Nyt on pakko avautua, vaikka tää ei välttämättä oikea paikka siihen olekkaan, mutta täällä se tuntuu huomattavasti helpommalta...
Olen oikeastaan muutenkin parempi avautumaan kirjoittamalla, mikä toisaalta itsestäkin tuntuu jotenkin "raivostuttavalta", koska olisi niin ihana jos saisi jollekkin purettua kaikki, niin ilot kuin surutkin (varsinkin ne surut)... Oikeastaan sen jo olen tämän hetkiselle "miehelle" jo alkuaikoina sanonutkin että en oikeastaan osaa puhua mistään, että tuntuu luonnollisemmalta pitää kaikki vaan sisällä ja miettiä ne rauhassa tai unohtaa..
Siitä on n. 5 kk kun aloitimme "tapailun" tai miten sen nyt voisi oikein ilmaista... Ja tällä hetkellä oikeastaan asia josta haluaisin puhua tämän miehen kanssa, koska tunnen itseni omalla tavallani epävarmaksi, vaikka en sitä välttämättä ulospäin näytäkkään, on se että miksi tämä mies haluaa olla mun kanssa, vaikka itsestä tuntuu että tämä kyseinen mies voisi saada melkein kenet tahansa, mitä se on mitä me "tehdään" seurustellaanko, tapaillaanko, (säädöksi en sitä välttämättä enää kuitenkaan määrittelisi, koska kuitenkin viimeisen 3 kk aikana ollaan joka yö nukuttu samassa osoitteessa, eikä oikeastaan olla päivääkään erossa) mutta emme ole kuitenkaan koskaan keskustelleet aiheesta... Epävarmuutta kasvattaa osakseen myös se että ikäero on aika suuri (n. 12 vuotta)
Samalla ehkä ärsyttää tapa, miten tulen mustasukkaiseksi/ärsyynnyn siitä, jos huomaan että muut naispuoliset ihmiset saavat enemmän huomiota, vaikka se olisikin ihan pelkästään harmitonta, joka päiväistä keskustelua... Itse ajattelen että se osittain johtuu myös siitä, että en oikeastaan tiedä omaa "asemaani" miehen elämässä...
Useampaan kertaan olen miettinyt, että tänään on se päivä kun nostan kissan pöydälle ja selvitän missä mennään, mutta sitten kun tulisi sopiva hetki, en halua edes ajatella tai avata suutani, vaikka kovasti haluaisin asiaan selvyyden, koska uskon kuitenkin sen selviämisen helpottaisi omaa oloa ja olemista...
Olen oikeastaan muutenkin parempi avautumaan kirjoittamalla, mikä toisaalta itsestäkin tuntuu jotenkin "raivostuttavalta", koska olisi niin ihana jos saisi jollekkin purettua kaikki, niin ilot kuin surutkin (varsinkin ne surut)... Oikeastaan sen jo olen tämän hetkiselle "miehelle" jo alkuaikoina sanonutkin että en oikeastaan osaa puhua mistään, että tuntuu luonnollisemmalta pitää kaikki vaan sisällä ja miettiä ne rauhassa tai unohtaa..
Siitä on n. 5 kk kun aloitimme "tapailun" tai miten sen nyt voisi oikein ilmaista... Ja tällä hetkellä oikeastaan asia josta haluaisin puhua tämän miehen kanssa, koska tunnen itseni omalla tavallani epävarmaksi, vaikka en sitä välttämättä ulospäin näytäkkään, on se että miksi tämä mies haluaa olla mun kanssa, vaikka itsestä tuntuu että tämä kyseinen mies voisi saada melkein kenet tahansa, mitä se on mitä me "tehdään" seurustellaanko, tapaillaanko, (säädöksi en sitä välttämättä enää kuitenkaan määrittelisi, koska kuitenkin viimeisen 3 kk aikana ollaan joka yö nukuttu samassa osoitteessa, eikä oikeastaan olla päivääkään erossa) mutta emme ole kuitenkaan koskaan keskustelleet aiheesta... Epävarmuutta kasvattaa osakseen myös se että ikäero on aika suuri (n. 12 vuotta)
Samalla ehkä ärsyttää tapa, miten tulen mustasukkaiseksi/ärsyynnyn siitä, jos huomaan että muut naispuoliset ihmiset saavat enemmän huomiota, vaikka se olisikin ihan pelkästään harmitonta, joka päiväistä keskustelua... Itse ajattelen että se osittain johtuu myös siitä, että en oikeastaan tiedä omaa "asemaani" miehen elämässä...
Useampaan kertaan olen miettinyt, että tänään on se päivä kun nostan kissan pöydälle ja selvitän missä mennään, mutta sitten kun tulisi sopiva hetki, en halua edes ajatella tai avata suutani, vaikka kovasti haluaisin asiaan selvyyden, koska uskon kuitenkin sen selviämisen helpottaisi omaa oloa ja olemista...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä ainakaan aloita keskustelua epämääräisesti tyyliin "voitaisko me puhua tästä meidän jutusta". Tee eksakteja kysymyksiä.
Oletteko suunnitelleet yhteisiä kesäloma-asioita? Puhuneet jostain muista tietyistä tulevaisuuden hetkistä tai tapahtumista?
Minä itsekin, vaikka nainen olenkin, pelästyisin jos minulta muutaman kuukauden jälkeen alettaisiin kysellä "meistä" ja "meidän jutusta" ja "mihin tämä johtaa", koska aikahan sen vasta näyttää mihin se johtaa, mutta olisi helpompi vastata esimerkiksi siihen, miten haluaisin viettää juhannusta tai minne haluaisin matkustaa kesälomalla. Sehän jo kertoo, että näkeekö ihminen itsensä sinun kanssasi myös tästä eteenpäin.
Miehen kanssa ollaan keskusteltu aina ohi mennen tulevaisuudesta, ollaan puhuttu esim. mitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä työkseen, ja jos alkaisi uudestaan opiskelemaan.. Miehellä on aina ollut hinku päästä ulkomaille ja aina tietyin väliajoin jos tämä törmää vaikka netissä johonkin mielenkiintoiseen työpaikkaan, joka on ulkomailla, hän ottaa sen kanssani puheeksi ja saattaa sanoa että "mitäs sanoisit jos lähettäis...." missä maassa työ milloinkin on.
Se ja muut "pienet" asiat, puheet ja teot pistävät päätä vielä enemmän pyörälle...
Vaikeus tulee siitä, että joutuu vaihtamaan aihetta ja aloittamaan keskustelun tyhjästä. Kirpaisee kerran, sitten se on ohi ja oot saanut selvyyden. Parempi mieli tulee. Kannustan.