Pettäjä hakee sivusuhteesta sitä, mitä hän kaipaa, mutta ei vakinaiselta kumppaniltaan saa. Pettäjä on joskus suhteeltaan saanut tarvitsemansa ja siksi jatkanut sitä tai jopa avioitunut.
Pettäjä on turhautunut, koska on tehnyt parhaansa suhteen piristämiseksi, mutta kumppani ei olekaan enää lämmennyt. Pettäjä on pettynyt ja hakee läheisyyttä ja välittämistä toisesta suhteesta.
Jutun suurin pettäjä on se, joka lopetti rakastamisen ylämäessä ja ajoi kumppaninsa muualle.
Näin se vain on. Miettikääs seuraavan kerran, kun aiotte hallita kumppanianne "päänsäryllä" tms. kuluneilla tekosyillä.
Pettäjä on turhautunut, koska on tehnyt parhaansa suhteen piristämiseksi, mutta kumppani ei olekaan enää lämmennyt. Pettäjä on pettynyt ja hakee läheisyyttä ja välittämistä toisesta suhteesta.
Jutun suurin pettäjä on se, joka lopetti rakastamisen ylämäessä ja ajoi kumppaninsa muualle.
Näin se vain on. Miettikääs seuraavan kerran, kun aiotte hallita kumppanianne "päänsäryllä" tms. kuluneilla tekosyillä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Näinhän se valitettavan usein menee. Jätetään toinen täysin vaille huomiota ja rakkaus jää matkan varrelle. Yksin on mahdotonta pitää suhdetta yllä.
Jos päänsäryllä viitataan jälleen kerran naisiin, niin voin vakuuttaa, että kyllä tämä kaltoin kohtelu onnistuu oikein hyvin miehiltäkin.
Pettäjä on puolisoista se, joka tehnyt parhaansa? Pettäjän on yksin ollut mahdotonta pitää avioliittoa yllä?
Taas, kuten aina, osoitetaan uskottomuuteen syylliseksi pettäjän puoliso, joka omalla hirveydellään ja päänsäryllään 'ajoi' toisen pettämään ja valehtelemaan.
Pyydän, kirjoittakaa näihin kommentteihinne edes, yksi, pettämistä rakentavampi ja rehellinen teko, johon voisi ryhtyä, jos oma puoliso oikeasti olisi noin kauhea. Ihan esimerkkejä:voi pyytää puolisoa mukaan (seksi)terapiaan, ja pyrkiä etsimään todellisia uusia keinoja avioseksin parantamiseksi. Voi ottaa etäisyyttä menemällä ulkoruokintaan. Voi puhua puutteestaan avoimesti, kertoa ja vaatia, että seksinpuutteen vuoksi haluaa avoimen liiton, parinvaihtoa tms -ja toimia sitten vasta, kun on ensin ollut täysin avoin omissa toiveissaan ja/tai muuttanut ulkoruokintaan.
Uskottomuus on eri juttu - silloin valehdellaan puolisolle ja toimitaan tämän selän takana. Se on epärehellisen ihmisen oma, itsekkäästi omaan nautintoon pyrkivä valinta, jossa ei ajatella teon vaikutuksia oman puolison tunteisiin.
Entäpä petetty ei saa toisesta mitään irti. Yrittää puhumalla mut toinen ei tule vastaan.Terapiaan pyytää, ei lähde. Seksi kyllä kelpaa. Se ei ole ainoa kantava voima. Erostakin puhuin. Ei halunnut erota. Sitten teki tämän mulle. Tämänkö ansaitsin. Ja ei taas halua erota.....mitä sinä haluat?????
Pettäjäpuolisosi ei halua muuttaa nykytilaa? On tyytyväinen, että liitto jatkuu ja itse voi jatkaa pettämistä? Jos näin, harkitse että ajat hänet ulkoruokintaan miettimään, mitä todella haluaa. Siellä hän voisi ymmärtää, että kaikkea mitä itse haluaa ei voi saada ilman että luopuu jostain muusta. Jos mies ei halua muuttaa nykyolosuhteita eikä avoimesti keskustella rakentaakseen luottamusta, mikään teillä ei muutu, jos et itse ryhdy uudenlaisiin toimenpiteisiin.
