Onko sinua

Liittyy tähän naisihanteeseen ihan tosi paljon...

Olen asustellut pari vuotta kotikylässäni lähellä Tamperetta. Veljeni vaimo kertoo kylillä minun olevan haaarvinaisen v-mäinen ihminen! Aika ovela temppu pitää kehua häntä tässä asiassa, ei tarvitse kuin hetken aikaa keskustella ihmisten kanssa, sanoa jotain epämääräisesti, niin kuvittelevat heti sen olevan v-lua :( No tällaista mustamaalausta tämä veljeni vaimo on harrastanut lapsuudestaan asti, on ollut vuosia aikaa kehittää tätä luonteenpiirrettään...
Toisaalta hyvän itsetunnon omaava ihminen ei ensimmäiseksi ajattele, että toinen v-lee, siis oikeastaan hyvä asia, erottuu jyvät akanoista:)

On päästä varpaisiin pienestä pitäen. Ei ole uutta minulle, muttei mitään kivaakaan :/

On haukuttu.

Joidenkin taktiikkahan on, että itse saa haukkua vaikka millä mitalla - on väärä vartalotyyppi (siis muilla, itsellä on se oikea, mitä muidenkin tulisi toteuttaa sekä kehua), on väärät vaatteet, on vääränlainen luusto, vääränlaiset kasvonpiirteet ja hiuksetkin ovat väärät. Mutta toiseen suuntaan jos sanot puolikkaankin sanan vastapalautteena tai vain puolustuksena, sehän leikataan ulos alkuperäisestä haukkumiskontekstista ja sinut esitetään jatkossa ihmisenä, joka on niinkin hävytön, että tulee puhumaan muista paskaa keskellä kirkasta päivää tai kehumaan itseään. :-D

Niin, vähän luonnevikainenhan se tunnelma tietysti sitten on.

Laudaksi on haukuttu.

Voi voi ja lämmin leipä!
Vaikka miten ja vaikka kuka ja vaikka missä!
Ei heilauta mua laitaan eikä toiseen. Karavaani kulkee koirat haukkuu.

Yks kerta on jäänyt jostain syystä mieleen:
Olin joku 16-17 vuotias, bussin takapenkillä, matkalla kotiin kyliltä.
Tuli sitten pari reteää ja vastustamatonta (omasta mielestään) herrasmiestä sinne bussiin ja toinen istahti viereeni alkaen sitten "hurmata" minua.
Kova oli poijalla iskuyritys, mutta kun sai pakit niin siitäpä loihe lausumahan niin että koko bussilasti kuuli: "no voi v...tu! Et sä kaksinen olekaan,mutta säkki päähän niin kyllähän suakin pimeessa paremman puutteessa nais!"
Nämä ei olleet ihan pojan-kloppeja, ihan täysi-ikäisiä (voiko sanoa -) miehiä?
Kyllähän silloin jo tajusin ettei se mun häpeä ollut vaan sen sällin joka tuon suustaan päästi, jotenkin se vaan mieltä kuitenkin riipaisi.
Onneksi on aina ollut kunnossa tuo itsetunto. Miten lie sitten näillä urhoilla?

