Appiukko vakoilee iltaisin

Anoppini harrastaa samaa. Asuu ihan lähellä, ja kun vierailuja rajoitettiin, hän päivittäin ajelee pyörällään ja potkurillaan talomme ohi. Olen löytänyt muutaman kerran jälkiä lumesta talon siltä puolelta, jossa ei kukaan käy - joku oli katsonut sisälle olohuoneen ikkunasta aivan läheltä. Hän on kertonutkin käyvänsä ikkunasta katsomassa olemmeko kotona, jos alakerrassa on hiljaista, ei tosin minulle. Nykyisin pidän verhoja alhaalla iltaisin joka ikkunassa. Kuitenkin inhottava ajatus, että joku pimeästä kurkkii sisälle... se tuntuu jo sairaalta.

Tuollainen johtuu tietenkin oman elämänpiirin kapeudesta. Halutaan osallistua ja tunkeutua toisen elämään. Jatkuvan kylässä ramppaamisen ja tavaroiden siirtelyn ja järjestelyn lopettaminen oli suuren työn takana, kun toinen ei kertakaikkiaan ymmärrä, mitä on sopivaa toisen kodissa tehdä, joten nyt ei millään jaksaisi enää tätä. Olen miettinyt, pitäisikö hommata koira pihalle haukkumaan. Vai pitäisikö mennä hänen ikkunoistaan kurkkimaan niin että hän tuntisi, miltä sellainen tuntuu.

Mukava kuulla ettemme ole ainoita vastaavan kokeneita. Mietin usein että johtuuko käytös juurikin läheisriippuvuudesta vai kenties orastavasta muistisairaudesta hänellä on myös lääkitys masennukseen. Appiukko nimittäin pälyili taloon sisälle aivan kun pelkäisi näkevänsä sisällä jotain kamalaa ja sitten kun näki meidät ikkunassa hänet huomanneina hän lähti kamalaa kyytiä pois portilta ja palasi takaisin tien yli ja lähti kovaa kyytiä kotiinsa. Hänellä on selvästi outoja pelkoja ja tulee pälyilemään että kaikki on meillä hyvin mieltään rauhoittaakseen. Mitään järkevää syytä kolmekymppisten aikuisten vahtimiselle en keksi. Poikaansa hän kohtelee kuin lasta eikä halua päästää irti suojelevasta isänroolista tai hyväksyä että mieheni on aikuinen. Tässä taas nähdään miten tärkeää on vaalia parisuhdetta ja ystävyyssuhteitaan sekä harrastuksia, muuten iäkkäänä omista lapsista voi tulla jopa jonkinlainen pakkomielle.

Hyvä, että olette alusta asti ottaneet tiukan linjan, muuten ongelma olisi pahentunut. Jos joku käyttäytyy epänormaalisti, siihen ei pidä mennä mukaan säälimisen varjolla. Lääkäri ei ole kertonut salassapitovelvollisuuden vuoksi, mikä anoppia vaivaa. Sen tiedän, ettei hän ole ottanut mitään lääkitystä, vaan on hyvin loukkaantunut, kun lääkäri sitä ehdotti. Teillä on hyvä tilanne, kun puoliso on vielä elossa ja jonkinlainen kontakti lääkäriin lääkityksen kautta. Itse olen välillä jopa pelännyt anoppia, koska hän ei ole mieleltään kunnossa ja paha olo on kanavoitunut minuun jo pitkään. En ole ikinä käyttäytynyt häntä kohtaan epäasiallisesti, olen vähän liiankin kiltti luonne. LIian pitkään säälin häntä ja koetin ymmärtää. Se varmasti vaikuttaa vieläkin siten, ettei anoppi usko, jos hänelle sanoo jotakin. Kaikki asiat pitää sanoa yhtään liioittelematta jopa viisi kuusi kertaa, alusta saakka uudestaan ja nuo tilanteet ovat ikäviä, koska hän on aggressiivinen. Olisi hyvä tietää mikä häntä vaivaa, mutta sitä ei omaisille kerrota.

onhan se raskasta yrittää vaan ymmärtää, mutta jos toinen on sairas ja saa itselleen mielenrauhan siitä, että varmistaa teillä kaiken olevan kunnossa niin jotenkin sen hänelle soisin, en tosin tuolla tavalla ikkunoista kurkkimalla, mutta voisiko asiasta ihan keskustella että mikä huolettaa ja vakuuttaa että teillä kaikki on ihan hyvin? ja pitäisikö näillä vanhuksille keksiä jotain pikku puuhaa, että elämässä olisi muutakin sisältöä kuin teidän kyttääminen. onneksi miehesi on samaa mieltä kanssasi ja pystytte yhdessä ratkomaan ongelmia, kaikilla ei asiat ole niinkään hyvin:)

Mitehkähän aloittajan tilanne on kehittynyt?

