en halua elää

... voi kyynel, paskaa siis on tullut tullettimeen. Jos jokainen jolle tuollaista sattunut menisi kaulakiikkuun niin vähissä olisi ihmiset tässä maassa (ja monessa muussakin).

Itke, huuda, raivoa, vihaa, raavi, raasta, syytä, ryve itsesäälissä onnettomana ... aikasi, se tekee ihan hyvää. Nyt kaikki on perseestä ja poikittain, mutta kumma kyllä ... kestät sinä, muutkin ovat.

Ei netistä tavitse keinoja ainutkertaisen elämän lopettamiseen kysyä, niitä keksii ihan itsekin ja todelliset asiantuntijat eivät enää kirjoittele, kenellekään. Ehkä kaikki menetelmät tuskaisia, kuka sen oikeasti tietää sanoa...

Ole ihan hyvällä omallatunnolla voimaton nyytti... ehkä et juuri nyt voimia tarvitsekaan, vaan luvan olla maailman surkein ihminen (suru aina ihmisen kokoinen)... ole sitä, ja vaikka huomennakin... siitä se lähtee, paha olo nimittäin. Voimat tulevat ilman minun toivotuksianikin, koska ne jo ovat sinussa, vaikka nyt juuri tyrmättyinä toimintakelvottomiksi hetken.

Näyttäisi olevan varsin suosittu ja ympäristölle harmiton tapa päättää päivänsä vetämällä pää täyteen ja kieputtamalla itsensä polkupyörän sisuskumiin jossain sopivassa pöheikössä. Ei kuitenkaan päiväkotien ja keltaisten lehtien toimittajien läheisyydessä. Niin ja rekkakuskeille annettava työrauha.
Onnea ja menestystä valinnallesi, mikä se sitten lieneekin!

Itse kun olen kaukosuhteessa (250 km väliä) ja näemme vain viikonloppuisin , tiedän että se on ikävää, kaipuuta, tuskaa se mitä rakkaudeksi kustsutaan. Mutta: kun ikävä on ollut liian suuri olen karannut ympyröistäni ja mennyt rakkaani luo. Ei rakkaus katso välimatkaa, mutta sen eteen on tehtävä töitä. Nähtävä yhdessä tulevaan ja otettava se mitä nyt on väliaikaisena. Jos toinen ei jaksa silloin toiselta on tultava voimia. Kun naisesi on sinulle tärkeä niin toimi sen mukaan. Irtaudu ympyröistäsi hänen luo, älä ahdista kertomuksilla ikävästä koska miksi lisätä surullisia hetkiä kun yhdessä ollessa voitte jakaa hyviä. Tee jotain että voitte olla yhdessä, järjestele teidät samalle paikkakunnalle. Ei työ, asunto, opiskelu ole este vaan hidaste.
Muuta en osaa sanoa, itse olen muuttanut jo asuntoni ja kohta työnkin. Lähenen päämäärääni vähitellen.

Toisaalta eronneena ihmisenä tunnen tuon tuskan mikä sinulla nyt on. Sitä kesti minulla vuoden. Mikä auttoi? Aika, päivittäiset rutiinit, uudet asiat mitä hain elämääni, sukulaisten ja tuttujen kanssa oleminen ja asioiden jakaminen puhumalla. Helppoa ei ollut yksikään päivä, masentuneisuuttani en aina edes huomannut ja sitä miten syvällä olin. Ohjeet ei voi auttaa, ihminen joutuu joskus käymään tunteita läpi joita ei jaksaisi ja joita ei edes tiennyt aiemmin olevan.
Ei itsemurhaa mieti hetken oikusta, yleinen elämäntilanne kaikilla osaalueilla jos on masentava niin saa ne ajatukset päähän. Joskus vaan ei jaksa, haluaisi levätä ja jättää kaiken ahdistavan. Mutta jos ei siinä tilanteessa jaksa mennä lääkärille ja kysyä piristäviä lääkkeitä niin mitä tai minkä pelkoa se on? Kynnys on korkea mutta jos haluat ratkasuja hae ensin sellaisia, joiden jälkeen voit ajatella hieman paremmin. Koska ei itsemurha ole tekijälle enää huono asia, vaan kaikille lähiympäristössä. Se masentaa ihmiset ympäriltäsi, sukulaiset, siskot ja veljet, äidin ja isän. He miettivät koko ikänsä miten olisivat voineet tehdä toisin, tuntien huonoa syyllisyyttä, käyden haudalla vuosi vuoden perään. Oman lapsen menettäminen on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua.
En tiedä ikääsi, mutta luulisin että sinulle on kuitenkin olemassa vierellesi oikea ihminen. Ei ole olemassa sitä yhtä oikeaa, niitä voi olla useita, elämä vain on erilaista eri ihmisen kanssa.
Muista myös se, ei ihmiset katoa minnekään vaikka suhde loppuisi joskus. Olette elossa ja voitte tavata milloin vaan. Jos se oli aitoa ja oikeaa, te kyllä hakeuduttu toistenne pariin. Ihmiset ovat toistensa kanssa vapaaehtoisesti ja se on vain hyväksyttävä. Jos toinen ei halua olla yhdessä sille ei voi mitään. Itse voi yrittää, mutta jos toinen silti ei halua olla yhdessä se on vain hyväksyttävä. Ole sellaisen kanssa joka hyväksyy sinut itsenäsi, haluaa sinut vaikka välimatkaa olisi ulkomaille. Sellainen ihminen on pakko olla olemassa tällä ihmismäärällä...

Hei, Minusta on hyvä, että itket. Kun itket, siis suret sitä kipua pois. Jos tuntuu, että tästä maailmasta on lähdettävä, soita isälle, äidille, sisarukselle, ystävälle, taikka tilaa vaikka taksi terveysasemalle. Lähteä ei kannata. Ajattele mitä kaikkea menetät, ja ajattele, mitä menettävät kaikki ne muut, joille olet tärkeä. Ethän kai HEITÄ niin vihaa, että haluat riistää heiltä itsesi, erään heidän rakkautensa tärkeistä kohteista?

...kaikista tempuista itsekkäin ikinä!
Siinä tempun tekijä unohtaa tyystin minkälaisen tuskan jättää jälkeensä läheisilleen ja se tuska kestää loppuelämän.