Olen nyt niin paljon lukenut kaikennäköistä lässynlää paskaa, että on ihan pakko vähän avautua teille. Tällaista sontaa olen lukenut ja kuullut: en voisi laittaa lapsia välikädeksi riitoihin/kostamiseen, mutta kerroin kuitenkin lapsille, että heidän isänsä/äitinsä petti ja siksi erosimme.
Itse olin n. 8-vuotias kun vanhempani erosivat ja äitini kertoi hyvinkin avoimesti minulle ja vanhemmille sisaruksilleni, että ero johtui isästämme ja hänen pettämisestään. Äiti kertoi myös yksityiskohtaisesti mm. maksullisista naisista, joiden kanssa oli yllättänyt isämme.
Ymmärrän toki, että tuollaiset asiat satuttaa eniten puolisoa, mutta koittakaa muistaa, että ne lapset on myös mukana siinä PERHEESSÄ. Lapset ovat jokatapauksessa molempien lapsia ja rakastavat molempia vanhempiaan ja tulevat tod. näk. olemaan molempien vanhempiensa kanssa tekemisissä loppuelämänsä, vaikka ero tulisikin. Jos kerrotte pettämisestä niin lapset alkaa pahimmassa tapauksessa halveksua ja vihata toista vanhempaansa vaikka hän ei olisi vanhemmanroolissaan varsinaisesti epäonnistunut.
Eli kun/jos päätätte erota niin älkää hyvät ihmiset vaan kertoko lapsillenne jos eron syynä on jommankumman puolison vieraissa käyminen. Suojelkaa lapsia, älkääkä kostako lastenne kautta.
Nimimerkillä kärsin vielä aikuisiälläkin luottamuspulasta KAIKKIA miespuolisia kohtaan.
Itse olin n. 8-vuotias kun vanhempani erosivat ja äitini kertoi hyvinkin avoimesti minulle ja vanhemmille sisaruksilleni, että ero johtui isästämme ja hänen pettämisestään. Äiti kertoi myös yksityiskohtaisesti mm. maksullisista naisista, joiden kanssa oli yllättänyt isämme.
Ymmärrän toki, että tuollaiset asiat satuttaa eniten puolisoa, mutta koittakaa muistaa, että ne lapset on myös mukana siinä PERHEESSÄ. Lapset ovat jokatapauksessa molempien lapsia ja rakastavat molempia vanhempiaan ja tulevat tod. näk. olemaan molempien vanhempiensa kanssa tekemisissä loppuelämänsä, vaikka ero tulisikin. Jos kerrotte pettämisestä niin lapset alkaa pahimmassa tapauksessa halveksua ja vihata toista vanhempaansa vaikka hän ei olisi vanhemmanroolissaan varsinaisesti epäonnistunut.
Eli kun/jos päätätte erota niin älkää hyvät ihmiset vaan kertoko lapsillenne jos eron syynä on jommankumman puolison vieraissa käyminen. Suojelkaa lapsia, älkääkä kostako lastenne kautta.
Nimimerkillä kärsin vielä aikuisiälläkin luottamuspulasta KAIKKIA miespuolisia kohtaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kirjoitat NIIN asiaa!
Nimenomaan lapsia pitää SUOJELLA ja kun ero on joka tapauksessa rankka asia, niin vain todella ajattelematon ja omalla tavallaan itsekäs vanhempi kaataa esim kaiken pettämissoosin lapsiensa niskaan!
On pas-kapuhetta sanoa, että kun joku lähtee pettämään, niin pitäisi sitten ajatella, että miltä tuntuu, kun lapset "joutuvat kuulemaan" siitä. Joutuvat kuulemaan miten? Petetyn vanhemman suusta - vai oikeastiko joku tietää tapauksia, että perheen ulkopuolinen aikuinen on alkanut esim 8-vuotiaalle selittää, että isäsi on muuten lääninpukki?!
