joka ei lopeta varatun tapailua, on syyllinen eroon jos niin käy varatulle. Kakkonen joka vaan jatkaa soittelua varatulle, on syyllinen, eikä koe empatiaa ketään kohtaan lopulta.
Rakkaus ei toimi noin, että hajottaa ja hallitsee.
Rakkaus ei toimi noin, että hajottaa ja hallitsee.
Vastaukset 125
Vanhimmat
Kakkonenko yksin soittelee eikä mies koskaan? Mies passiivisesti vastailee puhelimeen? Mies valehtelee jos sellaista väittää ja olet tyhmä jos uskot. Miehen ja kakkosen suhde kulkee molempiin suuntiin ihan taatusti. Mies on vieläpä yleensä se aloitteellisempi. Myös erosta ja omasta parisuhteestaan mies on vastuussa, ei kakkonen. Rakkaus ei hajoita eikä hallitse, siinä olet oikeassa. Vaikuttaa siksi siltä ettei miehesi rakasta sinua koska toimii siten. Rakkaus ei myöskään omista toista ihmistä. Lisäksi jos sinun miehesi rakastaa toista ja haluaa olla sen toisen kanssa, anna mennä jos rakastat. Rakkaus haluaa toisen onnea.
"Miehen ja kakkosen suhde kulkee molempiin suuntiin ihan taatusti. "
Mitä sitten? Nyt oli kysymys KAKKOSEN osuudesta.
Jos kakkonen ei soita, ei ole pouhelua johon vastata.
Jos kakkonen ei ota luokseen ja jaa persettään, niin ei ole tilausuuttakaan pettää.
Totta kai pettäjä on syyllinen, mutta on myös niin, että jos tarjolla on helppoa pesää, niin todennäköisyys kasvaa.
tämä kakkonen ei soita, vastaa kyllä.
sama täällä, kertaakaan en ole soittanut tai viestiä laittanut.
Voi elämän kevät, miten naivia lätinää! Tooosi mies ei ole se, joka panee kaikkea, mikä liikkuu - vaan se, joka pitää vaimoaan arvossa ja sanoo EI houkutuksille!
Sama täällä. Vaikka on useasti mies pyytänyt.
Hmm mitäs jos ei jaa persettä vaan sitä ykköstä?
Hyvä vain jos toimimaton avioliitto ts. jossa mies kokee tarvetta pitää kakkosta päättyy eroon. Teillä on jotain vialla liitossa miehesi mielestä.
Mistä tiedät ettei vaimon mielestä ole liitossa jotain vialla? Mistä ajattelet sen johtuvan jos mies pettää silti vaikka ei halua erota ja sanoo rakastavansa vaimoaan?
Mikähän siinä on että vaikka vaimot on tyytymättömiä mieheensä he ei niin helposti lähde pettämään niin harkitsemattomasti?
No se voi johtua esim. siitä, että naiselle riittää "talo ja tavarat", mies kaipaa esim. seksiä. Ja sitten ne miehet ja naiset, jotka jatkavat viileässä liitossa, eivät kummatkaan paljon perusta tunteista liiton jatkuvuuden edellytyksenä. Ero vaatii vaivannäköä ja kaikki eivät halua ryhtyä siihen. Ero laskee elintasoa suurimmalla osalla. Eräskin eronnut mies kertoi, että kun hän oli vaimonsa kanssa käynyt eroasioissa neuvottelemassa jonkun virkailijan kanssa, virkailija oli kertonut, että erotessa kulut tuplaantuvat, että ottakaas huomioon tulevaisuuden suunnittelussa. Eroja olisi varmaan vielä nykyistä paljon enemmän, jos ero ei vaikuttaisi niin dramaattisesti elintasoon.
Elintason lasku on ihan sitä samaa lätinää ja itsensä pettämistä, kuin lapsiin, sukuun, ystäviin tai mihin tahnsa kulissiin vetoaminen. Jos oikeasti ei ole hyvä olla, kulissiin on "helppo" vedota. Ihminen pistää pään pensaaseen ja kuvittelee, että ongelmat häviävät, kun niistä ei puhuta. Oman mielenterveyden rinnalla kaikki tuo muu on kuitenkin aika pientä!
Olipa taas upea aloitus:)
Mun mies petti mua. Ei se kakkonen.
Tosin en pidä kakkoseksi ryhtyviä kamalan fiksuina, mutta se on ihan eri asia kuin syyttää heitä siitä, että puoliso pettää.
"kakkoseksi ryhtyviä" - harva siihen ryhtymällä ryhtyy. Yleensä siihen ajaudutaan ja monesti vielä miehen valheiden seurauksena. Jos mies sanoisi heti kättelyssä, että hän on naimisissa eikä aio erota, en usko, että juuri kukaan nainen jatkaisi hänen kanssaan yhtään mihinkään!
No enpä nyt menisi sanomaan, että ajautumisesta on kyse... Ei kai kukaan vapaan miehen kanssakaan "ajaudu" seurustelemaan, vaan tekee sen, koska tietoisesti haluaa?
Sen voin omakohtaisesti sanoa, että siinä kohtaa, kun juttu entuudestaan tutun miehen kanssa satunnaiset juttutuokiot alkoivat venyä ja venyä, kyse oli ajautumisesta, kun toisen kanssa oli mukava turista. Kun tuttavuus jatkui ja syveni, tein tietoisen valinnan jatkaa tekemisissä oloa hänen kanssaan hänen ehdoillaan eli siitä huolimatta, että hän on naimisissa eikä aio erota.
Pyryharakka, suurkiitos rehellisyydestäsi. Nämä naiset, jotka selittelevät "ajautuneensa", ovat sinua heikompia ja itselleen epärehellisiä. On oma, tietoinen valinta että menee sänkyyn varatun kanssa. Kyllä sen tietää ja sitä on ehtinyt ajatttelemaan jo ennen kuin riisuu pöksyt pois. Jos ukko olisi valehdellut itsensä poikamieheksi, kun totuus selviää ja silti jatkaa, niin taas riisuu pöksyt, vaikka on taas ehtinyt miettimään, ja tietää myös, että tuli itse jjo aiemmin huijatuksi sänkykaveriksi.
Ajautumista se oli kuitenkin siis sinullakin - ajauduit ystävyyssuhteeseen hänen kanssaan varmastikin ilman mitään "taka-ajatuksia" ja tietämättä, että miehellä varmasti oli taka-ajatuksia sinun suhteesi. Tietysti sinä sitten itse päätit aloittaa seksisuhteen hänen kanssaan, mutta tuskinpa olisit aloittanut, jos et olisi ensin ajautunut noihin juttutuokioihin ja sen myötä syvempään ystävyyssuhteeseen hänen kanssaan.
No eikös ystävyyssuhteet yleensäkin ala "ajatumisesta" puheisiin sellaisen ihmisen kanssa, joka on jollain tavalla samanhenkinen, oli kyse sitten samaa tai eri sukupuolta olevista ihmisistä..???
