Olin 17-vuotias kun siskoni pyysi kummiksi tytölleen. Olin otettu ja onnellinen.
Touhusin kummityttöni kanssa kaikenlaista vuosien varrella, tehtiin matkoja ja retkiä ja muutenkin touhuttiin yhdessä.
Muistin syntymäpäivänä, nimipäivänä ja jouluna ja minusta aina hyvillä lahjoilla.
Minusta meillä oli hyvä täti -kummityttö suhde.
Kun hän aikuistui ja alkoi aikuisuuden ihanat juhlat, minua ei kutsuttu häihin koska en ole lähimmäinen. Samaan aikaan nostettiin omaa kummeutta "tarjottimelle". Siskoni kummipoika meni naimisiin ja hän tuumasi: että sehän on kaikkein tärkeintä ko kummit käsketään häihin!
Alkoi raskaushoidot, tiesin päivät milloin hän piikitti itseensä ja kuinka paha olo hänellä oli. Sitten kun olisi ollut aihetta iloon alkoi valehtelu.Olin kysynyt raskaustestin tulosta, koska tiesin päivän milloin hän sai tehdä sen ja minulle kerrottiin ettei hän odota.
Meni aikaa ja kuulin työkaverilta, että raskaus olikin onnistunut.
Asiaa ei minulle korjattu.
Ja siitä on jo kulunut kohta kuusi vuotta... ja valehtelu jatkuu.
Häitten aikaan tehtiin hyvin selväksi, etten kuulu lähimpiin ja häitä juhlittiin vain lähimpien kanssa. Kummityttöni sai nyt kolmannen lapsen ja en ole käynyt katsomassa enkä muistanut mitenkään. Ja nyt mua katotaan pitkään kun en ole muistanut häntä.
Päätin silloin kun valehtelu alkoi, etten tule muistamaan lapsi koska en ole lähimmäinen.
Mikä olisi oikea tapa suhtauta asiaan?
Pitäisikö minun jatkaa nyt lahjasampona olemista?
Touhusin kummityttöni kanssa kaikenlaista vuosien varrella, tehtiin matkoja ja retkiä ja muutenkin touhuttiin yhdessä.
Muistin syntymäpäivänä, nimipäivänä ja jouluna ja minusta aina hyvillä lahjoilla.
Minusta meillä oli hyvä täti -kummityttö suhde.
Kun hän aikuistui ja alkoi aikuisuuden ihanat juhlat, minua ei kutsuttu häihin koska en ole lähimmäinen. Samaan aikaan nostettiin omaa kummeutta "tarjottimelle". Siskoni kummipoika meni naimisiin ja hän tuumasi: että sehän on kaikkein tärkeintä ko kummit käsketään häihin!
Alkoi raskaushoidot, tiesin päivät milloin hän piikitti itseensä ja kuinka paha olo hänellä oli. Sitten kun olisi ollut aihetta iloon alkoi valehtelu.Olin kysynyt raskaustestin tulosta, koska tiesin päivän milloin hän sai tehdä sen ja minulle kerrottiin ettei hän odota.
Meni aikaa ja kuulin työkaverilta, että raskaus olikin onnistunut.
Asiaa ei minulle korjattu.
Ja siitä on jo kulunut kohta kuusi vuotta... ja valehtelu jatkuu.
Häitten aikaan tehtiin hyvin selväksi, etten kuulu lähimpiin ja häitä juhlittiin vain lähimpien kanssa. Kummityttöni sai nyt kolmannen lapsen ja en ole käynyt katsomassa enkä muistanut mitenkään. Ja nyt mua katotaan pitkään kun en ole muistanut häntä.
Päätin silloin kun valehtelu alkoi, etten tule muistamaan lapsi koska en ole lähimmäinen.
Mikä olisi oikea tapa suhtauta asiaan?
Pitäisikö minun jatkaa nyt lahjasampona olemista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kummeus tuntuu Suomessa olevan jokin oletus lahjasammoki rupeamiseksi. Mikäli vanhemmat ovat valinneet jonkun kummiksi, mutta eivät omalta osaltaan pidä aikuisina huolta suhteesta sinuun päin, ollaan aika metsässä. Ei kummeus voi olla joku automaatti syytää rahaa ja lahjoja, mikäli kummiksi pyytänyt perhe kohtelee itse kummia ala-arvoisesti. Useinhan se käy näin, kummiksi nyt vaan pyydetään ja muutamien vuosien jälkeen - koko suhteen vaalinta unohdetaan. Ellei sitten ole niitä megalahjoja, joita odotella joka juhlaan.
Itse muistin aikani kummilapsiani. Koskaan en saanut edes pienintkään kiitosta - vanhempansa melko.. noh, jääköön sanomatta, mutta välit eivät olleet monestakaan syystä hyvät. Koin melko hankalaksi tilanteen, välit tulehtuneet.. itse muistaa lahjoin jne. vaikka vastapuolen sanoma oli: ihan sama. Ja what ever.
Jos kiittämättömyyttä opetetaan jo lapsille, ei ihme, millaiset aikuiset.
Koen että omia uhrauksiani ei koskaan arvostettu. Sellaisiahan ne sukulaissuhteet (puolison mustasukk. tms. takia ovat) usein on.
