekin näkee sen olevan: "Ongelmahan on siinä, että minulle kolahtavat menestyneet sporttiset
uranaiset."
Tästä ryhmästä naisia varmaan n. 90% on luonnostaan enemmän tai vähemmän kontrollifriikkejä.
Rennon, joustavan ja suurpiirteisen luonteen ja asenteen omaava nainen ei ole useinkaan kovin tavoitteellinen eikä kunnianhimoinen. Ei pingota töissä eikä kotona, ei välitä muutamasta liikakilosta tai selluliittimuhkurasta.
Kaikkea ei voi saada. :)
Niinpä. Menestynyt sporttinen uranainen = tottunut dominoimaan, olemaan rohkea ja ulospäinsuuntautunut. Kun sä olet intorvertti ja tietyissä rajoissa turvallisuushakuinen.
Eli se, millainen nainen sulle sopisi olisi myöskin itsenänen introvertti, mutta kolahtaako sellainen suhun. Sellaisia on paljon nörttinaisissa ja humanisteissa, mut meneekö teillä muuten arvot ja maailmankuvat yhteen? Mikä taas merkkaa paljon niille nörteille ja humanisteille jos ei sulle merkkaakaan.
Rento nainen on rento pukeuutmisensa ja kroppansakin suhteen. Kestätkö sä taas sellaista?
Ja sit kun mietit suhteita "ei epäonnistu" -mentaliteetilla, niin se kertoo aika konservatiivisesta suhdekäsityksestä. Ja konservatiivisia naisia on vähemmän kuin miehiä. Ja konservatiiviset naiset kaipaa taas helposti sellaista tosi johtamiskykyistä alfamiestä.
Mieti sitä perhe-elämää siltäkin kannalta, et mitä se oikeasti tulis käytännössä olemaan. Kuka hoitaa lapset ja tekee kotityöt? Lapset ei oo hiljaa, ne on emotionaalisesti vaativia aluksi 24/7. Jos sulla on kova tarve olla yksin, onko omat lapset ollenkaan sulle se juttu? Vai onko se jotain, mitä haluat koska se kuuluu tiettyyn elämänmalliin, jonka sä olet sisäistänyt ja sun on ollut helppo sitä toteuttaa. Onks lapset oikeasti sun halu sen itsensä takia?
Se hyvä puoli siinä on, et kaikki ei oo niin helppoa ja tulee se tajua että kaikkea ei voi saada, että sitten oppii erottamaan mikä on todella tärkeää, tekemään paljon sen eteen, kestämään pettymyksiä, joustamaan jne.
mitään "oikeita" ei ole olemassakaan!
on vaan suht sopivia ja vääriä
Saat varmasti lukuisia neuvoja miten voit löytää kunnon naisen tai miten sinun pitäisi suhteessa parantaa tapojasi. Ne ovat tyhjää sanahelinää.
Todellinen syy vaikeuksiisi on, ettet osaa suhteissasi osoittaa dominanssiasi suhteessa naiseen. Voit elää huoletta miten haluat, nainen jopa innolla siivoaa jälkesi, jos olet naista voimakkaampi ja tämän hänelle myös osoitat.
Miehen tulee alistaa naista, alistamisen ei tarvitse olla kovakouraista tai henkisesti halventavaa. Vaan alistamisessa on kyse siitä, että nainen mukautuu miehen tahtoon, ei toisinpäin, ja näin saadaan perheeseen luonnonmukainen työnjako ja valta-asetelma.
Esim. tämä nykyaikainen vouhotus kotitöistä on itselleni aivan käsittämätön. Lähes kaikissa ystäväperheissä ja itsellänikin siivoamisen ja tiskaamisen hoitaa täysin nainen ilman mitään kitinää, luotaisella naisellisella tavalla. Mies kyllä tekee ruokaa ja sekoittaa paukut ja huoltaa auton.
Näinhän se terveissä suhteissa on. Ap ei ole välittänyt kommentoida esitettyjä asiallisia näkökulmia, minkä tulkitsen merkitsevän, että hän vastustaa niitä ideologisista syistä. Luultavasti on osaltaan rakentanut egonsa näiden "sovinististen" näkemysten vastustamisen varaan. Siperia kyllä opettaa ja on opettanutkin, mutta kovakalloinen ystävämme ei ilmeisesti ole vielä valmis oppimaan.