Ihme vatuloimista!
No se kai sitten ei olisi ollut missään mielessä "ajautumista", jos pyryharakka olisi miehen vaikka baarissa pokannut ja päättänyt haluta seksisuhteen ilman mitään esipuheita ja vaikka miehellä on sormus sormessa?
Aika moni ryhtyy. Varsinkin työpaikoilla syntyvät romanssit, joissa tiedetään kyllä toisen elämästä usein jo pohjat.Ja työpaikoilla iso osa näistä jutuista syntyy.
Ajopuut ajautuvat, ihmiset kulkevat ja tekevät päätöksiä.
Niihin soittoihin voi jättää vastaamatta, niin ongelma poistuu. Niin helppoa se on - kuka jaksaa soitella perään, kun ei saa vastakaikua?!
Mietipä sinä puolestasi sitä, miten teet miehellesi selväksi, että on hänen TIETOINEN VALINTANSA joko jatkaa tai lopettaa pettäminen! Vai oletko ottanut mieheksesi täysin tahdottoman madon, jota naiset pompottelevat?! Jos näin, niin ehkä pienen itsetutkiskelun paikka sinullakin...
Jos miehellä on kerran kakkonen, voi olla toistekin. Jopa muita. Tuskin mikään saarna aiheuttaa ihmeparantumisen miehelle. Tai uskovaiseksi muuttumisen.
Niinpä... Juurikin siksi sitä miestä pitäisi kovistella eikä täällä huudella täällä kakkoselle ohjeita. Kakkoset vaihtuvat, mutta mies on se sama, vaikka voissa paistaisi.
Näin on. Tiedän eräänkin keski-ikäisen varatun miehen, joka etsi eronneen statuksella seuraa nettitreffeillä. Sai aina joksikin aikaa jonkun naisen koukkuun. Kun suhde päättyi, uusi ilmoitus nettiin ja uuden naisen putkeen :D Liekö nyt netissä naisia huijaamassa???
Vain mies on syyllinen eroon. Mies lupaa vaimolle olla uskollinen, jos sen pettää hän on kaiken takana. Kakkonen ei luultavasti voi rakastumiselleen mitään, ja on erittäin haavoittuvassa asemassa. Miksi sellaista menisi haukkumaan joka särkyy helposti?
Rakastunut haluaa olla mahdollisimman paljon miehen kanssa. Sinullekin voi käydä joskus niin, ettet voikaan hallita rakastumista. Jos mies ei kerro vaimosta tai rakastut työpaikalla, missä vain. Sen jälkeen huomaat ettei ole helppoa. Vaikka olisit kuinka päättänyt että tapaat vain vapaata miestä, mies saattaa yhtäkkiä ilmoittaa että on varattu. Silloin mies on keittänyt sopan. Kakkonen järkyttyy miehen teoista monesti yhtälailla. Ja entä jos persoona on upea sillä hetkellä ja rakastuminen käy huomaamatta, vaikka olisi kuinka päättänyt liueta paikalta? Myöhemmin tajuaa että mies pyörittää useampaakin kuin kahta.
Jokainen ihminen voi itse valita rakastumisen! Myöskin kakkonen. Ihan tietoisesti hän aloittaa suhteen tai ainakin haluaa jatkaa sitä.
Kakkoset puolustavat itseään ajautumisella suhteeseen. Kukaan ei itsestään ajaudu ilman halua mihinkään.
Niin paljon kuin olen liikkunut matkoilla ja myös yöelämässä missä näitä tarjoutujia riittää, niin aina olen heti saanut tietää vastapuolen statuksen. Olen myös systemaattisesti osannut kohteliaasti kieltäytyä tarjouksesta.
Aikuista ei "viedä" väkisin! Jotenkin luulenkin näiden kakkosten olevan nuoria ja kokemattomia.
Ja tällä tyylillä ajateltuna jos mies roikkuu kakkosessa on siis vain mies syyllinen? Ihanan mustavalkoista.itäs sinä toisten empatiakyvystä tiedät? Vaikka kakkonen olis miehelles hyvinkin empaattinen jos ei pysty vastustamaan. Numeronkin voi nykyään vaihtaa ja pitää salaisena.
Heh, naurattaa näiden kakkosten "ajautumiset" seurustelemaan ukkomiesten kanssa! Aivan samanlaista puutaheinää kuin joidenkin ajautumiset käyttämään väkivaltaa. kyllä se on valinta. Itse en ole koskaan seurustellut varattujen miesten kanssa, enkä seurustele. Heti jos haiskahtaa siltä, että mies on aviossa, poistun kiireesti takavasemmalle.
Miksiköhän sun mielipidettä on miinustettu? Ei kukaan ajaudu kenenkään miehen kanssa seurustelemaan ilman omaa tahtoa. Musta on naurettavaa aikuisten naisten väittää, että siinä vain kävi niin ja ettei muka tiennyt miehen olevan varattu. Onhan tietenkin näitä siviilisäätynsä valehtelevia liikkeellä, mutta kyllä totuus ennen pitkää paljastuu. Siinä vaiheessa on myös jokaisella oma tahto valita, jatkaako suhdetta.
Omista valinnoistaan pitää kantaa vastuu, myös kakkosen. Ei voi piiloutua miehen selän taakse ja sanoa, että en mä mitään ole tehnyt.
Miten ei aikuinen ihminen voi tajuta, onko aloitteen tekevä mies oikeasti vapaa? Kyllähän jo miehen käytös ja sanomiset kertoo paljon hänen siviilisäädystään. Ei musta maailman suurin synti ole varatun kanssa sänkyyn mennä, mutta pitää olla valmis seurauksiin. Joka leikkiin ryhtyy, sen on leikki kestettävä. Tuli mitä tuli. Omista valinnoistaan on kannettava vastuu.
Ei kakkonen voi piiloutua miehen selän taakse ja sanoa, etten ole mitään tehnyt. Piiloutui kuitenkin ja vieritti kaiken miehen niskoille, jopa valehdellen suhteen keston ja sen, kuinka mies olisi jo kauan sitten pyytänyt tätä kakkosta vaimokseen. Kosto täytyi olla mielessä vai miksi toimi noin?
olen kakkonen jota mies pyysi vaimokseen jo kauan ennen kuin pyysi vaimoaan. mikä ihme se on? ei sitä tarvitse valehdella. todennäköisesti miehesikin kakkonen puhui totta. kivempi tietysti uskoa miehen stooreja.
Mua mies kosi vaikka oli kihloissa toisen kanssa. Sattuuhan sitä. En suostunut kosintaan.
Sitten omassa tapauksessani täytyisi kyseessä olla jo varhaisnuoruuden rakastettu. Ja kakkosen antama aika ei pitänyt paikkaansa. Nooh..., jos oli jo 30 vuoden takaa jo ennen ensimmäistä liittoa, niin sitten ehkä...
Jos naimisissa oleva kosii silloin jo tyhmimmänkin pitäisi tajuta että nyt kusetetaan ja kunnolla.
