En oikein tiennyt mihin palstalle tämä kuuluisi, mutta olen todella peloissani.. Olen käynyt miehen kanssa treffeillä pari kertaa ja toisella kertaa pyysin häntä luistelun jälkeen kotiini, en todellakaan seksiä harrastamaan, mutta siihen se kuitenkin ajautui ja tuloksena on hirveä pelko siitä, että haluaako mies minusta yhtään enempää. En todellakaan haluaisi enkä kaipaisi enää mitään yhden illan juttuja ja itsellä olisi kyllä kiinnostusta tutustua mieheen enemmänkin, mutta.. Mies sanoi illalla, ettei hän voi luvata mitään ja lähti pian seksin jälkeen vedoten siihen, että se on vähemmän kiusallisempaa ja helpompaa ennemmin kuin myöhemmin. Ei halunnut jäädä yöksi. Halasi ja piti lähellä ennen lähtöänsä, mutta jotenkin..
Hitto kun ajauduin tällaiseen. Kumpa voisin sanoa, että ensimmäistä kertaa, mutta minulla on ollut ennenkin ongelmia pidättäytymisessä, vaikka henkisellä puolella sitä oikiasti haluaisinkin, tuntuu, että toisen sytytellessä ja siinä onnistuessa vaan katoaa viimeinenkin järjen ripe. Ja jotenkin seksi liian nopeasti aiheuttaa itselle arvottomuuden tunnetta, johtuen kai siitä, kun minulla on lapsuudesta ja nuoruudesta hyväksikäytetyn tausta.. Enkä ole vieläkään oppinut kunnolla pidättäytymään, jos olen tuntenut toiseen vetoa. Ja joskus lähden seksiin mukaan, koska minusta vain tuntuu, että toinen odottaa sitä. Ei:n sanominen on ihan liian vaikeaa sen suhteen.. toisaalta taustalla on aikuisiällä myös kokemuksia miehestä, joka ei ottanut eitä kuuleviin korviinsa.
Hitto, kumpa näkisin miehen pään sisälle, mitä hän ajattelee. Jotenkin, vaikka treffeillä olikin mukavaa, niin ei oltu vielä päästy avautumisvaiheeseen, että olisi oikeasti puhunut syvällisemmin ja päässyt sitä kautta kosketuksiin siitä, minkälainen toinen on ihmisenä ja ajatus&arvomaailmasta yleensäkin. Se kun kuitenkin ratkaisee paljon..
Harmittaa, surettaa ja itkettää.. että pilasinko mahdollisuuteni enempään suostumalla seksiin liian aikaisin. Pitääkö hän minua nyt vaan helppona nakkina? Mietiskeli ääneen, että eikös yleensäkin ole helpompaa, että juttu loppuu alussa, kuin että myöhemmin niin, että toinen on rakastunut ja toinen kyllästynyt. Muttei kuitenkaan kuulemma ilmeisesti tarkoittanut tätä tilannetta.
Miksi hitossa hän sitten miettii jo tuollaisia? Ja vitsaili siitä, että hänen naapurinsa oli vinkannut, että jos ei säkenöi (vai mitä sanaa nyt käyttikään.. ) niin antaa minulle naapurin numeron.. Ja seksin jälkeen ennen lähtöään mies rupesi vitsailemaan? että naapurinsa soittaa minulle myöhemmin. Pyyteli sitä anteeksi, mutta jotenkin tuntui hieman julmaltakin sellainen.
Hitto, en tiedä mitä tekisin.. :((
Hitto kun ajauduin tällaiseen. Kumpa voisin sanoa, että ensimmäistä kertaa, mutta minulla on ollut ennenkin ongelmia pidättäytymisessä, vaikka henkisellä puolella sitä oikiasti haluaisinkin, tuntuu, että toisen sytytellessä ja siinä onnistuessa vaan katoaa viimeinenkin järjen ripe. Ja jotenkin seksi liian nopeasti aiheuttaa itselle arvottomuuden tunnetta, johtuen kai siitä, kun minulla on lapsuudesta ja nuoruudesta hyväksikäytetyn tausta.. Enkä ole vieläkään oppinut kunnolla pidättäytymään, jos olen tuntenut toiseen vetoa. Ja joskus lähden seksiin mukaan, koska minusta vain tuntuu, että toinen odottaa sitä. Ei:n sanominen on ihan liian vaikeaa sen suhteen.. toisaalta taustalla on aikuisiällä myös kokemuksia miehestä, joka ei ottanut eitä kuuleviin korviinsa.