Varmasti hyvin monimutkainen juttu sanoa, mistä kaikki alkaa ja kuka on syyllinen.
Syyllisiä on aina kaksi, sillä he eivät ole pystyneet kommunikoimaan vaan ovat lälkaneetkin käyttää erilaisia muita keinoja, joista ei ei ymmärrät yhtään tai kaiken väärinpäin.
Esim päänsärky voi olla ihan todellinen ei mikään takaistu juttu, takana saattaa olla se suuri mielipaha, kun ei ymmärrä toista lainkaan ja toinen ei puhu. No tätmä päänsärky vie ne loputkin halut pariskunnan kahdenkeskisiin hetkiin.
Jokainen on joskus varmasti kärsinyt päänsärky ja se kyllä vie kaiken voiman, kunhan selviää hetkenkin eteenpäin, mitään ei pysty ajattelemaan.
Päänsärky voi olla flunssasta, paineista työssä, raha-asioiden hoisosta ja puolison puhumattomuudesta.
Tässähän toisen pitäisi olla tukena, laittaa lepäämään ja tehdä työt sillä aikaa, kysellä vointia ja antaa särkylääkettä, peitellä sänkyyn.
Kun siitä vihdoin tokenee, varmasti elämä palaa myös yhteiselämään, mutta jos näytät sairaalle nyreää naamaa tai jopa jätät yksin lasten kanssa selviämään, ei siitä nyt oikein tahdo mitään hyvää seurata.
Sitä päänsärkyä tulee myös paljosta ajaettelmisesta, esim. puoliso on jatkuvasti menossa jonnekin, kavereiden luo, jonnekin harrastukseen ja jopa niin, että et edes tiedä minne, kyllä se varmasti saa pahoinvoimaan. Pahimmassa tapuksessa saat maistaa omaa kalkkiasi, eräänä päivänä tuo toinen lähtee ja saattaa todella pettää, sillä jotakin hänen on tehtävä, jotta sinä menijä ymmärätisit, kuinka paljon toista haavoitat jokaisella menolla yksin. Vaikka tuo pettäminen on alhaista ja inhoittavaa, pettäjä tuskin sillä hetkellä jaksaa ajatella seurauksia, vaan epätoivossaan tekee täysin harkitsemattomia tekoja.
Toivoisin niin, että osaisitte arvostaa puolisoanne ja olla toistenne tukena silloin kun on vaikeaa, työssä, kotona ja missä tahansa, ettekä jättäisi yksin.
Pettämistä seuraa melekin aina ero, joka sitten niin usein vie hyvinkin alas, enää ei arvosteta mitään ja lapsenne joutuvat aivan järjettömän mielivaltanne piiriin.
Teille on kasvanut kostajan sielu, joka vihaa kaikkea.
Mietin omaa elämääni. Olen 55-vuotias nainen. Ensimmäisen seksikumppanini kanssa menin naimisiin. Kun odotin ensimmäistä lastamme, sain neuvolasta tietää sairastavani sukupuolitautia. Mieheni ei tietenkään tunnustanut mitään vaan haukkui että itse olen ollut vieraissa. Silloin kaikki tunteeni kuolivat,koska tiesin totuuden, mutta pidin yllä avioliiton ja täydellisen perheen kulisseja. Päätin, että hammasta purren suoritan velvollisuuteni ja kasvatan lapsen avioliitossa aikuiseksi. Kaikki ulospäin hyvin, seksiä kerran viikossa, vaikka mies ei jaksanut likaisten töitten jälkeen koskaan edes peseytyä. Kävin töissä, iltaisin miehen firmassa myös ja hoidin kodin hyvin. Miehen firman konkurssi, peliriippuvuus yms. toi ulosottomiehen toistuvasti oven taakse. Koetin puhua miehelle ja ehdottaa keskustelua ulkopuolisen kanssa, mutta hänellä oli kaikki hyvin, joten hänellä ei ollut välä, miten minä voin. Olin tosi kunnollinen, enkä koskaan sortunut muitten miesten vokotuksiin, joita kyllä riitti. Miehestäni en tiedä, joskus sain kautta rantain kuulla vihjailuja hänen suhteestaan työntekijäänsä.
