tere
En tiedä,mikä mulla oikeesti on vikana.
Yläpäässä varmaan jotakin.
No kumminkin,kerron taustoja.
Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä jo 15 v
ja sinä aikana on kaikki ollut ok.
viime kevääseen asti,kunnes sain tietää,että miehelläni oli ollut kuukausia kestänyt seksisuhde, toisen naisen kanssa.
Asiaa puhuttiin ja siihen ei kuulemma liittynyt mitään tunteita.Olin vaan tyhmä,kun en sillon kysynyt, miksi sitten saman naisen kanssa voi olla niin usein,jos ei ole tunteita..
meillä on 3 lasta ja naisella 4.eli jos oisivat jääneet aiemmin kiinni,niin olisi kaks lapsiperhettä mennyt rikki.
Jokatapauksessa annoin anteeksi,mutta sanoin etten voi unohtaa,,,
nyt siitä on kulunut aikaa ja huomaan,että olen välillä ihan hermoheikko miehelleni.Siis suutun helposti,ei oikein puhuta mitään. Ja olen muutenkin välinpitämätön.huomaan ettten enään rakasta sitä,mutta välitän kuitenkin.
Ero hommia olen miettinyt koko ajan enemmmän ja enemmän.Kaljan juontini on lisääntynyt.En vedä mitään känniä,mutta melkein joka toinen päivä tuleee otettua yks tai kaks "saunakaljaa"ilman saunaa.Mies oli vkl isänsä tykönä ,joka asuu kauempana,niin nautin lasten kanssa olosta.Kyllähän se kiva oli kun mies sitten kotiutu,mutta jo seuraavana aamuna toivoin,kumpa se lähtis jonnekkin...
Mitäköhän mun oikeesti pitäis tehdä,,, käskee sen mennä pois,vai odottaa onko tää vaan joku ohimeno vaihe,,,,??
En tiedä,mikä mulla oikeesti on vikana.
Yläpäässä varmaan jotakin.
No kumminkin,kerron taustoja.
Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä jo 15 v
ja sinä aikana on kaikki ollut ok.
viime kevääseen asti,kunnes sain tietää,että miehelläni oli ollut kuukausia kestänyt seksisuhde, toisen naisen kanssa.
Asiaa puhuttiin ja siihen ei kuulemma liittynyt mitään tunteita.Olin vaan tyhmä,kun en sillon kysynyt, miksi sitten saman naisen kanssa voi olla niin usein,jos ei ole tunteita..
meillä on 3 lasta ja naisella 4.eli jos oisivat jääneet aiemmin kiinni,niin olisi kaks lapsiperhettä mennyt rikki.
Jokatapauksessa annoin anteeksi,mutta sanoin etten voi unohtaa,,,
nyt siitä on kulunut aikaa ja huomaan,että olen välillä ihan hermoheikko miehelleni.Siis suutun helposti,ei oikein puhuta mitään. Ja olen muutenkin välinpitämätön.huomaan ettten enään rakasta sitä,mutta välitän kuitenkin.
Ero hommia olen miettinyt koko ajan enemmmän ja enemmän.Kaljan juontini on lisääntynyt.En vedä mitään känniä,mutta melkein joka toinen päivä tuleee otettua yks tai kaks "saunakaljaa"ilman saunaa.Mies oli vkl isänsä tykönä ,joka asuu kauempana,niin nautin lasten kanssa olosta.Kyllähän se kiva oli kun mies sitten kotiutu,mutta jo seuraavana aamuna toivoin,kumpa se lähtis jonnekkin...
Mitäköhän mun oikeesti pitäis tehdä,,, käskee sen mennä pois,vai odottaa onko tää vaan joku ohimeno vaihe,,,,??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei sinulla ole muuta kuin se, että taidat nyt vasta olla valmis "ymmärtämään" tapahtuneen. Päätitte ilmeisesti jatkaa yhdessä melko pian sen jälkeen, kun sait tiedon pettämisestä. Tuollainen tieto on vain liian "suuri" käsiteltäväksi hetkessä niin hyvin, että on valmis tekemään päätöksiä pidemmälle kuin yhden yön yli.
Onko sinulle vaikeata hyväksyä miehesi ajatus siitä, että rinnakkais suhde ei ollut tunnepohjainen ja siten ei ikään kuin niin suuri loukkaus? On varmaan lukemattomia suhteita, joissa uskoton osapuoli varomattomasti sanoo, ettei se merkinnyt mitään. Tuo saattaa sattua itse asiassa enemmän: tärkeän voi tuhota merkityksetön. Naiset elävät usein enemmän tunteella. Ajatellaanko siksi niin, että jos kerrotaan rinnakkaissuhteen olleen vailla tunteita, niin sen pystyy helpommin unohtamaan? Pettäminen loukkaa, oli sitten kyseessä pelkkä fyysinen suhde tai ei.
