Paikalla pitempään Sepramia käyttäneitä?

nosto

Menossa kolmas vuosi Sepramia, annoksella 60 mg/vrk, aloitin 10 mg:lla, nostin sitten viikoittain annosta. Ei mitään sivuvaikutuksia. Kaikki on niin kovin yksilöllistä.

Ok. Kiitos vastauksesta. Sulla ollu tuuria kun ei mitään sivuvaikutuksia :)
Mihin vaivaan kirjoitettiin?

Lisää kokemuksia kehiin!?

nosto

Vieläkin väsyttää rajusti aamupäivän..tänään pääsin makkarista vasta kahelta ylös...
Otin aamulla 5mg 7.n aikaan ja toisen 5mg 9.n aikaan.
Täytyy viikko viel katella, sit ois 4 vko.a lääkettä syöty.

Mukava olisi lukea muiden kokemuksia?

Hei!

Depressioon on määrätty. Kahtena ensim. viikkoina oli ihan pientä päänsärkyä, siinä se, tiesin kyllä varautua asiaan, juteltiin ennen Sepramin aloitusta psyiatrin kanssa tarkkaan mm. lääkkeen mahd.sivuvaikutuksista, tämä ei olut ensimmäinen masennuslääkkeeni, useita kokeiluja takana ja niissä sitten enempi vähempi sivuvaikutuksia tuli.

Otatko lääkkeen aamulla vai illalla? Itse otin alussa illalla koska se väsytti, tosin hyvä koska kärsin unettomuudesta niihin aikoihin.

Kiitos vastauksesta!

juu kokeilin iltaakin mutta tuntui että ei päässyt syvään uneen ja muistaakseni en nukkunut yhtään paremmin, väsytti kuitenkin myös päivällä samanlailla.
Nyt tähän aikaan on jo selvästi virkeempi olo ja yleensä iltaa kohti olo paranee. Aamut ja aamupäivät tekee mieli olla vaan peiton alla. On tää kyl kikkailua :)
Mukava olis lisää kokemuksia kuulla, meneekö väsymys ohi ajan kanssa?

Nyt on olo kohentunut huomattavasti. Ei väsytä enää päivisin ja öitä saa nukuttua paremmin. Taitaa alkaa lääke toimia, hyvä niin. Lähemmäs 3 vko.a otti mutta kyllä kannatti kärsiä!!

Nostin viime keskiviikkona annosta 15mg.n ja nyt on ollut taas enemmän apaattinen olo.


Tälläisiä tuntemuksia on ollut:

Aamut ja aamupäivät hankalia. Annoksen noston jälkeen (15mg) pirteempi illalla ja hieman vaikeempaa nukkua.

Sepram ei aktivoi minua, eli olen "laiskempi" kuin ennen lääkkeen aloittamista! lääkityksen myötä olen tipahtanut ihan sohvaperunaksi. Päivät menee myös jotenkin ihan sumuisessa olossa, päivät vaan vilahtaa samalla kaavalla.

Tasapaksu turta olo, sitä haluaisi vain olla omissa oloissa.
Kaikki menee jotenkin ohi kun pää ei vastaanota mitään, pökkyrä, tyhjä pää, omassa maailmassa.

Pelot lisääntyneet ihmisiä ja asioita kohtaan. Töihin meno olisi ihan kauheeta.
Naisia ei huvita/uskalla alkaa tapailemaan.


Hyvät puolet:
Rauhallisempi, tuntemattomien ihmisten ilmoilla helpompaa, aika kuluu nopeammin, keskittymiskyky parempi, ahdistus helpottanut.

Vieläkin olisin kiinnostunut kuulemaan pitempään käyttäneiden kokemuksia?
Meneekö tässä se 2-3kk että alkaa olemaan kunnossa?

Vieläkin olisin kiinnostunut kuulemaan pitempään käyttäneiden kokemuksia?
Meneekö tässä se 2-3kk että alkaa olemaan kunnossa?

Ollut tänään aika mielenkiintoinen pvä. Lähdin kirjastoon taas ja sinne kun pääsin, kerkesin 10min istuu niin alkoi hiipii sellanen ihme olo, ei jaksanu oikein hiirtä liikutella ja tuli sellanen fiilis et nyt täält pois. Kotiin kun tulin takas niin alkoi hieman ahdistaa ja tuli sellanen paniikinomainen tunne. Otin 15mg opamox.a ja 2 luontaistuotetta L-teaniinia ja sit peiton alle. Ihan sekava meininki, silmät kiinni alkoi tuntumaan siltä että katsoi telkkaria! Todella ikäviä ajatuksia alkoi tulemaan, mietin jo et miten täältä pääsis pois! Voi herranen aika, täytyy varmaan maanantaina ruveta soittelee lääkärille mitä täs ny tekis ton lääkkeen kans? On ollu kova usko et sais nää pelot tolla lääkkeellä kuntoon, mut ei tätä tämmöstä elämää kauan jaksa.

