Kuinkahan usein avioero tulee sillälailla että kuvioihin tulee kolmas osapuoli ja sit tulee ero..?
Kolme osapuolta
Pekka
335844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Käsitykseni mukaan suurin osa. Välttämättä ei toimi eron pääsyynä, mutta jonkinlaisena katalyyttina kylläkin. Kolmannen osapuolen rooli voi olla myös ns. yleisesti hyväksyttävä syy päättää avioliitto.
tuttavapiirissä tapahtuneista eroista huomannut että, se olisi jotenkin yleisesti hyväksytty syy, kyllä se on ollut ennemminkin paheksuttava, siis liitoissa missä ei lähtä viinaa eikä väkivaltaa karkuun, niin kyllä noilla 3:lla osapuolilla saadaan aika raastavaa henkistä "hakkelusta" tehtyä ihan tavallisille ihmisille.
Termiä "arjen pako" ja "mikään ei riitä", olisi mielestäni nykypäivänä yleisimmät syyt lähteä liitoista.
Mutta, mutta..kyllä se arki vielä uudessakin liitossa tulee, se on varma.
... pomppulauta, tai parantavasuhde...
"Termiä "arjen pako" ja "mikään ei riitä", olisi mielestäni nykypäivänä yleisimmät syyt lähteä liitoista."
Arkeen kyllästyi vaimo ja aloitti suhteen. Vajaat 2 vuotta ehdimme olla naimisissa. Kesken jäi vasta hankitun oman kodin remontti ja pakko oli myydä. Onneksi suhdanteet olivat suosiolliset ja jäätiin plussalle.
Vaimo halusi aina lisää. Kyllästyi aina saatuaan haluamansa ja alkoi haluta lisää.
Tunnistan kyseiset termit myös omassa tilanteessani. Asunto hankittu, koti laitettu, neljä vuotta naimisissa, lapsi. Nyt mieheni on huomannut, ettei perheellisen arki kiinnostakaan häntä. Hän on huomannut tehneensä vääränlaisen valinnan. Hän haluaa keskittyä enemmän työuransa luomiseen, sekä ihmissuhteeseen, jota lapsi ei häiritse olemassa olollaan.
Edessä asunnon myynti, perheen "jaloista karistaminen" vuokra-asuntoon ja uusi autuas elämä lapsettoman naisen kanssa. Isän virkaa on tarkoitus "harrastaa" sen sopiessa herran aikatauluihin. Muun ajanhan voi korvata rahalla. Toisaalta olen helpottunut. Viimeisen vuoden kestänyt piina on tulossa päätökseen ja voin aloittaa elämäni alusta lapseni kanssa arvoilla, jotka ovat meille ensisijaisessa asemassa.
Vaimoa vaivasi sama vika koko yhdessäolomme ajan. Aina kun elämä asettui uomilleen eli arkeen, hän kyllästyi. Vaimolla piti olla koko ajan joku tavoite, mitä kohti edetä parisuhteessa; yhteen muutto, kihlautuminen, avioliitto, oma koti jne. Kun yksi tavoite oli saavutettu, oli lähdettävä toisen perään tai kyllästyminen seurasi jo parissa kuukaudessa.
Viimeinen kyllästyminen tuli, kun em. asiat oli saavutettu. Seuraava askel olisi ollut lapset, mutta sen aika ei ollut ihan vielä. Elimme asunnon oston jälkeen siis parisuhteen kannalta tavoitteettomassa tilassa. Vaimo kesti sitä arkea 3-4 kk ja kyllästyi viimeisen kerran.
omalle kohdalle niinkuin minulle se on 100%, eli 8v yhdessä, 2 ihanaa lasta, ei tarvinnut muuta kuin vaimo rakastui niin eipä siinä auta mikään...
Ei siinnä kysellä lapsien eikä entisen mielipiteitä...
Eikä kupissa painaneet edellä mainitsemiesi lisäksi mitään myöskään itse tehty, keskeneräinen remontti tai nuoren rouvan viettely-yritykset. Mies oli täysin lumottu avosylisestä yksinhuoltajasta ja sillä tiellään on. Yllättäviä ovat nämä kuviot!
Kyllä mä luulen että suurin osa eroista johtuu just näistä kolmansista osapuolista. En sitten osaa arvaillakaan kumpia on enemmän naisia vai miehiä jotka rikkovat toisten avioliiton.
Keskustelupalstaa seuranneena, ainakin suurin osa naisista kirjoittelee nimim. "uusiperheenäiti", mitä lienee sillä tarkoittaakin, joten kyllä luulen että ne naiset metsästää useimmin niitä varattuja miehiä.
