On täälläkin palstalla kyllä säälittäviä tohvelisankareita!!!hah hah!
Kaiken huippu on nämä lapaset, jotka äidin ja vaimon riidellessä ei osaa lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa, että perkele nyt riittää! Jotkut jopa antavat vaimonsa estää omien vanhempiensa tapaamisen...?! Toiset vässykät eivät osaa sanoa äideilleen, että kylään tullaan kun kutsutaan ja että talon siivous ym. askareet kuuluvat talon emännälle! Mamma voisi jopa loukkaantua, nyyh...
Ette te pirttihirmutkaan parempia ole. Jos ette itse ole anopin kanssa puheväleissä, niin vaatikaa niiltä pitsinnyplääjä-miehiltänne vähän toimintaa! Ja päästäkää ne helvetin kakarat käymään mummoillaan, pitääkö lasten elämästä tehdä kurjaa jos itse on niin sosiaalisesti rajoittunut?
Kuinka helvetissä näin yksinkertaisesta asiasta voi saada sotkun aikaan?!
Kaiken huippu on nämä lapaset, jotka äidin ja vaimon riidellessä ei osaa lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa, että perkele nyt riittää! Jotkut jopa antavat vaimonsa estää omien vanhempiensa tapaamisen...?! Toiset vässykät eivät osaa sanoa äideilleen, että kylään tullaan kun kutsutaan ja että talon siivous ym. askareet kuuluvat talon emännälle! Mamma voisi jopa loukkaantua, nyyh...
Ette te pirttihirmutkaan parempia ole. Jos ette itse ole anopin kanssa puheväleissä, niin vaatikaa niiltä pitsinnyplääjä-miehiltänne vähän toimintaa! Ja päästäkää ne helvetin kakarat käymään mummoillaan, pitääkö lasten elämästä tehdä kurjaa jos itse on niin sosiaalisesti rajoittunut?
Kuinka helvetissä näin yksinkertaisesta asiasta voi saada sotkun aikaan?!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Äitini piti etäisyyttä anoppiinsa, me lapset kävimme vain isän kanssa mummolla. Jo lapsena ymmärsin, että mummo oli kaksinaamainen, mutta vasta paljon myöhemmin tajusin kuinka ilkeä mummo todellisuudessa oli. Isäni oli surkea perheenpää, kun oli loppuun asti "äiteen poika" eikä koskaan kyennyt puolustamaan perhettään.
Nyrkkiä tämä meidän "mummon tohvelisankari" kyllä osasi lyödä, mutta ei sitä ihan yksin omaistamaansa pöytää viittinyt kolhia.
Ha haa...
Olen täysin samaa mieltä.
Minun miniäni on kuin pyryharakka. Mutta hän on poikani vaimo ja poikani on nainut hänet, koska rakastaa häntä ja hänen niitä ominaisuuksiaan, jotka eivät minulle yksinkertaiselle vanhalle ihmiselle aukea. Eikä tarvitsekaan. Minulle riittää, että että he tulevat toimeen yhdessä eläessään sitä elämää, joka heille sopii. Tarkemmin ajatellen miniäni muistuttaa aika paljon minua nuoruudessani, paitsi että on fiksumpi, reippaampi ja määrätietoisempi. Osaa erottaa faktat ja fiktiot siinä pyrstöä heilutellessan.
Arvostan sinua että hyväksyt poikasi vaimon vaikka hänkin on "pyryharakka" mielestäsi.
Poikasi rakastaa häntä ja on nainut hänet, täytyy olla onnellinen poikasi puolesta, oli vaimo sitten mikä minkälainen tahansa, kunhan poikasi on onnellinen!
Olen myöskin miniä enkä tule anoppini kanssa hyvin toimeen ja tiedän mitä hän ajattelee minusta. Hän ei hyväksy mitään minun ja mieheni suhteessa.
Hän suorastaan yrittää käännyttää mieheni ja olisi varmaan iki onnellinen jos meillä loppuisi suhde. Hänhän tekee mieheni elämästä vaikean ei minun (hän ei sitä ymmärrä). mutta säälittää mieheni kun on äitinsä hoivissa kiinni.
Just niin! Ihana kun suhtaudut noin. Mitä väliä sillä on mitä anoppi miniästään tai vävystään ajattelee. Olisipa minullakin tuollainen anoppi. Toivottavasti muistan itse sitten kun minun lapseni puolisoitaan valitsee!