Pitkään elämässäni mulla on mennyt niin, että olen seikkaillut usean miehen kanssa ja vieläpä samanaikaisesti. En kuitenkaan sen takia, että erityisesti nauttisin seksistä: vaan sen takia, että olen todella huono sanomaan ei, jos minulta halutaan jotakin.
Käyn myös säännöllisesti terapeutilla, tämänkin asian tiimoilta. Sitten tuli eräs mies, viime vuoden elokuussa, jonka kanssa juttu sujui hyvin, joka todella ymmärsi minua ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kykenin luottamaan.
Mutta mitenpä tyhmä tiikeri raidoistaan eroon pääsee: suhteen alkumetreillä, n. kuukauden päästä sen alkamisesta, sorruin harrastamaan 2 kertaa seksiä tämän miehen kaverin (myöskin jonkinlaisessa suhteessa...) kanssa hänen sitä pyydettyä, joka sitten kertoi asiasta tälle vakituiselle. Hän tenttasi minua, mutta sanoi antavansa anteeksi, koska ei kykene luopumaan minusta. Hän sanoi tietävänsä, etten tehnyt sitä pahuuttani. (hän siis tietää kaiken menneisyydestäni ja ymmärtää miksi olin sellainen kuin olin) Hän sanoi, ettei edes tiedä olemmeko kunnon parisuhteessa eikä voi syyttää minua, sillä hän on aina töissä (siihen aikaan hän oli töissä joka päivä kymmenestä ilta kymmeneen), eikä hänellä ole aina tarpeeksi aikaa minulle.
Siinä vaiheessa, tajusin, että tätä ihmistä en halua menettää. Suljin miehet pois elämästäni ja kieltäydyin seksistä muiden kanssa. Olin 2 kuukautta vain hänen kanssaan, mikä on minun kohdallani todella harvinaista. Kuvittelin, että kaikki on hyvin, kunnes eräänä iltana hänellä oli facebookissa päivitys" henkilö on Turku Radisson Blu-hotellissa".
Hotellikäyntikerrasta ei ollut mitään puhetta enkä voinut edes syöksähtää paikalle, koska olin toisella puolella Suomea, joten yritin soittaa. Ei vastausta. Myöhemmin puhelin oli kiinni. Seuraavana päivänä matkustin takaisin kotikaupunkiini ja sain huomata, että minut oli estetty facebookissa. Sain hänet lopulta kiinni. Meidän pitää puhua, hän sanoi.
Me puhuimme. Minä itkin. Hän oli ollut toisen naisen kanssa siellä hotellissa, hän sanoi ettei pysty olemaan kanssani enää. En muista siitä paljoakaan, menin täysin sekaisin, enemmän kuin olen koskaan ollut. Itkin vain, enkä reagoinut mihinkään, en kyennyt sanomaan sanaakaan ja tuntui kuin joku olisi iskenyt ilmat pihalle. Hän ravisteli minua, hän yritti SUUDELLA minua.. En reagoinut. Joskus mietin, olisiko kaikki mennyt toisin, jos olisin vain kyennyt puhumaan, anelemaan...
Hän vei minut kotiini. Yritti soittaa useita kertoja illan aikana. En kyennyt vastaamaan, makasin vain sängyssä kuin horkassa. Pari päivää kului näin ja sitten olin valmis puhumaan: mutta nyt hänpä ei puhunutkaan ja suhtautui minuun todella halveksuvasti. hän katkaisi välimme, vaikka oli sanonut, että tulisi aina auttamaan minua vaikkemme enää yhdessä olisikaan.
Kuukauden päästä minä kävelin hänen työpaikkansa ohi, toivoen näkeväni edes vilauksen hänestä. Vain hänen työkaverinsa tuli vastaan ja lupasi heittää minut autolla kotiin.. Juttelimme niitä näitä, kunnes minun oli pakko kysyä:" Mitäs herra X:lle kuuluu..?" "Ai, ettekö te enää puhu vai?? No, sillähän on ollut yli kuukauden uusi tyttöystävä ja he ovat muuttamassa yhteen"
Mitä??MITÄ?? Yli kuukausi = me olimme vielä silloin yhdessä kun hän alkoi seurustella toisen kanssa. Muutto yhteen, jo yhden kuukauden seurustelun jälkeen??