Huvittaa vaimojen räksytys kakkosille vaikka ainoa syyllinen ts. ihminen jonka kanssa on mennyt naimisiin ja jolle on annettu avioliittolupaukset, on se oma mies. Olette nyt tyytymättömiä omiin miehiinne kun he eivät olleetkaan sellaisia kuin kuvittelitte. He eivät rakastaneetkaan teitä ikuisesti. Olette pettyneitä. Nykyisen kakkosen jälkeen tulee uusia kakkosia ja seuraavia koska teidän miehenne on joko epäluotettava tai hän ei rakasta teitä. Lopettakaa rutkutus ja jättäkää se mies niin loppuu valitus.
Joo... Toisille on käsittämättömän vaikeaa uskoa, että oma "kullannuppu" täysin omasta halustaan lähtee pettämään. Hämmästyttävää, että hyvinkin teräväpäiseltä vaikuttavat naiset selittelevät, että kun se katala kakkonen, munahaukka ja ties mitä on väkisin vietellyt viattoman miesressukan sänkyynsä. Miksi omasta kumppanista on niin vaikeaa uskoa mitään pahaa..? Ehkä siksi, että silloin joutuu katsomaan totuutta silmiin ja kyseenalaistamaan omankin arvostelukykynsä... Myöskin sen joutuu kohtaamaan, että papinaamen tai samaan osoitteeseen asettautuminen ei anna yksiselitteistä omistusoikeutta kumppaniin niin, ettei tarvitse kantaa omaa kortaan kekoon parisuhteen hyvinvoinnin eteen. Tällä palstalla monet petetyksi tulleet naiset sanovat, että kyllä kotonakin mies seksiä sai... Mutta velvollisuus-pi..un saaminen ei ole sama asia kuin seksin harrastaminen sellaisen partnerin kanssa, jonka kanssa saa tuntea olevansa haluttu juuri sellaisena kuin on.
Kyllä varmasti suurin osa petetyistä vaimoista ymmärtää myös sen oman panoksen tärkeyden avioliitossa.
Uskoisin, että aika harva suomalainen mies kotona alkaa puhumaan, että on jotenkin onneton ja haluaa lisää hellyyttä. Mutta samalla on jostain syystä kykenemätön sitä omalle vaimolleen tarjoamaan. Ja vaimo, lukuisten juttelu- ja lähestymisyritysten jälkeen alkaa tottumaan siihen, että mies on puhumaton ja pussaamaton.
Ja sitten jossain vaiheessa tuleekin ilmi, että oma mies on pettänyt. Hän, jonka luuli olevan uskollisista uskollisin. Se, joka oli mustasukkainen oman vaimon menemisistä!
Kyllä ihan tasan tarkkaan varmasti monet vaimot kantavat oman kortensa ja vähän enemmänkin siihen yhteiseen kekoon. Moni mies vaan ei sitä sitten halua huomata, vaan käpertyy omaan oloonsa ja löytää jotain hehkua mielummin toisen naisen luota. Ehkä se sitten on vain noin.
Kun puhut velvollisuudesta sänkyhommissa, sekin on pöyristyttävää. Kuka seurusteluaikana menee velvollisuudesta sänkyyn? Tuskin kukaan. Eikä se siitä velvollisuudeksi muutu myöhemminkään, jos muut asiat pelaavat. Jos mies huomioi naistaan kuten seurusteluaikana, näyttää, että haluaa ja rakastaa edelleen. Mutta kun nainen huomaa olevansa kodinhoitaja ja itsestääselvyys, ei oman seksikkyyden esilletuominen enää olekaan niin helppoa. Kuitenkin haluaa sitä samaa hehkua ja onnea, mikä on ollut. Itse olen ollut aina avoin ja halukas kokeilemaan uutta, enkä koe olevani kovin ahdasmielinen, enkä ole ollut sängyssä velvollisuudesta, ennemminkin olen ollut se ehdottelija...
Mutta myös mies muuttuu pitkässä parisuhteessa. Ei kaikki ole vain vaimon syytä. Miksi kuvittelet, että vaimo ei haluaisi miestään juuri sellaisena kuin hän on. Olen itse aina rakastanut miestäni sellaisena kuin hän on. En muuttaisi mitään, vaikka vuodet ovat vierineet ja vatsalihaksetkin ovat kadonneet hiusten mukana :) Olen sen hänelle aina sanonut. Hän kelpaa juuri sellaisena ja haluan häntä sellaisena, kuin hän on.
Mutta kun miehelle tulee omat haihatukset mieleen, hän hakee tekosyitä vaikka kaivosta, jotta oikeuttaa itselleen pettämisen. Silloin kaikki, mitä tein, oli väärin. Astuin varmaan kotiovestakin väärin sisälle.
Vasta nyt jälkikäteen hän on todennut, että mikään, mitä tein, ei ollut sellaista, mikä olisi oikeasti ajanut hänet toisen syliin. Hän ja hänen omat ajatukset sen tekivät. Hän teki sen valinnan. Enkä minä ole sellainen vaimo, joka syyttää vain kakkosta. Jokaisessa suhteessa on kaksi osapuolta. Mies oli se, joka petti minut, en ole suhteessa kakkosen kanssa, joten hän ei ole se, joka olisi tässä liitossa syyllinen. Hän on osallinen, mutta ei syyllinen.
Kakkoset myös kommentoivat usein, että vaimo ei halua erota tai ei anna eroa. Sekään tuskin pitää paikkaansa. Meillä se olen ollut minä, joka puhuu erosta tämän asian tultua ilmi. Minä olen laittanut paperit mieheni eteen, että nyt tämä allekirjoitetaan. Hän on se, joka ei halua erota. Eikä tämä ole edes mitään selittelyä. Tämä on fakta.
Mies tajuaa vasta eron ollessa kynnyksellä, mitä on mennyt tekemään, mitä menettää. Mitkä asiat ovatkin painavia vaakakupissa. Mitkä ovat tärkeitä ja tärkeämpiä kuin kakkosen kanssa suhteilu. Itse ihmettelen todella, miksi mies ei sitten halua kakkosen kanssa avoimesti suhteeseen. Nyt olisi mahdollisuus muuttaa yhteen, olla yhdessä joka päivä salailematta. Mutta ei, sekään vaihtoehto ei nyt kelpaa.
Yritä tässä nyt sitten ottaa selvää noista pettävistä miehistä. En usko, että sen enempää vaimo kuin kakkonenkaan tietävät, mitä ne oikeasti ajattelevat. Tuskin tietävät miehet itsekään. Ovat sen verran pihalla kaikesta.
Ainoa asia, joka on aina totta on se, että uskottomuus satuttaa lopulta kaikkia osapuolia paljastuessaan; petettyä, pettäjää ja kakkosta. Onko pettäminen sen arvoista, sitä sietää pohtia.