Koulussa olin ala- ja yläasteella luokalla olleiden poikien kiusaamisen kohteena. Syynä oli puhevika ja ulkonäössä ollut vika ja mun ujous ja arkuus vielä lisäs sitä kiusaamisvimmaa. Yläasteella kiusaamista jatkoi vain yks luokalla ollut poika, haukkui huoraks ja saatanan sössöksi harva se päivä. Hän se tais jopa nakata mun pyöränkin vettä täynnä olevaan ojaan jne.. Aikuisiällä on tuttava sanonut päin naamaa ett olen luontaantyöntävän näköinen, hänen ja meidän yhteisen tuttavamme mielestä ja naureskeli paskasesti päälle. Yhdessä työpaikassa eräs siellä ollut naispuolinen työntekijä pomppas, käytävällä kulkiessani, sivusta hyllyjen välistä ison peilin kans mun eteen ja tyrkkäs sen peilin melkein mun naamaan kiinni ja sanoi, ett kato miten ruma naama näkyy. Yks työnantaja oli sanonut liiton toimitsijalle mun potkujen syyksi sen, ett mun naama on kuin petolinnunperse. Tuossa oli muutamia esimerkkejä, mitäon vuosien varalle saanut osakseen. Eli kyllä noita haukkumisia on saanut kuulla ja ottaa vastaan. Mutta kertaakaan ihme kyllä, ei ole kukaan naamatusten läskiksi haukkunut, ei nuorempana, eikä myöskään aikuisiällä. Senkin tiedän, että eniten haukkumisia on ollut selän takana ja niissä on musta sanottu rumemmin kuin naaman edessä on sanottu. Ja senkin tiedän ett jatkossakin saan kuulla haukkumisia. Joskus mun pelkkä läsnäolo on riittänyt jonkun päivän pilalle menemiseen. Muistan lakkiaisten jälkeiseltä ravintolakäynniltä sellasen tilanteen, että olin erehtynyt menemään kysymään sellasesta pöydästä, jossa istui oman ja rinnakkaisluokan tyttöjä, ett voinko tulla siihen pöytään istumaan, niin eräs rinnakkaisluokalla ollut tyttö kääntyi katsomaan muita tyttöjä ja sanoa paukautti, ett "pitääkö TUON tulla pilaamaan tämäkin päivä". Meinas itku tulla, onneks löytyi pöytä johon munlainen kammotus sopi muitten seuraan istumaan ja oli varmasti hauskempaa seuraa kuin siinä missä se nirppanokka hienohelma istui. Aika outoa oli tuollanen tokaisu kuulla ihmiseltä, jonka kanssa en ollut ollenkaan tekemisissä lukioaikana. Ehkä nyt vanhemmiten on alkanut tottua kuulemaan noita haukkumisia, ei enää jaksa hetkautta vaikka mitä sanottais päin naamaa. Sen kun haukkuvat, jos siitä kiksit saavat.

Voi ei, aivan kamalia juttuja teillä kuulosti olevan. Tuli ihan paha mieli lukea.

Itselläni myös joitain kokemuksia haukkumisesta suoraan päin naamaa. Varmasti haukutaan myös selän takana, mutta nää suoraan sanotut kommentit on jääny kyl hyvin mieleen.

Eräs oli, kun olin ehkä yläasteella ja yksi suht hyvä, silloinen koulukaverini katsoi minua ja totesi nenäänsä nyrpistäen: "Sä oot ruma."

Ja toinen oli kerran baarissa, kun olin ehkä juuri täyttänyt sen 18 v. Joukko samanikäisiä miehiä tuli vastaan ja yksi heistä totesi: "Hyi vittu, miten ruma." Ja sitten hänen kaverinsa tähän vain totesi, että: "En mä sitä sanonut vaan toi mun kaveri."

Nämä on jääneet mieleen kyllä elävästi. Onneksi sen jälkeen on tullut enemmän positiivista palautetta ja nykyisin kuljen itsevarmana enkä ota itseeni ilkeistä heitoista.

Paljonkin on tullut haukkumisia.

Ala- ja yläasteella varmaan ne pahimmat. Kuten: Läski, laardipallo, talipallo, huora, pisamanaama, teerenpaskanaama, yms.. Mutta myös näin vanhemmalla iällä niitä kuulee. Kerran olin kaupassa ostoksilla ja ohitseni käveli 2 n.7-8-vuotiasta tyttöä ja toinen niistä sanoi kovaan ääneen "Hyi miten lihava nainen tuossa oli!" Hetken mietin tämän jälkeen, että onkohan kyseiselle kakaralle opetettu minkäänlaisia käytöstapoja..