Minua petettiin ja se oli kehnosti menneen liiton viimeinen niitti. Erosta on nyt 5 vuotta ja lapset teini-ikäisiä, mutta eipä ole edelleenkään tullut hetkeä, että olisin alkanut heille avautua isänsä ja minun välilläni tapahtuneista asioista. Minua ex petti, mutta lapsilleen on ollut aina hyvä isä. Voisin tietenkin ajatella, että pettämällä hän menetti oikeutensa myös hyviin väleihin lapsiensa kanssa - mutta niin itsekäs en ole, että riistäisin / olisin riistänyt lapsiltani heitä rakastavan isän.
Tuollaisia keskustelun avauksia ja kommentteja on hyvä lukea! Ei ole näin, että avioero on siinänsä lapsille jo tarpeeksi "iso" juttu. Itsekin eronnut, vasta 2kk tosiaan, mutta ei todellakaan kuulu lapsille ex-vaimoni ja minun välisiä asioita. Se oli ainakin meillä yksi tavoite, että meidän molempien suhde lapsiimme paranisi, ja se varmasti ei toteudu, jos ruveta puhumaan p**kaa ex:stä lapsille.
Siis: *Eikö ole näin...* ja *sinänsä* Pakko korjata :)
Ajattelimme lapsiamme kyllä, aina kannattaa muistaa, että yksikään ero ei ole toisensa kopio lähtökohdiltaan eikä lopputulokseltaan. Myös me ajattelimme lapsiamme ja siksi päätimme yrittää, vaikka taustalla uskottomuus.
Pettäjä itse käytöksellään jäi ns, kiinni omille lapsilleen ja lastensa kavereille ja jopa itse avautui anteeksi pyytäen lapselleen, mutta ei puolisolleen. Yksi lapsista oli kantanut salaisuutta sisässään n. 5 kk ennen kuin puhui siitä. Pettäjä siis itse ensin satutti lapsiaan ja puolisona epätoivoisesti yritin paikkailla tilannetta antamalla turvaa ja keskusteluapua. Ei kukaan toinen voi kuvitella sitä kaksinkertaista tuskaa, joka pettämisestä aiheutui, kun oman tuskansa lisäksi yrittää purkaa lapsensa sisäistä tuskaa itkuineen. Ei ollut aina sanoja ratkaisuksi, mutta kuuntelin ja kuuntelin ja halasin ja kerroin rakastavani ja välittäväni. Puolustelin jopa pettäjää lapsille viidenkympin villityksellä, lastemme vuoksi.
Ajattelimme siis lapsiamme ja nyt sujuu paremmin kuin aikoihin. Luottamuspula jäi sisälleni, mutta se on oma asiani ja tiedän, että kannan sitä loppuun asti. Onnellinen olen siitä, että pettäjän suhde lapsiin korjautui. He tarvitsevat vanhemman, joka on läsnä arjessa ja kiinnostunut omien lapsien tekemisistä. Kannustava lapsiaan kohtaan ei ole ollut koskaan, mutta jos tämä kokemus siitä, miltä tuntuu, kun hylkäsi eläessään salaista kaksoiselämää omat lapsensa ottaakseen jonkun toisen lapset niiden sijaan, saa ymmärtämään kannustuksen tärkeyden omilleen, niin se on jo saavutus. Ja se on sitä lapsen parasta, että vanhempi vielä vajavaisessa vanhemmuudessaan voi kasvaa yhä paremmaksi.
Kunpa jokainen ajattelisi hetken lapsiaan ennenkuin ryhtyy salasuhteeseen, onko se lopulta sen arvoista. Koskaan, millään mittarilla mitattuna, jos lähtökohtana on vain huomion saaminen ja ihastumisen hykerryttävä tunne vatsanpohjassa tai kuten puolisollani markkina-arvon testaus.
Vaikeahan nuo pettämiset on olla lapsilta salassa. Oma ex-vaimo tuo "kaveriaan" jatkuvasti näytille lasten luo. Onpa saunaillat ja kenties panotkin sen jälkeen...ja tämä samassa tilassa lasten kanssa. Vaikka ei olla edes vielä erottu ja vasta muutettu erilleenkin. Jotkut vain ajattelee itseään.