Tämän olisin voinut kirjoittaa sanasta sanaan, ja uskon että aika moni muukin vaimo. Vaikka mies muuta toisille naisille väittää, useimmiten se on se vaimo, joka siitä erosta puhumisen aloittaa ja mies se, joka sitä eroa ei halua missään tapauksessa.
Olen miettinyt, että monella miehellä pettäminen johtuu pelkästään siitä, että hakevat vähän jännitystä elämäänsä. Ovat tavallaan ikuisia pikku poikia. Voisiko olla noin?
Tunnen pari miestä, joilla jatkuvasti on kakkonen kuvioissa. Mitään he eivät vieraalle naiselle lupaa. Toinen jopa kertoi rakastavansa vaimoaan eikä aio koskaan erota, koska avioliitto on pyhä. Koskaan ei ole vaimoaan haukkunut, joskus vaan maininnut, ettei hyvin mene. Naiset vaan on niin ihania, ettei heitä voi vastustaa. On vuosikymmenien pituisen avioliittonsa aikana pettänyt vaimoaan usein. Kiinnijäämistä hän pelkää kuin ruttoa. Uskoo, että vaimo pistää hänet ulkoruokintaan.
Toinen taas ruikuttaa, ettei vaimo halua hänen kanssaan seksiä. Jäänyt monesti kiinni vieraista naisista. Joten onko ihme, ettei vaimoa seksi kiinnosta? Aina kun vaimo rauhoittuu, niin mies virittelee uuden suhteen tai käy lämmittelemään entisiä.
Ei pettäviä miehiä ymmärrä kukaan, tuskin he itsekään. Nuo tuntemani miehet ovat hyviä isiä, käyvät töissä, osallistuvat perheen elatukseen, kulkevat mukana lasten harrastuksissa yms. Kukaan ei varmasti ulospäin uskoisi, mitä pojat puuhailee. He tulevat kaikkien kanssa toimeen ja ovat hyvin pidettyjä ystävien ja sukulaisten keskuudessa. Komeitakin ovat ja osaavat jutella vaikka mistä. Takuulla naiset heistä kiinnostuu.
Mä olen se paha kakkonen ja tykkään noista molemmista miehistä. Ensimmäisen tapauksen kanssa ollaan tunnettu vuosia. Hän mulle heti ekalla tapaamisella kertoi olevansa aviossa ja erota ei meinaa. En mä sitä häneltä ole vaatinut. Nautin hänen seurastaan silloin harvoin, kun tavataan. Kyllä hän musta tykkää, on sen sanonutkin, että jos pelkästä seksistä olisi kyse, niin olisi jättänyt mun tapailun yhteen kertaan. Tiedä häntä. Hän on ainoa mies, jonka kanssa olisin valmis menemaan vihille. Sitä en hänelle koskaan kerro. Eikä minusta olisi pettävän miehen puolisoksi.
Toinen tapaus pääsi valehtelemalla ja sitkeällä piirityksellä mun pöksyihini. Mä aluksi hänelle vihastuin, miksi ei kertonut totuutta, että on varattu. Siltikin jatkoin suhdetta, joka päättyi miehen käryyn. Meni pari vuotta ja nyt mies taas sitkeästi ottaa yhteyttä. Kahvit mä hänelle aina keitän. Jutteluksi on tähän mennessä jäänyt.
Joten jos on mahdotonta ymmärtää pettäjiä, niin kakkosen on yhtä mahdotonta ymmärtää itseään. En mä ainakaan ymmärrä itseäni. Mähän olen aivan tavallinen nainen, josta kukaan ei päällepäin uskoisi, että tuo vehtaa ukkomiesten kanssa. Ylpeä en ole itsestäni. Olen vaan ajatellut, että aika aikaansa kutakin. Sopii elämäntilanteeseeni tällä hetkellä vapaus tulla ja mennä.
Älä naurata... Etteikö olisi niitä naisia, jotka seurusteluaikana ovat kovin halukkaita - tai ainakin näyttävät siltä - ja sitten, kun on papinaamenella käyty, vedetään vaimon rooli päälle ja seksi onkin yhtäkkiä pakkopullaa ja todellakin "aviollinen velvollisuus". Ihmettelen vaan, että onko se sormus sormeen niin tärkeä, että pitää teeskennellä jotain, mitä ei sitten loppupeleissä olekaan.
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä" on vanha sanonta ja ymmärrät, että koskaan kakkosuudesta ei voi/kannata olla ylpeä. Pisteet siitä!
Silti kaikenlaisten pönttöeemelien annat itseäsi pyörittää, vaikka näet suhteiden ristiriitaisuuden. Etkö ansaitsisi parempaa?
Nimitän pönttöeemeliksi miestä, joka kaikesta huolimatta jatkaa hetken päästä kärähtämisen jälkeen, vaikka sitten uuden käryn jälkeen vieläkään ei halua erota.
Sitä saa mitä tilaa ja vaimo antaa kenkää! Kyllä sitten on suru puserossa ja itkettää oma tyhmyytensä...
Olen ansassa pettäneen miehen kanssa. Yhteistä velkaa rutosti. Ei mitään mahdollisuuksia lähteä tai koko homma keikahtaa. Kakkonen piiritti ukkoani useamman vuoden ajan. Koko ajan piti eukon apuna olla, kun oli niin avuton naisihminen ja niin väärin kohdeltu, sitä se ratkutti ratkuttamasta päästyäänkin. Piti olla muuttoapuna, korjaamassa sen asuntoa jne. jne. Ja yhteisiä virityksiä muitakin. Minä hullu rakastin miestäni ja luotin. Seksiä meillä oli reilusti, jopa useamman kerran päivässä. Ja kaikki toiveet sängyssäkin täytin. Suuseksiä ja muutakin. Sitten seksi väheni merkittävästi ja epäilykset heräsi. Se kakkonen oli hankkiutunut myös minun ystäväkseni, otti vastaan esim. lasten vaatteita ja kaikkea sitä hyvää mitä minä pystyin tarjoamaan. Ja esitti niin hyveellistä edessäpäin. Sitten koko homma romahti, kun mies ei enää pystynyt valhetta jatkamaan. Käytiin tosi pohjalla. Sain totaalisen hermoromahduksen. Oman tuskani kanssa jouduin myös ukkoa tukemaan ja pelastamaan itsemurhayrityksiltä. Jotenkin tätä elämää tässä pitäisi eteenpäin jatkaa. Tuo horo ei vaan jätä rauhaan. Sama avunpyyntöpaska jatkuu vieläkin. Ja mies juoksee sinne edelleen "apuun". Ja luottaa pitäisi. Ja sitten tämä horo on vielä ottanut oikeudekseen myös minun kiusaamisen ilkeämielisillä viesteillä. Miten joku ämmä pystyy elämään itsensä kanssa tämän kaiken tehtyään? Itse olen suurinpiirtein itsemurhan partaalla kun tuntuu ettei tästä paskasta ole muuta ulospääsyä.