Ja sitten kävi se vanha tarina...Lapin reissu poikani kanssa. Tutustuin mieheen, joka välitti minusta, varattu niin kuin minäkin. Keskustelimme, laskettelimme ja kokkailimme yhdessä, koska asuimme samassa mökissä isomman seurueen kanssa. Ja mitään seksuaalista ei välillämme tapahtunut. Oli vain kiintymys, jonka sain täyttämään tyhjän aukon sydämessäni. Reissun jälkeen yhteydenpito jatkui, kävimme kahvilla, jos hän sattui paikkakunnalle ja juttelimme viikottain puhelimessa kuulumisia. Tasan vuoden pähkäilin, onko minusta kokeilemaan tasan toista seksikumppania elämäni aikana, olinkin jo 44-ikäinen. No eipä se ollut kummoistakaan villiä seksiä, vain hellyyttä kahden aikuisen ihmisen välillä.
Tämä kuitenkin sai minut uskomaan itseeni, toi varmuuden siitä, että minun pitää luovuttaa, jos toinen ei toistuvista keskustelupyynnöistä huolimatta halua muuttua mitenkään...minussa ei kuulemma ollut tarvetta muuttua.
Annoin hänelle monta mahdollisuutta jo ennen tuota omaa Lapin reissua.
Avioliitto kesti aavistuksen vaille 25-vuotta. Minä siitä lähdin, kun ei ollut muuta kuin tyhjät kulissit. Ympäristö oli järkyttynyt, minä olin tottakai syyllinen kaikkeen.
Mieheni teki kaikkensa mustamaalatakseen minut ja tottakai tällainen pieni maalaiskylä on otollinen kaikelle tällaiselle. Siitä revitään kaikki mahdollinen irti ja pohditaan miesten kerhoissa, joita täälläkyllä riittää.
Tulipa kirjoitettua, mutta jäin pohtimaan vain sitä, ettei me ulkopuoliset osata koskaan sanoa, kuka on pettämisasiassa syyllinen, kotona voi olla tosi helvetilliset olosuhteet.
Mielestäni en itsekään tehnyt mitenkään väärin, vaikka syylliseksi todettiin, mutta en myöskään halua leikkiä tässä marttyyria. Ymmärrystä, ihmiset, myös pettäjälle.
Yhteydenpito jatkui vielä pari
Jos puoliso on ensin pettänyt, tai kuten sinulla, jopa ollut vuosia uskoton, niin et ole samoin syyllinen, jos itse myös petät. Ihmisellä on taipumus ja oikeus puolustautua, ja jokainen hiekkalaatikkokoulunsa läpäissyt on oppinut tämän.
Jos oma pikkulapsesi lyö hiekkalaatikolla toista lasta lapiolla päähän ja lyöty lyö samoin takaisin, et sinä itkevää lastasi pelkästään lohduta. Sanot:"Oma vikasi että sattui, kun menit ensin itse lyömään. Toista ei saa koskaan lyödä."
Kun kertaakaan ei ole päätä särkenyt ja silti kumppani petti. Mitäs se pastori siihen sanoo? Ja edelleen miten ala- tai ylämäessäkään voi osoittaa rakastetulleen huomiota, jos kotona piipahtaa vain paitaa vaihtamassa?
