Millainen nainen kuuntelee hevimusiikkia?

mistäköhän tuo hevi tuli, tarkoitin tietysti METALLIMUSIIKKIA

Mitä tekemistä millään makuasioilla on pääongelmien kanssa? Onko oma musiikkimakusi tullut äidinmaidossa vai oletko hakenut tarkoituksella?

Ihan samanlainen nainen kuin sama nainen jolla kuitenkin olisi eri musiikkimaku. On ihan turha yleistää että ihmiset jotka kuuntelevat tuollaista musiikkia ovat itsetuhoisia tai kärsivät valtavista itsetunto ongelmista.

Samalla logiikallasi voisin sanoa että Elviksen kuuntelijat elävät menneisyydessä tai vähintää haluisivat elää siellä. Sibeliuksen kuuntelijat ovat angtisia kaljupäitä ja jos kuuntelee poppia on nainen vain tyhjäpää.

Ihmisen musiikkimaku muotoutuu elämän aikana ja aika harvoin se pysyy täysin samana vuositolkulla. Aika harva myöskään rajoittaa musiikkiaan vaikka vain yhteen genreen vaan kuuntelee vähän kaikenlaista mistä pitää. Musiikin perusteella on melko tyhmää lokeroida ihmistä kovinkaan paljoa tai olettaa tietävänsä millainen hän on ihmisenä.

paramore onkin tosi metallia xd

Pakko todeta, että erittäin sattumanvaraisen ja subjektiivisen havainnointini perusteella tosiaan on näyttänyt siltä, että ihan erityisesti juuri raskasta musiikkia diggailevat naiset ovat usein vähän angstisia ja ongelmaisia. Rankka ja luultavasti perusteeton yleistys, mutta tällainen vaikutelma kumminkin on tullut.

Rrrrrrrrrakastan metallia, rockia, grungea ym. Slipknot ja Alice in chains ovat lähellä sydäntäni. Vaikka Alice in chainsin biisit kertovat huumekoukusta ja huono-onnisesta rakkaudesta ym., en ole itsetuhoinen ja rakastan elämää. Pikkutyttönä kuuntelin isäni kanssa Queenia ja Uriah Heepia, joten luulen, että musiikkimakuni sai kipinän lapsuudessa. :)

Liekö kuitenkin niinkin, että raskas metalli kelpaa myös vähemmän itsetuhoisille tyypeille. Rap on myös semmosta uhooja rallatusta hyvin usein ja sen musiikin kuuntelijoiksi ryhtyykin usein ne, jotka haluavat sanoa musiikilla/sanoituksilla jotain itsestään ja edustaa jotain ajatusmaailmaa.

Kyllähän siinä vinhaa perääkin on, että musiikki genreillä on omanlaisensa kannatusjoukkonsa mm. ideologiset syyt taustalla.

Kuuntelen metallia laidasta laitaan enkä koe olevani päästäni vialla, mutta pidän synkistä asioista, vaikka pulppuan iloa kilometrien päähän. Saan metallimusiikista hienoja tunnekokemuksia. Samaan ei pystyisi muu ns. epäaito musiikki.
En koe tarvetta lokeroida ihmisiä musiikkimaun perusteella.

Ei naiset kuuntele metallimussiikkia.

Olen kuunnellut jotakin metallimusiikkia, mutta en kovin "raskasta" tai ainakaan sellaista karjumista. Lähinnä Sonata Arcticaa ja HIMiä ja sellaista. Vai lasketaanko ne edes metalliksi?
Mutta kuuntelen myös poppia ja Disney-leffojen musiikkia. Enkä edes kuuntele musiikkia nykyään kovin usein.

Itse olen metallimusiikissa tykännyt sanoituksista ja hienoista melodioista. Ja tykkään kuunnella miesten laulua. Monilla naislaulajilla on ärsyttävän kimeä ääni.