Onhan sulla ulospääsy: laita pettävä mies ulkoruokintaan. Mitä itseäsi piinaat tuollaisessa liitossa. Mieshän toimillaan näyttää koko ajan, ettei sua arvosta eikä kunnioita. Jos hän haluaisi oikeasti kakkosesta eroon, niin ei menisi enää auttamaan. Ei edes halua olla sun luottamuksen arvoinen.
Talon voi aina pistää myyntiin ja veloista neuvotella pankin kanssa. Mun mielestä nuo sun perustelut on tekosyitä, aina taloudellisista asioista voi neuvotella. Sua pelottaa yksin jääminen? Sä rakastat miestäsi kaikesta huolimatta? Hän ei taida sua rakastaa, on vaan tottunut sun olemassaoloon. Arvaan, että huolehdit teidän taloudessanne kaikesta. Miehellä on kissanpäivät, voita molemmilla puolilla leipää. Ihanne tilanne hänelle.
Sä turhaan nöyryytät itseäsi ja tuhoat mielenterveytesi tuollaisen miehen kanssa. Ei hän ole sen arvoinen.
Nimenomaan näin!
Ihmettelen kovasti, kun aikuinen täysvaltainen mies ei saa sanottua EI muutto- ja remonttiapua vailla olevalle naikkoselle?! Kyllä näitä "avuttomia" maailmassa piisaa, osa on oikeasti VAIN käytännönavun tarpeessa - mutta osa verhoaa muut pyrkimyksensä avun tarpeeseen. Aikuinen ihminen kyllä osaa vetää rajan, miten paljon auttaa ja mitä jättää tekemättä. Kuten kauppa-asioissa sanotaan: "ei se ole hullu, joka pyytää - vaan se, joka maksaa"...
Miksi tosiaan annat nöyryyttää itseäsi?! Mies ottaa vailla tunnontuskia kaiken, mitä annat - ja voi hel-vet-ti: vai pitää sinun vielä lohdutella, kun ukolla iso pyörä heittää omista tekosista johtuen ja itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessä?!?! Haloo!
Herää nyt jo, hyvä nainen! Mies vie sinua sata-nolla! Vierasta vosua on aivan turha yksin syyllistää, sillä SINUN miehesi on antanut hänelle luvan tulla väliinne. Kenenkään väliin ei väkisin tungeta, jos osapuolet niin päättävät!
Velka ei ole syy, jonka perusteella ihmiset tuomitaan "elinkautiseen" toistensa kanssa. Pankit ovat valmiita neuvottelemaan asioita uusiksi, jos tarvis vaatii.
Heh, kakkonen piiritti miestäsi..Varmasti miehesi on ollut se aloitteellinen ja pyörittänyt kakkosta ja luvannut maat ja mannut tälle, soitellut ja livahdellut teilleen, ehdottanut auttamista jne. Et halua uskoa että miehesi on rakastunut toiseen. Luuletko että nainen pakotti miehesi apuun? Pyhä yksinkertaisuus sentään!
Tiedän myös toisen tapauksen, jossa pettäjä kärähdettyään suunnitteli itsemurhaa. Mitä se kertoo pettäjien mielenterveydestä? Ei todellakaan hyvä ennuste sille hännystelevälle kakkoselle.
Kun pettäjäex myös romahti ja uhkas erossa itsemurhalla. Joutu psyykelääkkeiden käyttäjäksi. Samaan aikaan vieraili kakkosellakin. Luulen että kakkonen sai aivan erilaisen erotarinan kuin mitä mä. Jos mies muuttuu erossa epätavalllisen rauhalliseksi ja kädet tärisee, tästä voi olla kyse.
Näin myös, kakkonen sai aikaan miehessä niin pahan ahdistuksen, että uhkaili itsemurhalla. Oli pahoissa tunnontuskissa, erosi kakkosestaan, mutta jatkoi taas. Kakkonen painosti, ettet ole pitkään aikaan ottanut yhteyttä, selitettiin, että tässä nyt on ollut kaikenlaista. No, kaikenlaista, oli vastaus, ei enempää. Jos kakkonen olisi tiennyt, mitä kaikenlaista, olisi jättänyt asian sikseen. Mies siis sujuvasti valehteli myös kakkoselle tosin kakkonen ei tätä tajunnut. Romanssi siis jatkui uudestaan kiihkeänä.
Tänä kiihkeimpänä aikana miehen mielenterveys oli lujilla, näytti, että hän sekoaa lopullisesti. Hylkäsi perheensä, aina, kun kakkonen soitti ja pyysi, lähti heti. Näin, miten mieheni alkoi romahtaa, samalla kuuntelin kakkosen syöttämää elämän opastusta, oli ilmeisen vanha tekijä ainakin neuvojen suhteen.
Mieheni oli valehdellut kaiken minusta, tai jättänyt kertomatta, jotta sai kakkoselta huomiota. Avautui tälle avuliaalle, joka vastapalvelukseksi odotti, että toinen eroaa. Myöhemmin selvisi, että kakkonen odotti, että ryhdyn kilpasille tästä pettäjästä. Koko sotkun jälkeen tuntuu, että nämä kaksi olivat molemmat henkisesti sairaita, suhde sairastutti myös mieheni.
Lopetettuaan suhteen mieheni henkinen tasapaino ja sekoilu palautui taas terveeksi päivä päivältä. Nyt uskon todelliseen rakkauteen, sillä hän olisi saanut mennä, jos olisi halunnut, minäkin vain vaimona halusin hänelle vain kaikkea hyvää.
Eli tässäkin taas kakkonen on se ilkeä, manipuloiva hirviö, joka sekoitti kunnon miehen pään? En ymmärrä, en... Mistä te löydätte näitä totaalisen syyntakeettomiksi heittäytyviä ukkoja?!?!
"Näin, miten mieheni alkoi romahtaa"... Sorry nyt vaan, mutta kuulostaa siitä, että miehesi on jonkin pystin arvoinen näyttelijä! Heppi vei vieraaseen sänkyyn, mutta "omatunto" sai esittämään kotona mestari-roolin.
Noh, kukin tavallaan... Toivottavasti onnellinen loppunne jatkuukin eikä taas kohta ole uusi kakkonen kehissä sekoittamassa miehen päätä.
Siinä vaiheessa kun mies on mielenterveyshoidossa ja psyykelääkityksellä ei enää kuule näytellä.
Ei varmasti näytellä mutta ei se sen kakkosen syytä ole, jos miehen mielenterveys järkkyy. Vai tekikö ihan lääkäri diagnoosin, että syy on kakkosen? Jos ihmisellä on mielenterveysongelmia, niin ei se kenenkään syy ole.
Joo, on totta, että kakkonen mahdollistaa ko. suhteen olemassa olon. Mutta, mies on itse tehnyt valinnan pettää vaimoaan! On myös tilanteita, joissa mies pettäisi "joka tapauksessa", eli vaikka yksi kakkonen lähtisi, hän etsisi toisen.