Hitto, kumpa näkisin miehen pään sisälle, mitä hän ajattelee. Jotenkin, vaikka treffeillä olikin mukavaa, niin ei oltu vielä päästy avautumisvaiheeseen, että olisi oikeasti puhunut syvällisemmin ja päässyt sitä kautta kosketuksiin siitä, minkälainen toinen on ihmisenä ja ajatus&arvomaailmasta yleensäkin. Se kun kuitenkin ratkaisee paljon..
Harmittaa, surettaa ja itkettää.. että pilasinko mahdollisuuteni enempään suostumalla seksiin liian aikaisin. Pitääkö hän minua nyt vaan helppona nakkina? Mietiskeli ääneen, että eikös yleensäkin ole helpompaa, että juttu loppuu alussa, kuin että myöhemmin niin, että toinen on rakastunut ja toinen kyllästynyt. Muttei kuitenkaan kuulemma ilmeisesti tarkoittanut tätä tilannetta.
Miksi hitossa hän sitten miettii jo tuollaisia? Ja vitsaili siitä, että hänen naapurinsa oli vinkannut, että jos ei säkenöi (vai mitä sanaa nyt käyttikään.. ) niin antaa minulle naapurin numeron.. Ja seksin jälkeen ennen lähtöään mies rupesi vitsailemaan? että naapurinsa soittaa minulle myöhemmin. Pyyteli sitä anteeksi, mutta jotenkin tuntui hieman julmaltakin sellainen.
Hitto, en tiedä mitä tekisin.. :((
Vastaukset 27
Vanhimmat
Eiköhän tuo ole selvää pässinlihaa; yhden illan juttu.
Miestä ei kiinnosta enempää. Älä ryve asiassa enempää, tehty mikä tehty.
MUTTA ; hae apua!
Hae keskusteluapua, sinulla on tosi syvä paha kipeä trauma hyväksikäytöstä, etkä osaa tunnistaa rajojasi. Missä kulkee sinun ääriviivasi. Mitä OIKEASTI haluat, mistä tykkäät jne. Kuljet ja yrität ostaa hyväksyntää ja läheisyyttä, epätoivoisesti.
Suutut varmasti sanoistani, mutta mieti kuitenkin.
En minä sinun viestistäsi suuttunut, vaikka kärkkäästi mielipiteesi esitätkin. Tiedän kyllä, että hyväksikäytetyn tausta vaikuttaa minuun edelleenkin ihmisenä, enemmän kuin haluaisin myöntääkään. Olen kyllä rampannut nuorena ja vähän vanhempana terapiassa, jotenkin vaan se tyssäsi kun luulin päässeeni eteenpäin ja etten tarvitsisi enää apua. Vaikka tällaiset tilanteet, mihin eilen illalla ajauduin, osoittaa juurikin sen, etten ollut vieläkään tarpeeksi vahva pidättäytyäkseni enkä tarpeeksi eheä tunteakseni itseni hyväksi tällaisenaan.
Jälkiviisaus, niin.. sitä aina riittää. Joskus käynnit hyväksikäyttöihin, raiskauksiin, jne erikoistuneella terapeutilla onneksi toi enemmän ymmärrystä sille, että iso osa hyväksikäytetyistä ajautuu tällaisiin tilanteisiin. Vaikken tietenkään kenellekään toiselle toivoisi samaa kohtaloa enkä samoja arpia kannettavaksi. Omanarvontunto, hieno sana, mutta sitä vaikeampi oppia omalla kohdalla.
Voi sua..
En voi muuta tukea antaa kuin vertaissellaista. Oma tilanteeni on sellainen, että kolmansien "treffien" jälkeen halusin tietää mitä hän ajattelee ja selvisi, että hän ei ollut kiinnostunut muusta kuin sänkyhommista.
Itse en mennyt ihan loppuun asti hänen kanssaan, mutta halusin, voi luoja miten halusin... Vieläkin haluan niin, etten kykene ajattelemaan selkeästi.,, ja onneksi en mennyt loppuun asti, koska nyt vihaisin itseäni. Hänelle olisin ollut vain yksi voitto lisää, henkilö jota ei esitellä vanhemmille, ystäville, maailmalle.
Mutta ei se sen satuttavuutta pienennä. Ymmärrän sinua sataprosenttisesti.