Kaljan juonnin tilalle voisit kyllä ottaa jonkun muun vähemmän vahingollisen seikan. Määräsi eivät vielä kuulosta huolestuttavilta, mutta tiedetään se, kuinka toleranssi kasvaa alkoholin suhteen nopeastikkin ja sitä rasitetta et tarvitse elämääsi nyt. Olisiko sinulla hyvää ystävää, joka veisi ulkoilemaan tai aloittaisit uuden harrastuksen? Sanoit, että nautit lastesi kanssa viikonlopusta yksin. Ja että seuraavana aamuna miehen paluun jälkeen olit taas kireä. Jotenkin tulee sellainen tunne, että sekä sinä että avioliittonne voisitte hyötyä siitä, jos elämää olisi kodin ulkopuolella riittävästi siihen, että voisit rauhassa pienen välimatkan päästä tarkastella tuntemuksiasi.
Suhteen jälleenrakentaminen ei koskaan ole helppoa, ja lopputuloskin on loppujen lopuksi arvoitus. Jos tilanne ei kamalan ahdistava ole, niin älä tee mitään konkreettista vielä. Juttele parhaista parhaimman kaverisi (eli itsesi) kanssa rauhassa. Mieti, mikä ylläpitää pahaa oloasi. Mieti, mitä pitäisi tapahtua, jotta pääsisit tilanteesta eteenpäin.
Lämmintä loppusyksyä!
JOO, ajattelin vaan tässä vähän kertoa lisää..
Tein liian nopeasti jatkamis päätöksen.
mutta olin silloin loppujen lopuksi aika sekaisin. Oli selvinnyt vastaukset moneen kysymykseen mitkä oli jo kauan jotenkin mieltäni painanut...
Eli aikoinaan ihmettelin miksi mieheni menee lenkille tiettyinä päivinä,aina samaan aikaa ja lenkki kestää aina minuutin tarkkuurella saman verran.
Miksi parhaan kaverini kuolema otti miehelle niin kovaa,että hautajaisissa itki oikeesti,illalla meni vetämään päänsä täyteen,kun mä jäin kotiin suremaan lasten kanssa ja olin selvin päin.Yöllä oli halunnut mennä haudalle,ja oli ollut siellä vähän pidempään ja itkenein silmin tullut pois.
Ja selvisi miksi en ollut,yleensä,tervetullut kauppaan mukaan lasten kanssa.
Miksi mulle aina sanottiin : ota vaan sen lapset meille,niin omilla lapsilla on kavereita enemmän ja ystäväkin saa miehensä kanssa vapaata.
minä otin ja kas kummaa, kun mieheni lähti sinne kanssa saunoon ja kaljaa juomaan.
Miksi meille ostettiin iso tilava farmariauto, omat kännykät, että saa paremmin töistä muka kiinni... jne jne
Kaikkiin näihin selvisi syyt, kun mies tunnusti. sen jälkeen kun mulla oli jo selvät todisteet, ettei se pystynyt enään salaamaa tai kieltämään.
Lenkille mennessään hän näki naisen,samoin aika usein kauppareissun aikana,kännykkään oli helpompi soittaa töihin, kun se ,että olisi tullu talon puhelimeen.
Silloin mulle myös selvisi,nehän käytti mua törkeesti hyväkseen. hoidin omat ja vieraat lapset,usein koko vkl aja että ne kaks saivat nauttia toistensa seurasta...
Ja kun jotain asioita miehestäni valitin ystävälle,niin aina se puolusti ja aina löytyi joku ratkaisu.sanoin etten jaksa tälläistä.eli olla siis aina kotona. niin meni pari päivää ja mies kysy:haluisitko mennä jonnekkin ?
Siis kuinka tyhmä mä olen ollut.Idiootinkin pitäis tajuta.
NO kumminkin ne kaksi teki näin ja silti mies sanoo ei mitään tunteita,,,?
Odotan jotenkin pelolla joulua ja haudalla käyntiä,olen nimittäin päättänyt haudan edessä antavani kynttilän miehelle ja sanoa :pistä itse kynttiläs.
Meinaan,,
mun suruni loppui aika hyvin siihen kuulin
karun totuuden,kaikkea en kumminkaan tule koskaan kuulemaan,ja ehkä en haluakkaan...
Jatkaa jotenkin haluan, mutta jotenkin mun mielestä on väärin kun en voi kokonaan unohtaa ja siitä syystä olen koko ajan varpaillani,ja valmiina ottamaan uuden tiedon vastaan.en usko että se oli mieheni ensimmäinen ja viimeinen kerta....
Voimia sinulle, en tiedä sinusta, mutta olen ensin päättänyt jatkaa pettämisen tultua julki. Mutta nyt en pystykään, enää. Tee toki omat ratkaisusi, vinkiksi vain se, että pettäminen suhteessa jää yleensä rassaamaan suhdetta jonnekin mielen sopukoihin, pulpahtaakseen sieltä taas esille....
Voimia ja jaksamista sinulle, ja jos se yhtään lohduttaa niin täällä näitä petettyjä on muitakin!