Etukäteen on mahdotonta tietää mitkä ovat niitä pieniä asioita, jotka myöhemmin alkavat ärsyttää. Kuten itsekin toivoIt että tulet hyväksytyksi omana itsenäsi, toivoo varmasti parisuhteen toinen osapuoli samaa ja hänkin ostaa samalla lailla "sian säkissä" ;) suhteen alkuvaiheessa (kun molemmat haluavat näyttää vain paremmat puolensa).
Mielestäni kysymys on priorisoinnista. Mieti arvomaailmaasi ja sitä, mitkä asiat ovat sinulle tärkeimpiä. Kaikissa parisuhteissa on niitä arkipäivän ärsytyksiä, mutta niin kauan kuin suuret linjat ovat yhteiset, ei parisuhteen pitäisi kaatua pikkuasioihin (esimerkiksi toiveet perhe-elämästä vs. urakehityksestä, vapaa-ajan vietosta, arjen sujuvuudesta sekä moraali/arvonäkemyksistä). Ja jos ollaan samaan suuntaan menossa, löytyy ehkä molemmilta halua katsoa läpi sormien myös niitä inhimillisiä, ärsyttävän ihania piirteitä mitä toisella on.
Tutustumisen alkuvaiheessa kannattaisi varmaan keskustella siitä, millaisia odotuksia/suunnitelmia tulevaisuudelle molemmilla on, millainen parisuhde on hyvä parisuhde, mikä elämässä on tärkeää jne...
Itsehän toki olen tämän useamman kerran mokannut mutta näin olen miettinyt, että ehkä kannattaisi jatkossa tehdä. :D
Sille, millaiset ihmiset sinua viehättävät et varmasti voi mitään mutta kannattaa myös miettiä millaisia ominaisuuksia toivoisit kumppanillasi olevan pinnan alla. Siihen ei voi vastata kukaan muu kuin sinä itse. Se saattaa avartaa vaihtoehtojasi.
Uskon kuitenkin lopulta ihmisten väliseen vetovoimaan ja samanhenkisyyteen - ilman vetovoimaa suhteesta ei tule hyvä vaikka arvot olisivat kohdallaan. Ainakaan, jos yhtään arvostaa omaa seksuaalisuuttaan. Minulle se ei ainakaan pidemmän päälle riittänyt.
Vaikka palstalla kovasti moititaan kuumia tunteita, ajattelin itse seuraavaksi hakeutua vain suhteeseen, josta löytyy sekä intohimoa että yhteiset arvot, molempi parempi. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä, että näillä kriteereillä jatkan sinkkuna hamaan tulevaisuuteen. :D
PS Vetovoimalla en tarkoita ainoastaan "perinteisen komeita tai kauniita" miehiä / naisia: jos luitte tarkemmin, huomasitte että kirjoitin myös sielunkumppanuudesta ja arvoista.
Musta tää on mielenkiintoista, koska itse kamppailen tän saman asian parissa, mutta olen siis nainen.
Mietin pitkään vielä noita sun tekstejä ja mun mieleen tuli yksi juttu:
oot siinä iässä et sun puolisot varmaan on ajatellut myös perheenlisäystä ym. niin siinä konseptissa ei kyllä pärjää jos et oo valmis venymään ollenkaan tai meet siitä mistä aita on matalin.
Sulle vois sopia sellainen nainen joka hoitaa siis kotia, siivoaa sun sotkuja, antaa sun olla sellainen kun oot . Nainen synnyttäisi teille lapsia, hoitaisi kotia ja on sun elätettävänä. sit se homma voisi mennä tasan. eli sun pitää löytää nainen joka diggaa siitä että oot toillainen, eli niinkuin kysyitkin; joo kannattaa etsiä toisenlaisia naisia. Ota sellainen nainen joka palvoo sua. en usko että joudut olemaan kauan sinkkuna jos itse niin haluat.