Olin sydänjuuriani myöten järkyttynyt.
Nyt meidän erostamme on kulunut kohta 4 kuukautta. Olemme välillä puhuneet, mutta hän on vältellyt minua: ensimmäisiä kertoja kun näimme puhumattomuuden jälkeen, hän sanoi ettei voi olla pitkiä aikoja kanssani, koska haluaa vieläkin halata ja suudella minua ja pelkää, ettei voi hillitä itseään jos on paljon seurassani. Luulen, että hän välittää minusta vieläkin: erään kerran olin ystäväni kanssa kahvilla kahden miehen kanssa, jolloin tottakai exäni asteli sisään. Hän katsoi minua nopeasti ja hänen ilmeensä kiristyi kun katse siirtyi miesten päälle.. Ja nyt on meneillään taas puhumattomuuden kausi..
Suurin ongelmani on: olen ollut siis todella monen miehen kanssa.. Kaikki he olivat samaa massaa, ilman merkitystä, ja nyt en kykene unohtamaan tuota miestä. En tiedä mikä siinä on.. Useina öinä näen hänestä unia.. Kyselen hänen kavereiltaan hänen kuulumisiaan. Tarkkailen hänen uuden tyttöystävänsä facebookia, jonka löysin sattumalta. Murehdin, sillä kuulin pahanlaatuisia juttuja hänen uudesta tyttöystävästään (aikaisemmin ollut naimisissa, mutta ero tuli pettämisen takia: exälleni sanonut, että mies petti vaimonsa sedän vaimon kanssa.. Muualta olen kuullut, että kyseinen nainen petti itse....). Ajattelen häntä kertakaikkiaan jatkuvasti. Joka kerta, kun hänen beesin värisen autonsa näköinen auto ajaa minua vastaan, jokainen hermoratani ja aistini virittyy. Kun näen hänen veljensä, alan lähes itkeä. Kuuntelen hänen lempikappaleitaan uudelleen ja uudelleen, toisaalta joskus skippaan ne, koska sydämessä alkaa puristaa liikaa..
Käyn myös säännöllisesti terapeutilla, tämänkin asian tiimoilta. Sitten tuli eräs mies, viime vuoden elokuussa, jonka kanssa juttu sujui hyvin, joka todella ymmärsi minua ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kykenin luottamaan.
Mutta mitenpä tyhmä tiikeri raidoistaan eroon pääsee: suhteen alkumetreillä, n. kuukauden päästä sen alkamisesta, sorruin harrastamaan 2 kertaa seksiä tämän miehen kaverin (myöskin jonkinlaisessa suhteessa...) kanssa hänen sitä pyydettyä, joka sitten kertoi asiasta tälle vakituiselle. Hän tenttasi minua, mutta sanoi antavansa anteeksi, koska ei kykene luopumaan minusta. Hän sanoi tietävänsä, etten tehnyt sitä pahuuttani. (hän siis tietää kaiken menneisyydestäni ja ymmärtää miksi olin sellainen kuin olin) Hän sanoi, ettei edes tiedä olemmeko kunnon parisuhteessa eikä voi syyttää minua, sillä hän on aina töissä (siihen aikaan hän oli töissä joka päivä kymmenestä ilta kymmeneen), eikä hänellä ole aina tarpeeksi aikaa minulle.
Siinä vaiheessa, tajusin, että tätä ihmistä en halua menettää. Suljin miehet pois elämästäni ja kieltäydyin seksistä muiden kanssa. Olin 2 kuukautta vain hänen kanssaan, mikä on minun kohdallani todella harvinaista. Kuvittelin, että kaikki on hyvin, kunnes eräänä iltana hänellä oli facebookissa päivitys" henkilö on Turku Radisson Blu-hotellissa".