"...Kyllä mä luulen että suurin osa eroista johtuu just näistä kolmansista osapuolista. En sitten osaa arvaillakaan kumpia on enemmän naisia vai miehiä jotka rikkovat toisten avioliiton."
Jatan kommentin viimeiset sanat kummastuttavat: "Avioliiton rikkominen" kuulostaa siltä, kuin tämä kolmas osapuoli (oli kyseessä sitten nainen tai mies) jotenkin änkeäisi vasten kaikkien tahtoa avioliiton väliin tarkoituksenaan saada pahaa aikaan. Joskus ehkä näinkin voi olla, mutta kyllä kolmannen osapuolen kuvioihin tulo on yleensä enemmänkin seuraus kuin syy.
Kahden ihmisen välistä hyvää ja toimivaa liittoa ei käsittääkseni pysty rikkomaan jotenkin vain väliin änkemällä. Avioliiton epäonnistumisen syitä täytyisi lähteä ensin etsimään liiton sisältä! "Arki on kurjaa", "ei osata keskustella asioista" tai "seksielämää ei ole": Näitä toistellaan tälläkin palstalla tiuhaan. Ja näihin syihin ei kolmansilla osapuolilla kyllä ole vaikutusvaltaa, vaikka nekin kyllä monesti halutaan sysätä kolmansien syiksi.
Yksi asia on myös se, katseleeko avioliitossa oleva henkilö ympärilleen sillä silmällä? Ja parhaassa tapauksessa vielä ei myönnä kohtaamalleen ihmiselle olevansa varattu.. Jos on kotona kaikki hyvin, niin ei pitäisi olla mitään syytä katsella, valehdella - saatika heittäytyä mihinkään sen enempään.
Kyllä se avioliiton toimivuus tai toimimattomuus on etupäässä avioliiton solmineiden sarkaa.
Kun asiat ovat ensin alkaneet mennä liitossa huonosti ja sitten löytyy jommalle kummalle uusi läheinen ihminen, tämä on usein myös vallan mainio syntipukki kaikelle epäonnistumiselle. Katse peiliin! :)
Vallan mainiota tekstiä. Aivan turha niitä kolmansia kaikesta on syytellä. Kyllä ne varatut on ensin haku päällä, usein jopa tiedostamattaan, mutta jotain he ovat hakemassa, jos näin pääsee käymään.
Hei, taidat olla juuri tälläinen kolmas osapuoli.
Olen samaamieltä siitä että kyllä avioliitossa on vikaa jos seksi ei suju ja katsellaan vieraita lisäksi myös arki on tylsää.
Olen kuitenkin sitä mieltä myös että kolmanne osapuolen on syytä katsoa myös peiliin. Varsinkin kun lapset liittyy kuvioihin, tällöin ei näytä näiden kolmansien osapuolten käyttäytymisellä olevan minkään laisia rajoja, ajatellaan vain itseä! Ei sitä kuinka lapsi kokee asiat, nyt puhun sellaisesta lapsesta joka ei ole edes toipunut eron järkytyksestä kun erosta on vain 1 kk ja komas osapuoli jo esitellään ja herää todellakin kysymys kestääköhän tuokaan suhde kun noin äkkiä yhteen muutetaan mutta lapsi pitää tietysti heti sotkea kuvioihin. No tämä on tätä itsekkyyttä kun ajatellaan vain itseä.Mutta sieltä se arki tulee...
En valitettavasti ole kolmas osapuoli ollut koskaan.
Minulla on tällähetkellä vielä mies ja lapset normaalin onnellisessa yhteiselossa. Joten vielä ei ole ole tarvinnut katsella niitä muita perheenisiä sillä silmällä, josko menis ja hajoittais heidän perheensä.
Ja toivon ettei niitä ylimääräisiä naikkosia ilmesty meillekkäänpäin, vaikka eihän sitä koskaan tiedä kun nykyaikana nämä varatut perheenisät ovat olleet niin kovin suosittuja.
Mutta jos niin kävisi että joku naikkonen ilmestyisi ja veisi meidän isin, aivan samaa tekisin minäkin. Sillon en välittäisi onko lapsia tusina vai kaksi.
Se kolmas osapuoli nimittäin. Itse elin vuosikausia huonossa liitossa, kunnes tapasin miehen, joka sai itsetuntoni kohoamaan. Reipastuin niin, että sain erotuksi. Kaikki kunnia tälle hengenpelastajalle, jonka kanssa en mennyt naimisiin. Olemme ihan oikeita ystäviä nykyään.