Terve taas nanna11,
kiitos hyvistä ajatuksistasi. Olet aivan oikeassa. Puolisomarkkinoilla, perhettä ajatellen, tässä iässä kovin valtti on tietysti epäitsekkyys, näin siis naisten näkökulmasta.
Voi olla, että olet oikeassa mutta ongelmana tietysti on se, että haluaisin suhteeseen paloa. Voinko vain elää suhteessa, jossa sitä ei ole. Ja rehellisesti sanottuna en tarvitse toista "äitiä" joka hoitaa kaiken puolestani. Viimeisimmän suhteen ollen niin pitkä (5 vuotta) tuntuu, että olen kasvanut kuitenkin ihmisenä. Ehkäpä osaan jatkossa joustaa enemmän.
Mutta viimeiseen suhteeseen peilaten ex-puolisoni kanssa emme olisi voineet perhettä perustaa. Exäni halusi lapsia mutta mielestään minusta ei ollut isäksi. Erosimme täysin yhteisellä päätöksellä. Hän usein ihaili ja vertasi meitä/minua ystäväpariskuntaamme, jossa mies mm. jäi isyyslomalle vuodeksi vaimon mennessä takaisin töihin. Heillä mies hoiti kotona 90 % kotitöistä, naisen keskittyessä harrastuksiin ja ystäviin. Molemmat ovat koulutettuja ja haastavissa aikaa vievissä töissä.
Kiitos n32 ajatuksistasi,
on hyvä saada näkökulmaa ja ajatuksesi ovat valideja. Kuten sanoit olet näitä soita kahlannut läpi niinkuin minäkin ja varmasti kahlataan jatkossakin :). Toivon sinulle onnea rakkaudessa.
Mun erosta on noin 6kk. oon 29v. oon viettänyt koko aikuisikäni suhteissa jotka eivät ole mua tyydyttäneet. Tuntuu että oon kanssasi ihan samanlaisessa tilanteessa. En usko että löydän itselleni sitä oikeaa. sun erosta saattaa olla vasta vähän aikaa, mutta mä oon jo tajunnut missä tässä on kyse.
mä oon tällä hetkellä todella sinut sen asian kanssa, että mä oon yksin ja onnellinen -sellaisena kuten olen.
Mä uskon, että jos ja kun mä oon "henkisesti" valmis, niin tapaan sen "parhaimman mulle". ja jos en ikinä ole siihen valmis en välttämättä tapaa ketään, mutta se on nykyään mulle ihan ok. en ota enää ketään mun kanssa hengailemaan koska se vain rasittaisi mua.
Mä oon ollut tosi pettynyt monta kertaa itseeni, toisiin ja suhteisiin. Mut nyt oon onnellinen siitä mitä mulla on tässä ja nyt enkä haikaile ainakaan sitä neuvottomuutta mikä tulee suhteessa jossa ei viihdy.
mä oon tajunnut myöskin sen että mä en välttämättä sovi tavalliseen seurustelusuhteeseen tai avioliitton. Mun mielestä voisi olla toimiva konsepti että oon luotettavssa/uskollisessa suhteessa mieheen jonka kanssa en asuisi edes yhdessä.
mä en ole enää kateellinen mun kavereiden perhe/parisuhdehössötyksestä sillä mä tajuan että musta ei ole siihen ennen kuin olen tavannut sen joka hyväksyy mut sellaisena kun on.
ja hei tosiaan sellainen suhde jossa pystyy heti kertomaan kaiken ja olemaan oma itsensä (laiska, itsekäs ja tylsä) vie varmasti pitkälle jos se on toiselle puoliskollekin ihan ok. Eli kun sanoit että annat alussa heti kaikki naisellesi ja annat itsestäsi hyvän kuvan niin, unohda se ja oo rehellinen. meistä kukaan ei ole syntynyt eilen (meillä on menneisyyttä...) eikä kukaan ole täydellinen. Hyväksy siis itsesi niin toisetkin sen tekevät. eli sitten sä löydät itsellesi sen oikean kun rakastat eka itseäsi. sä oot hyvässä vauhdissa kun oot miettinyt selvästi näitä juttuja.