Itse aloitin käyttää lääkettä todella varovasti, otin 1/4 10 mg tabletista viikon ajan ja nostin siitä pikkuhiljaa koska pelkäsin niin paljon noita sivuoireita, tosin en usko että sitä ahdistusta oikein voi välttää koska niin tämä lääke vaan toimii, eka menee huonommaks ennen kuin menee paremmaks.

Fyysiset sivuoireet sain kutakuinkin siis vältettyä, mutta kyllähän aluksi ahdistaa tosi kovasti. Itse olin vaan sängynpohjalla ja itkin.Sanoisin että parisen kk siihen meni että olo alkoi kohentua. Ei sepram kokonaan paranna, mutta toimii hyvänä tukena, eli kun olo paranee niin suosittelen kyllä lisäksi hakeutumaan johonkin intensiiviterapiaan, koska itsellä alkoi parissa vuodessa lääkkeen teho hiipua ( ei tullut samanlaista hyötyä kuin alussa vaikka annostus nostettiin 40 mg) ja nyt on taas lähtötilanteessa.

Kyllä se lääke alkaa tehota vielä ja ahdistus häviää kunhan annat sille aikaa, ja kunhan ensin pääset tuohon tavoiteannokseen. Tuo sekoamisen pelko ja tunto kuuluu asiaan, mutta sinun pitää vain tietää että mieli tekee tepposia, ja se menee kyllä ohi. Voithan tottakai soittaa lääkärille, tuskin mitään menetät. Rauhoittavat ovat hyvä apu nyt alussa kun tulee tiukkoja tilanteita, mutta niitäkin kannattaa käyttää harkiten!

kerroit toisessa ketjussa käyttäneesi paroksetiinia joka tehosi. Miksi lääke vaihdettiin jos se oli hyvä?

Paroksetiinin käytöstä on jo vuosia. Siitä tuli hampaiden puristusta ja yöhikoilua, muuta en muista ja käytin silloin alkoholia.

Mulla on ollut paroksetiinin jälkeen myös Cipralex mutta apteekissa ei sitä ollut ja vaihtoivat Escitalopram Actavikseen, mistä taas tuli hirveä ahdistus ja jouduin lähtemään päivystykseen, muutenkaan meinannu paikalla pysyä ja haudoin itsemurhaa.

Luin sieltä sun omasta ketjusta että sulla toi väsymys ei poistunut kuurin aikana ja itse kans olen täs odotellut meneekö tää väsymys ohi...

Olen tässä nyt kahden vaiheilla joko vaihto paroksetiiniin tai johonki muuhun (lyrica?) tai sitten vaa täytyy odotella. Oon jo pari kertaa sille lääkärille (psykiatri) soittanut ja sanoi että katsellaan tilannetta. Ens keskiviikkona tulis 2kk täyteen, tänään olen mennyt tuolla 10mg.lla. Tavoiteannos oli alunperin lääkärin mukaan 20mg mutta huonolta näyttää nostaa...!!!

Tänään soitin psykiatrille joka määräs lääkkeen, meinas et josko ajais alas sen..
Sanoi kyl et se on itsestä kiinni jos haluaa jatkaa. Katson nyt viikon tolla 10mg.lla et miten edistyy, kun joka tapaksessa pitää lopetella varovasti.
Harmin paikka kun ei mitään järkeä saa mistään, tuntui että se lekurikin halus vaa päästä eroon.

Mitä täs nyt pitäis tehdä, voimavarat rupeaa loppumaan totaalisesti..apua!!??

Voimattomuuskin hävisi, käytön aikana kylläkin vähän väsytti mutta ei ihan kamalasti ja sitten vasta kun lääkkeestä ei enää muutoin mulle ollut kamalasti hyötyä niin huomasi miten kovasti väsyttää.

Entä jos palaat takaisin siihen paroksetiiniin, jos se on aikaisemmin toiminut. Sun ahdistus/masennus voi johtua siitäkin että olet ehkä sen paroksetiinin lopettanut liian aikaisin.. Onko tästä ollut lääkärin kanssa puhetta?

Tsemppiä!

