En jaksa enää. Masentaa, ahdistaa, en jaksaisi enää elää... Olen ihan riippuvainen Xanorista, joka ei enää edes auta ahdistukseen ja jännitäämiseen niin kuin alussa. Xanoria saattaa hyvinkin mennä 10 mg/pv, mikä on ihan älytön annos! 3-4 mg on minimiannos, jolla pärjään päivän. Järkevintä olisi kai vakiinnuttaa annos ensin tuohon 4 mg:aan, ja yrittää sitten alkaa tiputtelemaan pikkuhiljaa. Kun vain löytäisi voimia jaksaa elämässä eteenpäin...
Eroon Xanorista
Vihaan Xanoria
9353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rauhallinen annoksen pudotus on paras tapa päästä tuosta lääkkeestä eroon.
Tiedän mistä kirjoitan, koska itse käytin rauhoittavia vuosia ja todella suurilla annoksilla.
Minä lopetin turhan nopeasti (parissa kuukaudessa) ja menin sen vuoksi psykoosiin.
Nyt tuosta on aikaa vuosi ja pää on aivan selvä.
Kiitos kokemusten jakamisesta - toivottavasti minäkin saan pääni selväksi...
Mitä rauhoittavia käytit ja millä annostuksella? Ja olitko töissä lääkkeiden lopetuksen aikana?
Psykoosi kuulostaa pelottavalta...kestikö se kauan? Olitko sairaalahoidossa?
Minulla meni vähän kaikkea sekaisin (opamox, diapam ja temesta)
Annokset olivat sitä luokkaa, että on ihme etten ole kuollut tms.
Olin töissä ja sairaslomalla vierotuksen aikana.. psykoosiin liittyi lääkeiden lopetus sekä erittäin vaikea elämäntilanne. Psykoosiaikaa kesti yli puolivuotta, kokemuksena aivan kauhea.
Olin lopulta psykiatrisessa sairaalassa hoidettavana parisen kuukautta.
Nyt jälkiviisana olen kysynyt itseltäni lukemattomia kertoja, että miksi pitikään mitään rauhottavia alkaa ikinä syömään?
Onneksi kuitenkin selvisit tuosta kaikesta!
Niin samoja ajatuksia minullakin - miksi koskaan aloitinkaan rauhoittavien syömisen:(
Olisi pitänyt yrittää vielä löytää muita selviytymiskeinoja.
Muistan vieläkin niin elävästi sen hetken, kun olin hakenut ensimmäistä kertaa psykiatrin määräämät Xanorit. Taistelin, että otanko vai enkö ota. Soitin tuossa vaiheessa psykiatrian sairaanhoitajalle, jonka luona olin käynyt juttelemassa elämäntilanteestani. Sairaanhoitaja sanoi, että älä ota, jos ei ole ihan ihan pakko. En silloin ottanut. Päivää myöhemmin ahdisti niin paljon, että päätin uskaltaa kokeilla puolikkaalla (0,25 mg). Ja se oli sitten siinä - ainoa lääke, joka koskaan on tehonnut jatkuvaan ahdistukseen ja jännittyneisyyteen. Mutta ei tehoa enää...
www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf
Kiitos vinkistä! Tuossa manuaalissa on hyvää tietoa. Ainoa vain, että en halua mitään toista bentsoa (Diapam) rinnalle...
Hakeudu päihdelääkärin vastaanotolle, sieltä saat parhaimman avun tuon lääkkeen tiputuksen kanssa.
Kauanko olet käyttänyt Xanoria? (jonka tiputtelua ei oikein voi verrata esim. Opamoxin, Temestan ym. bentzojen tiputukseen....)
Itse käytin Xanoria aikoinani liki 11 vuotta, korkein annos oli 3 mg/vrk, tiputtamaan lähdin todella, todella hitaasti ja otin siihen avukseni aluksi Rivatrilin, se sopi minun sen hetkiseen tilanteeseeni. Kaiken kaikkiaan Xanorin pois jääntiin meni reilu vuosi. Rivatril jäi sitten ns. kerta laakista pois, en sitä käyttänytkään kuin alkuvaiheessa, muutaman kuukauden, ensim.kuukauden annoksella 0,5 mg ja siitä sitten tiputtelin sitä.
Älä tee itsellesi ns. karhun palvelusta eli älä lopeta liian nopealla aikataululla!
Tsemppiä!
ps. itse hain apua lopetuspäätökseni jälkeen
Olen käyttänyt Xanoria säännöllisesti noin 10 vuotta ja annos on noussut pikkuhiljaa. Aiemminkin käytin pari vuotta, mutta vain silloin tällöin erityisen ahdistavissa tilanteissa.
En edes uskalla yrittää nopeaa lopetusta, annan elimistön sopeutua muutokseen pikkuhiljaa.
Kiitos tsemppauksesta! Toivottavasti onnistun - en halua tuota moskaa loppuikääni popsia...
Tulee aina välillä sellainen tunne että miksi lääkkeitä on ylipäätään keksittykään. Ne aiheuttaa niin paljon pahaa ihmisille, mut toisaalta jos et syö lääkkeitä niin olo voi olla vieläkin huonompi. Miten siis ihminen tietää enää mitä valita? Pitäisi olla jotain muita asioita joista saada voimaa elämässää kuin lääkkeet. Mut se on niin vaikea tietää omaa parastaan välillä :( Voimia