Millainen on hyvä avioliitto?

Sellanen jossas molempia huomioidaan yhtä paljon, arvotetaan molempien mielipiteitä vaikka olis itse eri mieltä. Pitää halata ja pussata joka päivä läheisyyttä ja seksiä pitää olla niin että molemmat on tyytyväisiä. Kotitöitä tehdään puoliksi ja autetaan toista muissa ongelmissa. Pitää olla avoin ja rehellinen ja hyväsyä toinen sellaisena kuin on. Molemmilla saa olla omia harrastuksia ja kavereita ja omia menoja. Ei tarvitse olla yhdessä 24/7.

Paljon yhdessäoloa, yhteistä tekemistä, hellyyttä, seksiä ja keskustelua kaikesta maan ja taivaan välillä.

Kunnioitus toisen persoonaa, ulkonäköä ja erilaisuutta kohtaan, mikä ilmenee kriiseissä ja erimielisyyksissä. Toista ei revitä rikki sanoilla.

Uskollisuus ja rehellisyys. Uskallus puhua vaikeista asioista ja vastuun ottaminen omista teoista.

Kyky pyytää ja antaa anteeksi sekä unohtaa.

Samanlaiset arvot lastenkasvatuksessa ja elämässä yleensä. Kyky keskustella ristiriidoista nähdään mahdollisuutena oppia. Ei oikeassa olemisen pakkoa.

unelmaahan tuo olisi jos tuommoista olisi, kyllä taitaa nykypäivänä olla enennmän sitä että ollaan töissä ja harrastetaan hoidetaan lapset ja koti ja nukutaan vaan kahdestaan?? Minkälaista on sitten hyvä arki??? täällä ainakin vuorokaudesta loppuu tunnit?

Musta hyvän avioliiton kulma on siinä, että molemmat muistavat, että vihkivalassa luvataan tahdon.

Kun molemmat tahtovat rakastaa silloinkin kun on vaikeaa. Kun tahtovat olla uskollisia silloinkin kun ruoho kasvaa aidan takana vihreämpänä.

Kun on tahtoa, pääsee yli niistä hetkistä jolloin arki jyrää tai rakkaus unohtuu hetkellisesti. Sillä välillä se vetäytyy ja kerää rauhassa uusia voimia.

Tahto elää ja jakaa elämä toisen kanssa. Sillä pääsee aika pitkälle.

Avioliitto on kuin kaksi pylvästä jotka kannattelevat palkkia. Liian lähellä ollessaan
palkki ei pysy paikoillaan vaan putoaa jommalta kummalta puolelta.

Niinpä pitkässä parisuhteessa tarpeeksi etäällä, mutta kuitenkin yhteistä liittoa
kannatellen, suhde ei ahdista, kun toinen ei ole mikään itsestään selvyys.
Rakkaus on kuin vanha elokuva, tiedät mitä tapahtuu, mutta haluat katsoa uudelleen....ja uudelleen

Meidän avioliitto toimii, on toiminut jo vuosikymmeniä, vaikkei varmasi täytä monenkaan kuvitelmaa siitä, miten pitäisi asioiden pitäisi olla ja millaisia puolisoiden pitäisi olla.

Olemme ensinnäkin täysin erilaisia, niin taustaltamme kuin tavoitteiltammekin. Olemme kiinnostuneita yleensä eri asioista ja toimimme hyvin eri tavalla. Yhteistäkin tosin löytyy: rakkaat lapsemme ja tietenkin me puolisoina. En tiedä miksi suhteemme on toiminut ja rakastamme toisiamme vaikka olemme niin erilaisia ja esimerkiksi puhuminen avioliitossamme on hyvin vähäistä, lukuunottamatta tavallisia arkikeskusteluja. Mutta systeemi toimii, viihdymme toistemme seurassa. Mieheni on perusäijä ja minä taas enemmänkin filosofistyyppinen taivaanrannan maalari. Seksi toimii vieläkin hyvin ja ulkonäöllisesti vastaamme pitkälti toistemme ihannetta (olemme kumpikin reippaasi yli 50 v.)

Olen sitä mieltä, että peruskivi toimivassa ja hyvässä avioliitossa on tahto olla toisen kanssa ja uskallus sietää huonoja aikoja ja myöntää, ettei aina ole kivaa. Ei meilläkään ole ollut. Paljon olemme tapelleet, mököttäneet, vihanneet toisiamme ja kaikkea muutakin negatiivista mutta onneksi olemme yhä yhdessä. Avioliitot ovat erilaisia ja toiset eivät voi tietää kaikkea toisen ihmissuhteesta. Minulla on huonot puoleni samoin miehelläni mutta pikku hiljaa olemme hioutuneet yhteen ja särmät vähenneet, siis ne särmät, jotka hiertävät avioliittoa. Muu erilaisuus on meillä rikkaus ja haluankin, että mieheni on se sama perusäijä, jolle metsästys ja fyysinen aktiivisuus on ollut aina tärkeää (joskus jopa tärkeämpää kuin minä) ja uskon, että mieheni viehättyy yhä edelleen kummallisesta logiikastani ja herttaisesta naisellisuudestani.