Kiitos niisku että näet vaivaa vastailla, miten sulla menee?
En "uskalla" ainakaan vähään aikaan kokeilla mitään muita lääkkeitä. Katson nyt tän viikon tolla 10mg.lla ja toivon parasta. Tänään oli pikkasen parempi pvä jostain syystä. Kait se annoksen lasku siitä 15mg.sta aiheutti pahoja fiiliksiä, vaikka en syöny ku viikon sillä annoksella. On aikamoista kamaa tää lääke!
Jotenkin haluan uskoa tohon 2kk.n niinkuin sinäkin sanoit..

Psykiatri meinas et siit paroksetiinista tulee viel kovemmat ahdistukset alkuun. Itse kun en muista, olin sen verran junnu silloin ja käytin alkoholia rajusti, joten lääkekään varmaan hirveesti tehonnu..

Hei . Olen käyttänyt citalopraamia eli cipramil ja , sepram nyt 40 mg päivässä yli 20 vuotta jo. Masennus krooninen diagnoosina. Aluksi oli vaikeaa cipramil 10 mg aamuisin, tuli paha olla oksensin 3 kuukautta joka aamu 04.30 , mutta ajan myötä kaikki oireet ovat hävinneet. Välillä käytin sepramia 60 mg aamulla ja nyt otan lääkkeen illasta , kun nukutti vaan päivät. Pudotus takaisin 40 mg päivässä. Isommasta annoksesta tuli sydämmen tykytystä, tuntui et sydän lentää kurkusta ulos..... masennus välillä poissa tai se on koko ajan , välillä vaan parempia jaksoja. Muut oireet ahdistuneisuus, paniikki, pelot....välillä pahempanna välillä helpompana. Ja tosiaankin olisiko ollut 1992 kun aloin sitä 10 mg aamisin ottamaan, 3 kuukautta kesti olot , oksennukset, päänsäryt jne...ek. helpotti sivuvaikutukset...jospa tästä apua
kannattaa olla kärsivällinen , sitten lääke alkaa vaikuttamaan ja olo on parempi ainakin pystyy elämään suht koht normaalia elämää :)

Kiitos tarja viestistä! Aika pitkään siis sait kärsiä, mutta hyvä että maltoit odottaa.
Mistä nuo muut oireesi johtuu "ahdistuneisuus, paniikki, pelot"? Onko Sepram siis kuitenkin auttanut?

Nyt on ollut helpompaa jo muutaman päivän, enkä ole tarvinnut opamoxia. Hyvä olo ja pirteämpi. Ainoa paha juttu on että pari yötä on ollu vaikeuksia nukkumisen kanssa, illalla ja nukkumaan mennessä vielä pirteä. Kuuluuko tämäkin asiaan ja menee koska ohi?

Huomenna tulee 7vko.a 10mg 3pv 5mg ja kyllä tää vieläkin vaikeeta on. Eilen siirsin taas iltaan tuon 10mg ja luultavasti tämä pelokas olo johtuu taas siitä kun olin eilisen päivän ilman lääkettä ja otin vasta illalla.

Siirsin sen iltaan kokeillakseni uudestaan josko päivät olisi helpompia, eikä olisi sellaista tokkuraa/apaattisuutta ja pelkoa. Ei voi aamupäivällä lähteä mihinkään kun lääkkeen otosta parin tunnin päästä alkaa noin 6 tunnin henkinen paha olo.


Olen odottanut että olisi viikon tasaisen hyvä olla mutta päivät vaihtelee laidasta laitaan, välillä on tosi hyvä pvä ja sitten taas seuraava pvä on paha olla ja pelottaa kaikki.

En saa mitään järkevää aikaan, töihin en pysty, harrastukset on jääneet jne. Kotona vain "turvassa" ja kaupassa käyn. Kerran viikkoon olen pakottanut itseni punttikselle.

Todella vaikeeta aikaa ollut ja usko meinaa loppua minä hetkenä hyvänsä. Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen mitä lääkkeen kanssa tehdä? Olen ollut toiveikas että 2kk.ssa alkaisi olo normalisoitua??

Auttakaa te joilla on kokemusta!??

Itselläni on kokemus seurata vierestä perheenjäsenen kokemuksia. On muuten hyvin tyypillistä ssri-lääkkeenkäyttäjän elämää tuo mitä kirjoitat. Meillä alkoi pikkuhiljaa tulla haittoja enemmän ja enemmän, myös fyysisiä paniikin tapaisia.

Silloin ajattelin, että on tämä kummaa potilaan hoitoa kun hoito tuo mukanaan lisää vaivoja ja ahdistusta sen sitten pitäisi auttaa tervehtymään. Taitaa olla harvassa tervehtyneet.

