Toivoton suhde?

Meillä oli sama tilanne kunnes otin ja lähdin. Mie jäi rannalle ruikuttaan.

Kuulehan kultaseni. Luepa uudestaan mitä juuri itse kirjoitit. Löydät vastauksen helposti. Tuosta miehestä et koskaan saa tasavertaista elämäntoveria. Eroa. Pian. Onnea matkaan!

Vielä sinullekin löytyy oikea, rakastava fiksu mies. Tuommoinen tyyppi, josta kerroit, ei ansaitse sinua!

Tuo mies aivan varmasti loytää miehenkipeitä naisia joille kelpaa kukatahaansa vetelys ja isänsä pillin mukaan tanssiva.

Sinun EI tarvitse olla se.

Monet naist haluavat palvela miestään suhteessa. Toivon että et ole yksin niistä naisista vaan olet viisaampi ja jätät tuon miehen heti jo tänään. Sanot sille että sinä et ole sen palvelija ja otat eron. Ole NAINEN ja puolusta itseäsi ja sun kuuluu saada arvostusta ja tasavertaista kohelua. Vai meinaatko muka kauankin olla tuon miehen palvelija? Miehes on vätys luuseri joka käyttää sua hyväksi.

kannattaisiko tuota laatia yhteisen kodin yhteiset säännöt?

Ehkä mun kannattais vaan ottaa ja lähteä, mutta kun toista rakastaa. Mutta kun rakkauteni tuntuu välillä olevan kovin yksipuolista.... Oon yrittänyt puhua yhteisistä kodin säännöistä, mutta se menee kuuroille korville... Toista ei vaan kiinnosta.

Heittäydy sinäkin sitten häntä vastaan samalla mitalla. Älä pese hänen pyykkejään, siivoa vaan itse tekemäsi sotkut.... sinun pitäisi saada mies tajuamaan, kuinka idioottimainen lapsellinen hölmö on, ja ettei suhde mitenkään voi tuolla menolla kestää. Pitää sinua itsestäänselvyytenä... Poika on "hyvän" kotikasvatuksen tulos. Oikea isänsä poika. Tuollaiset sonta-arvot juurrutettu hälle päänuppiin jo pikkupojasta alkaen.

Kunnon riita voisi tehdä teidän suhteelle hyvää, vaikka pahalta tuntuukin. Tuulettuisi ainakin ilma ja näkisi lopullisesti, että onko mitään pelastettavaa edes olemassa. Mies nyt kuitenkin on mitä on luonteeltaan, niin se kasvatus ja arvot vaan iskostuu syvälle nuppiin.

Mikä hänessä sitten on sellaista, että häntä rakastat? Etkö vaan osaa olla yksin? Oletko vain rakastunut siihen kuvitelmaan rakkaudesta, vai oikeasti tuohon mieheen?

Meilläkin on suvussa hänen isänsä laisia sovinistijuntteja, mutta ei onneksi ihan noin pahoja suustaan.

Vaikkakin olemassa oloni huomataan usein vasta siinä vaiheessa kun olen lähtemässä kavereiden kanssa baariin, niinä harvoina kertoina kun siellä käyn.Olen miettinyt miksi rakastan tätä miestä, meilla on samankaltainen huumorintaju, ja viihdymme toisaalta hyvin keskenään. Tässä uskoakseni olisi elämäni rakkaus, mutta en kestä elää tälläisen laiskamadon kanssa. Tosin tämä laiskamato saattaa helposti siivota vaikka siskonsa auton pyydettäessä, tai auttaa jotain muuta siivoamaan. Että onko kyse vain ilkeydestä minua kohtaan?
Kuvitelmaani rakkaudesta sai pahimman särönsä se kerta viime kesänä kun olimme porukalla juhlimassa ulkona, joimme toki alkoholia, eikä poikakaverillani ole tapana ollut lääppiä ainakaan minun nähteni muita naisia, mutta sillä kerralla hän pyöri melkein koko ajan exänsä ympärillä, halaili ja kutitteli tätä. Ja hoki monta kertaa tää on mun exä, tiesitkö? No älä... Vielä enemmän tässä satutti se koska exä on hyvin laiha, nuorempi ja minua nätimpi.
Ja sitten löysin eräänä päivänä poikakaverini irc profiilin, ja huomasin että hän tuntui tykänneen liian monista povipommeista.
Itse olen ihan normaalipainoinen, monien mielestä hyvännäköinen nainen ja vaikka poikakaveri sanoo rakastavansa minua miksi se sitten ei tunnu näkyvän teoissa?

Lukemattomat naiset jäävät pahoinpitelevän, ryyppäävän tai muuten huonosti käyttäytyvät miehen luo tuon mystisen "rakastamisen" takia. Useimmiten taustalla on vain pelko yksinjäämisestä ja muutoksesta eikä mikään sen ylivoimaisempi rakkaus. Miten teidän keskinäinen rakkautenne ilmenee? Yleensähän rakkaus tarkoittaa toisen arvostamista, ihailemista, halua tehdä hänelle hyvää myös pienten palvelusten muodossa, intohimoa häntä kohtaan, "perhosia vatsassa" häntä ajatellessa tai yhteisiä hetkiä odottaessa... Miten teillä?

Suosittelen myös googlettamaan sanoilla "parisuhteen roolikartta" ja miettimään kuinka hyvin parisuhteen eri tekijät toteutuvat teidän suhteessanne.

Mutta jos kerran rakastat ja kun toista ihmistä ei voi muuttaa niin sitten sinun pitää ryhtyä miettimään kuinka oppisit nauttimaan paremmin siitä, että hoidat yksin kotinne ja arvostat, rakastat ja kunnioitat sitä lapsellisia pelejään pelaavaa miestäsi.

Katsoin tuon parisuhteen rollikartan mutta se ei paljoa selventänyt tilannettani. Yksinhän jäisin, mutta onhan minulla jäljellä muutamia ystäviä. Parhaimman olen menettänyt parisuhteeni takia...Vaikka tiedän että elämä jatkuu ja uusia tuttavuuksia löytyy. Paras ystäväni oli sitä mieltä että mieheni on täysi idiootti, ja heitän elämäni hukkaan tämän kanssa. Sisarukset taas ovat sitä mieltä että tämä on ihan normaalia...
Rakastan ainakin toistaiseksi miestäni, hän aiheuttaa perhosia vatsaan vieläkin, mutta emme vietä aikaa yhdessä käytännössä muutenkuin tvtä katsoen, tai yhdessä nukkuen. Seksielämä on ihan ok, vaikkakin itse haluaisin enemmän ja useammin seksiä. Ja hluaisin ehdottomasti käydä enemmän ulkona, tavata uusia ihmisiä. Mutta, poikakaveriani ei saa helpolla lähtemään mihinkään, ainakaan minun kanssani.
En keksi miten voisin muuttaa tilannetta, mikä olisi paras ratkaisu. Lähteä vaan rohkeasti?