Kuinka usein teidän suhteessa käydään sukuloimassa? Oletatteko että kumppaninne tulee sinne myös kysymättä häneltä ensin? Mietin juuri kun joka pyhä ja joka pieninkin juhlatilaisuus miehen äiti pyytää heille syömään ja viettämään koko päivän siellä. Mies vastaa siis aina myöntävästi kysymättä ensin minulta. Voiko sukuloimisesta edes kieltäytyä vai onko se liian itsekästä ja törkeää toimintaa? Mietin kun pääsiäinen taas tulossa... itse en ole hirveän sosiaalinen ja vihaan tällaisia pakkopullia ylikaiken. muutenkin olisi kiva viettää edes joku kokonainen pyhä omissa oloissa ja tätä pääsiäistä odotin kunnes mies kertoi taas meidän menevän sukuloimaan.
Sukuloimisesta
15012
4156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Kuinka usein teidän suhteessa käydään sukuloimassa? "
itse käyn porukoita moikkaamassa varmaan 4 kertaa vuodessa keskimäärin
"Oletatteko että kumppaninne tulee sinne myös kysymättä häneltä ensin?"
tottakai pitää kysyä
"Voiko sukuloimisesta edes kieltäytyä vai onko se liian itsekästä ja törkeää toimintaa? "
tottakai voi kieltäytyä
Minusta sinun ei ole pakko lähteä mukaan, jos et halua. Toisaalta minusta sinulla ei ole oikeutta kieltää miestäsi tapaamasta sukulaisiaan. Tuollaset "odotin pitkiä juhlapyhiä toivoen, ettei kumppanini mene mihinkään"-ajatuksilla pilaat vain oman elämäsi. Sukulointihan on nimenomaan tapana pitkinä pyhinä, koska silloin jää aikaa myös kahdenkeskiselle ajalle. Toivo aluksi vaikka tavallista viikonloppua ilman miehen sukulaisia.
Käymme poikaystävän sukulaisten luona "maalla" ehkä neljä tai viisi kertaa vuodessa, ja yleensä juuri juhlapyhien aikaan. Jouluna olimme noin viikon ja kesäisin olemme yleensä kauemminkin, mutta muuten ne ovat muutaman päivän reissuja.
Minun vanhempiani näemme useammin, he kun asuvat ihan lähellä.
Ja kyllä meillä ainakin sovitaan sellaiset päivät, että molemmille vierailu sopii. Eikä mielestäni ole pakko mennä sukulaisia tapaamaan, varsinkin jos sitä tapahtuu usein :)
Olen sinkku. Ei ole mitään velvollisuutta toisen sukua kohtaan tai viettää päivää siellä. Menen ihan oman tahtoni mukaan. Toisen pitäisi nimenomaan sopia kaikesta kanssani, miten toimitaan. En tyrkytä omaa sukuani toiselle. Yritän kertoa pahimmista sukulaisista etukäteen ja miten toimia, välttääkö kokonaan. Koen että minulla on suhde miehen kanssa, diili, ei suvun kanssa. Ja haluan mieheltä samaa, että minä olen ensimmäinen.
Kauheita nuo suvun kanssa koko ajan olevat miehet. En jaksaisi kauaa.