Mä ainakin voin niin allekirjoittaa tämän omalla kohdallani. Yritin vuosia puhumalla selvittää mieheni kanssa näitä asioita. Kerroin, etten ole onnellinen. Ehdotin terapiaa. Mies sanoi, ettei usko niihin. Sanoi myös, ettei ole puhuvaa tyyppiä, joten kotonakaan ei asioista saatu puhuttua, vaikka miten monta kertaa tein avauksen keskusteluun. Kerta toisensa jälkeen hän torjui minut seksin suhteen. Ei vaan halua niin usein. Ei halunnut myöskään hellyyttä ylipäätään. Seksi oli hänelle vain mekaaninen suoritus. Ehdotin seksuaaliterapeutilla käyntiä, mutta hänellä ei ollut mitään ongelmaa meidän seksielämän suhteen, joten ei kokenut tarvetta lähteä sinne kanssani. Ehdotin yhteisiä matkoja, mutta miehen mielestä ne olivat rahan tuhlausta. Ehdotin ravintolaillallista, mutta halvempaa on kuulema syödä kotona. Ja tätä rataa...
Jossain vaiheessa tapasin työn puolesta miehen, jonka kanssa oli helppo jutella, ja joka koki samanlaista tilannetta puolisonsa kanssa kuin minäkin. Luonnollisesti pystyimme ymmärtämään toisiamme, toisin kuin se puoliso siellä kotona, joka ei halunnut puhua, koska hän oli tyytyväinen parisuhteeseensa.
Kerroin miehelleni, että olen tavannut miehen, jonka kanssa minun on helppo puhua, vaikka haluaisin oikeasti puhua hänen kanssaan. Mieheni ei juurikaan reagoinut. Minä siis todella yritin.
Kyllä, virheeni oli varmasti se, että tässä tilanteessa minun olisi pitänyt erota ensin, mutta jossain märin olin sitten varmasti pelkuri, kun en niin tehnyt. Tapailin tätä toista miestä tiiviisti kuukauden verran ennen kuin sanoin miehelleni, että haluan erota.
Sun tapauksella on nimi. Sulla oli nk. exitsuhde. Se on olemassa, jotta pääsee eroon edellisestä suhteesta, kun luonteenlujuus ei muuten riitä. exitsuhde
-päättää avioliiton nopeasti, parissa kuukaudessa
-ei johda puolisolle valehteluun. Eroa hakeva kertoo avoimesti exitkumppanin olemassaolosta, sillä se jouduttaa eroa ja tuo exällekin varmuuden, että avioliitto on toivoton ja ero paras ratkaisu.
-exitsuhde harvoin jää pysyväksi
Ei exit ole rehellisin tapa erota, ehkä kuitenkin kolmanneksi rehellinen. Pettävät käyttävät tätä selitystä 'petän jotta pääsen exästä eroon' mutta valheeksi tai itsepetokseksi se paljastuu, kun puolisolle ei kerrotakaan uudesta yhtään mitään, eikä pyydetä häneltä eroakaan.Aikaraja? Ehkä 3kk.
Ainakaan en tietoisesti hakenut mitään "exitsuhdetta", tai minkäänlaista suhdetta. Mutta kun huomasin rakastuvani tähän toiseen mieheen, ja miten helppo ja hyvä hänen kanssaan oli olla, halusin todellakin olla silloiselle miehelleni rehellinen. Tämä toinen mies sai minut ymmärtämään, että voin olla onnellinen jonkun kanssa ihan omana itsenäni, mutta myös sen, miksi avioliittoni ei toiminut.
Meidän suhteen alkamisesta on puolitoista vuotta aikaa, eronikin tuli viralliseksi melkein vuosi sitten. Tämän toisen miehen kanssa olemme olleet yhteydessä päivittäin siitä asti. Rakastamme toisiamme syvästi ja monen vaiheen jälkeen mieskin on juuri laittanut eron vireille.
Exitsuhde tai ei, mutta tästä haluamme molemmat pitää kiinni, ja ymmärräämme myös sen, miten paljon töitä parisuhteen eteen pitää olla valmis tekemään.
