Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, mutta kaikki elämäni 3 ihmissuhdetta ovat olleet todella myrskyisiä, riitaisia ja draamantäyteisiä. En ole tietenkään sellaiseen elämään tottunut, koska olen vakaasta ja hillitystä ydinperheestä.
En halua myöskään syyttää ketään existäni. He ovat sellaisia kuin he ovat eivätkä he voi sille mitään. Jokainen ero on ollut vaikea, mutta aina on iso kivi vierähtänyt sydämeltä, ja olen saanut elämäni kirjaimellisesti takaisin. Olen käynyt myös terapiassa asian vuoksi. Miksi tällainen ihminen ns. kerää kerta toisensa jälkeen tuollaisia ihmisiä ympärilleen. Pakkohan minussakin on joku vika olla, vaikkei yhtään diagnoosia olekaan. En uskalla hakeutua uuteen suhteeseen, koska suurella todennäköisyydellä seuraavakin kumppani kärsii vaikeasta elämänhistoriasta ja persoonallisuushäiriöstä :(.
En halua myöskään syyttää ketään existäni. He ovat sellaisia kuin he ovat eivätkä he voi sille mitään. Jokainen ero on ollut vaikea, mutta aina on iso kivi vierähtänyt sydämeltä, ja olen saanut elämäni kirjaimellisesti takaisin. Olen käynyt myös terapiassa asian vuoksi. Miksi tällainen ihminen ns. kerää kerta toisensa jälkeen tuollaisia ihmisiä ympärilleen. Pakkohan minussakin on joku vika olla, vaikkei yhtään diagnoosia olekaan. En uskalla hakeutua uuteen suhteeseen, koska suurella todennäköisyydellä seuraavakin kumppani kärsii vaikeasta elämänhistoriasta ja persoonallisuushäiriöstä :(.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itsetutkistelun paikka sulla! Miks aina lankeat tietynlaisiin miehiin? Onko "oppi" tullut kenties vanhemmistasi? Oletko syöksynyt uuteen suhteeseen liian nopeasti ja kunnollinen tutustuminen uuteen kaveriin on jäänyt vaillinaiseksi? =letko yhtään oppinut suhteistasi ja viisastunut mahdolliseen uuteen tutustumiseen miehessä? No oppirahat on toivottavasti maksettu ja ei kun uutta matoa koukkuun!
Hassua että oletat heti että AP on nainen...
Niinkuin persoonallisuushäiriöinen exä muka olisi aina mies?
Joo kyllä minustakin aloittajan kirjoitustyylistä paistaa tietty feminiinisyys, mutta en silti menisi heti olettamaan että kyseessä on heti joku nainen=uhri, mies=syyllinen asetelma.
Hullu sinä olet ja sairas! Oikeassa elämässä ei ole kenelläkään sinulle mitään asiaa.
On se varmasti kiva provoilla. :)
Oletko sittenkään ihan niin kiltti ja rauhallinen kuin sanot olevasi?
Olen minäkin ollut psyykkisesti sairaiden kanssa, mutta ei se mielestäni ole riita jos toinen yrittää riidellä muttei saa sille vastakaikua.
Tällä tavoin olen kesyttänyt yhden sun toisenkin riitapukarin.
Teitkö entisistä puolisoista diagnoosit ihan itse?
Eipäs saivarrella siellä! Jokainen osaa lukion psykan kurssin jälkeen tunnistaa narsismin, psykopatian, bibon ja muut yleisimmät mielialahäiriöt.
Voi hyvinkin olla pelkkää sinusta johtumatonta sattumaa, mutta voihan olla myös niin, että "ajaudut" noihin suhteisiin joistain sinussa olevista asioista.
Moni huonoihin suhteisiin suhteisiin ajautuvista, kun itse ei usko ansaitsevansa parempaa, tai alkaa suhteeseen - huonompaankin - saadakseen edes jonkun tuntemuksen siitä välittämisestä. Jos pelkää hylätyksi tulemista, jää huonoonkin suhteeseen. Jos pelkää omaa tyhjyyden tuntemusta, kokee draamallisen suhteen tuovan jotain (elämisen) tunnetta. Vaikea näin aloituksen perusteella mitään sanoa, mutta hyvä kun olet terapiaan hakeutunut.
Miten nuo suhteesi ovat alkaneet? Missä vaiheessa merkit eksien vaikeasta elämän historiasta ja tietynlaisesta persoonasta tulivat esiin?
Ei huolta. Kunhan sinulle tulee ikää lisää niin rauhalliset ja tylsät AT-miehet alkavat olla sinusta kiinnostavia. Tai sanotaan, että osaat tyytyä siihen miten annetaan.
Itseasiassa jonkinasteisest persoonallisuushäiriöt ovat yliedustettuna etenkin sinkkumarkkinoilla - ja tämä on sukupuoliriippumatonta.
Nykyisin tervettä ihmistä saa etsimällä etsiä.
