Herätkää vaimot, enenkuin on liian myöhäistä.
Teistä ehkä näyttää siltä, että avioliitto toimii hyvin.
Tai olette eroamassa sovussa, ilman kolmatta pyörää. Asia ei ehkä olekkaan niin.
Seuratkaa miehenne kulkemisia ja tarkistakaa sillointällöin, onko hän siellä, missä sanoo olevansa ja kenen kanssa.
Sillä:
Tyypillisimmät uskottomuuden merkit:
henkinen ja fyysinen etääntyminen
kiinnostuksen puute perheen yhteisiin asioihin
lisääntyneet työmatkat ja ylityöt
oudot puhelut
Teistä ehkä näyttää siltä, että avioliitto toimii hyvin.
Tai olette eroamassa sovussa, ilman kolmatta pyörää. Asia ei ehkä olekkaan niin.
Seuratkaa miehenne kulkemisia ja tarkistakaa sillointällöin, onko hän siellä, missä sanoo olevansa ja kenen kanssa.
Sillä:
Tyypillisimmät uskottomuuden merkit:
henkinen ja fyysinen etääntyminen
kiinnostuksen puute perheen yhteisiin asioihin
lisääntyneet työmatkat ja ylityöt
oudot puhelut
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaksi ensimmäistä kohtaa täsmää täysin. Ja näin on ollut jo 10 vuotta. Mutta silti kysymyse ei ole uskottomuudesta.
mistä sen tietää ei voi seurata miestä 24/7 mitä tekee
Kyllä sen tietää.
Meillä pettämisen jälkeen luottamus kadonnut ja avioero vireillä. Tiedän, että
taustalla pyörii vieläkin "joku toinen", koska mieheni on niin sopuisa eroon
liittyvissä asioissa, kaikki käy! Yhteisestä kodistamme vie vai henkilökohtaiset tavaransa...eli uusi koti odottaa jossain!
Meillä vähän sama juttu.
Mies oli erossa sopuisa ja halusi erota ystävänä. en tiennyt että taustalla oli toinen nainen,ollut jo useamman vuoden. Jos olisin tiennyt tästä toisesta naisesta ennen eroa olisi omaisuuden jako mennyt toisin.
mutta ollut ja mennyt ja eteenpäin......
Meillä mies otti ja jätti perheensä kuin nallekalliolle,oli aloittanut suhteen työkaveriin.Sanoi vielä siinä vaiheessa kun aloimme puida eroa että vie vain henk.kohtaiset tavaransa ja vaatteensa mutta kuinka kävikään,tällä hetkellä tyhjentäisi koko asunnon jos vain sisälle pääsisi,niin se mieli muuttuu matkanvarrella.Ja elimme todellakin ihan normaalia perhe-elämää ennekuin jäi kiinni suhteestaan.Ei antanut missään vaiheessa teoilla/sanoilla merkkiä että suhteemme ei toimi joten yllätyksenä kaikki tuli.Ja nyt tulee vain syytöksiä minua kohtaa joka kertoo mielestäni sen että hänellä on todella paha olla mitä meille teki(lapselle ja minulle).Toimii juuri niin kuin narsistinen voi vaan toimia eli syyttää muita omista teoistaan mutta kyllä se vielä omaan nilkkaan kolahtaa jossain vaiheessa.
Aivan, en voi ymmärtää, miksi aikaisempaa suhdetta voi laittaa poikki rehellisesti ennen uutta! Itse kyllästyin jo mieheni sähläilyyn, valtion virkamies reissaa työnsä puolesta ja "heikkona" altis kiusauksille, ei enää minun ongelmani. Tätä pojua odottaa yllätys osituksessa!
Jokseenkin samanlaista yllätystä kehittelen myös. Tuntuu sitten siellä asti, mutta sittenpä sai mikä hakikin.
Toivoo: selityksiin ja sähläämiseen kyllästynyt "johtajan" vaimoke.
Nyt mä en tajua. Miten te muka voitte osituksessa miehelle yllätyksiä tuottaa? Sehän menee lain mukaan ja jos teillä on avioehto, se otetaan huomioon. Vai luottavatko he, että te luovutte oikeudesta omaan osuuteenne, vaikka sen laki teille soisi?
Toinen asia, mitä en tajua: Miten ei voi huomata ihmisestä, jonka rinnalla elää vuosikymmeniä, että se juoksee vieraissa? Laput silmilläkö te elätte vai onko miehenne olleet tosi taitavia näyttelijöitä? Mä huomasin aina, kun miehellä oli jotain peli menossa jonkun vieraan naisen kanssa. Ja aina olin oikeassa.
Aiheellinen varoitus ap:tä. Patologinen valehtelija kieltää kaiken mikä hänestä on jo selvinnyt todisteidenkin kera! Vaimot, varautukaa!
En ole kyttääjä sorttia, vaikka meidän hyvin toiminut liitto kesti melkein 16 vuotta. Jos mies on mennäkseen, niin menköön - minä en jää perään haikailemaan enkä ruikuttamaan! Pitäisikö riitelemällä asiasta antaa aihetta häipymiseen ja siihen että toiselle tulee parempi mieli? Ei mun mielestä, mutta sen vaan sanon että helppoa ei uuden kanssa hänellä tule olemaan.... meillä talovelka on yhteinen ja talo myynnissä ja toisaalta hyvä ettei jäänyt lapsia kärsimään. Nyt uusi saa kestää sen, että meillä vielä yhteisiä asioita, vaikka lapsia ei ollutkaan.
Ihmettelen kuitenkin toisen naisen häikäilemättömyyttä, kehtaa kysellä mieheltä, miten minä olen suhtautunut asiaan! Nyt kiinnostaa asia!
Onneksi mulla on hyviä ystäviä, jotka tukee - kaikilla ei ole niitäkään, joille voisi puhua - harmi ja sääli sinänsä. Onneksi on ammattiauttajat kuitenkin.
Olen saanut järjesteltyä asioita, ilman miestä kylläkin mutta hän on käytännön apuna kun tarvitsen.... Puolen vuoden kuluttua en koe tarvitsevani...