Haluaisin vakavan ja asiallisen keskustelun siitä, miksi miehet pettävät ja voiko tilannetta korjata "normaaliksi" kahden ihmisen väliseksi luottamukselliseksi yhteiseloksi, silloin, kun mies on pettänyt?
Oma käsitykseni on että kaikkein kaunein ja antoisin suhde on pareilla, jotka ovat uskollisia toisilleen ja rehellisesti! Ei heidän koskaan TARVITSE mennä toisen ulkopuolisen kanssa harrastamaan asioita, jotka kuuluvat vain ja ainoastaan kahdelle vakituisesti yhdessä olevalle parille, koska heidän välillä vallitsee normaali keskusteluyhteys ja vastuu omasta ja toisen hyvinvoinnista.
Jos nyt mies on pettänyt, on ymmärtääkseni miehelle tullut jonkunlainen mielentila, jonka olisi pitänyt jakaa oman vaimonsa kanssa, ja käydä se läpi yhdessä, ennekuin hairahtuu jonnekin muualle.
Silloin olisi naisella ollut mahdollisuus ottaa kantaa siihen, mikä oli tullut miehen ongelmaksi ja valita käsitellä yhdessä miehen kanssa se ongelmatilanne, niinkuin on tarkoitettukin, kun ollaan yhdessä. Jos ei suhde toimi, on täytyy molempien olla rehellisiä ja keskustella että saa sen toimimaan. Jossakin kohtaa se on toiminut aikaisemmin, sillä hehän ovat arvioineet yhteen mennessään sen ainoaksi oikeaksi ja ovat olleet valmiit tekemään suhteensa eteen töitä.
Miehen pettämiseen on siinä tapauksessa syitä, jotka johtuvat esimerkiksi siitä että hän ei osaa olla rehellinen, vaan valehtelee, itselleen ja muille. Tälläisiä miehiä tiedän olevan olemassa ja sen vuoksi haluaisin, että ympäsillä tilanteesta moinesti tietoiset ihmiset ottasivat ja laittaisivat tälläisen miehen seinää vasten teoistaan
Usein on nimittäin jo miehellä toinen ja kolmaskin kylkiäinen, koska hän vain jatkaa valehtelemistaan ja taas uusi nainen kierteessä ja voi olla jo lapsia parista edellisestä yhteiselosta, ja kaikki kärsivät ja voivat huonosti. Tälläinen mies pitää mielestäni pakottaa pysähtymään, mutta mitä ehdottaisitte keinoksi. Ystävien puhumiset eivät riitä. On kokediltu. HÄN ei suostu kuuntelemaan, vaan pakenee häntä koipien välissä pois niistä tilanteista.
Tiedän myös lukeneeni jostakin että tälläinen tila miehellä on sairaus. Muttas onko pakkohuostaanotto oikea ratkaisu käyttäytymisvian korjaamiseksi?
Oma käsitykseni on että kaikkein kaunein ja antoisin suhde on pareilla, jotka ovat uskollisia toisilleen ja rehellisesti! Ei heidän koskaan TARVITSE mennä toisen ulkopuolisen kanssa harrastamaan asioita, jotka kuuluvat vain ja ainoastaan kahdelle vakituisesti yhdessä olevalle parille, koska heidän välillä vallitsee normaali keskusteluyhteys ja vastuu omasta ja toisen hyvinvoinnista.
Jos nyt mies on pettänyt, on ymmärtääkseni miehelle tullut jonkunlainen mielentila, jonka olisi pitänyt jakaa oman vaimonsa kanssa, ja käydä se läpi yhdessä, ennekuin hairahtuu jonnekin muualle.
Silloin olisi naisella ollut mahdollisuus ottaa kantaa siihen, mikä oli tullut miehen ongelmaksi ja valita käsitellä yhdessä miehen kanssa se ongelmatilanne, niinkuin on tarkoitettukin, kun ollaan yhdessä. Jos ei suhde toimi, on täytyy molempien olla rehellisiä ja keskustella että saa sen toimimaan. Jossakin kohtaa se on toiminut aikaisemmin, sillä hehän ovat arvioineet yhteen mennessään sen ainoaksi oikeaksi ja ovat olleet valmiit tekemään suhteensa eteen töitä.
Miehen pettämiseen on siinä tapauksessa syitä, jotka johtuvat esimerkiksi siitä että hän ei osaa olla rehellinen, vaan valehtelee, itselleen ja muille. Tälläisiä miehiä tiedän olevan olemassa ja sen vuoksi haluaisin, että ympäsillä tilanteesta moinesti tietoiset ihmiset ottasivat ja laittaisivat tälläisen miehen seinää vasten teoistaan
Usein on nimittäin jo miehellä toinen ja kolmaskin kylkiäinen, koska hän vain jatkaa valehtelemistaan ja taas uusi nainen kierteessä ja voi olla jo lapsia parista edellisestä yhteiselosta, ja kaikki kärsivät ja voivat huonosti. Tälläinen mies pitää mielestäni pakottaa pysähtymään, mutta mitä ehdottaisitte keinoksi. Ystävien puhumiset eivät riitä. On kokediltu. HÄN ei suostu kuuntelemaan, vaan pakenee häntä koipien välissä pois niistä tilanteista.
