Olen reilu 30-kymppinen mies. Pituutta 180 ja painoa alle 70. Olen halvaantunut kainaloista alaspäin eli tahdonalaista liikettä ei kropassa ole. Käsillä ei juuri paljoa muuta voi tehdä kuin ohjata sähköpyörätuolia. Pää sitävastoin on kunnossa ja on minua älykkääksikin väitetty.
Tyttöystävää ei minulla ole koskaan ollut ja etenkin onnettomuuden jälkeen (vajaa 10v sitten) edes mahdollisuudet sellaisen löytämiseksi ovat olleet varsin rajalliset. Olen aika ujo tuntemattomien seurassa, mutta tutustumisen jälkeen löytyy kyllä juttua.
Miehenä ajattelee ensiksi noita sänkyjuttuja ja ne kyllä onnistuu jotenkin halvauksesta huolimatta eli seisoo kyllä. Ja kieli tietysti myös eli jotakin voin sillä saralla tarjota naiselle. Mutta harva nainen sen arvaa kun katselee sähköpyörätuoliani.. No, kuulemma naisille ei seksi välttämättä ole niin tärkeää. Mutta minulle on/olisi ja tilanteestani johtuen naisen pitäisi olla sänkyhommissa hyvin aktiivinen. Epäilen että oikein seksihaluista en vaan voi tarpeeksi tyydyttää.
No, kyllähän ihan ystävyyssuhdekin on jees, mutta yleensä ne lopahtavat viimeistään sitten kun löytyy mies vierelle. Ja ihan platonista parisuhdetta en halua.
Mikä neuvoksi? Vai onko ainoa vaihtoehto maksaa jos läheistä seuraa haluan?
Tyttöystävää ei minulla ole koskaan ollut ja etenkin onnettomuuden jälkeen (vajaa 10v sitten) edes mahdollisuudet sellaisen löytämiseksi ovat olleet varsin rajalliset. Olen aika ujo tuntemattomien seurassa, mutta tutustumisen jälkeen löytyy kyllä juttua.
Miehenä ajattelee ensiksi noita sänkyjuttuja ja ne kyllä onnistuu jotenkin halvauksesta huolimatta eli seisoo kyllä. Ja kieli tietysti myös eli jotakin voin sillä saralla tarjota naiselle. Mutta harva nainen sen arvaa kun katselee sähköpyörätuoliani.. No, kuulemma naisille ei seksi välttämättä ole niin tärkeää. Mutta minulle on/olisi ja tilanteestani johtuen naisen pitäisi olla sänkyhommissa hyvin aktiivinen. Epäilen että oikein seksihaluista en vaan voi tarpeeksi tyydyttää.
No, kyllähän ihan ystävyyssuhdekin on jees, mutta yleensä ne lopahtavat viimeistään sitten kun löytyy mies vierelle. Ja ihan platonista parisuhdetta en halua.
Mikä neuvoksi? Vai onko ainoa vaihtoehto maksaa jos läheistä seuraa haluan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onhan Stephen Hawkingillakin nainen ja mies on käytännössä pelkkä puhesyntetisaattori.
Mulle tuli ekana mieleen että sun pitäs rohkastua sitten niihin kaverinaisiin sitä suhdetta tekemään, tarkoittaen että ehkei tuosta seksistä tosiaan tuntemattomien kanssa heti tule puhetta... Ja se nyt varmaan niitä naisiakin mietityttää. Toisaalta, eräs kaverini sanoi, että sen jälkeen kun hän joutui pyörötuoliin on tullut enemmän baarissa tarjokkaita kun terveenä koskaan: seikkailun haluisiakin naisia siis kyllä löytyy.
Hän käy ulkona kavereitten kanssa (henk.koht.avustaja pitää kyllä olla), ja harrastaa jotain tietokonejuttuja. Mutta on siis elämässä mukana, tapaa ihmisiä, liikkuu joskus baareissa jne. joten... Kai sullakin sitten sen tavallisen elämän kautta ois jotkut mahdollisuudet ihan normaaleihinkin suhteisiin??
En tiedä sitten, moni miettii sen seksin lisäksi sitä, kuinka pitkälle parisuhteesta tulee hoitosuhde, millaista on arki jne. ja kyllä se varmasti pohdituttaa ja ennakkoluuloja ihmisellä on luonnostaan. Siksi ois hyvä jos sä osaisit olla rehellinen, avoi, ennakkoluuloton, vähän ikäänkuin rikkoa sitä jäätä.
Mutta varmaan toi on hankala tilanne, sillee, että onhan tuossa tota mietittävää. Ystävyyssuhteet on jees ja niistä mä lähtisin veikkaamaan, että voisko jotain tulla, ainakin keskustella voisi ja kurkkia sitä kautta naisten mielipiteitä seksistä ja tuosta tilanteesta.
Baareissa en ole tottunut käymään, mutta voisihan sitä yrittää. Tosin ongelmaksi tullee käytännön jutut kun nääs avustajan duuni loppuu klo23 joten sieltä baarista täytyisi lähteä jo klo 21:30. Eikös se mene vähän niin, että iltaelämä ei silloin ole vielä oikein edes alkanut?
Onkos tuo kaverisi para vai tetra eli toimiiko kädet vai ei? Käyttääkö sähköpyörätuolia vai manuaalista?
