Elämäni ainoa pitkä suhde päättyi vuosia sitten. Tuon suhteen aikana minua petettiin, minulle valehdeltiin, minut pahoinpideltiin. Kaikki tämän useaan kertaan. Ja kun vihdoin olin tarpeeksi voimakas jätin tuon miehen. Ongelmaksi tuon suhteen seurauksena on kuitenkin noussut se, miten kummassa pystyn enää luottamaan miehiin. Nyt haluankin teidän mielipiteitä siitä että onko kuitenkin niin että olen vain liian varovainen...
Vuosia sitten tapasin miehen jonka kanssa pystyn puhumaan kaikista asioista, kertomaan menneisyyteni kamalimmat asiat ja jakamaan iloiset uutiset. Olemme tutustuneet yhteisten tuttujen kautta. Olemme puhuneet kaikista asioista, hänkin on eronnut tahollaan.
Onko se niin että turhaan etsin sitä miestä joka sulattaa jään ympäriltäni? Olenko jo löytänyt se, kuitenkaan tajuamatta sitä?
Jostain kumman syystä sitä ajattelee että se suuri rakkaus tulee elämään samalla tavalla kun elokuvissakin, tähdet vilkkuu silmissä ja polvet notkuu. Vai onko se niin että elämän rakkaus on kuitenkin ihminen jonka kanssa olet pystynyt jakamaan elämän hyvät ja huonot asiat, ihminen jonka seurassa viihdyt?
Vuosia sitten tapasin miehen jonka kanssa pystyn puhumaan kaikista asioista, kertomaan menneisyyteni kamalimmat asiat ja jakamaan iloiset uutiset. Olemme tutustuneet yhteisten tuttujen kautta. Olemme puhuneet kaikista asioista, hänkin on eronnut tahollaan.
Onko se niin että turhaan etsin sitä miestä joka sulattaa jään ympäriltäni? Olenko jo löytänyt se, kuitenkaan tajuamatta sitä?
Jostain kumman syystä sitä ajattelee että se suuri rakkaus tulee elämään samalla tavalla kun elokuvissakin, tähdet vilkkuu silmissä ja polvet notkuu. Vai onko se niin että elämän rakkaus on kuitenkin ihminen jonka kanssa olet pystynyt jakamaan elämän hyvät ja huonot asiat, ihminen jonka seurassa viihdyt?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.