Alkuperäinenkin on tainnut tulla jo riippuvaiseksi lääkkeistä.

En omasta mielestäni ole tullut riippuvaiseksi lääkkeistä, miksi tuollaista kirjoitat?
Lopetan tämän sepramin jos ei ala kahden kuukauden jälkeen näyttää paremmalta.

Siinä olet oikeassa että potilaiden hoito on kyllä aivan retuperällä!

Nyt tarvitaan kokemuksia Sepramia käyttäneiltä, ei riitely tai syyttelyviestejä tähän palstaan kiitos!

Yrität todella aktiivisesti saada tietoa lääkkeen käytöstä täältä. Mutta kun lukee noita juttujasi, niin ainoa keino on lopettaa sepramin, ennen et tule pääsemään eroon tuosta olostasi, vaan se koko ajan pahenee ja muuttaa muotoaan. JOs etsit muita vaihtoehtoja niitä ei kyllä ole.

Varaudu mahdollisesti koviinkin vieroitusoireisiin lopettaessasi, senkin jälkeen elämäsi saattaa olla yhtä ylös alas heilumista vielä vuosia. Juuri nämä lääkkeet tekevat sitä.

Etkö ole riippuvainen? 7.4. kirjoitit, että "olen tässä nyt kahden vaiheilla, joko paroksetiini tai jokin muu". Siis kuitenkin haikailet edelleen neurolepti lääkkeitä?!
Kun menet seuraavan kerran lääkäriin, tiedän, että hän tuputtaa sinulle vain uutta samanlaista neuroleptityyppistä lääkettä eri nimellä. Lääkärisi itse on tekemässä sinusta lääkeriippuvaista, jos et itse vielä sitä koe olevasi. Kysypä häneltä lääkkeiden aiheuttamista vieroitusoireista niin tajuat, että ei hän niistä tiedä eikä osaa tukea sinua niissä. Toivottavasti olen väärässä tässä mielipiteessäni, mutta...... Tällaista tämä hoito valitettavasti on.

6.4 kirjoitit, että "sais nää pelot lääkkeellä kuntoon". Täsä olet kyllä nyt väärällä tiellä. Tiedätkö, että lääkkeen tuoma vaikutus elimistössäsi aiheuttaa juuri niitä pelkoja.

Tiedätkö, että paroksetiinistä on todella vaikea päästä eroon. Jo pakkauksen mukana tulleessa lääkeselosteessa sanotaan, että lääkkeen lopettaminen saattaa aiheuttaa erittäin kovia vieroitusoreita, jotka saattavat pitkittyä.

äsh...!! Neurolepteistä haaveilen??? Masennuslääkkeet ei ole neuroleptejä. Jätä kirjoittamatta tuollaisia tekstejä. Ei ole kenellekään mitään apua.

Tilanne nyt... Aurorassa. Sepram lopetettu ja tilalle paroksetiini 10mg lennosta, aloitettu 25.4. Tavoite 40mg. Iltalääkkeenä ketipinor 50-100mg. Ahdistukset ja pelot menneet ohi. Tsemppiä kaikille sepramin kanssa taisteleville ja toivottavasti tästä on jollekin joskus apua, sen takia tätä olen tänne kirjoitellut.

Tällä hetkellä Paroksetiini 15mg ja huomenna nousee 20mg.n. Iltalääkkeenä ketipinor 100mg ja 50mg prazine. Viimeisenä oljenkortena Stella. Ensi yöksi kokeillaan vielä atarax.ia. Nukkuminen katkonaista edelleen. Katsotaan taas ensi yö mitä tuo tullessaan...

ssri76. Sekä paroksetiini ja ketipinor aiheuttivat ainakin meillä unettomuutta. Noin tunnin kuluttua ottamisesta meni sellaiseen outoon tilaan ja kulki edestakaisin yöllä aina klo 4-jopa 7 :ään asti. Välillä nukahti joko istualleen tai sohvalle hetkeksi kunnes taas nousi ylös. Sitten yht`äkkiä muuttui tavallisen oloiseksi laittoi yövaatteet päälle ja meni nukkumaan. Kun lääke lopetettiin, tämä piirre katosi. Eli lääkkeistä johtui selvästi unettomuus.

