Sanoit että haluat edetä hitaasti. Tämä on liian hitaasti. Kerran viikossa nähdään pari tuntia?
En tiedä pidätkö minua niin säälittävänä tapauksena ja jotenkin varalla jos mitään mielenkiintoisempaa ei tule vai että onko hitaasti etenemisesi vain tapasi tutustua, mutta tämä ei sovi minulle. Minä haluaisin nähdä edes joka kolmas päivä, että ehdittäisiin tutustua, mutta taas on mennyt päiviä että olen edes kuullut sinusta.
Et sovi mitään aikatauluja, et halua mennä mihinkään kanssani, et pidä yhteyttä muuten kuin jos minä laitan viestiä. Minä näen kaiken tämän ainoastaan kiinnostuksen puutteena, joten nyt aion katkaista yhteyden ja lähteä eteenpäin. Sydän särkyneenä, jälleen kerran.
Kyllä minä tajuan jos minua ei haluta.
En tiedä pidätkö minua niin säälittävänä tapauksena ja jotenkin varalla jos mitään mielenkiintoisempaa ei tule vai että onko hitaasti etenemisesi vain tapasi tutustua, mutta tämä ei sovi minulle. Minä haluaisin nähdä edes joka kolmas päivä, että ehdittäisiin tutustua, mutta taas on mennyt päiviä että olen edes kuullut sinusta.
Et sovi mitään aikatauluja, et halua mennä mihinkään kanssani, et pidä yhteyttä muuten kuin jos minä laitan viestiä. Minä näen kaiken tämän ainoastaan kiinnostuksen puutteena, joten nyt aion katkaista yhteyden ja lähteä eteenpäin. Sydän särkyneenä, jälleen kerran.
Kyllä minä tajuan jos minua ei haluta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mun on niin ikävä sua, etten pysty tekemään mitään kunnolla.
Toivottavasti kohta vihaan sinua, sillä minä taisin rakastua sinuun ja tämä satuttaa tuplasti enemmän, koska olit ensimmäinen johon luotin sen jälkeen kun maailmani romahti.
Heh. Reilun vuoden minäkin olin täysin samanlaisessa "suhteessa" ja paskasesti kävi. Aloin liian päällekäyväksi, ehdotin aina itse että nähdäänkö taas, ja se vain karkotti hänet kauemmas. Sitten meillä menikin poikki, enkä lopuksi pystynyt enää olemaan edes oma itseni. Nyt olen "toipumis"vaiheessa, yritän unohtaa hänet, mutten halua alkaa häntä vihaamaan. Yritän olla iloinen kaikesta siitä, mitä meillä oli, sen sijaan että olisin surullinen siitä, mitä meillä ei ollut.
Uutta putkeen vaan, kyllä se siitä.
Juu tajusin tuon riskin että voi olla liian päällekäyvä, joten lakkasin itse pitämättä lainkaan yhteyttä, mutta vastaan kyllä jos hän jotain viestittää.
Meillä ei ehtinyt varsinaisesti mitään suhdetta kehittyä...
Olen jo oli kolmekymppinen ja nyt vastaavassa tilanteessa kuin aloittaja ym. Muutama kuukausi sitten tutustuin kivaan mieheen, jonka kanssa synkkasi mainioisti.
Nähtiin alussa pari kertaa viikossa ja tutustuttiin. Hän otti aina minuun yhteyttä. Viimeinen parisuhteeni loppui kaksi vuotta sitten ja ensi kertaa tämän jälkeen ihastuin (mikä on harvinaista). Joka tapaamisen jälkeen ihastuin voimakkaammin ja nautin hänen seurastaan.
Jossain vaiheessa, kun hänestä ei ollut kuulunut viiteen päivään, niin soitin ja ehdotin lähipäiville tapaamista. Kerroin olevani ihastunut. No, sen jälkeen tapaamiset harvenivat kerran viikkoon eikä homma edisty nyt mihinkään. Tuntuu, että hän ei halua edes yrittää kanssani vakavampaa. Minun pitäisi vain uhontaa ja olla ajattelematta häntä. Unikaan ei silti tule, kun vatvon vain tätä asiaa ja tekisi mieli puhua hänen kanssaan. Olen silti sanottavani sanonut...