Nyt sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: Jäät rypemään itsesäälissä, tai yksinkertaisesti vaan pakotat itsesi jatkamaan eteenpäin. Minä yritän jälkimmäistä, mutta se on todella vaikeaa.
-niinkö?
Samaa mieltä kuin Sårbar. Tämä mies tuskin sinusta enempää halusi kuin seksiä, ja ihan hyvä niin, koska nuo hänen juttunsa kuulostavat tosi vastenmielisiltä.
Sinun pitää nyt keskittyä opettelemaan rajojen vetämiseen. Se, että mies odottaa saavansa seksiä ei ole syy suostua siihen. Sinulla on lupa tuottaa ihmisille myös pettymys. Jos he odottavat jotain, minkä vain itse ovat kuvitelleet tapahtuvan, he kestävät kyllä pettymyksen kun heidän kuvitelmansa sortuu. Seksiä _antamalla_ et saa ketään rakastamaan sinua ihmisenä. Seksin aika on vasta silloin, kun itse olet siihen valmis ja sitä varten kutsunut jonkun luoksesi.
Olitte molemmat oikeassa..
Ei tässä muu auta kuin oikeasti opetella tuota rajojen vetämistä vielä paremmin.. Tällaista tilannetta en kyllä enää halua enkä jaksaisi, tuntuu, että itsetunto murentunut entisestään tuonkaltaisten miesten takia.
Olen aina ollut huono miettimään tekojen seurauksia etukäteen, liian impulsiivinen tapaus, mutta pakko kyllä opetella säästääkseen itseään. Ymmärrän kyllä sen järjellä, etten seksin avulla saa ketään rakastamaan itseäni. Päinvastoin se monesti pilaa kaiken liian varhaisessa vaiheessa. Ja kun oikeasti minulle merkitsee paljon se, millainen toinen on luonteeltaan ja ajatusmaailma yleensäkin, saatika turvallisuus ja luotettavuus ennen kaikkea. No, ehkä vielä joku päivä, toivottavasti osuu kohdille se OIKEASTI hyvä mies.
Eikun nunnailemaan --->
Olisi pitänyt arvata.. sunnuntaina sitten laitteli viestiä, jossa hehkutti vaan omaa hyvin mennyttä päiväänsä ja kun kyseli kuulumisia ja vastasin, että jäi edellisestä illasta herkkä ja haavoittuvainen olo ja että en kyllä kaipaa mitään kertakäyttösuhteita ja mainihin miten vaikeaa on joskus olla nainen ko alkaa ylianalysoimaan asioita.. Mies ei vastannut viestiin mitään.. Kunnes sitten tänään aamulla kysyin, että miksei vastannut ja että mitä ajattelee lauantaista ja tilanteesta yleensäkin, niin vastauksena tuli muutaman tunnin päästä vain, että "pari muuttujaa". Äsken sitten laittoi yhtäkkiä viestiä, että "Olet ihana ja hauska, anteeksi etten hillinnyt lauantaina kiihkoain, en usko meihin.."
Nyt tuntuu kyllä olo hyväksikäytetyltä. Mitä helvettiä mies sitten rupeaa lähentelemään, hellimään ja oli koko illan jatkuvasti kiinni minussa jos "ei usko meihin". Ensimmäistä kertaa elämässäni tekis mieli haukkua miestä ääneen kusipääksi. Nyt suututtaa. Ja kyllä, tiedän, että osasyy on minussa kun en kyennyt pidättäytymään. Vituttaa silti ja paljon, koska mies tiesi alusta alkaen, etten halua irtosuhteita. Käyttipä kuitenkin hyväkseen.
se on niin kuultu että "en mä oikeesti oo tämmönen" ja sitten pannaan kaikkea mikä liikkuu...jepjep
JOS OIKEASTI haluat tutustua etkä pelkkää seksiä NIIN SITTEN TUTUSTUTAAN rauhassa, EIKÄ panna!
No mitä on tehty, siis tehty. Nyt minä teen näin, että avaan sukupuolitautipalstan ja sitten taho ja halu vaikka tutustumaan häviä heti. Tästä yhdenillanjutusta ei tulee mitää ja miehet nykyisin semmosia ei pysty parisuhteessa eikä itseä huolehtia. Mikä se käsitys "panoseura, seksiseura"??
jos käyttäydyt lyhytnäköisesti et saa pitkäkestoisia tuloksia aikaan
Ilmaisin itseäni kyllä äsken tökerösti.. tuli vain selkeästi sellainen olo, että arvostelet. Jos se ei ollut tarkoituksesi, niin siinä tapauksessa pahoittelen.