Nyt taidan sanoa teille molemmille, että pööö. Härvelöitte kuitenkin toisen puolison selän takana molemmat tahoillanne. Onnea ymmärrykseen ja tehkää nyt sitten molemmat töitä olan takaa.
näin ainaki meillä, toimit itseerossasi heikoksi ihmiseksi kohtuullisen hienosti. Kun tiedät miten ja miksi itse erossasi toimit nopeasti ja avoimesti, koska olet aikuinen, fiksu nainen, ymmärtänet. Olet kohta saamassa mieheksesi ihan tavallisen valehtelija-pettäjän. Hän ei anna omalle vaimolleen arvoa, joten älä odota itsekään sellaista saavasi, sitten jos suhteenne joskus arkipäivästyy. Sillä nyt hyväksyt itse hänen valehtelunsa ja oman puolisonsa pitkäaikaisen loukkaamisen. Ilmeisesti hyväksyt myös sen että mies eroaa valheitaan vain jatkaen, paljastamatta vaimolleen, että olet olemassa.
Rehellinen-Iituhan se taas uudella tarinalla! Juoni on vain jo vanha...
Näinhän sen PITÄISI olla, vaan kun ei ole.
Pihtaaminen sekä kumppanin tunteista ja tarpeista piittaamatta jättäminen on suorastaan "hyveellistä" verrattuna siihen, että ne oman kumppanin kieltämät asiat haetaan jonkun toisen sylistä.
Kumppanille saa rauhassa olla kylmä ja tyly kunhan vain ei sorru vieraaseen sänkyyn. Annas olla, kun tuo sitten on käynyt... Aletaan porata (sukupuoleen katsomatta), että koskaan en ole pettänyt ja koskaan en ole kieltänyt seksiä... Ja "parhaani olen tehnyt", sehän on se suosikkislogani näissä tapauksissa. Se, ettei kirjaimellisesti kieltäydy seksistä ei tarkoita sitä, että ottaisi kumppanin huomioon. Onko se onnellista parisuhdeseksiä, että aktin alusta odotetaan, että toinen saa homman hoidettua ja häippäsee pois lähistöltä?
Ja se "parhaani olen tehnyt"... Koskee enimmäkseen sitä osaa yhteisestä elämästä, joka on lähinnä omaa napaa ja mikä palvelee parhaiten omia tarpeita. Silkkaa itsekkyyttä ja vastuun pakoilua!
Joo... Kumpi loppupeleissä on v-mäisempi elämänkumppani: ihminen, joka on urakalla ikävä, lyttää ja vähättelee ja ajaa kaikessa vain omaa etuaan - vai ihminen, joka on muuten mukava ja "toimiva" kumppani arjessa, mutta on hakenut iloa elämänsä ankeuteen vieraasta sylistä?
Ristiriitaista. Vieraan sylistä hakenut voi olla myös samalla se alistaja ja harjoittaa henkistä väkivaltaa suhteessa. Ennen hyppyä vieraisiin harjoitti ei niin mukavaa ja ei niin toimivaa vuosia, määräsi, mitä sai tehdä ja kuka sai tehdä mitä kotona, koska hän oli se, joka rahan mahdilla määräsi.
Kyllä eräs mies oli tyytyväinen suhteeseen. Silti haki ulkopuolisia.
"Pettäjä hakee sivusuhteesta sitä, mitä hän kaipaa, mutta ei vakinaiselta kumppaniltaan saa"
Kyllä me kulutusyhteiskunnan jäsenet on opetettu haluamaan IHAN KAIKKEA!!! Eikä tunnu monikaan ymmärrä sitä että kaikkea EI voi saada. Mutta silti kaikki pitää saada, nyt ja heti. Ei meistä tolla katsonta kannalta kukaan ole riittävä kenellekkään!!! Realismia peliin!!!
Osalle elämä on näköjään liian helppoa ja tylsää, että sitä jännitystä ja "mitä ei saa" -on aikaa hakea sitä jostain muualta.
En mä nyt sitten myöskään menis sanomaan että pettäjä yksiselitteisesti VOI mennä sanomaan on tehnyt kaikkensa suhteen piristämiseksi...