Exäkin niin kovasti sanoo ajattelevansa lapsiaan, mutta tekee täysin päinvastoin. Uutta miestä tuodaan heti lasten elämään. Sama homma jatkuu, kun lapset on tapaamassa mua. Exä lähtee "kaverilleen" viikonlopuksi ja lapset on ihan hämillään tilanteesta. Vaikea siinä on lapsille selittää, että ei se äiti ole oikeasti paha. Ei ne lapset kumminkaan sokeita ole.
Ei todellakaan ole viisasta alkaa yksityiskohtia lapsille kertomaan, mutta jonkinlaista selvitystä lapsetkin odottavat. Lapsille ei pidä kuitenkaan valehdella. Jonkinlaisen version kyllä pystyy kertomaan siitä, kuinka enää äiti ja isä eivät osanneet asua yhdessä.
Ikävä vain on, että lapsi kasvaa ja kehittyy ajattelemaan, aikanaan hän kohtaa tämän naisen ja miehen elämän ja tulee varmasti tietoiseksi myös näistä pettämisistä, saattaa tapahtua hyvin varhaisessa vaiheessakin.
Kun hän yksin vatvoo näitä asioita, kokien itsekin syyllisyyttä, sillä lapset muistavat kuinka ovat kiukutelleet tai vaatineet, he muistavat kuinka isä oli öitä poissa. Näistä he kutovat ajatuksissaan ennenpitkää elämänsä kulkua.
Koskaan ette pysty parhaillakaan valheella estämään lastanne saamasta selville pettämisiänne.
Toinen mikä eroissa tulee lapsille aivan hirveänä asian on, kuinka te eroitatte hänet monesti toisista isovanhemmista, muista sukulaisista, kummeista.
Kun te vanhemmat edes jollakin tasolla ajattelisitte sitä hirvittävää pahaa, jonka lapsellenne aihautatte. Jos ette osaa elää yhdessä, niin älkää lähtekö pettämään, vaan erotkaa ja elämää yksin, jotta lapsenne voisivat jotenkin heitä arvostaa. Sama on myöhemminkin uusien suhteiden laita, lapselle te vaihdatte hänen äitinsä tai isänsä toiseen ihmiseen ja samalla sabotoitte lastanne, hylkäätte osan häntä.
On järkyttävää nähdä, kuinka lapset laitetaan ex:n luokse ja selitetään, että heillä on nyt niin hyvä kun pääsevät sinne, mutta samalla ryntäätte uuden suhteenne kanssa matkalle kuin sinkkuihmiset. Lapsenne näkevät ja kuulevat tämän ja tuntevat olevansa aina vain tiellänne, heidän itsetuntonsa murenee jokaisen retkenne ansiosta, sillä tehän ette huoli heitä mukaan enää mihinkään.
Kasva aikuiseksi ja ala elää omaa elämääsi. Älä jää menneisyyttä märehtimään!!!!!
Joidenkin kannattaisi jättää lätinät sikseen, kun ei ymmärrys riitä käsittämään, minkälaisen trauman 8-vuotias voi saada aikuisten tyhmyydestä!!!!!!
Jouduin itse 7v isän mukaan reissulle, jossa isä tapas vieraan naisen. Tähänkin pettävät kykenevät, ne luulee varmaan että lapsella ei ole aivoja eikä silmiä. Mutta kun äiti halusi eron, ymmärsin 9v erolapsena jo syyn miksi, enkä koskaan arvostellut äitini valintaa avioeroon, kuten sisareni teki. Hän suri, oli vihainen kun 'äiti ajoi isän pois' ja itki pitkään, että isä pitäisi saada takaisin perheeseen. Nyt aikuisena mietin, eipä ole koskaan siskon kanssa asiasta puhuttu.
Niin, väitän että siskon trauma oli pahempi kuin kun, mä en saanut erosta mitään traumaa, koska tajusin, että se oli oikea ratkaisu,kun isä myös joi aika paljon. Että melkein väitän, totuus aiheuttaa joskus pienemmän trauman kuin valehtelu tai puhumattomuus.
