Mikä kumma siinä on, että velkaantuneet "akateemiset kansalaiset" täyttävät kaikkia seuranhakupalveluita ja netistä ei löydy mitään muuta? Tympii olla pelkkä rahastuksen kohde, vaikka varallisuutta onkin kertynyt kohtuullisesti. Miksi elättitarjokkaat ovat vielä niin tymiäkin kuin vasemman jalan kumisaapas, vaikka tuovat esille akateemista koulutustaan? Olen vilpittömästi ihmeissäni. Neuvokaa minua että saan edes nauraa jutuillenne.
Elättikumppari
Ei kiitos!
17275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Varallisuutta ei kannata tuoda ilmi
Valitettavasti en pysty sitä täysin salaamaan, vaikka pidän aina matalaa profiilia.
Nojoo emmä tarkottanu sillee niiku salailla. Emmä näistä asioista tiedä, mutta niiku mun mielestä on kaikista mahdollisista näkökulmista huono ratkaisu mainostaa sitä että on rikas. Mitä se kertoo potentiaalisista yhteydenottajista/vastaajista, joita tästä syystä olisi enemmän? Entä mikä on oma arvomaailma silloin? Mitä se kertoo henkilöstä itsestään että varallisuuden korostaminen on tärkeetä? Mut emmä sitä tarkotakkaa et pitäis huijata mitään.
Hmm tää on kyl aika koomista. Itse aina kerron itsestäni kaikkia huonoja puolia, sit ihmiset kommentoi että niitä ei pitäis kertoa. Sit tässä olen itse neuvomassa että tämmöstä yhteydenottoja mahdollisesti lisäävää seikkaa ei kannattaisi korostaa. On se sekavaa. No eniwei. :DD
Kyl mä ainaki ite löytäisin mielummi seuraa nyt kun oon työtön, kuin jos olisin joskus myöhemmi töissä, koska onha se vähä jotenki ikävää ajatella että se on siitä työssäkäynnistä kiinni, ja sen takia mielelläni kyllä myös kerronkin olevani työtön. PAitsi et oon nyt kuntouttavassa. Mun mielestä se on vähä sama juttu ton varakkuudeen suhteen.
Rankkaan yhteydenotoista heti pois työttömät, eläkeläiset ja kuntoutuksessa olevat vaikka juuri nämä ryhmät ovat innokkaimpia löytämään kumppanin (lue löytämään elättäjän tai hoitajan itselleen).
Työssäkäyvän ja ei-työllisen elämä on niin erilaista kaikin tavoin etten voi edes kuvitella olevani suhteessa kuin toisen työllisen kanssa.
Minä en ainakaan etsi itselleni mitään hoitajia tai vastaavia, enkä usko että sellainen luonteenlaatu joka pyrkii toisista rahallisesti hyötymään on rajoittunut pelkästään niiden joukkoon, jotka eniten tuosta rahallisesta hyötymisestä saisivat tilanteeseensa nähden irti, vaan kyllä niitä kullankaivajia ja muita löytyy ihan kaikista ryhmistä. Vaikka olenkin työtön ja valtion tukien varassa, niin kuitenkin pidän raha-asiani järjestyksessä, en ole kenellekkään velkaa (tosin muutama muu on minulle velkaa) ja luottotietoni ovat kunnossa. Tämä siis koska vaikutat tuossa sulkeissa viittavan että kaikki työttömät ihmiset ovat sellaisia siipeilijöitä.
Minun näkökulmastani taas asia on vähän niin että ne jotka odottavat varallisuutta siltä vastapuolelta, ovat nimenomaan niitä hyötyjiä, kun sillä on niin paljon merkitystä. Ja itse en ainakaan ajattele että potentiaalisen kumppanin tuloilla olisi mitään merkitystä, näistä jutuista johtuen oliskin kaikkein mielekkäintä jos kumppani olis myös työtön.
Vapaa valintahan se toki on, ja jos uskot tuohon tapaasi siivilöidä rahanperässä juoksijat potentiaalisten ehdokkaiden joukosta niin mikäs siinä.