Tiedän myös lukeneeni jostakin että tälläinen tila miehellä on sairaus. Muttas onko pakkohuostaanotto oikea ratkaisu käyttäytymisvian korjaamiseksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Odotat, että pettämiseen yksi syy. Ei ole. Osalla ei ole edes sen kummempaa syytä kuin "tilaisuus tekee varkaan". Parisuhde voi olla hyvä ja rakkautta puolisoiden välillä. Osalla taas syynä voi olla syvä pettymys omaan parisuhteeseen ja kyvyttömyys lähteä siitä pois. ja sitten kaikkiea siltä väliltä jännityksen, seksin, itsetunnon kohotuksen jne hakemista. Tai ihan sitä rakkautta.
Osa pareista selviää pettämisestä, osa ei. Osa yhteenjääneistä jää huonoon liittoon ja osalla liitto jopa paranee pettämisen jälkeen. Eronneista osa on tyytyväisiä päätökseensä ja osa taas alkaakin kaihota takaisin.
Pettäminen ei ole kuitenkaan "tila". Se on valinta. Ja kun aikuinen tekee valinnan, niin aikuinen kantaa tekonsa seuraukset.
Petetyllä on myös oma vastuunsa. Jos jää, niin tie on kivinen ja raskas ja joutuu aivan toisella tavalla sopeutumaan kaikkeen tapahtuneeseen. Loputtomisti pettäminen ei voi eikä saa hallita elämää, vaikka erottaisiinkin. Elämässä on mentävä eteenpäin, yhdessä tai erikseen, ja kirjoitettava omaan elämään uutta historiaa.
Ketään ei voi pakottaa mihinkään. Ei uskollisuuteen, rakkauteen tai rehellisyyteen. Jos joku ihminen ei näihin pysty, voi itse arvioida, onko minun järkevää elää tälläisen ihmisen lähellä. Itseään voi pakottaa, toista ei. Pakottamalla ei tässä maailmassa ole yksikään pettäjä parantanut tapojaan tai alkoholisti lopettanut juomista.
Luovu siis ap hieman oudoista ajatusketjuistasi. Keskity vain itseesi ja mieti, mihin sinä olet valmis. Jos miestä pitää pakottaa kantamaan vastuuta teoistaan tai olemaan uskollinen, niin kuka tarvitsee tällaista ihmistä lähelleen? Se on kuin haluaisi kirveeniskun takaraivoon.
Kaikkien ihmisten syrjähypyt eivät ole tietoista ja harkittua toimintaa. Syrjähyppyyn johtavia syitä ei siten voi aina ratkoa puolison kanssa mitenkään ennaltaehkäisevästi.
Seksuaalinen päteminen taas on niin vahvasti tunnepitoinen asia, ettei sitä voi aina ohjailla järjellä vaikka haluaisikin.
Syyt siihen, miksi joku ajautuu pätemään vieraisiinKIN sänkyihin, ovat aina hyvin henkilökohtaisia, eivätkä siis läheskään aina tekiän itsensäkään tiedostamia, joten vaikea niitä on silloin alkaa analysoimaan oman puolisonsa kanssa - ennen tai jälkeen. Siihen kun vielä lisätään petetyn osapuolen vahva tarve syyllistää, ei ole ihme, että pettänyt osapuoli kirmaa mieluummin karkuun tai tekee vastahyökkäyksen päästäkseen itse pälkähästä.
Lohdun hakeminen uusista valloituksista on myös yksi keino paeta kotona odottavaa tuomioistuinta...
Seksiin liittyvät asiat ovat tunneasioita ja siksi ne myös loukkaavat eniten tunteen tasolla. Tunteet olisikin käsiteltävä ensin itsensä kanssa (niin pettäjän kuin petetyn) ennen kuin voi yrittää keskustella niistä puolison kanssa. Keskustelu ei onnistu, jos tunteet ovat hyvin vahvasti pinnassa.
Tunne on molemmin puolinen. :)
Kyllä sitä petosta tekee kumpikin sukupuoli.
Syyksi arvelisin kilpailuyhteiskuntaa, muuttuneita arvoja jne...
En TODELLAKAAN aIO KOKEA SAMAA PASKAA ENÄÄ :)
Kiva kirjoitus mutta asiallisuutta ja asiantuntijuutta kannattaa etsiä jostain muualta kuin täältä. TÄällä jokaisella on jonkinsortin kokemus pettämisestä ja sen mukaisesti täälle sitten kirjoitellaan.