No himpskutti ole ite vuosia insestin uhri ja tuli sitten vasta lifemocker moralisoimaan. Vaikka sinun korviisi kuulostaisi siltä, että panen kaikkea mikä liikkuu, niin totuus on aivan toista. Olen jo kymmenen vuotta tehnyt töitä päästäkseni elämässäni paremmin tasapainoon ja tiedän kyllä, etten ole täysin päässyt ja matka jatkuu yhä ja tekemistä on, mutta tuollainen tyhjänpäiväinen moralisointi kyllä tuohduttaa. Ei sillä, ettäkö tänään mikään neiti aurinkoinen oisin muutenkaan ollut.
Sivustapäin on helppoa sanoa, miten kannattaisi tehdä. Et voi kuitenkaan kuvitellakaan, miten vaikeaa on oppia puolustamaan omaa ruumistaan ja koskemattomuuttaan kaiken sen paskan jälkeen, mitä isä lapsena aiheutti. Ei, en piiloudu sen taakse, mutta sanon, että sellaisesta vie oikeasti todella kauan selvitä ja vaatii paljon töitä oppia kunnioittamaan itseään ihmisenä.
Ja tuo ensimmäinen lause mitä sanoin, tarkoitin sillä ennen kaikkea sitä, että vasta kun oikeasti ymmärrät mitä ponnisteluja vaatii selvitä jostakin, voit alkaa moralisoimaan toisten seksuaalikäyttäytymistä.
Tää miun tuohtumus aiheutui kyllä osittain myös siitä syystä, miten kärkkäästi tunnut arvostelevan ihmisiä välillä näillä palstoilla.
se ei ole moralisointia. se on vain faktaa: jos käyttäydyt ns "huonosti" niin et saa hyviä tuloksia aikaan
Kuule, ongelmasi ei ole se että annoit toisilla treffeillä vaan se että annoit täysin törpölle miehelle ja vielä ihastuitkin siihen. Lisäksi olet vielä tällaiselle törpölle liian avoin. Lakkaa viestittelemästä sille.
Suuttu lifemockeriin ja sitä kautta hetkeksi unohdat sen jutun ja huomenna tulee taas päivä ja hymyile itelle ja kiitos Jumala, että pelastit sut.Vaikka lifemockerilla on asiallisia neuvoja, mutta ei kukaan tie miten hän käytäytyy tavallisessa elämässä.
Päätin, että kysyn häneltä neuvoa ennen lähöä treffeille.
ei ole tarvetta esittää mitään
On kyllä ollut poikkeuksellisen tunnekylmä ja erittäin julma mies liikkeellä aloittajan kanssa.
"Ja vitsaili siitä, että hänen naapurinsa oli vinkannut, että jos ei säkenöi (vai mitä sanaa nyt käyttikään.. ) niin antaa minulle naapurin numeron.. Ja seksin jälkeen ennen lähtöään mies rupesi vitsailemaan? että naapurinsa soittaa minulle myöhemmin. Pyyteli sitä anteeksi, mutta jotenkin tuntui hieman julmaltakin sellainen. " Todellä julmaa ja törkeää. Älä syytä itseäsi. Mies toimi väärin, et sinä. Olet vilpitön ja sydämellinen ihminen itse, haluat mahdollisesti uskoa, että muutkin ovat. Nyt sinulla on mahdollisuus kasvaa aikuiseksi ja hyväksyä todellisuus: kaikki ihmiset eivät ole sen arvoisia, että olisit heidän kanssaan tekemisissä.
Itseään täytyy arvostaa. On hyvä oppia luottamaan omiin vaistoihinsa ja asettamaan ne rajat, mistä tässä on ollut monien kohdalla puhettakin.
Traumaterapiakeskuksen sivuilla on tietoa, miten itse voi auttaa itseään trauman jälkeen. Yksi siellä annettu ohje on, että kannattaa muistaa että on täysin sama, eli yhtä arvokas ihminen ennen traumaattista kokemusta kuin sen jälkeenkin. Sinä olet sama ihminen. Koit vain pahan asian, tapasit pahan ihmisen. Pysy tuollaisista vastaisuudessa erossa.
olisiko aika hankkia se itsetunto jos ei kerran huumoriakaan akka suvaitse?