Kummius on uskonnollinen tehtävä, eikä mikään lahjasampona olemisen velvollisuus. Kummin pitäisi olla apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummin velvollisuudet päättyvät siinä vaiheessa kun lapsi konfirmoidaan. Eli yleensä kummilapsen ollessa 15-vuotias. Jos lapsi ei kuulu kirkkoon, niin mitään kumminvelvollisuuksia ei edes todellisuudessa ole.
Olin sylikummina yhdelle siskon lapsista. Hän valitti aina että kun lapsen toinen kummi ei ikinä huomioi lasta tai tuo lapselle mitään jne. Mutta sitten kun kävin siellä niin huomasin että olihan siellä yhtä ja toista, mitä se toinen kummi oli antanut. Kallistakin.
Ajattelin, että siskoni varmaan puhui minusta samaa sille toiselle kummille.
Tiedä sitten, olivatko monet lahjat kuitenkin riittämättömät siskolleni? Missähän se raja oikein olisi mennyt?
Valitettavasti välimme on muista syistä mennyt poikki enkä pystynyt pitämään hänen lapsiinsakaan sen takia yhteyttä. Nyt on jo uusi sukupolvi tulossa... en ole mukana niissä touhuissa enää lainkaan. Onhan se surullista mutta joskus menee näin.
Kiitos vastauksista! Surullista, että lapset joutuu sijaiskärsijöiksi aikusten typerän käytöksen vuoksi... Eniten ärsyttää se tässä asiassa, kuinka paljon voi oma sisko valehdella päin näköä. Kirkkain silmin katsotaan, ja valehtelu senkun jatkuu. Monta kertaa olisi ollut tilaisuus korjata asiat, mutta valahtelu vain jatkuu...
Kaiken kukkuraksi olemme samassa työpaikassa, istumme nokat vastakkain kahvilla ja myös työkaverit ovat alkaneet voimaan pahoin asian johdosta!
Sisaruksilla on monesti tietynlaiset roolit, ehkä sinä olet aina ollut se kiltti, joka mukautuu toisten oikkuihin. Nyt on aika aikuistua ja lopettaa muiden nyrkkeilysäkkinä oleminen. Ulkopuolisen korviin tuo kuulostaa kiusaamiselta, ei suinkaan epäkohteliaisuudelta.
Koeta hankkia toinen työpaikka. Sinuna vähentäisin radikaalisti yhteyttä siskoon ja hänen perheeseensä15 4. Kummityttösi ei ole ollut vuosiin enää mikään lapsi, viimeistään lahjasampona oleminen kannattaa lopettaa, kun kummilapsi täyttää 18. Sen jälkeen kummilapselta voi odottaa samanlaista vastavuoroisuutta kuin muiltakin ihmisiltä.
Murehdit selvästi aivan turhaan sitä, mitä et voi koskaan saada myöntymällä eli kunnioittavaa ja normaalia kohtelua. MIkään ihmissuhde, joka tuottaa pahaa mieltä, ei ole vaalimisen ja murehtimisen arvoinen suhdetta lapseen lukuunottamatta.
ei kannata olla lahjasampona.olet ollut hyvä kummi.minä lopetin myös kummin velvollisuuteni siihen kun kummilapsi konfirmoitiin.olen joka ikinen synttäri muistanut häntä kortilla ja lahjalla.
olet siis hoitanut osuutesi ja anna ihmisten katsoa sinua .ole vain hyvillä mielin.
anna toisten valehdella he eivät siitä rikastu ja uskon että paha saa aina palkkansa.ennemmin tai myöhemmin.hyvää kevättä sulle.
Kiitos jälleen vastauksista. Kiva kuulla, etten ole aivan väärässä ja julma ihminen kun en nöyrry ja niele kaikkea. Ja olenkin itseäni lohduttanut sillä, että toivottavasti todellakin paha saa palkkansa....
Työpaikkaa en tule vaihtammaan, minulla on hyvä työpaikka ja todella mukavat työkaverit, kiitos siitä heille ovat jaksaneet tukea minua.
"Ja olenkin itseäni lohduttanut sillä, että toivottavasti todellakin paha saa palkkansa"
Jahas. Tämä "toivomus" kertoo jotain ikävää sinusta. Ehkä asiassa onkin myös toinen puoli, joka sinulta jää kertomatta.
täällä lukeneena huomaa että näissä tarinoissa on lähes aina se toinen puoli kertomatta. Ymmärtäähän sen tavallaan. Ihmiset kutsuvat sitä vertaistueksi kun haetaan oman elämän yksipuoliselle esittämiselle hyväksyntää täällä. Mikäs siinä.
Tässä tarinassa ihmetyttää että kummitäti joka on verisukulainen, täti, ei ole lähimmäinen. Mitä on tapahtunut että asiat ovat näin.
Kummiasiat kiihdyttävät ihmisiä useinkin. Itse olen ollut kummi monelle lapselle. Osalle olen helpompien olosuhteiden vuoksi ollut parempi kummi eli pystynyt antamaan sitä mikä mielestäni on tärkeintä kummiudessa aikaa ja yhdessätekemistä. Useinhan näissä kummiasioissa on niin, että suhde lapseen toimii helpommin kuin suhde heidän vanhempiinsa. Vanhemmat kun on ladattu sellaisilla vaateilla ja odotuksilla, joita lapsella ei kummiaan kohtaan ole.
Joo olet sinä hyvä ihminen, tapu tapu. Ainaskin 10 x parempi kuin kukaan muu kirjoittaja.