Silloin, kun kyse on pitkään jatkuneesta rinnakkaissuhteesta, mukana on yleensä aina vahvoja, syviä tunteita. Sen myöntäminen on vaikeaa toki petetylle vaimolle, mutta myös sille pettävälle miehelle. Velvollisuudentunto sanoo, että tulisi toimia toisin, yrittää saada oma liitto kuntoon, mutta toisaalta on vahva tunne siitä, ettei mikään enää muutu, että kaikki on jo tehty ja yritetty. Ja sitä paitsi tämän toisen naisen kannssa on niin hyvä olla, että hänen kanssaan sitä haluaisi olla, jos vain saisi sanottua vaimolle.
Kerronpa sinulle murto-osan kaksi ja puoli vuotta jatkuneesta suhteesta.
Ystävystyttiin miehen kanssa, kun samoissa piireissä liikuttiin. Huomattiin, että onpa hyvä olla yhdessä. Molemmille tuli sisäsyntyinen halu tutustua paremmin. Rakastuimme.Fyysinen läheisyys tuli kuvioihin mukaan. Vedin käsijarrusta, koska mies oli naimisissa. Mies sanoi rakastavansa minua enemmän kuin ketään koskaan ja alkaneensa miettiä vakavissaan eroa.
Tapaamme viitisen kertaa viikossa, soittelemme pari, kolme kertaa päivässä, plus tekstarit ja chatti. Käymme yhdessä lounaalla, teemme yhdessä töitä, käymme pienillä reissuilla, ulkoilemme, harrastamme yhdessä, olemme minun luonani, käymme kaupassa, teemme ruokaa, saunomme, käymme leffassa, vuokraaamme elokuvia kotiin... Elämme kuin parisuhteessa, mutta sillä erotuksella, että mies on naimisissa ja 98%:sesti mies soittaa minulle. Viestejä voin laittaa koska haluan, mutten soittaa. Niin, ja tietenkään mies ei yövy luonani kuin joitain kertoja kuukaudessa. Näin on jatkunut nyt kaksi ja puoli vuotta.
Vähitellen näemme, miten se hetki alkaa olla käsillä, kun mies saa asiansa siihen pisteeseen, että laittaa eron vireille. Minä en ole hänelle asian suhteen asettanut minkäänlaisiaodotusarvoja tai vaatimuksia. Se ei kuulu minulle. Olen toki sanonut, että haluaisin hänet elämänkumppanikseni, mutta hänen avioliittonsa on hänen valintansa. Tajuan kyllä, että siihen kokonaisuuteen kuuluu paljon muutakin kuin vaimo - lapset, koti, yhteiset ystävät ja suku, talous jne...
Jos mies eroaa, hän tekee sen omasta tahdostaan, se on hänen valintansa. Minä olen hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja minun on hyvä olla hänen kanssaan,hän on kanssani samoista syistä. Kylllä, minusta tuntuu pahalta vaimon puolesta, vaikka en edes tunne häntä, mutta en myöskään tiedä heidän liitostaan ja muusta, joten miehen valinta on hänen valintansa, ja näin on hyvä.
Miten tuollainen on mahdollista? Miten mies selittää jatkuvat poissaolonsa kotonaan? Viikonloput sulla ainakin on yksinäisiä, kun mies viettää laatuaikaa perheensä parissa. Harrastaa seksiä kaikesta tietämättömän vaimonsa kanssa yms. Mieshän on todella taitava kusettaja, jos tuo mitä kerrot, on totta. Miten voit nauttia mistään hänen kanssaan, kun tiedät, ettei mieheen voi luottaa?
Eikö sua yhtää pelota, että jos mies eroaa ja menette yhteen, niin hän pettää suakin? Ihminenhän ei tapojaan muuta kenenkään toisen takia, vain jos itse sitä haluaa.
Kysyt, miten voin nauuttia mistään hänen kanssaan, kun tiedän, ettei häneen voi luottaa? Minä voin luottaa häneen. Hän ei ole luvannut minulle mitään, mitä ei olisi pystynyt pitämään.
Viikonloppuisin toki mies ei useinkaan ole täällä, ja ilman muuta se on surullista. Haluaisinhan oikean parisuhteen. Mutta eivät ne yksinäisiä ole. Minulla on lapste, ystäväni ja kaikenlaista mitä ihmisten elämässä nyt on. Nyt pääsiäiseksi mies on tulossa luokseni. Ensimmäinen juhlapyhä hänen kanssaan. Lomilla olemme toki aina nähneet, mutta joulut sun muut on luonnollisesti vietetty erillään, toki lukuisia viestejä ja puheluita vaihtaen.
En todellakaan tiedä, mitä kaikkea hän kotona kertoo poissaoloistaan. Pääasiallisesti lähtee töihin seiskalta ja menee kotiin kasin, ysin maissa. Eli työpäivän jälkeen meillä on paljon aikaa, ja usein työskentelemme etänä yhdessä minun luonani. Se, että hän on niin vähän kotona, että se on "mahdollista", kertoo siitä, missä tilanteessa heidän liittonsa on ollut jo pitkään. Jo ennen minua. Asioista ei puhuta, eletään erillistä elämää saman katon alla.
Kysyt lopuksi, eikö minua pelota, että jos menemme yhteen mies pettää minuakin. Tästä ollaan keskusteltu, koska toki se on mielessä käynyt. Mies ei halua elää näin, sen hän minulle sanonut. Hän on elänyt saman ihmisen kanssa lähes 30 vuotta, eikä ole pettänyt koskaan ennen minua. Luotan hänen sanaansa. Liitto on ollut tasainen, heillä on ilman muuta ollut hyvät hetkensä jne. En tiedä kuin miehen kertomuksen siitä, mitkä asiat liitossa mättävät ja hnen vahva uskonsa siihen, että ne asiat eivät tule koskaan siinä suhteessa toimimaan.
Luottaako kakkoset aina noin sinisilmäisesti pettävään mieheen? Mies kertoo sulle tasan sen, mitä haluat kuulla. En jaksa uskoa, etteikö olisi ennenkin vaimoaan pettänyt. Pitkään liittoon mahtuu varmasti kaikenlaista, mitä sulle ei tulla koskaan kertomaan.
Sua ei huono omatunto paina lainkaan? Mä en itsekään mikään puhdas pulmunen ole ukkomiesten suhteen mutta aina vaan jaksaa ihmetyttää, miksi joku haluaa itselleen miehen, jonka tietää pystyvän kusettamaan kaikkia. Mulle riittää hyvä seksi ja mukava seura silloin tällöin. Mä en vaan pystyisi elämään ainaisessa epäluulossa, että pettääköhän se muakin.
Niin makaa kuin petaa. Toivottavasti et kamalasti pety, kun mies vielä muutaman vuoden päästä jahkailee, erotako vai ei. Mä olen niin kyyninen, etten usko, että oikeasti rakastunut mies jahkailee eron yhtään.