Huumorissa ei ole mitään vikaa, jos se on sellaista, ettei se ole muita alentavaa..
Kyllä maailmaan sellastakin huumoria mahtuu, joka ei pahoita toisten mieltä. Monesti ihmiset sitäpaitsi kätkee huumoriksi sellaisen, mitä oikeasti tarkoittaakin.
Esimerkkinä ihmiset, jotka heittää jatkuvasti läppää vaikkapa homoista tai tummaihoisista.. no, ompahan tullut todettua, että osa sellaisista on oikeastikin taipuvaisia rasismiin.
Huumori ja henkinen väkivalta, julmuus ovat eri asioita, vaikka usein huumorilla yritetään naamioida julmuutta ja kaltoinkohtelua.
Huumoria voi laskea omalla, ei toisen kustannuksella. Lisäksi täytyy tietää, mistä aiheista voi vitsailla ja mistä ei. Seksuaalisuus, intiimit suhteet ovat ihmisten herkimpiä alueita, eikä siellä saa toiselle tehdä mitä sattuu.
Ei "huumoria" tarvitsekaan suvaita, jos sillä pyritään halventamaan.
hei oikeesti. jätkä on kuin norsu posliinikaupassa ja ihan niinkuin vitsillä. kukaan ei naura paitsi sinä. mikä tässä kuvassa mättää???
Kiitos 'omanarvontunto' viestistäsi..
Koitan olla syyttämättä itseäni, vaikka se vaikealta välillä tuntuukin. Kyllä mie sinäänsä ymmärrän sen, että jos treffien jälkeen toinen ei kiinnosta niin ei kiinnosta, paljon tyytyväisempi olisin, jos mies ois niin sanonut jos silleen tunsi, eikä ois vaan havitellut seksiä ja sanonut vasta sitten. Se jos mikä, on miusta toisen hyväksikäyttöä, jos ei voi ajatella housunlahjettaan pidemmälle sitä, mitä aiheuttaa toiselle.
Pahana tapana kyllä olla liian herkkäuskoinen joskus. Aikuistumistahan tää elämä on viä vuoskymmenet, en usko, että sitä kukaan koskaan tulee täysin valmiiksi ihmisenä, etteikö kehittymisen ja kasvamisen varaa olisi.
Kiitoksia fiksuista neuvoistasi. Voisin kyllä käydä tutustumassa kyseiseen sivustoon. Aion kyllä tehdä parhaani pysyäkseni jatkossa sellaisista miehistä kaukana.
On vain niin että se pelaa joka pelkää. Aina on otettava myös riskejä jos haluaa jotain saavuttaa. Turha itseään syytellä sillä mitään ei saavuta ellei uskalla itseään laittaa likoon.
Kaikki vain ei ole kultaa mikä kiiltää. Arvioni on ettei tuosta mitään tule. Joko mies on jo varattu tai ei edes tiedä mitä tahtoo.
"Epäonnelle" ja muillekin tietyntyyppisille naisille tiedoksi, että ainakin itse tunnistan kaltaisesi naisen jo ennen tapaamista. Uskon, että niin tekevät nämä pelimiehetkin, jollaisen kohtasit ja siksi hän käytti tilaisuuttaan hyväkseen, kun siihen annoit mahdollisuuden.
Itse en ole koskaan kiinnostunut (älä loukkaannu tästä) kevytkenkäisistä naisista, joilta seksiä saa helposti. Sellainen nainen ei vain ole kiinnostava, koska tietää hänen mahdollisesti antavan muillekin miehille yhtä helposti. Ja kuten kerroit, sinä itsehän et tälle ominaisuudellesi mitään voi. Siksipä en kaltaiseesi naiseen kiinnostusta osoita, vaikka kyllähän noita joskus aina kohtaakin.
Niin ilmeisesti minutkin kerran "tunnistettiin" tietyn tyyppiseksi naiseksi, mutta enpä koskaan antanutkaan. Pari kuukautta sitä valehtelua katsoin, vaikka molemmat olisivat säästäneet aikaansa, jos mies vain olisi puhunut rehellisesti.
Ei ole synti pihdata 3 kk että näet onko mies kiinnostunut susta oikeesti.
Naiset ne aina vain viattomasti AJAUTUU seksiin. ;)