Paroksetiini ja ketipinor OVAT neuroleptejä, älä uskottele itsellesi muuta. Ja ne koukuttavat kovasti, siksi niistä on vaikea päästä eroon. Noista muista en osaa tässä sanoa, mutta saattavat olla myös neuroleptejä. Atarax taitaa olla benzo. Eli aikasmoisessa lääketujussa elät.

auttanut. Höhöö kuulut pieneen vähemmistön joukkoon. Mutta älkää ihmeessä mollatko niitä joille syötetään ja jotka koukutetaan neurolepteillä ja muilla psykoosilääkkeillä turhaan.

Tämä kasvava joukko on ihan oikeasti olemassa, joiden elämä tehdään hoidon nimissä todella sairaaksi. Heillä on oikeus kertoa täällä kokemuksiaan ja mielipiteitään vapaasti. Tällä tavalla tieto lääkkeiden haitoista ja lääkäreiden toimista tulee yleison tietoisuuteen.

Oma hoitajan mielestä unettomuus johtuu masennuksesta. Unenlaatu on syvempää nyt mutta edelleen samanlailla katkonaista kuin ennen lääkitysten aloitusta. Paroksetiini toki aiheuttaa alussa unihäiriöitä, mutta nukkuminen ei ole huonontunut ainakaan.

"Paroksetiini ja ketipinor OVAT neuroleptejä, älä uskottele itsellesi muuta. Ja ne koukuttavat kovasti, siksi niistä on vaikea päästä eroon. Noista muista en osaa tässä sanoa, mutta saattavat olla myös neuroleptejä. Atarax taitaa olla benzo. Eli aikasmoisessa lääketujussa elät."
Ota asioista selvää ennen kuin vaivaudut tohtoroimaan ;) En vieläkään ymmärrä teitä jotka kirjoittelette tuollaisia viestejä...mitä siitä saatte? :)

Voimia sulle ssri76. Kuulostaa kovin samalta kuin minun kokeiluni lääkkeiden kanssa. Sopivaa ei tahdo löytyä :( Itse uskon vahvasti että lääkkeetön terapia voisi olla paras vaihtoehto. Harmi vaan etten useista hakemuksista huolimatta ole onnistunut saamaan Kelan terapiatukea. Muka liian hyvässä kunnossa. Kulissit pyrin kyllä pitämään kunnossa (käydä koulun loppuun jne.) jotta pysyisin jotenkin tässä yhteiskunnassa kiinni. Taustalla olen kuitenkin lähes toimintakyvytön. En pysty näkemään kavereita, käymään töissä tai huolehtimaan itsestäni.

Aloitin Sepramin käytön ekalla viikolla 10 mg annoksella. Tällä määrällä en huomannut mitään muita oireita kuin alentunut libido ja lievät nukahtamisvaikeudet.

Sen jälkeen nostin 20 mg ja nyt tällä annoksella alottelen neljättä viikkoa. Olo ei ole ollut lainkaan niin hirveä kuin Mirtazapiinilla, mutta toisaalta helpotustakaan ei ole vielä näkyvissä. Kutsun leikillisesti tätä tilaani koomaksi. Odottelen vielä ainakin ensimmäisen kuukauden loppuun asti ja harkitsen sitten jotain muuta.

Olo on aika turta kuten moni on täällä kuvaillut. Tuo pelko kaikkea kohtaan ja halu jäädä peiton alle kuvaa täydellisesti olotilaani. Olen vaipunut täysin aloitekyvyttömäksi ja haluttomaksi tehdä mitään. Leuat tuntuu jäykältä ja hampaat puree yöllä yhteen, pää tuntuu raskaalta, ajatus kulkee jähmeästi. Libido on täysin poissa, enkä kykene edes ajattelemaan seksiä. Tosin tätä ennenkin ollut haluttomuutta 3 vuotta, luultavasti masennuksesta johtuen. En muista kuitenkaan, että kaikki läheisyys olisi tuntunut koskaan näin merkityksettömältä.

Ruokahaluttomuus ja vatsan sekaisuus on kuitenkin ehkä hankalinta. En ole kokenut minkäänlaista nälkää pariin viikkoon. Tajusin, että eiliespäivä meni lähes syömättä. Maha ei nykyään edes murise. Syöminen on täysin kellon ja oman muistini varassa. Olen laihtunut tähän mennessä pari kiloa. Tämä ei omalta osaltani ole kovin hyvä asia, koska olen alipainon rajoilla jo muutenkin.

Saa nähdä mihin suuntaan olo lähtee kehittymään. Olen siinä suhteessa toiveikas, että tällä lääkkeellä on ollut suhteellisen paljon tyytyväisiä käyttäjiä.

Minua pierettää tuo nappi mut hymy naamal niin ei haittaa vaikka paukkua pukkaa.