Jos haluat löytää todellisen rakkauden, niin suosittlen seurustelua noin pari vuotta ilman seksiä, siis en tarkoita suudelmia tai hyväilyä, vaan seksiä.
Tästä näkyy, onko molemminpuolinen rakastaminen vastaisuudessakin todennäköistä.
Jos heti muutetaan yhteen, niin naisessa ei ole mitään kiinnostavaa, kun se on niin helppo nakki ja siinä sitä sitten vaan leikitään kotia.
Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja ajattele järkevästi.
Naimisissa sitä ehtii seksiä harrastaa. Minä en arvostaisi sellaista naista, joka muuttaa miehen kanssa asumaan ennen vihkimistä, mielestäni sellainen on hutsu.
Jos haluat kunnon naisen, niin toimi kuten sanoin, niin ei tarvi vanhanakaan katua.
Toisaalta minusta tuntuu, että olet sopiva sinkkuelämään, koska olet mukavuudenhaluinen ja vallankin, jos on lapsia, niin mukavuus ja yöunet ovat menneen talven lumia, joten mieti luonnettasi ja muutenkin jo kolme pitkää avoliittoa on huono pohja kunnolliselle liitolle, ikävä kyllä.
Onnistuu vain impoilta ja aseksuaaleilta. Miksi se seksi pelottaa noin paljon, että pitäisi alkaa paria vuotta pihtaamaan? Sitten parin vuoden päästä jos osoittautuukin, että toinen tykkää jostain todella friikeistä jutuista, jotka on itselle iso turn off, niin siinä meni pari vuottaa hukkaan runkkaillessa.
Pakko kai se on myöntää, että minua jotenkin ällöttää tällainen keskinkertaisuus ja keskiluokkaisen unelman tavoittelu ja siistin asiallinen nettikeskustelu. Mieluummin ATM jos ei voi olla YTM. KTM:t on kaikista surkeinta sakkia. ATM:illa on sentään luonnetta.
Kuulostaat täydelliseltä paketilta. En uskaltaisi edes haaveilla kaltaisestasi miehestä. Ihan varmasti löydät naisia joista valita, ei hätää. Itse sen verran epätäydellinen ja vielä alikoulutettu ja köyhä, että pysyn kyllä kaukana paremmasta väestä häpeän vuoksi. Lika barn leka bäst.
Neuvoksi voisin antaa ettet maksa aina kaikkea vaan pistät puoliksi, jokainen fiksu nainen joka on suhteesi tosissaan ei käytä sinua hyväkseen vaan osallistuu menoihin. Itse tienaan kuussa vain 1800e(käteenjäävä) kolmivuorotyöstä enkä ikinä ole maksattanut toisella menojani. Toki en voikaan kaikenmaailman treffeille lähteäkään ja häpeä rajoittaa myös treffailua/seurustelua.
Tosirakkaus on tässä ajassa todella harvinaista. Ihmiset hakee toisista statusta ja jännitystä elämäänsä. Ei ole mun juttuni.
Ensin sanot, että aloittaja kuulostaa täydelliseltä ja et uskalla edes haaveilla, kun itse olet muka jotenkin turha ihminen. Lopuksi kuitenkin sanot, että ihmiset hakee toisista statusta ja jännitystä, mitä aloittajalta juuri saisit, mutta mikä ei ollut juttusi... Vai kuulostiko ulkomailla työhommissa reissaaminen, kaiken maksaminen ja mersulla kurvailu sitten niin ihanan nöyrältä ja syvälliseltä touhulta?
oletko miettinyt sellaista suhdetta missä pidetään omat huushollit? Eli seurustellaan mutta ei asuta yhdessä? Itse tunnistan tekstissäsi hyvin paljon tuttuja piirteitä, erotuksella että olen nainen. Minä kaipaan myös sitä omaa rauhaa niin paljon, että kaikki suhteet ovat enemmän tai vähemmän menneet pilalle sillä, että on muutettu yhteen, Minulla näitä vakavia suhteita on takana 2 kpl (yli 3 vuotta kestäviä). En kestä, jos joku roikkuu niskassa koko ajan.