Olet niin oikeassa. Ne vanhemmat, jotka sitten salassa ovat suhteilleet ja kuvittelevat, että, kun lapsille ei mitään kerrottu, tekevät karhunpalveluksen lapsensa sielunelämälle. Leikitään, että heti eron astuttua voimaan toinen löysi sattumalta elämänsä rakkauden. Tuo aikuisten pelleily osoittaa vain sen, kuinka tyhminä jopa omia lapsia pidetään.
Yhtä tyhminä, kuin se, kun ollaan toisen vanhemman kanssa lomamatkalla. Hotellissa eri huoneet, puhelut ja tekstarit viuhuu kuumana ja lapset viereisessä huoneessa keskenään. Näistä rakkauden tunnustuksista lapset kuulee osan, sitten valehdellaan kuka soitti jne.
Pahimpia ovat perheet jossa vanhemmat ovat ns. avoimessa suhteessa. Eräässä perheessä vanhemmat tuovat jopa kotiin seuralaisiaan ja harrastavat seksiä lapsen nukkuessa puolituntemattomien kanssa. Tämän ohella seikkailevat tahoillaan, jatkuvasti uusien partnereiden kanssa. Pitäisikö lastensuojelun jo puuttua asiaan. Jossain vaiheessa lapsi on siinä iässä että tajuaa asioita ja tapahtumat voivat olla tämän psyykeelle liian raskaita. Pahimmassa tapauksessa lapsesta voi tulla seksuaalisesti kieroutunut ja holtiton kun saa kyseistä mallia vanhemmiltaan. Kaikkien ei kannattaisi hankkia lapsia.
Olen samaa mieltä kuin huolestunut -nimimerkki.
Vanhempien välinen seksuaalisuus ei kuulu lasten elämään.
Lapsen mieli on hauras ja herkkä, ja psyyke ei kestä jos joutuu todistelemaan vanhempiensa/aikuisten välisiä intimejä asioita.
Ja totta on, että lapsi voi kasvaa seksuaalisesti kieroutuneeksi, jos joutuu mukaan asioihin, jotka eivät hänen kehitystasoonsa kuulu. Jos ei ole itse saanut kokea turvaa ja normaalia läheisyyttä kotonaan, niin kyllä sen mallin vie eteenpäin. Valitettavasti moni pedofiili on itse ollut sellaisen uhrina lapsena ja toistaa sitä kuviota uudelleen ja uudelleen aikuisena. Ihmisen mieli on sellainen.
Vanhemmuus on valitettavasti kadoksissa. Mielestäni yhtenä tekijänä on myös nykyajan ylikorostunut seksuaalisuus, jota tulee kaikenikäisille kaikista tuuteista. Eikö tässä maailmassa ole lapsille tarjota mitään muuta kuin että tulee olla seksuaalinen, seksuaalisesti viehättävä ja muistaa harjoittaa seksuaalisuuttaan kaiken aikaa kaikkialla ja kaikkien kanssa ?!
Jotta lapsista tulee vanhempiaan etevämpiä, niin rehellisyys maan perii.
Ajatelkaa lapsianne ja rehellisesti EROTKAA epätyydyttävästä avioliitosta!!!!!!!!!!!!!!
Kun te vanhemmat edes jollakin tasolla ajattelisitte sitä hirvittävää pahaa, jonka lapsellenne aihautatte. Jos ette osaa elää yhdessä, niin älkää lähtekö pettämään, vaan erotkaa ja elämää yksin, jotta lapsenne voisivat jotenkin heitä arvostaa. Sama on myöhemminkin uusien suhteiden laita, lapselle te vaihdatte hänen äitinsä tai isänsä toiseen ihmiseen ja samalla sabotoitte lastanne, hylkäätte osan häntä.
huhhuh mitä tekstiä.. joo väkisin varmasti järkeä yrittää elää huonossa liitossa ja viedä mahdollisuus lapselta onnelliseen lapsuuteen........