Hotellikäyntikerrasta ei ollut mitään puhetta enkä voinut edes syöksähtää paikalle, koska olin toisella puolella Suomea, joten yritin soittaa. Ei vastausta. Myöhemmin puhelin oli kiinni. Seuraavana päivänä matkustin takaisin kotikaupunkiini ja sain huomata, että minut oli estetty facebookissa. Sain hänet lopulta kiinni. Meidän pitää puhua, hän sanoi.
Me puhuimme. Minä itkin. Hän oli ollut toisen naisen kanssa siellä hotellissa, hän sanoi ettei pysty olemaan kanssani enää. En muista siitä paljoakaan, menin täysin sekaisin, enemmän kuin olen koskaan ollut. Itkin vain, enkä reagoinut mihinkään, en kyennyt sanomaan sanaakaan ja tuntui kuin joku olisi iskenyt ilmat pihalle. Hän ravisteli minua, hän yritti SUUDELLA minua.. En reagoinut. Joskus mietin, olisiko kaikki mennyt toisin, jos olisin vain kyennyt puhumaan, anelemaan...
Hän vei minut kotiini. Yritti soittaa useita kertoja illan aikana. En kyennyt vastaamaan, makasin vain sängyssä kuin horkassa. Pari päivää kului näin ja sitten olin valmis puhumaan: mutta nyt hänpä ei puhunutkaan ja suhtautui minuun todella halveksuvasti. hän katkaisi välimme, vaikka oli sanonut, että tulisi aina auttamaan minua vaikkemme enää yhdessä olisikaan.
Kuukauden päästä minä kävelin hänen työpaikkansa ohi, toivoen näkeväni edes vilauksen hänestä. Vain hänen työkaverinsa tuli vastaan ja lupasi heittää minut autolla kotiin.. Juttelimme niitä näitä, kunnes minun oli pakko kysyä:" Mitäs herra X:lle kuuluu..?" "Ai, ettekö te enää puhu vai?? No, sillähän on ollut yli kuukauden uusi tyttöystävä ja he ovat muuttamassa yhteen"
Mitä??MITÄ?? Yli kuukausi = me olimme vielä silloin yhdessä kun hän alkoi seurustella toisen kanssa. Muutto yhteen, jo yhden kuukauden seurustelun jälkeen??
Olin sydänjuuriani myöten järkyttynyt.
Nyt meidän erostamme on kulunut kohta 4 kuukautta. Olemme välillä puhuneet, mutta hän on vältellyt minua: ensimmäisiä kertoja kun näimme puhumattomuuden jälkeen, hän sanoi ettei voi olla pitkiä aikoja kanssani, koska haluaa vieläkin halata ja suudella minua ja pelkää, ettei voi hillitä itseään jos on paljon seurassani. Luulen, että hän välittää minusta vieläkin: erään kerran olin ystäväni kanssa kahvilla kahden miehen kanssa, jolloin tottakai exäni asteli sisään. Hän katsoi minua nopeasti ja hänen ilmeensä kiristyi kun katse siirtyi miesten päälle.. Ja nyt on meneillään taas puhumattomuuden kausi..
Suurin ongelmani on: olen ollut siis todella monen miehen kanssa.. Kaikki he olivat samaa massaa, ilman merkitystä, ja nyt en kykene unohtamaan tuota miestä. En tiedä mikä siinä on.. Useina öinä näen hänestä unia.. Kyselen hänen kavereiltaan hänen kuulumisiaan. Tarkkailen hänen uuden tyttöystävänsä facebookia, jonka löysin sattumalta. Murehdin, sillä kuulin pahanlaatuisia juttuja hänen uudesta tyttöystävästään (aikaisemmin ollut naimisissa, mutta ero tuli pettämisen takia: exälleni sanonut, että mies petti vaimonsa sedän vaimon kanssa.. Muualta olen kuullut, että kyseinen nainen petti itse....). Ajattelen häntä kertakaikkiaan jatkuvasti. Joka kerta, kun hänen beesin värisen autonsa näköinen auto ajaa minua vastaan, jokainen hermoratani ja aistini virittyy. Kun näen hänen veljensä, alan lähes itkeä. Kuuntelen hänen lempikappaleitaan uudelleen ja uudelleen, toisaalta joskus skippaan ne, koska sydämessä alkaa puristaa liikaa..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.