Juu, aika hemmetin monta mutkaa on mahdollisen parisuhteen tiellä. Siksihän tämä aika toivottomalta tuntuu.. Avustajat pyörivät tuossa jatkuvasti, pikkulapsia ei sähkäristä juuri paimenneta jne. Äkkiseltään ajateltuna kukaan selväjärkinen nainen ei edes harkitsisi..
Nuo harvat ystävyyssuhteet tuppaavat jäämään aika pinnallisiksi. Olisi mukava pohtia asioita syvällisemmin. Mutta toisaalta arjen erilaisuus ja erilaiset kokemusmaailmat ns. terveiden kanssa hankaloittavat sitäkin.
sä oot liian laiha!
lifemocker??? tää kyllä veti sun pisteet nolliin.... mikä sua vaivaa!!!
Kyllä varmasti löydät kumppanin, joka ymmärtää, ettei ole sinun vikasi, että olet halvaantunut. Se vaatii naiselta oikeaa asennetta elämään ja varmaan montaa tälläistä ei ole. Sinun pitää vain ensin uskoa itseesi.
Sii ihan tosi.... !!!!!
"Life mocker" illa on huono huumorintaju,
mutta " Just me" ; sinä menet säälittävyyden ja myötähäpeän
sektoreiden ulkopuolelle...
Klisheiden puutarhuri olet....
Viestisi peruspilarit ja syvin sanoma:
Varmasti....- ymmärtää...- vika.... -oikea asenne ja - usko elämään....
APUA!
Huono huumorikin on hauskempaa...
Voisin ihan hyvin olla "sähkärimiehen" kanssa (ellei mulla jo olisi miestä) ja niin moni muukin nainen. Tiedänkin yhden tällaisen pariskunnan.
Mutta toi "mikä neuvoksi?" kuulostaa ihan ylläpito-fraseologialta, älä enää käytä sitä :)
No, ei sitten enää kysellä neuvoja.. :)
cssi~ mikä olisi sellainen juttu, mikä herättäisi mielenkiintosi halvaantunutta miestä kohtaan? Siis niin paljon, että hakeutuisit kontaktiin tai edes antaisit mahdollisuuden sille.
Kun kaupungilla liikkuessa tai tapahtumissa harvoin kukaan edes alkaa juttelemaan. Tiedän, että itsestä on toki paljon kiinni, mutta enpä juuri minkäännäköisiä aloitteen tapaisia ole juurikaan havainnut.
Rauhallisuus ainakin on miehessä puoleensavetävää. Kyllähän ajatukset ja ulosanti on tärkeää kaikissa miehissä, mutta erityisesti jos on liikuntarajoitteinen, eikä pysty ilmentämään eleillä tai asennolla niin hyvin sitä millainen tai millä tuulella on. En tarkoita ajatuksilla mitään ylenpalttisen syvällistä, vaan sitä että on sujut itsensä ja maailman kanssa, ja osaa luontevasti ottaa toiset huomioon.
Vaikeita kysyt, nyt kun aloin oikein miettiä.
Emmä ainakaan lähtis syrjimään pyörätuolin takia ketään, en edes potentiaalista kumppaniehdokasta. Mulle merkkaisi tuolia enemmän kasvot ja puheet ja käytös(luonne).
Yritin joskus jututtaa baarissa hyvännäköistä jätkää, joka istui pyörätuolissa. Eniten vain keskustelussa kaihersi se, että kaveri kieri itsesäälissä ja oli todella negatiivinen - kuten arvata saattaa, keskustelu kuivui hyvin nopeasti.
Kouluaikana (ammatillinen opisto, joten aikuisista ihmisistä ihan puhun) mulla oli samassa ryhmässä tyttö, jonka tuolia ei enää kukaan alkumetrien jälkeen huomannut, mutta luonteen kyllä. Ei nyt edes liity aiheeseen, mutta joka tapauksessa - oikeat ihmiset pitää löytää ympärilleen.
Siis toimiiko sulla kädet ihan normaalisti? Pakko kysyä suoraan, koska kaunistelu ei paljoa auta.
Ei kai se baari ole ainoa paikka, josta niitä ihmisiä voi ympärilleen hakea. Enkä mä lähtisi eka sitä tyttöystävää etsimään, vaan ylipäätään lähtisin kotiovien ulkopuolelle etsimään ihmisiä jos nyt tiedät mitä haen takaa. Se olisi se ensimmäinen askel.
Jos sun avustajan hommat päättyvät jo tuohon aikaan illasta, niin olisiko sulla ketään muuta läheistä, kuka lähtisi sun mukaan baanalle?
Täytyy myöntää, että en ole ennen ajatellut, että rauhallisuus voisi olla puoleensavetävää. Kiitos siis cssi~:lle ajatusmaailmani avartamisesta :)
Girlie87:lle tiedoksi että kädet ei toimi oikeastaan lainkaan. Hiukan käsivarrenkoukistajat (hauikset) mutta siis ranteet ja kädet ei ollenkaan eikä niissä myöskään ole tuntoa. Eli kädestä kiinni pitämiset voi unohtaa. Tai saahan niitä joku kädessään pitää, mutta en sitä tunne.
Kyllähän niitä ihmisiä löytää, mutta missä oikeasti pääsisi kontaktiin? Ja miten? Siinä se ongelma.
Kyllä varmaan baanalle saisin muitakin kavereita, mutta iltatoimet, siirrot sänkyyn, pesut ym. ovat kyllä avustajan duunia ei kavereiden. Saattaa olla, että joskus voisin saada avustajan yötöihin, mutta harvoin kuitenkin eli tavaksi ei voi ottaa.