Ensinnäkin pitää erotella yksi, lyhyt hairahdus, yöndenyönjuttu eli syrjähyppy joka usein on kännipano, lisäksi voi olla jatkuvia pettämishairahduksia ja sitten oma lukunsa on pitkä tunteisiin perustuva salasuhde. Ensimmäisen voi antaa anteeksi ja yrittää korjata, kahta ja kolmatta ei missän nimessä koska ne ovat täysin harkittuja ja perustuvat jatkuvaan valheeseen.
Siis hyväksyt uskottomuuden?
Avioliiton kestävyyden, tai ainakin sen onnellisuuden, ehto on molemminpuolinen kunnioitus, arvostus ja rehellisyys. Näistä syntyy luottamus.
Usein tilanne on se, että petetty oli rehellinen puoliso, mutta pettäjä ei ollut:
Eteneminen parempaan vaatii ainakin sen, että pettäjän valheet loppuvat. Usein petetty tarvitsee myös ymmärryksen, miksi pettäjä toimi kuten toimi, ja vaatii että pettäjä korjaa menneet valhepuheensa oikeaksi totuudeksi. Pettäjän henkinen kasvu (lähtökohta oli, että oikeutti itselleen valehtelun puolisolleen, mikä kertoo jo että on paljon opittavaa vielä parisuhteesta ja omasta vastuusta kumppanina) on pitkä tie. Kärsivällinen puoliso voi jaksaa rinnalla odotellen ja tukien toisen henkistä kasvua. Mutta useilla kärsivällisyys loppuu, jos valheet jatkuvat.
Onko pettäjällä aito oma halu muuttua, sen näkee seuratessaan puolisoaan vierellään riittävän kauan. Jos ei, avioliittoon ei synny luottamusta uudestaan, joten onnellinen liitto ei voi toteutua.
Onnellisiakin loppuja uskottomuudesta selviämiseksi on. Moni liitto on parantunut, kun puolisot ovat ymmärtäneet toistensa tärkeyden omassa elämässään. Ja oppineet, että luottamus tarkoittaa yksinkertaisesti, että noudattaa joka päivä hyvin yksinkertaista neuvoa
:"Älä valehtele äläkä tee toiselle sitä mitä et itse haluaisi itsellesi tehtävän".
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/paattyyko-parisuhde-pettamiseen/
Olet kyllä ottanut esiin juuri perusongelman, ja toivon että useat lukevat kirjoituksesi vaikkakin monen mielestä "ei täällä voi kirjoitella asiallisesti" palsta.
Te, jotka olette kirjoitelleet ihan selvästi ajatuksen kanssa ja ´hyvää tarkoittaen", siis rakennatte keskustelua ja kehitätte sitä oikeaan suuntaan, sanon että kiitos siitä! Toivon todellakin että Suomen kansan moraalikäsitystä voitaisiin kohottaa tälläkin lailla.
Näen ympärilläni paljon hyviä esimerkkejä ja malleja oikeasta "suhteessa elämisestä", mutta paljon on sellaisia lapsille huonoja esimerkkejä, joiden olisi kyllä aika myös kantaa moraalinen vastuu yhteiselämisen mallista.
Miksi kaikennäköiset moraalittomat juorut ja jutut jaksavat kiinnostaa ihmisiä? Sitä ihmettelen usein. Erittäin monet miehet ahmivat katseellaan ja mielikuvituksellaan ilmiötä "tuksu" joka on julkisuuden medioiden ajanvietekäsite nykyään, ymmärtääkseni? Oikaiskaa, jos olen väärässä! Uskaltaako kukaan noista ap:n väittämistä valehtelijapettäjistä astua esiin ja kertoa oman riippuvuuden "tuksuilmiöstä" esimerkiksi?
Sillä asteella liihoittelevat ovat vielä lapsen kengissä, vaikka ihan selvästi miehen asuun pukeutuneena. Kuinka kauan "naiset" olette aikoneet sietää noita valehtelijoita? He ovat siis useimmiten miehiä, valitettavasti, joilla on tuollainen käytöshäiriö, eli sairaus.
Mitä näille yksilöille voisi tehdä, jotka matkavat samaan valehtelutyyliin vuodesta toiseen, rikkoen monen ihmisen elämän?
Meitä "valehtelun piirissä eläneitä" on jo, jotka ovat aukaisseet silmänsä, ja varovat tuollaisia lapsellisia moraalittomia viekottelijoita, joiden lukumäärä vain koko ajan lisääntyy, valitettavasti.
Ehdotukseni onkin että NAISET/MIEHET aloittakaa aina uuden suhteen arviointi siitä, onko vastapuoli tuollainen valehtelija, joka ei kestä suhteen jatkuessa olla suhteessa, vaan alkaa valehtelemaan tekosyillä itselleen seuraavan saaliin (naisen/miehen)!!!
Tuo arviointi perustuu siihen että ette usko alkuunkaan, mitä tuo ihminen itsestään seputtelee, vaan otatte muuta kautta selvää siitä, minkälainen hän on, ennenkuin myytte sydämenne peturille!