Ja siis osa näistä persoonallisuushäiriöistä on niin "Normaalia" että kulttuuri on sopeutunut niihin ja antaa ohjeet sietää ko. häiriöisiä aivan kuin he olisivat normaaleja ihmisiä.
He eivät ole, kulttuurin "suvaitsemat" asiat eivät ole sellaisia että niiden kanssa voi tulla toimeen, ja kulttuurissa peilautuu ennekaikkea alistuminen ja hyväksyntä ja noissa suhteissa roikkuvien turha toivo saada paskat suhteensa normitettua "normaaliksi".
Ehkä ilmeilet liikaa ja reakoit liian nopeasti. Jos näytät ruumiilla helposti tunteesi niin ainakin narsisseja se vetää luoksessi niin kuin lanta kasa kärpäsiä. Pidä perus asentoa aina ja yritä hitaammin reakoida kysymyksiin ja sellainen pokerface.
kannattaisiko valita vähän tarkempaan ne kumppanit suhteeseen?
jos huomaat, että seuraat tiettyä kaavaa niin riko se kaava! tuostahan on helppo "parantua" kun sä tiedät missä menee vikaan
Olisiko kyse siitä, että et arvosta itseäsi. Siis yksi iso syy, vaikka asia on tietysti monimutkainen. Annat kohdella itseäsi huonosti, koska koet ettet ansaitse parempaa. Olisi varmasti hyvä, jos menisit juttelemaan jollekin asiantuntijalle. Onnea sinulle, ansaitset kultaisen turvallisen miehen!
Kun tilaa kotiinsa jännän miehen, niin ei pidä valittaa, kun saa sitä mitä tilaa.
Mun kolmas sivupersoona, jonka kanssa olen tällä hetkellä parisuhteessa omaa myös jonkinlaisen persoonallisuushäiriön. Mun exä, taisi olla yhdeksäs sivupersona, hän sairastaa jonkin asteista skitsofreniaa...
Me muut olemme aika terveitä, eikä meillä ole juurikaan mitään ongelmaa mielen tasolla...
Ilmeisesti sinua viehättää temperamenttiset ja räiskyvät persoonat? Alussa kun suhteessa on kaikki ihanaa, niin se temperamenttinen kumppani saattaa olla ihana rakastaja ja huomioiva, mutta kun suhteen intohimovaihe on ohi, niin se temperamenttinen ihminen saattaakin tuoda esille ne huonot puolensa.
Ehkä kannattaisi miettiä, että haluatko tosiaan tuollaista kohtelua kerta toisensa jälkeen vai voisitko katsoa kumppaniksesi jotakin rauhallisempaa ja vähän vähemmän räväkkää ihmistä?
" En ole tietenkään sellaiseen elämään tottunut, koska olen vakaasta ja hillitystä ydinperheestä."
Mitähän tämä vakaa ja hillitty tarkoittaa? Voisiko olla että sinä olet tottunut hieman liiankin hillittyyn ja korrektiin elämään? Olen itse seurustellut naisen kanssa jolle väärin painotettu sana oli jo lähestulkoon loukkaus, ja mielestäni aivan normaalia tunne-elämää ei suvaittu. Voihan olla että viehätyt liian tempperamenttisista ihmisistä, mutta suosittelisin myös sinulle itsetutkiskelua tuon "vakaan ja hillityn" suhteen. Siinäkin kun voi liiallisuuksiin mennä.
Kiitos vastauksista. Ehkä olen tosiaan toistanut tiettyä kaavaa ja hakeutunut uuteen suhteeseen liian nopeasti.
Ensimmäinen mieheni oli alussa todella eloisa ja hurmaava. Myöhemmin kuitenkin paljastui aivan hulluksi skitsoksi, joka sai raivokohtauksia äkkiarvaamatta. Hänen isänsä oli pahoinpidellyt häntä lapsena lähes joka päivä.
Toinen mies oli sitten vähän aivan eri tyyppinen. Hän vaikutti tasaiselta, mutta hänelle ei kelvannut mikään. Hänen oli todella vaikeaa tehdä mitään siten kuin häneltä toivottiin. Hän ei mennyt töihin koskaan ajoissa. Hän vastusti kaikkea, mitä fiksut ihmiset tekevät jne. Tuon lusmun kanssa ei kestänyt onneksi puolta vuotta kauempaa.
Kolmas vaikutti alkuksi lupaavalta, mutta hänen koko elämänsä oli aivan täynnä kaikkiea. Koko hänen perheellään oli hirveästi ongelmia, ja hänen vanehmpansa olivat hulluja. Tämä mies paljastui aivan samanlaiseksi kuin ensimmäinen ja käytti vielä saalaa viinaa ja kannabista. Ulospäin ihan normaali, mutta muuten täysi psyko, mm. heitti uuden taulu-tv:n lattialle, kun myöhästyin viisi minuuttia kotoa, oli sairaalloisen mustasukkainen jne.
Kaikki nämä ovat siis alussa vaikuttaneet ihan hyviltä, mutta jossain 2 kk kohdalla olen huomannut, ettei heillä ole kaikki muumit laaksossa.