Ei tietenkään ero ole aina miehen vika, tai naisen ... valtaosassa tapauksia molempien aihetta ottaa vastuuta tapahtuneesta.
Ja aivan eri asia sitten on esim. perheväkivalta, kenen hyvänsä suunnalta, fyyysisenä tai henkisenä... siihen ei ainakaan minulta saa sympatiaa "nyrkittäjä".
0Äänestä
Eronnut
Avioliitto on kahden kauppa ja erossa on kaksi syyllistä. Kaikki eivät vain kykene peiliin katsomaan. Helpompi on sanoa, etta puoliso lähti toisen matkaan, vaikka minä olin täydellinen kumppani. Jokainen aikuinen tietää, että pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
0Äänestä
yh-isä
Avioeroon liittyen vikaa voi löytyä kaikista ja usein tuo "syyllisyys" jakautuu miehen ja naisen kesken. Harvinaisia lienevät siis 100 % - 0 % tilanteet. Kuitenkin jotain kummallista tilanteessa on, koska naiset ovat jonkin tilaston mukaan (en ole varmistanut) aloitteellisia kolmessa erossa neljästä. Selityksenä voidaan mainita mm. se, että aivan liian usein mies erotetaan erossa myös lapsistaan, mikä ei tietenkään ole kenenkään kannalta katsottuna etu eikä sitä voida pitää oikeana. Miehillä ei näyttäisi näin olevan samoja mahdollisuuksia asialliseen eroon pelkästään kumppanistaan kuten naisilla. Siinäpä sitä pohtimista. Mitä taas tulee väkivaltaan, niin kysyin yhdeltä asiaa tutkineelta, psykiatriasta väitelleeltä, lääkäriltä, että ovatko miehet väkivaltaisempia kuin naiset. Vastaus oli selvä: molemmat ovat yhtä väkivaltaisia, miehen väkivallasta vaan seuraa useammin pahempaa fyysistä jälkeä, koska mies usein fyysisesti vahvempi. Väkivaltakysymyksiin yleensä ja perheväkivaltaan erityisesti liittyy keskeisenä komponenttina päihteet (sekä alkoholi että huumeet). Miehet ovat kuulemma tuplanneet alkoholinkäyttönsä samaan aikaan kun naiset viisinkertaistaneet mutta edelleen miehillä johtoasema tässä mielessä. Ei ehkä kuitenkaan kauan. "Tasa-arvo" on toteutumassa tässäkin mielessä. Perhepoliittinen tasa-arvo sen sijaan ei etene samassa tahdissa kuin esim. työelämän tasa-arvo. Tasa-arvo onkin hyvin herkkä laji: mikäli sitä toteutetaan yhdellä elämän alueella ja jätetään toisaalla hoitamatta, seurauksena on tavoitellun asian vastakohta.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei tietenkään ero ole aina miehen vika, tai naisen ... valtaosassa tapauksia molempien aihetta ottaa vastuuta tapahtuneesta.
Ja aivan eri asia sitten on esim. perheväkivalta, kenen hyvänsä suunnalta, fyyysisenä tai henkisenä... siihen ei ainakaan minulta saa sympatiaa "nyrkittäjä".
Avioliitto on kahden kauppa ja erossa on kaksi syyllistä. Kaikki eivät vain kykene peiliin katsomaan. Helpompi on sanoa, etta puoliso lähti toisen matkaan, vaikka minä olin täydellinen kumppani. Jokainen aikuinen tietää, että pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Avioeroon liittyen vikaa voi löytyä kaikista ja usein tuo "syyllisyys" jakautuu miehen ja naisen kesken. Harvinaisia lienevät siis 100 % - 0 % tilanteet. Kuitenkin jotain kummallista tilanteessa on, koska naiset ovat jonkin tilaston mukaan (en ole varmistanut) aloitteellisia kolmessa erossa neljästä. Selityksenä voidaan mainita mm. se, että aivan liian usein mies erotetaan erossa myös lapsistaan, mikä ei tietenkään ole kenenkään kannalta katsottuna etu eikä sitä voida pitää oikeana. Miehillä ei näyttäisi näin olevan samoja mahdollisuuksia asialliseen eroon pelkästään kumppanistaan kuten naisilla. Siinäpä sitä pohtimista. Mitä taas tulee väkivaltaan, niin kysyin yhdeltä asiaa tutkineelta, psykiatriasta väitelleeltä, lääkäriltä, että ovatko miehet väkivaltaisempia kuin naiset. Vastaus oli selvä: molemmat ovat yhtä väkivaltaisia, miehen väkivallasta vaan seuraa useammin pahempaa fyysistä jälkeä, koska mies usein fyysisesti vahvempi. Väkivaltakysymyksiin yleensä ja perheväkivaltaan erityisesti liittyy keskeisenä komponenttina päihteet (sekä alkoholi että huumeet). Miehet ovat kuulemma tuplanneet alkoholinkäyttönsä samaan aikaan kun naiset viisinkertaistaneet mutta edelleen miehillä johtoasema tässä mielessä. Ei ehkä kuitenkaan kauan. "Tasa-arvo" on toteutumassa tässäkin mielessä. Perhepoliittinen tasa-arvo sen sijaan ei etene samassa tahdissa kuin esim. työelämän tasa-arvo. Tasa-arvo onkin hyvin herkkä laji: mikäli sitä toteutetaan yhdellä elämän alueella ja jätetään toisaalla hoitamatta, seurauksena on tavoitellun asian vastakohta.