On muuten nimeltään Pekka ja kotoisin Hämeestä.
kolmas ei tule väliin jos parisuhde on kunnossa. sillä myös itse läksin huonosta liitosta kun löysin toisen. Kannattaa kattoo peiliin mitä vikaa on itsessä. Sillä useimmin se toinen kärsii siinä ennen kuin lähtee toisen mukaan. ei se niin helppoo oo lähteä toisen mukaan kuin yleisesti luullaan!
Jokaisessa liitossa on heikkoja hetkiä, jolloin puolisossa tuntuu olevan vain huonoja puolia ja elämä tuntuu todella tylsältä.
Tällaiset tilanteet tulisi voida ratkaista muutoin kuin etsimällä kolmas osapuoli asioita ratkomaan. Säästytään monilta ristiriidoilta, itsensä ja toisen syyllistämiseltä, katkeruudelta jne.
Joka liitossa todellakin tulee niitä tylsempiä kausia, tai puolisolle omia juttuja, joiden takia mikään vanha ei riitä. pitää etsiä vaihtelua.
sitä TYLSÄÄ KAUTTA pitää kestää?
..ovat usein toista myös ihmissuhteissa.
Ei kolmas pyörä tule mukaan aina niin, että sitä oikein etsittäisiin. Meillä on aviossa ollut heikkoja hetkiä ja niistä on puhuttu ja jotenkin selvittykin eteenpäin. Viime kerralla sitten en enää jaksanutkaa aloittaa taas sitä puhumista, annoin asioiden olla. Mentiin alaspäin ja sitten tuossa alakulossa "törmäsin" toiseen. Sen jälkeen on tosi vaikea ratkoa enää niitä liiton vaikeuksia.
Luepa tuolta alta N42:n tekstiä. Noin sen sanoi omakin vaimoni, kun vihdoin kerroin hänelle kolmannesta pyörästä.
Siis kuinka kauan tylsää avioliittoa pitää kestää ennenkuin saa lähteä katsomaan muuta maailmaa? Onko se 3v tai 5v tai 10v?
Minulla se tylsä kausi kesti 3 vuotta ja sitten laitoin tuulemaan. Olisi siinä tietysti voinut mennä muutama vuosi lisää mutta olin tuossa vaiheessa aika rikki ja masentunut kaikesta. Kun ei ollut enää puhumista, ei seksiä, ei mitään jota olisi voinut avioliitoksi kutsua.
No olihan lapset, hyvänen aika. Niistä olen kiitollinen, mutta hekin ovat vain lainaa. Yksin on kurja olla avioliitossa, yksin asuessakin se on kurjaa, mutta nyt ainakin toivo elää, että joskus löydän jonkun, joka minua oikeasti rakastaa ja johon minä saan tuhlata rakkauttani.
niin todella monta vuotta pitää kärsiä minä kärsin 5 vuotta yritin puhua miehelleni, mutta seinätkin olisi kuunnellu paremmin, ei hän halunnu eikä kiinnostanu seksi eikä mikään ja lapset kärsi siitä kyllä ne vaistoo jos kodissa on huono ilmapiiri, turha puhukkaan muuta. Ja minä olin sit syyllinen koska jätin HYVÄN miehen mitä kukaan tietää mitä todella makuuhuoneessas tapahtuu. Ei kukaan! Kyllä siinä olis ollu kumppanilla peiliin katsomista jotta näkis oikean syyllisen ja näitä vastaavia tapauksia on tosi paljon. En ole ainoa.
Mutta mitä on se "tylsyys"? Vai onko se sitä, että mikään ei riitä? Tavallinen arki ahdistaa. Ja ainoana vaihtoehtona nähdään ero, eikä sitä että yritettäisiin yhdessä miettiä, miten arkea voisi piristää.
Sitä minä lähinnä ajoin takaa. En sitä, että puolisoiden välit ovat henkisesti kuin jääkaudella.
Siis mulla on tylsää? Ei tarvitse ihmetellä miksi suomalaiset ovat erotilastojen kärkipäässä, jos eron syyksi riittää se että on tylsää. Lapsista viis, rahasta viis, meillä ei ole enää henkistä yhteyttä, ja mulla on tylsää - siis mä jätän sen heti kun seuraavaan törmään.
Teidän ongelma on se että teillä on liian helppoa, meidän pitäis saada agraariyhteiskunta takaisin, tai sota tai jotain, että tekin saisitte elämäänne ihan oikeita vaikeuksia ettekä joutais miettimään kuinka tylsää teillä on.
Itsekin sanot, että kun on kolmas osapuoli, perheen sisäisten asioiden selvittely on tosi vaikeaa.
Tällaisissa pitkissä liitoissa suurin ongelma tuskin on puolisoiden välisen suhteen loppuminen vaan perheen hajoaminen.
