Olen tässä pohdiskellut sellaista asiaa että millainen nainen kuuntelee raskasta heviä, kuten slipknottia, paramorea jne. Onko valtavan suurella joukolla tuollaisia naisia myös valtavia itsetunto-ongelmia ja mahdollisia itsetuhoajatuksia, masennusta jne? Toki ei kaikilla näin mutta jos voisitte kertoa omista naispuoleisista kavereistanne jotka kuuntelevat heviä että millaisia he ovat? Tuleeko musiikkimaku äidin maidossa vai onko tietyn musiikkilajin kuuntelu tarkoituksella haettavaa olotilaa?
Millainen nainen kuuntelee hevimusiikkia?
nainen vm77
282403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
mistäköhän tuo hevi tuli, tarkoitin tietysti METALLIMUSIIKKIA
Mitä tekemistä millään makuasioilla on pääongelmien kanssa? Onko oma musiikkimakusi tullut äidinmaidossa vai oletko hakenut tarkoituksella?
Ihan samanlainen nainen kuin sama nainen jolla kuitenkin olisi eri musiikkimaku. On ihan turha yleistää että ihmiset jotka kuuntelevat tuollaista musiikkia ovat itsetuhoisia tai kärsivät valtavista itsetunto ongelmista.
Samalla logiikallasi voisin sanoa että Elviksen kuuntelijat elävät menneisyydessä tai vähintää haluisivat elää siellä. Sibeliuksen kuuntelijat ovat angtisia kaljupäitä ja jos kuuntelee poppia on nainen vain tyhjäpää.
Ihmisen musiikkimaku muotoutuu elämän aikana ja aika harvoin se pysyy täysin samana vuositolkulla. Aika harva myöskään rajoittaa musiikkiaan vaikka vain yhteen genreen vaan kuuntelee vähän kaikenlaista mistä pitää. Musiikin perusteella on melko tyhmää lokeroida ihmistä kovinkaan paljoa tai olettaa tietävänsä millainen hän on ihmisenä.
paramore onkin tosi metallia xd
Pakko todeta, että erittäin sattumanvaraisen ja subjektiivisen havainnointini perusteella tosiaan on näyttänyt siltä, että ihan erityisesti juuri raskasta musiikkia diggailevat naiset ovat usein vähän angstisia ja ongelmaisia. Rankka ja luultavasti perusteeton yleistys, mutta tällainen vaikutelma kumminkin on tullut.
Rrrrrrrrrakastan metallia, rockia, grungea ym. Slipknot ja Alice in chains ovat lähellä sydäntäni. Vaikka Alice in chainsin biisit kertovat huumekoukusta ja huono-onnisesta rakkaudesta ym., en ole itsetuhoinen ja rakastan elämää. Pikkutyttönä kuuntelin isäni kanssa Queenia ja Uriah Heepia, joten luulen, että musiikkimakuni sai kipinän lapsuudessa. :)
Liekö kuitenkin niinkin, että raskas metalli kelpaa myös vähemmän itsetuhoisille tyypeille. Rap on myös semmosta uhooja rallatusta hyvin usein ja sen musiikin kuuntelijoiksi ryhtyykin usein ne, jotka haluavat sanoa musiikilla/sanoituksilla jotain itsestään ja edustaa jotain ajatusmaailmaa.
Kyllähän siinä vinhaa perääkin on, että musiikki genreillä on omanlaisensa kannatusjoukkonsa mm. ideologiset syyt taustalla.
Kuuntelen metallia laidasta laitaan enkä koe olevani päästäni vialla, mutta pidän synkistä asioista, vaikka pulppuan iloa kilometrien päähän. Saan metallimusiikista hienoja tunnekokemuksia. Samaan ei pystyisi muu ns. epäaito musiikki.
En koe tarvetta lokeroida ihmisiä musiikkimaun perusteella.
Tuosta tulikin mieleeni, että ollaanhan sitä toki hirveitä pahiksia ja täysin epänormaaleja jos ei tykätä samoista asioista kuin arvioija... Kukaan ei hätkähdä jos nainen hyppii seinille ison takapuolen tai epäonnistuneen kampauksen vuoksi, jos hän tykkää löhötä kesäpäivän auringossa lämpöhalvauksen rajamailla, pitää pastellisävyistä ja selailee naistenlehtiä. Jos taas pidät tummista ja vahvoista väreistä, kesälomallasi lähdet mielummin kävelylle yöllä kun on viileämpää, hermoja kiristää vaikkapa luonnon saastuminen ja eläinten kohtelu ja lukemistosta löytyy musiikkilehtiä ja vaihtoehtosarjiksia niin onhan se nyt selvä että sinä olet vähintäänkin epäilyttävä. Tuohon kun tosiaan lisää erilaiset musiikkimaut niin asia on selvä, mikä lie kummajainen ja todennäköisesti tosiaan jotenkin päästä vialla. Mikä näissä asioissa on niin hirvittävän kummallista on ainakin itselleni jäänyt arvoitukseksi. Sen tietävät ainoastaan ne jotka tietävät ja päättävät senkin mikä on tavanomaista ja normaalia.
Ei naiset kuuntele metallimussiikkia.
Naiset kuuntelevat vain klassista ja lavahumppaa. Olen samaa mieltä kanssasi veli.
Olen kuunnellut jotakin metallimusiikkia, mutta en kovin "raskasta" tai ainakaan sellaista karjumista. Lähinnä Sonata Arcticaa ja HIMiä ja sellaista. Vai lasketaanko ne edes metalliksi?