Itsetuhoajatuksia ja masennusta ei ole ainakaan ollut :) Enkä ole mielestäni mitenkään synkeä ihminen, hiljainen vain. Tykkään söpöistä asioista, lukemisesta ja mangasta. Muodista, julkkiksista ja sellaisesta en ole ollenkaan kiinnostunut.

millä tavalla paramore liittyy heviin?

Minä kuuntelen raskasta rockia ja jonkin verran metallimusiikkia. Olen aina kuunnellut. Olen 34 vuotias, omasta mielestäni ihan tavallinen suomalainen nainen, ammatiltani sairaanhoitaja. Itsetuntoni on kohdillaan ja en ole koskaan ollut itsetuhoinen tai masentunut. Mielestäni raskas rock ja metalli musiikki kertoo enemmän oikeasta elämästä, kuin jokin lässynlää poppi. Imelät rakkauslaulut ovat mielestäni ällöjä. Kaikki suomalainen iskelmämusiikin tekeminen voitaisiin minun mielestäni lopettaa samantein ja jo olemassa oleva voitaisiin asettaa kuuntelukieltoon. Mikään ei ole niin ahdistavaa kuin teko "ihanat" suomalaiset iskelmälaulut.

Viikatteen ja Raaka-Aineen biisejä tulee kuunneltua, myös CMX:ää ja Metallicaa, mutta yhtä lailla hyviä biisejä löytyy muistakin genreistä. Kamalinta kuunneltavaa on suomiräppi.

Mä kuuntelen paljon bluesia. Onkohan mulla siis masennusta?

(Vastaus, varmuuden vuoksi: ei ole.)

Nyt kun taas on itselle aikaa ja voi kuunnella enemmän ja harrastaa musiikkia,käydä livenä kuunteleen ym. Itseasiassa raskaammaksi vaan musiikkimaku menee :) Ja nautin siitä suunnattomasti!
Iskelmät ei iske eikä itkuvirret!

Itse kuuntelen heviä/metallia. Nautin siitä mukaansatempaavuuden ja omanlaistensa melodioiden ansiosta. Metallimusiikin mieslaulajien ääni on mukavaa kuunneltavaa, mutta korkealta ja kovaa, tai vastineeksi möreästi laulavat naisetkin saavat metallimusan saralta kunnioitukseni.
Ja millainen nainen sitten olen? Päältäpäin hillitty, opiskelen ahkerasti ja ulkoilen. Pidän eläimistä ja lapsista. Asiallisen yhteiskuntaelostelun vastapainoksi on taas välillä mukava irroitella, harrastella ja taiteilla.
Musiikkimakunsa kullakin! Metalli ja hevi vain sattuvat iskemään minuun :)

Tykkään Panterasta ja Sepulturasta. Olen tasapainoinen, korkeakoulutettu ja urheilullinen. Ulospäin en näytä hevimörriltä.

Olen vaimo ja kahden aikuisen lapseni äiti, teen hoitotyötä ja rakastan musaa. Olen jo kauan elänyt ja nähnyt kaikenlaista mutta en ole rajoittunut ahtaisiin raameihin enkä halua karsinoitua mummoikäisten loosiin. Siksi kuuntelen myös heviä kun kohdalle sattuu.

Kaikkea sitä vastaan tulee :D

Olen kohta viiskymppinen, asiantuntijatehtävissä työskentelevä perheenäiti ja ns. örinämetallin ystävä. Melodinen death metal ja black metal on vaan niin parasta mitä ämyristä voi ulos tulla! Uppoaa myös usea muu metalligenre, mutta ei räpit tai iskelmät. Harva uskoisi minut työlookissa nähtyään, että tämä täti on inessä kunnon skenessä, mutta vapaa-ajalla ja keikoilla is black my colour.

Äidinmaidossa en ole imenyt, yrittänyt kyllä tarjoilla omilleni.

En kärsi mielenterveysongelmista, ellei metallifanitus sitä jonkun mielestä sitten ole. :D
Avointa mieltä sinullekin! :)