Ehdottakaa jeille että hommaavat jonkin harratulse vaikka golffin peluun niin eivä tkerkiä muuta tekemään jos innostuvat ja ihmeellisiä vanhempia kun eivät voi antaa aikuisten lapsien elää omaa elämäänsä rauhassa.

Me harrastamme sukulaisia ja ystäviä. Meille saa tulla koska haluaa. Kaikki ovat tervetulleita aina kun tulee mieleen halu piipahtaa.

Taas yövuorossa. Saakohan huomennakaan nukkua kun on kesäloma-aika. Suku-
laisia ja muita vieraita asuntoautolla Suomea kiertelemässä. Lohdullista lukea,että
jollakin jossain on samoja tuntemuksia.

Me olemme koko lähisuku kuin yhtä suurta perhettä, kuvitelkaa loput! Kyllähän sitä
miniä jaksaa, eikö jaksakkin ?

Minusta jun tuntuu että moni olisi tyytyväinen että on appivanhemmat joita lapsenlapset kiinnostaa.

Pahempi olisi tilanne jollei olisi isovanhempia joilt saisi apua.

Siksi ihmettelen ap:n purkausta, että oletko itse vähän väsyneenä "vainoharhainen"?

Voitteko kuvitella miniät ja vävyt, tilanne voi olla juuri päinvastoin. En pidä siitä että lasten porukka saapuu lapsineen yllättäen, saisivat edes soittaa ensin. Itse en käy juuri koskaan lasteni luona, he käyvät riesaksi asti.
Olen iäkäs ja väsynyt, kaipaisin yksinäistä vanhuutta. Ei valitettavasti ole leikkiä vaikka vähän sarkasmia onkin seassa.Vaikka rakastan jälkikasvuani, en jaksa heitä jatkuvasti, lapsenlikaksi pitäisi suostua aina kun on tarvetta tai naama on norsinv...tulla viikkoja, mutta käyvät silti sinnikkäästi.Olen sanonut monta kertaa että olen väsynyt ja kaipaan omaa rauhaa.

Kyllä tuo jälkikasvu siitä kehittyy, eipä sitä nuorena miniänä tule ajatelleeksi kaikkea, mitäs jos pyydätte poikaanne ajattelemaan omilla aivoillaan ne kyläilyt? Pakkokos siihen on miniää sotkea että oma jälikasvunne tahtoo sinne mamman luo? Nimittäin harva miniä varmaankaan tykkää käydä usein appilassa, sai sieltä sitten lapsenvahtia taikka ei. Itse ainakin mieluummin otan sen koulutetun lapsenvahdin kuin anopin ko hommaan.. mieskin kuvitteli että äitinsä hoitaisi mielellään lapset, minusta se on vaan niin että anoppi on hommansa hoitanut, ja saa olla rauhassa. Veikkaankin että monen anopin oma poika on tämän lapsenvahti-idean todellinen isä!

minusta se on vaan niin että anoppi on hommansa hoitanut,

Mikä tässä nyt mättää!
Itse menette sinne kylään, mutta teille ei oikein saisi tulla.
Kauheat pultit vetäisit niistä apen serkuista, jotka eivät sinua olleet nähneet, ja näin ollen tulivat katsomaan.

Tiedätkö, olisko nyt asenneongelma? Kun itse pitäisin miellyttävänä kohteliaisuutena, että joku appelan serkku haluaa tavata. Eiväthän he ole voineet tietää teidän tapettiremppaa...
joten näissä tapauksissa on sanonta: talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan.

Ainakin ikäihmiset käsittävät, että teidän ei tarvinnut olla asettuneena vieraskuoseihin ja järjestää tarjoilua yllätyskäynnille. Minkä oletan olleen pelkän pikavisiitin.
Minusta tämänkaltainen yllätyksellisyys kuuluu normaaliin elämänkuvioihin.
Ymmärrän, jos olette korkeassa asemassa olevia ihmisiä, valtionpäämiestasoa, silloin pyydetään erikseen audienssia ennen kuin mennään tapaamaan.

Minusta miehesi käyttäytyi aika epäkunnioittavasti vanhaa isäänsä kohtaan. Uskon, että hän on ollut tavattoman järkyttynyt.
Hyväksyn kyllä sen, että nykyään on tapana ilmoittaa etukäteen vierailusta ja sopia aika...
mutta, mutta, oman isän piipahtaminen naapurissa pojallaan, niin aika joustamattomaksi menee jos joka kerta sovit etukäteen ja pyydät luvan.

Noh, jokainen tekee tavallaan, mutta teidän on syytä muistaa, että ette itsekään mene sitten ilmoittamatta mummilaan. Muistakaa sopia ja kysyä, jaksavatko ottaa lapsiperheen vastaan.

NIINKKÖ