En todellakaan luota mieheen sinisilmäisesti. Suhteemme alussa oli varmasti näin, kun en voinut kuvitellakaan mitä kaikkea matkan varrelle voisi mahtua. Mutta usko pois, niin paljon on tapahtunut, että olen joutunut todella pohtimaan monenlaista, kuten miten näen itseni tässä, voinko oikeasti arvostaa miestä, joka toimii noin vaimoaan kohtaan jne. Suhteessamme on ollut vaihe, jolloin mies joutui tekemään todella paljon "töitä" saadakseen luottamukseni takaisin. Rakkaus ei kuitenkaan ole koskaan sammunut. Mutta sen uskon, ettei mies ole aiemmin pettänyt. Hänellä ei ole syytä valehdella minulle tässä asiassa.
Huono omatunto? Kyllä, lähes jatkuvasti. Enemmän miehen puolesta. Tuntuu, että kannan hänen syyllisyytensä vaimoaan kohtaan. Hänen syyllisyytensä kun tuntuu kohdistuvan pääasiallisesti suhteessa omiin lapsiinsa. Minä taas tunnen pahaa oloa vaimon suuntaan, sekä miehen puolesta että siksi, että minäkin olen tässä mukana. En edes tunne vaimoa, minulla on vain miehen kertomuksien palasia, mutta silti.
Puhut epäluulosta ja siitä, ettei sen kanssa voisi elää. Ei todellakaan. Siksi mies aikanaan teki paljon sen eteen, että pystyin taas luottamaan häneen, ja että oikeasti olemme nyt siinä tilanteessa, että aidosti suunnittelemme yhteistä elämää. En todellakaan voisi elää niin, että joutuisin kyseenalaistamaan miehen sanat ja luottamuksen häntä kohtaan. Mutta minä luotan häneen. Ja kuten sanoin, asiat alkavat nyt olla siinä pisteessä, että ero laitetaan vireille. Siksi yhteinen pääsiäinen on nyt mahdollinen.
"En jaksa uskoa, etteikö olisi ennenkin vaimoaan pettänyt."
MIksi et?! Kerta se on ensimmäinenkin. Ja monet oikeasti oppivat virheistään, eivätkä toista niitä. Miksi pettäminen mielletään AINA sellaiseksi, joka ei koskaan muutu?! En ymmärrä sitä. Sitä voi varastaa kerran jotain tavaratalosta, ja se jää siihen yhteen kertaan. Tai mitä vain, jonka tietää olevan väärin, mutta ottaa opikseen, ta ei vain ole tarvetta tehdä niin uudestaan.
Miksi on niin vaikeaa uskoa, että mies voi elää kaksikymmentäviisi vuotta vaimonsa kanssa, olematta tälle uskoton, ja sitten tavata jonkun, jonka vuoksi haluaa erota. Ja jos tässä tilanteessa päätyy aloittamaan ensin rinnakkaissuhteen, eikä suoraan ja rehellisesti ensin eroa, heti vedetään se johtopäätös (monen mielestä ainoa ja oikea totuus), että tämä mies on aivan varmasti pettänyt ennenkin ja tulee aina pettämään.
Hmm... Ehkä tuo "uskomattomuus" johtuu siitä, että on tullut törmättyä ukkomieheen, jolle pettäminen on joka päiväistä hupia vailla tunteita?
Jokainenhan haluaa toisen ihmisen kohdatessaan ja tähän rakastuessaan, että toinen tuntisi samoin ja että seeprakin pääsisi raidoistaan... Joten epäilemättä sattuuhan se kovasti huomata ajan myötä, että varatun osapuolen puheet ovat pelkkää pesän saamiseen tähtäävää lepertelyä vailla mitään painoarvoa. Ja se saa ajattelemaan, että kaikki pettävät ukkomiehet ovat lopultakin samanlaisia.
Pettäjä pettää aina sen ensimmäisen kerran. Monille se on samalla viimeinenkin kerta, joillekin vasta alkua. Kun parisuhde on tullut tiensä päähän, mutta ei ole kuitenkaan mitään "kunnollista" syytä erota, alttius pettämiselle kasvaa... Viattomasti alkanut arkipäivän flirtti lähtee käsistä ja muuttuu muuksi, jopa kokonaiseksi uudeksi parisuhteeksi, kuten itsellä kävi.
onhan se kakkosen luona hyvä olla, kun vain tunnin piipahtaa, siihen ei kuulu arki..mutta kakkonen tuntee olonsa hyväksikäytetyksi..
Joillekin miehille tai kakkosille tuo varmaan riittää, ja siitä on varmasti suhteen alussa sovittu. Että erota ei aiota, ja että suhde on vain seksiä.
Harvalle tuommoinen kuitenkaan on se, mitä halutaan. Olen ennenkin sen sanonut, että jos mies sanoisi heti aluksi, että ei koskaan aio erota, tuskin kovinkaan moni nainen alottaisi suhdetta hänen kanssaan!
Musta tuo ei ole yhtään harvinaista. Joillakin naisilla ei ole mitään tarvetta saada miestä vierelleen 24/7. Ovat eläneet pitkän liiton, saaneet lapsia, ero tullut syystä tai toisesta. Haluavat elää aikuisen naisen itsenäistä elämään nauttien työstään, lapsistaan ja ystävistään "ilman palloa jalassa". Kaipaavat joskus hyvänä pitoa, keskustelua miehen kanssa ja seksiä. Eivät kuitenkaan pysty yhden yön juttuihin. Heidän tapauksessaan ukkomies on mitä mainoin tarpeiden tyydyttäjä. Äläkä sano, että kyllä vapaitakin löytyy, jotka ei perinteiseen parisuhteeseen halua. Ei muuten löydy, ainakaan helposti.
Mulla on tuollainen suhde ukkomieheen. Seksiä ja hyvää seuraa. Mies ilmoitti heti ekalla tapaamisella, ettei aio vaimostaan erota. Sopii minulle.
Hassua, miten eri tavoin ihmisten moraali toimii. Olen seurustelllut ukkomiehen kanssa hieman toista vuotta ja alusta asti on ollut selvää, että jossain vaiheessa olemme oikeasti yhdessä. En voi sanoa oikeuttavani sillä suhteen ylläpitämistä ukkomieheen, mutta missään olosuhteissa en voisi oikeuttaa suhdetta ukkomieheen vain seksin takia.
Minä näen, että meidän tilanteessamme on kyse siitä, että aikanaan olemme menneet naimisiin, eläneet ihan hyvää, tyydyttävää elämää, mutta samalla kaivanneet jotain. Sitten tapasimme toisemme, ja palaset loksahtivat kohdilleen. Silloin varmasti oikeutin suhteen alkamisen sillä,e ttä tässä ei olla ryhtymässä suhteeseen, vaan kaksi naimisissa olevaa ihmistä tapaa toisensa, rakastuu, eroaa ja aloittaa yhteisen elämän. No, kaikki ei mennyt ihan niin nopeasti kuin silloin ajattelimme, mutta siihen suuntaan on koko ajan kuljettu.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi joku "käyttää toista hyväkseen", vaikka se olisi molemminpuolistakin?! Se on juuri sitä "rusinat pullasta" -tyyppistä elämää, jota en itse koskaan voisi elää.