Itse olen juurikin tuossa kodin siisteydessä aika suurpiirteinen, joka päivä yritän vähän siivota mutta jos en siivoa, se ei haittaa minua. MUTTA kun olen muuttanut yhteen miehen kanssa, en voi jostain syystä sietää hänen aiheuttamaansa sotkua. Tällöin minusta tulee juurikin se natsimainen nihilisti mikä nalkuttaa tyhjistä pitsalaatikoista. (vaikka saattaisinkin itse tehdä juuri noin). Silloin alan keuhkoamaan juurikin näistä tasa-arvoon liittyvistä asioista. Ja loppupelissä ihan turhaan :)
Olen kokenut, että minulle paras suhdemuoto olisi siis seurustelu ja miksei vaikka avioliitto mutta omat kodit. En ole kyllä tavannut vielä yhtäkään miestä kuka tähän suostuisi, ehkäpä se minun sielunkumppani on tuolla jossain vielä.
Olen luonteeltani vahva ja hallinnoiva, mutta toivoisin mieheltä vieläkin vahvempaa luonnetta. Jos pääsen suhteessa "niskan päälle", tulee minusta aikamoinen tyranni. Tämänkin olen joutunut huomaamaan suhteissani. Mielestäni miehen pitää tietyllä tavalla olla perheen pää. Tai ainankin yhtä vahva kuin itse olen. Olen myös korkeakoulutettu, keskituloinen ja asun omaa kotia. Eli en halua jäädä miehen elätettäväksi, mutta tarvitsen itselleni vahvan päätöksentekijän.
Hassuja juttuja...
Parempi ehkä vaan kun pysyt sinkkuna. Tuntuu että itsesi kaltainen kiltti, kunnollinen ja hyvätuloinen mies on juuri sellainen joka saattaisi kävellä aisuriansaan ja joutua perheenelättäjäksi jollekin lihonneelle ja juoksunsa juosseelle yh-kurpalle, joka ei kuitenkaan vastaa omaa tasoasi pariutumismarkkinoilla.
32-vuotias on yleensä vasta uransa alussa. Onko todella (velattomat) asunnot, mökit, mersut ja kiertääkö työssään maailman säännöllisesti? Jos kaikki velaksi niin huh huh.
Nykymaailmassa parisuhdetta on mahdotonta löytää. Meillä kaikilla on liian suuret vaatimukset ja odotukset kumppanilta. Minulla myös. Joten paljon parempi on elää yksin.
Ongelmasi saattaa olla, että kiinnostut itseesi nähden vääränlaisista naisista. Jos nainen on sporttinen uraohjus niin todennäköisesti hän on määräilevämpi kotonakin. Toki poikkeuksia varmaan on, mutta poikkeustapauksia on hankala löytää.
Toinen ongelma voi olla tuo sinun muuttumisesi suhteen aikana. Sanot, että teet tosi paljon asioita naisen eteen ihastumisvaiheessa ja myöhemmin asiat muuttuvat. Kaikki tietysti tekevät samalla tavalla aluksi. Mutta jos muutos on todella suuri, voi toinen ärtyä jo ihan sen takia, että kuvittelee, ettet enää välitä niin paljon.
On periaatteessa väärin naiselta jaella käskyjä. Parempi olisi pyytää kauniisti, että korjaisit roskasi pois olohuoneesta. Mutta mitä tulee tuohon kysymykseesi siitä miksei nainen voi viedä tavaroita pois riippuu paljon siitä kuinka paljon sotket. Jos tosi usein jätät tavaroita sinne tänne, voi naisesta tuntua siltä, että sinä sotket ja nainen joutuu siivoamaan sinun jälkesi. Jos taas noin käy vain silloin tällöin on kyseessä vain sinuun nähden vähän liian erilainen persoona. Jotkut eivät vaan kestä sitä, että tavaroita on väärissä paikoissa.
Ehkä sinulle sopisi parhaiten rento introverttinainen.2
Toisten roskat on myös ihan eri kuin omat roskat. Omat ei häiritse lainkaan niin paljon, mutta toisen roskat on hirveetä saastaa. Näin se vaan ihmisellä usein menee. ;)