... ei ihmiset tylsyyden vuoksi eroa, vaan koska suhde ei heille toimi (tai molemmille), on paha olla, ahdistaa ja "polla hajoo" ... voi olla että sinusta se kuulostaa vain pitkästymiseltä suhteeseen, vaan ei sille ihmiselle joka asiaa pääsään pyörittää.
Ei siihen auta vaikeudet, rutto tai puute ... totta on, että niiden kohdatessa voi oma kurjuus hetkeksi unohtua, mutta ei se siitä korjaannu. Samaa neuvoasi voisi soveltaa kun seuraavan kerran valitat vaikka migreeniä, tintataan nenä niskaan niin johan unohtuu akkojen vaivat...
... ja mitenköhän se kolmas osapuoli suhteeseen kiemurteli ... tuskin nyt pariskunnan pyristelystä piittaamatta kukaan välejä rikkomaan voi tulla... paitsi jos liitto säröilee huolella jo valmiiksi.
Mielestäni kaikissa päättyneissä suhteissa lopulta se viimeinen ongelma tai "niitti" on puolisoiden välisen suhteen totaalinen loppuminen, mikä johtaa perheen hajoamiseen ... tai ainakin pitäisi, koska perhe ei kuitenkaan olisi enää perhe, vaan "ruumis".
arki vain on. on ollut aina. agraariyhteisössä ihan sitä samaa muttei joutanut narisemaan kun ero olisi ollut sama kuin kuolema. elämä on oikeesti aika tylsää ja varmasti loppujen lopuksi kaikkien kanssa jos onni ei löydy omasta sisältä.
Jos mies petti vaimoaan, mieheltä pätkittiin munat pois ja vaimo haudattiin elävältä. Onneksi on tavat muuttuneet, henki sentään säilyy :)
tein kaikkeni "tiedostamatta" ja ajoin ex mieheni toisen naisen syliin ja näin tuli viimeinen niitti avioliitolle ja eroon!!
Yhdeksän vuotta yhdessä joista reilu 3 naimisissa kaksi lasta ja talon rakentaminen, jossain kohtaa napsahti miehellä päässä, kun vapaa-aikaa ei enää ollut. Vähäinen aika täytyi käyttää yhdessä kavereiden ja kaljapullon kanssa ja samaan seuraan sattui vielä nuori nainen joka osasi lohduttaa toista harmaassa ja raskaassa arjessa. Helppo oli jättää pienet lapset ja uusi talo. Paljon ei haitannut vaikka lapsilta meni koti, yksilön etu meni perheen edelle. Uusi nainen sanoi että kyllä lasten on sitten hyvä olla kun vanhemmat ovat onnelllisia... no onhan minun toisaalta hyvä olla, mutta sanan mukaisesti leivästä tekee tiukkaa koska yhteisestä sopimuksesta olin kotiäiti ja työtä ei ole helppo saada kotona vietettyjen vuosien jälkeen.
Suhde yli kymmenen vuotta,lapsia,omatalo,vakituiset työpaikat,rakastava,huomaavainen,arvostava aviomies,niin sanallisesti kuin esineellisesti jopa niin että kyseisestä asiasta sai negatiivisia huomautuksia.Miehen puolelta ei pettämistä,väkivaltaa,alkoholia, vain omien asioiden vapaaehtoista uhraamista perheen eteen.
Miehellä ura jonka kanssa tasapainottelua jotta perhe ei kärsisi joten vaimolla ei tällä osastollakaan olisi pitänyt olla mitään ongelmia.
Yks kaks vain vaimo etsii uuden "paremman" ja tästä syystä kaikki matalaksi.
Mikä meni pieleen?
Hei, tuttu tunne, näin kävi myös minulle.
Mies lähti ja selitteli arjen kurjuutta, tunteiden loppumista ja rajoittamista.
Minä olin mieheni ensimmäinen vaikka aloimmekin
seurustelemaan kun olimme 19v. ja olen miettinyt kun hän täytti 40v jolloin puhutaan kriisistä että hän halusi kokea vielä toisen rakkauden ja suhteen, mutta sieltä se arki koittaa. Löysi muuten 2 lapsen äidin jolla lapset ovat vain joka toinen viikonloppu? Meillä myös lapsi 8v jota kaikkein eniten käy sääliksi kun oirehtiikin niin rajusti. Aikuiset aina selviää ajan kanssa ja hyvien tukijoiden avulla.
Täytyy vain ajatella itsensä hyviä puolija ja
kyllä sinunkin kohdallesi tulee vielä se nainen
joka arvostaa samoja asioita kuin sinä. Mutta anna kuitenkin itsellesi aikaa toipua tilanteesta ennen kuin hyppäät uuteen suhteeseen.
Voimia toivotellen...