Pahinta on se, että pieni toivon kipinä yhä elää. Välillä selitän itselleni, että ehkä hän on vain hitaasti syttyvä/etenevä ja hänellä on paljon pettymyksiä naisista jne. (Hän todellakin on aika kyyninen ja järkipainotteinen puheissaan...). Nyt silti haluan oikeasti päästä eteenpäin tästä piinasta, kun toiselta ei saa mitään vastakaikua. Mitä sitä itseään tyrkyttämään tai pakolla roikkumaan.
Onko Sinun tilanteeseesi tullut mitään muutosta?
Samanlaista täällä. Tapasin mukavan naisen joka ensinalkuun kehu minua mukavaksi, asialliseksi, komeaksi jne ja tuli heti luokseni kylään. Viestitteli ja soitteli ja pyyteli luokseen. Sitten yhteydenpidot harveni kertaan päivässä tai päiviä ettei soitella ollenkaan. Tapaamisia hän ei juurikaan ehdottele ja jos ehdottaa on nekin siitä syystä että hänellä ei ole rahaa lähteä muualle kavereidensa luokse eli olen vaan ihminen jota tavataan silloin kun hänelle sopii ja olen varmaankin vaan mies jota tapaa vaan silloin kun hän haluaa seksiä. Tunnen itseni niin ulkopuoliseksi ja pelkään jo sitä hetkeä koska hän sanoo että hänellä on toinen mies tai "olet ihan kiva mutta" lausetta. Joten taidampa tehdä sen sitten omasta tahdostani ja sanoa hänelle että haen ihmisen jota oikeasti elämäni kiinnostaa. Hänellä oli mahdollisuutensa mutta jos kohtelu on tällaista saa se mielestäni olla sillä aikuiset ei enään leiki suhteissaan vaikeasti tavoiteltavaa tai hitaasti syttyvää. Jos se kumppani kiinnostaa niin sitten se alku on yhtä roihua. Sellaista roihua se on ollut jokaisen suhteeni alussa aina kummallakin osapuolella.
Minulla sama asia. Aikaisemmin ollut aina tosi intensiivinen suhteen alku ja on ihan järjellä vaan oltu erossa, vaikka oltaisiin haluttu olla koko ajan yhdessä ja kahdestaan. Tämä on roihua vain kun olemme yhdessä, mikä on pari hassua tuntia viikossa. Tai siis oli.
Minä en ole saanut sitä "olet ihan kiva, mutta" -juttua myöskään, enkä jäänyt sitä odottelemaan, mutta ei heränneitä tunteita voi noin vain tappaa, kun paras lääke olisi joku toinen, enkä ole ketään hänen veroistaan (tai parempaa) vielä löytänyt.
Olet ihan oikeassa. Ei kannata ryhtyä väliaikapoikaystäväksi. Pelottavaa, kuinka paljon on liikkeellä sinkkuja, jotka saavat nautintonsa pelaamisesta ja esittävät "vaikeasti tavoiteltavaa". Ajanhukkaa.
Ei varmaan pitäisi itsekään niin auliisti tarjota sydäntään.. ja pitäisi olla varovaisempi. En ymmärrä mitä ideaa tuossa pelaamisessa on, mutta kaipa jotenkin sairaat tai kierot yksilöt siitä tosiaan nautintonsa saavat.
Muut se rikkoo.
http://www.youtube.com/watch?v=fNFoL4WGFp4&list=LLvA7IzCbjwxvhVlCQnKO5zw
Ei taida mies olla rakastunut sinuun, haluaa vain jahdata :( Huomaisit kyllä jos olisi rakastunut, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Sen vain huomaa.
Kyllä, se on tullut jo selväksi.