Riittävästi läheisyyttä, seksiä, toisen huomioimista.. kaikesta muusta voikin sitten jo sopia ja sumplia.

http://www.sanansaattaja.com/SIVU84.htm

Tasavertainen, molemmat huomioi toisen, tehdään kompromisseja, keskustellaan asiallisesti ikävistäkin asioista, riidellessä ei nimitellä eikä satuteta toista pahasti, ollaan rehellisiä toiselle, osoitetaan tunteet sanoin ja teoin, halataan, pussataan, sanotaan, että rakastan sinua. Ollaan kiinnostuneita toisen asioista, eikä puhuta vaan omista ja osataan kuunnella. Osallistutaan kotitöihin, yllätetään toinen silloin tällöin vaikka tekemällä jotain mistä toinen ilahtuu. Puolisot ovat uskollisia toisilleen.
Jos on lapsia molemmat osallistuu niiden hoitoon mahdollisuuksiensa mukaan.

Kai se tärkein asia on, että ymmärtää sen rakkaus sanan moninaisen merkityksen.
Rakkauden olen täällä monille merkinneen seksiä, silloin olalan aivan väärillä perustein yhdessä. Seksi on suoritus, se ei ole välittämistä, sillä se on alkukantainen himo, jonka täytyttyä ei enää ole toisella merkitystä.
Mutta rakkaus on myös sitä, että välitetään, vaikka se seksi välillä puuttuukin ja jaksetaan tukea silloinkin.
Rakkaus on yhteenhiileen puhaltamista joka asiassa, puolustetaan toinen toisiamme ja perheemme on niin tärkeä, että mikään ei siihen välille pääse kytemään.

Mutta on rakkaus on todella teille vain seksi, silloin ilotalo tai pornoluola on parempi vaihtoehto kuin kukaan, joka asuu saman katon alla. Ja silloin on syytä jättää perheen perustaminen kokonaan mielestään, silloin eläkää sinkkuina.

MOLEMMAT ON VAPAITA MENEMÄÄN JA TULEMAAN KUN SILTÄ TUNTUU. MUSTASUKKAINEN EI KÄSITÄ JOTEN OTTAKAA ASIOISTA SELVÄÄ ENNEN SITOUTUMISTA. AVIOLIITTO EI OLE VANKILA JOTEN LUOTTAMUS PITÄÄ ANSAITA.

Riippuu täysin osapuolista!

Meille se on merkinnyt sitä, että viihdymme aidosti, ponnistelematta yhdessä!
Paljon yhteisiä harrastuksia.
Jo alkuaan samat periaatteet suhteessa arkisiin asioihin kuten yhteiskunnallisiin asioihin, lasten kasvatukseen, raha-asioihin, moraalin peruskysymyksiin jne.
Vilpitön, aito halu toimia kumppanin hyväksi.
Kummankin omien reviirien tunnistaminen (tunnustaminen) ilman luopumisen tunnetta mistään omasta.
Kummallakin täydellinen vapaus oman harkinnan ja puolison huomioon ottamisen puitteissa.
Ehdoton luottamus lienee itsestään selvä asia!

Alun alkuaan luonnostaan selkeä roolitus ilman sovinismia.

Kaikkinainen "ponnistelu" suhteen laadun vuoksi viestii minulle jotain olevan jo pielessä.
Toimivassa suhteessa se on tarpeetonta.

Selvyyden vuoksi. Ennen enterin painamista luetin tämän vaimollani jolla, ainakaan unen pöpperössä, ei ole mitään poistettavaa, muutettavaa tai lisättävää paitsi hänen joustavuutensa erilaisissa, muuttuvissa tilanteissa.

Nyt ryhdymme katsomaan Kinnusen voittoa!

1) päätös ja halu tehdä suhteesta hyvä, ja omalta osaltaan tehdä parhaansa sen toteuttamiseksi.
2) ehdoton luottamus toisiinsa ja siihen että suhde kestää vaikeatkin ajat.
3) kummankaan ei tarvitse olla täydellinen, virheet ja erheet hyväksytään rakkaudella. Suvaitsevuus ja anteeksianto sekä itseä että kumppania kohtaan.
4) Ei kilpailua tai arvostelua, vaan toistensa kannustusta ja kiitosta.
5) Toistensa huomioimista eri tavoin. Osoitetaan että arvostetaan.
6) Hauskanpitoa, mukavaa olla yhdessä. Otetaan asiat rennosti ja halutaan ilahduttaa toisiaan.
7) Erimielisyydet voi neuvotella ja perusteltu mielipide voittaa, ei tarvitse riidellä
8) Molemmilla on myös oma elämä ja vapaus tehdä omia päätöksiä.
9) Toimitaan sen eteen että myös yhteistä aikaa ja tekemistä on sopivasti.
10) Seksi, hellyys, osoitetaan myös eri tavoin, että kumppani on haluttava.

Näillä mennään, koettu ja hyväksi nähty.

Niin ja kertokaa mulle mitä pitää tehdä silloin ku toinen vituttaa niin että taju ja järki meinaa lähteä.