sain keväällä melkein opintoihini liittyvän harjoittelupaikan (projektin tekeminen) kesäksi firmasta, jossa olen ollut pari kesää varastotöitä tekemässä... ei mennyt aikaakaan kun huomasin että projekti on todellakin yksinäistä puurtamista tietokoneen edessä.
vakituisten lomakauden iskiessä pääsin tekemään varastotöitä yhdessä varastoon palkattujen muiden kesätyöntekijöiden kanssa, eipä ole koskaan ollut niin hauskaa töissä ja työtkin saatiin kunnialla tehtyä. Kuukauden varastokomennuksen jälkeen "jouduin" palaamaan yksin koneeni ääreen. Nyt tuntuu että en millään saa projektiani ajoissa valmiiksi ja vaikka kiire olisi, vietin juuri yhden päivän koneen edessä tekemättä mitään. Asiaa ei tietenkään auta, että tyttöystäväni jätti vuoden seurustelun jälkeen pari viikkoa sitten.
En ole koskaan kesätöistä saanut näin hyvää palkkaa ja ensimmäistä kertaa teen työtä jossa todellakin pitäisi käyttää aivojaan ja saada jotain todellista aikaiseksi. Tunnen kuitenkin epäonnistuneeni enkä tunne ansaitsevani (opiskelijalle) suurta palkkaani, tuntuu kuin olisin pettänyt firman. Viime viikolla oli kokous pamppujen kanssa missä käytiin läpi työni, eikä kukaan mitään sanonut että pitäisi olla enemmän valmiina (itse asiassa sanoivat että kyllä sitä aikaa hukkuu ja hyvä että joku on vihdoinkin pystynyt selvittämään asiaa, jota olen ratkomassa). Tuntuu vain että minun olisi pitänyt pystyä paljon enempään.
Haluaisin takaisin varastohommiin, johtuuko tämä vain hyvistä työkavereista ja reippaasta työstä verrattuna yksin koneen edessä istumiseen? Opiskelen koulussa, josta minun pitäisi päätyä esimiestehtäviin ja olenkin alkanut miettiä olenko aivan väärässä koulussa. Eipä sitä yläaste-tai lukioaikana viitsinyt opinto-ohjaajalla käydä kun luuli tietävänsä mitä haluaa eivätkä opotkaan tulleet itse luoksemme keskustelemaan.
Olen nyt niin sanotusti täysin hukassa ja loman tarpeessa, mutta lomaa en tälle kesälle saanut ja koulut jatkuvat viikon päästä, työt jatkuvat varmaankin koulun alunkin jälkeen...
minne katosi se nuori joka alkukesästä oli niin iloinen työpaikasta ja on vieläkin, mutta nyt vain itseensä ja omaan panokseensa kyrsiintynyt vaikka ilmeisesti oma panokseni vaikuttaa kuitenkin yläportaalle riittävältä...
vakituisten lomakauden iskiessä pääsin tekemään varastotöitä yhdessä varastoon palkattujen muiden kesätyöntekijöiden kanssa, eipä ole koskaan ollut niin hauskaa töissä ja työtkin saatiin kunnialla tehtyä. Kuukauden varastokomennuksen jälkeen "jouduin" palaamaan yksin koneeni ääreen. Nyt tuntuu että en millään saa projektiani ajoissa valmiiksi ja vaikka kiire olisi, vietin juuri yhden päivän koneen edessä tekemättä mitään. Asiaa ei tietenkään auta, että tyttöystäväni jätti vuoden seurustelun jälkeen pari viikkoa sitten.
En ole koskaan kesätöistä saanut näin hyvää palkkaa ja ensimmäistä kertaa teen työtä jossa todellakin pitäisi käyttää aivojaan ja saada jotain todellista aikaiseksi. Tunnen kuitenkin epäonnistuneeni enkä tunne ansaitsevani (opiskelijalle) suurta palkkaani, tuntuu kuin olisin pettänyt firman. Viime viikolla oli kokous pamppujen kanssa missä käytiin läpi työni, eikä kukaan mitään sanonut että pitäisi olla enemmän valmiina (itse asiassa sanoivat että kyllä sitä aikaa hukkuu ja hyvä että joku on vihdoinkin pystynyt selvittämään asiaa, jota olen ratkomassa). Tuntuu vain että minun olisi pitänyt pystyä paljon enempään.
Haluaisin takaisin varastohommiin, johtuuko tämä vain hyvistä työkavereista ja reippaasta työstä verrattuna yksin koneen edessä istumiseen? Opiskelen koulussa, josta minun pitäisi päätyä esimiestehtäviin ja olenkin alkanut miettiä olenko aivan väärässä koulussa. Eipä sitä yläaste-tai lukioaikana viitsinyt opinto-ohjaajalla käydä kun luuli tietävänsä mitä haluaa eivätkä opotkaan tulleet itse luoksemme keskustelemaan.
Olen nyt niin sanotusti täysin hukassa ja loman tarpeessa, mutta lomaa en tälle kesälle saanut ja koulut jatkuvat viikon päästä, työt jatkuvat varmaankin koulun alunkin jälkeen...
minne katosi se nuori joka alkukesästä oli niin iloinen työpaikasta ja on vieläkin, mutta nyt vain itseensä ja omaan panokseensa kyrsiintynyt vaikka ilmeisesti oma panokseni vaikuttaa kuitenkin yläportaalle riittävältä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samassa tilanteessa olen, mutta eikö sinulla ole harjoittelun ohjaajaa oppilaitoksesi puolesta, jonka kanssa käytte projektin asioita läpi. Ei kannata yksin murehtia kaikkea. Itse myös teen aivan uutta projektia, olen kyllä nauttinut tästä itsenäisestä työstä,ei ole ketään selän takana vahtimassa. Tuloksia saan myös parhaiten, kun teen omin päin ja aina välillä pidämme palaverin ohjaajan ja työnantajan kanssa.
Hoida harjoittelusi niin hyvin kuin osaat ja ota itseäsi niskasta kiinni, aikanaan saamme päättötodistuksen!
Olin toissa kesänä määräaikaisessa työpaikassa, pidin työstäni, aamuisin oli ilo nousta ja lähteä töihin. Hain toista työpaikkaa, vakituista ja sain sen. Nyt harkitsen irtisanoutumista, en työssä jota haluan tehdä, jota haluan oppia tekemään, ainoa syy tehdä tätä työtä on raha.
Määräaikainen työ edellisenä kesänä olisi voinut jatkua, mutta vakituisuus innosti hakemaan nykyistä työtä.
Nyt ainakin tiedän mihin pystyn ja mihin en.
nykyinen työsi kunnialla loppuun. Se, ettet itse ole tyytyväinen työhösi on se, että et saa suoraa palautetta työstäsi keltään, niinpä olet päättänyt olla itse itsesi tuomari. Liika kunnianhimo ja täydellisyyden tavoittelu voi johtaa, että sinusta voi tulla toimintakyvytön. Tee parhaasi projektin suhteen, mutta kun välitavoite on saavutettu, älä jää jahkailemaan ja hiomaan sitä loputtomasti.
Tulevaisuutta ajatellen hae erilaista työpaikkaa, alahan voi olla samakin, mutta ilmeisesti et pidä "yksinäisestä" ja itsenäisestä työskentelystä. Tiimissä viihtyisit ilmeisesti paremmin!