Mutta kuuntelen myös poppia ja Disney-leffojen musiikkia. Enkä edes kuuntele musiikkia nykyään kovin usein.
Itse olen metallimusiikissa tykännyt sanoituksista ja hienoista melodioista. Ja tykkään kuunnella miesten laulua. Monilla naislaulajilla on ärsyttävän kimeä ääni.
Itsetuhoajatuksia ja masennusta ei ole ainakaan ollut :) Enkä ole mielestäni mitenkään synkeä ihminen, hiljainen vain. Tykkään söpöistä asioista, lukemisesta ja mangasta. Muodista, julkkiksista ja sellaisesta en ole ollenkaan kiinnostunut.
sonata on jotain kikkeliheviä ja himi on pop rokkia nykysin
millä tavalla paramore liittyy heviin?
Minä kuuntelen raskasta rockia ja jonkin verran metallimusiikkia. Olen aina kuunnellut. Olen 34 vuotias, omasta mielestäni ihan tavallinen suomalainen nainen, ammatiltani sairaanhoitaja. Itsetuntoni on kohdillaan ja en ole koskaan ollut itsetuhoinen tai masentunut. Mielestäni raskas rock ja metalli musiikki kertoo enemmän oikeasta elämästä, kuin jokin lässynlää poppi. Imelät rakkauslaulut ovat mielestäni ällöjä. Kaikki suomalainen iskelmämusiikin tekeminen voitaisiin minun mielestäni lopettaa samantein ja jo olemassa oleva voitaisiin asettaa kuuntelukieltoon. Mikään ei ole niin ahdistavaa kuin teko "ihanat" suomalaiset iskelmälaulut.
Ei kai se musiikkimaku luulisi kertovan mistään ongelmista tai itsetuhoisista aikeista, vaikka jotkut varmaan niin väittävät.
Itse kuuntelen myös raskaamman puoleista metallimusaa, kuten mm. In Flamesia, Soilworkia, Type O Negativea, Sepulturaa, Dark Tranquillitya, Arch Enemya ja monia muita.
miksi aina kuuntelee näitä samoja ns "muotipändejä"?
Eikö sulle ja parille muullekin ole mitään musiikkipalstaa missä riehua? En jaksa uskoa että aloituksen pääasiallinen pointti oli käydä läpi genrejen alagenrejä, luokituksia, jaotteluita ja listasijoituksia. Tässä on nyt mennyt monta päivää jo, eikä teikäläiset pääse asiaan ollenkaan kun ensiksi pitää saada termit järjestykseen?
Tusina "huttu" iskelmä onkin ihan hirveätä kuunneltavaa. Beat iskelmä on ainutta kuunneltavaa iskelmä puolella.
eikö sulle ole mitään kukkahattutäti palstaa missä päivitellä muitten kommentteja?
Viikatteen ja Raaka-Aineen biisejä tulee kuunneltua, myös CMX:ää ja Metallicaa, mutta yhtä lailla hyviä biisejä löytyy muistakin genreistä. Kamalinta kuunneltavaa on suomiräppi.
Mä kuuntelen paljon bluesia. Onkohan mulla siis masennusta?
(Vastaus, varmuuden vuoksi: ei ole.)
Nyt kun taas on itselle aikaa ja voi kuunnella enemmän ja harrastaa musiikkia,käydä livenä kuunteleen ym. Itseasiassa raskaammaksi vaan musiikkimaku menee :) Ja nautin siitä suunnattomasti!
Iskelmät ei iske eikä itkuvirret!
Itse kuuntelen heviä/metallia. Nautin siitä mukaansatempaavuuden ja omanlaistensa melodioiden ansiosta. Metallimusiikin mieslaulajien ääni on mukavaa kuunneltavaa, mutta korkealta ja kovaa, tai vastineeksi möreästi laulavat naisetkin saavat metallimusan saralta kunnioitukseni.
Ja millainen nainen sitten olen? Päältäpäin hillitty, opiskelen ahkerasti ja ulkoilen. Pidän eläimistä ja lapsista. Asiallisen yhteiskuntaelostelun vastapainoksi on taas välillä mukava irroitella, harrastella ja taiteilla.
Musiikkimakunsa kullakin! Metalli ja hevi vain sattuvat iskemään minuun :)
metallissa öristään - hevissä kie'utaan
Tykkään Panterasta ja Sepulturasta. Olen tasapainoinen, korkeakoulutettu ja urheilullinen. Ulospäin en näytä hevimörriltä.
Olen vaimo ja kahden aikuisen lapseni äiti, teen hoitotyötä ja rakastan musaa. Olen jo kauan elänyt ja nähnyt kaikenlaista mutta en ole rajoittunut ahtaisiin raameihin enkä halua karsinoitua mummoikäisten loosiin. Siksi kuuntelen myös heviä kun kohdalle sattuu.
Kaikkea sitä vastaan tulee :D
Olen kohta viiskymppinen, asiantuntijatehtävissä työskentelevä perheenäiti ja ns. örinämetallin ystävä. Melodinen death metal ja black metal on vaan niin parasta mitä ämyristä voi ulos tulla! Uppoaa myös usea muu metalligenre, mutta ei räpit tai iskelmät. Harva uskoisi minut työlookissa nähtyään, että tämä täti on inessä kunnon skenessä, mutta vapaa-ajalla ja keikoilla is black my colour.
Äidinmaidossa en ole imenyt, yrittänyt kyllä tarjoilla omilleni.
En kärsi mielenterveysongelmista, ellei metallifanitus sitä jonkun mielestä sitten ole. :D
Avointa mieltä sinullekin! :)