No mitä sitten jos se unelmiesi kumppani jääkin ilman omaa syytään työttömäksi? Uutta työpaikkaa ei välttämättä löydykään edes akateemiselle heti vaan työttömyys voi kestää vuodenkin. Kävisikö niin kuin vanhassa sanalaskussa "Kun köyhyys tulee taloon niin rakkaus lentää ikkunasta ulos." Rahaa toki tarvitaan jos meinaa elää kuin normaalit ihmiset tai aiotte hankkia lapsia. Kannattaa muistaa että akateemiset menestyjät ovat kuitenkin usein hyvin itsekkäitä ihmisiä koska ovat tottuneet että voittaja saa aina kaiken.
Rakkautta netissä etsitään, ei hyvää tuottoa (= mahdollisimman kaunis mutta vähän rahaa kuluttava nainen) tarjoavaa hyötysuhdetta... osa miehistä osaa suhtautua varallisuuteen rennosti, toisille se on pakkomielle/elämän tarkoitus. Toki ymmärrän, jos haluaisi heti lyödä valttikortit pöytään, mutta silloin paikalle ilmestyy heti myös kullankaivajia ja haaskalintuja.
Ei kannata mainostaa sitä varakkuuttaan netissä, varakkaat naiset harvemmin tekee niin... ne asiat selviää treffeillä sitte.
Ota rennommin ja keskity sopivan persoonallisuuden löytämiseen, ja unohda ne rahat vähäksi aikaa...
Netistä ei löydy kunnon miehiä, heidän pitäisi tulla nettiin. Ehkä se muuttaisi heidät pahiksiksi?
Ennen kuin työnnän penikseni naisen reikiin tarkistan, että naisella on vähintään 250 000 euron omaisuus. Sitten vasta uskallan jyystää. Nuorempan uskalsin jyystää 100 000 euroa omistaviakin, nykyään en.
Niinhän sitä luulis.
Millaista neuvoa tarvitset? Vanhempana tätinä neuvon että voit aivan hyvin sivuuttaa nämä seuranhakijat. Ei ole pakko olla rahastuksen kohde. Mene vaikka akateemiseen kirjakauppaan bongailemaan aitoja akateemisia. Siellä ei feikit viihdy. Yliopistojen kirjastotkin on varteenotettavia paikkoja. Siellä käyvät opiskelevat yleensä OIKEASTI akateemisille aloille.
Eikun salapoliisityöhön vaan tarttumaan!
Tai sitten paikalliset sbuget on vaan hakemassa sieltä nuotio tarpeita ?? ;)
Kyllähän se vähän niin on, että korkeakouluopiskelija joutuu lähes aina elättämään itsensä opintolainan avulla varsinkin niissä opintolinjoissa, joissa opiskelu kestää vähintään 6 vuotta. Ehkä jonkun 3 vuoden tutkinnon voisi saada valmiiksi vanhempien luona asuen.
Jos raha on erittäin tärkeä kriteeri, niin kannattaa katsella sellaista kumppania, joka on mennyt peruskoulun jälkeen ammattikouluun, valmistunut sieltä 2-3 vuodessa ja tekee koulutustaan vastaavaa työtä (esim. hoitoalan työtä tekevät työllistyvät hyvin). Tutkimusten mukaan vasta n. 40 ikävuoden tienoilla korkeakoulututkinnon suorittaneet ajavat elintasossaan alemman tutkinnon suorittaneiden ohi. Tämä toki on keskiarvoa vain ja yksilökohtaisia eroja on tietenkin.
Minusta aika harva nainen hakee ensisijassa elättäjää. Jos kuitenkin kyse on naisesta, joka haluaa biologisia lapsia, niin totta kai miehen tuloillakin on merkitystä, koska se tarkoittaa suoraan sitä, että kuinka kauan voi olla vauvan kanssa kotona (3 kk, 1 v, 3 v?).
Niin koska isäkin on elatusvelvollinen lapsillensa. Isä joutuu osallistumaan lasten hoidon kustannuksiin hoidetaanpa heidät kotona tai päivähoidossa. Ei päivähoitokaan ole ilmaista.
Hoitoalalle ei muuten valmistuta ammattikoulussa.
Eiköhän vähän kaikille aloille valmistuta nykyään "ammattikorkeakouluista", joilla ei tietenkään ole mitään tekemistä tieteellisten korkeakoulujen kanssa, vaan ne ovat vain ammatillisia oppilaitoksia joita kutsuttiin ennen ammattikouluiksi ja ammattiopistoiksi.
Edelleen.. hoitoalalle ei valmistuta ammattikoulusta.
................................................................................................... .