Minusta jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että pitkässä suhteessa on välillä ylämäkiä, ja myös niitä jyrkkiä alamäkiä, ei itse suhde koskaan ole ruusuilla tanssimista, ja sillon kun on ne alamäet, niin sitten on sen uskon vuoro... (usko, toivo ja rakkaus). ja mielestäni pettäjä ITSE sovittelee ja taivuttelee sääntöjä itselleen sopiviksi.
Itse olen yli 10 vuotta kestäneessä savioliitossa. En ole pettänyt, KÄSITTÄÄKSENI minua ei ole petetty. Toki vastaan on tullut komeita miehiä, mutta ihailen niitä samalla tavalla kun kauniita vaatteita tai komeita taloja.
Kaikkea en tältä suhteelta saa, mutta monessa asiassa olen saanut enemmän mitä osasin koskaan edes kuvitella. Tilanteita ja mahdollisuuksia tulisi tässä lentoemännän ammatissa kun tuolla maailmalla taahaa, mutta, juu ei kiitos!!! Kotona on jotain mikä on täydellisen aitoa, eikä minun tarvitse selitellä itselleni eikä kellekkään mitään jaskaa.
Minusta pettämiselle ei ole olemassa mitään muutta syytä kun oma luonteen heikkous. Jos suhde ei toimi, niin eroa, joka on jokaiselle paljon helpompi tie kun satuttaa ja rikkoa asioita entistä enemmän!
"Toki vastaan on tullut komeita miehiä, mutta ihailen niitä samalla tavalla kun kauniita vaatteita tai komeita taloja. "
Kommentoin sen verran tuota vielä että kyllä ihailen, mutta ei minulla silti itse mielenkiinto herää millään asteella. Tätä palstaa kun lukee niin olen epänormaali.
Eiköhän paljon uskottavampaa ole se, että pettäjän kyky solmia aikuinen rakkaussuhde on puutteellinen. Todellinen rakastaminen ei ole vain omien Pnarsististen tarpeiden tyydyttämistä. pettäjän kannattaisi keskittyä omien puutteidensa tarkasteluun ja kehittää itseään ja omaa kykyään rakastaa. Tulos on silloin paljon parempi:)
Taas aikamoista yksiviivaistammista. Pettäjä on voinut olla 25 vuotta uskollinen yhdessä ja ainoassa parisuhteessaan, mutta sitten tapaa jonkun, jonka kanssa pettää sen ensimmäisen kerran. Aloittaa rinnakkaissuhteen tämän kanssa. Kertooko se sinun mielestäsi kyvyttömyydestä solmia aikuinen rakkaussuhde?!
Suhteen pituus ei kerro mitään kyvystä solmia aikuinen rakkaussuhde. Ainakaan petetyn vastuuttaminen omasta käytöksestä pastorin tapaan ei kuulosta kovin aikuiselta vastuunkannolta. Jokainen kun vastaa itse omasta käytöksestään!
"Pettäjä on voinut olla 25 vuotta uskollinen yhdessä ja ainoassa parisuhteessaan, mutta sitten tapaa jonkun, jonka kanssa pettää sen ensimmäisen kerran."
Sitten se aviopuoliso pitää jättää.
"Kertooko se sinun mielestäsi kyvyttömyydestä solmia aikuinen rakkaussuhde?!"
Jos suhde tapahtuu valheessa ja petoksessa, niin kyllä. Mitään aikuista siinä ei nimittäin ole.
Näinkö kysyy ehkä kakkonen, joka tuntee pettäjän parilta viimeiseltä vuodelta? Satun omasta pettäjästäni tietämään, että oli osannut jo pettää ennen tätä avioliittoa hiukka törkeesti silloinkin, mutta sain sen tietää 25 v liian myöhään.
Pettävä lusmu. Tuolle uhriudelle voi sanoa "ei kiitos". Parempi käyttää energiansa elämän parantamiseen eikä tuhoamiseen.
juuri näin.