Ja se on hassua, että ihminen, jota ulkopuoliset voivat kutsua vaikka nimellä "ukkomiehen patja" katsoo asialliseksi arvostella toisen valintaa... Enpä sanoisi, että sinäkään kovin kunnioitettavasti toimit: "seurustelet" naimisissa olevan miehen kanssa, se on kylmä totuus. Selittelet, ettei kaikki mene niin nopeasti kuin silloin ajattelitte... No miksi ei? Ja miksi et anna ukkomiehesi hoitaa eroaan kaikessa rauhassa niin, että hän palaa luoksesi aloittamaan puhtaalta pöydältä?
Niinpä, mutta kysymys kuuluukin, miten ulkopuoliset voivat kutsua ketään "ukkomiehenpatjaksi", kun heillä ei ole harmainta aavistustakaan siitä, minkälainen näiden kahden välinen suhde oikeasti on?! Heidän välillään voi olla syvää ja vilpitöntä rakkautta, vahva yhteenkuuluvuudentunne ja halu elää yhdessä. Kukaan ulkopuolinen ei voi päästä mitenkään kiinni siihen, miksi he ovat yhdessä, tai minkä vuoksi he eivät heti eroa puolisoistaan ja aloita yhteistä elämää ilman liittoja toisaalle.
En koe arvostelevani kenenkään valintoja, vaan kuvasin auki huomioni siitä, miten eri tavalla ihmisten moraali taipuu. Minä voin vielä hetkellisesti nähdä "oikeutetuksi" rinnakkaissuhteen silloin, kun sen on aito tarkoitus johtaa eroon nykyisestä puolisosta ja yhteiseen elämääntämän uuden ihmisen kanssa. Mutta itse en pystyisi tapailemaan ukkomiestää, joka sanoo, että haluaa vain pettää vaimoaan, mutta ei aio koskaan erota. Enkä myöskään pystyisi itse olemaan ukkomiehen kanssa vain seksin vuoksi, koska silloin olisin satuttamassa hänen perhettään "ihan turhaan", vain itsekkyyttäni.
Kysehän onkin siitä, miltä tilanne NÄYTTÄÄ. Tuo tilanne NÄYTTÄÄ siltä, että kirjoittaja on ukkomiehen kakkonen. Heillä tosiaankin voi olla jotain todellista aluillaan, mutta voi olla olematta. Tietääkö esim eroamassa olevan miehen vaimo koko totuuden tai ylipäätään sitä, että mies on hänestä eroamassa? Sitä kai et voi kieltää, etteikö olisi fiksuinta ensin hoitaa erosotkut pois alta ja sitten vasta aloittaa seurustelu?
Ihan yhtälailla säkin olet itsekäs, kun haluat miehen, joka on naimisissa. Mikä susta tekee vähemmän itsekkään? Sähän haluat miehen eroavan ja olet mukana satuttamassa hänen perhettään. Vai eikö silloin perhettä satu kun tavoite on selkeä?
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Jos mä tapaisin ukkomiehen, joka haluaisi erota ja mennä mun kanssa yhteen, niin odottaisin, että mies todella eroaa. Sitten vasta olisi jatkosuunnitelmien aika. Sä itse olet "takapiruna" hääräämässä ja jouduttamassa miehen eroa. Hän ei saa tehdä sitä rauhassa. Eikö ole itsekästä?
Aiemmin minua lähinnä hymyilytti tästä aiheesta käytävä keskustelu siitä, miten kakkoset ovat naiveja ja vaimot vailla itsearvoa ja pettävä mies stereotyyppinen tapapettäjä. Nykyäään se vain ärsyttää.
Kun on elämässään käynyt todella syvällä, ehkä aluksi naiviuttaan sinne joutunut, ja sitten raivannut sieltä tien ylös, ymmärtää, että maailmassa on värejä, ja että jotkin asiat ovat monitahoisia, toiset taas hyvinkin suoraviivaisia. Mutta ennen kaikkea ymmärtää sen, että vain omasta tilanteestaan voi tietää, ja tällöin ulkopuolisten valintoja ei pidä mennä arvostelemaan ainakaan "totuuksina"!
Minä en pääse kenenkään pään sisään. Lähtökohtaisesti uskon ihmisten hyvyyteen, mutta elmänkokemus on opettanut minulle, että kaikki eivät kuitenkaan sitä ole. Ihmiset voivat voivat olla laskelmoivia, mutta myös rehellisiä. Ja ihan oikeasti, ihmiset voivat muuttua.
En voi tietää, mitä sen ukkomiehen päässä liikkuu, jota minä tapailen. Mutta hänen sanoistaan yhdistettynä hänen toimintaansa ja siihen, minkälaista meillä on yhdessä, uskon hänen rakastavan minua. Näen, että hänen on hyvä olla kanssani, kuten minulla hänen kanssaan. En muuten olisi tässä "suhteessa". Voin myös päätellä, ettei hän arvosta omaa avioliittoaan, eikä vaimoaan ainakaan siten kuin puolisoaan tulisi arvostaa. Jos arvostaisi, rakastaisi, ja etenkin jos haluaisi heidän avioliittoaan parantaa, hän ei seurustelisi minun kanssani, ja tekisi sellaisia valintoja, joita hän tekee. Jos minulla olisi pienikin aavistus siitä, että mies haluaisi liittoonsa panostaa, en olisi hänen kanssaan. Olen hänelle sanonutkin, että jos näin on, menisi ja laittaisi toimimaan asiat kotona. Hän ei halua, hän ei usko, hän haluaa olla minun kanssani, ja todellakin käyttää kaiken vapaa-aikansa minun kanssani.
Ja minä en ole mikän "kakkosnaisen stereotypia". En usko kaikkea, mitä mies sanoo. Enn hyväksy kaikkea mitä hän tekee. Annan hänelle palautetta, haastan häntä kantamaan valinnoistaan vastuun. Olen kysynyt häneltä muutamaankin kertaan, että onko hän oikeasti niin kiero, mitä ulkopuoliset hänen varmasti uskovat olevan?! Itse en näe häntä niin, mutta on ollut aika, jolloin mietin, onko hän sellainen, vaikken itse näe häntä sellaisena. Olen todella mennyt syvälle itseeni ja kohdannut peilistä sen mitä näen.
Jos jonain päivänä en voi luottaa tähän mieheen, suhteella ei ole tulevaisuutta. Mutta parisuhde on monessakin mielessä valintoja. Pitää valita myös luottaa. Jos siihen ei pysty, on pystyttävä valitsemaan lopettaa sellainen suhde.
Näinhän se menee, että elämä opettaa. Mitä enemmän näkee, kuulee ja kokee, sitä vähemmän luulee tietävänsä... Ja sitä vähemmän kokee oikeudekseen arvostella muiden tekemisiä ja valintoja.
Sori, oot stereotypia. Persoonallisuushäiriöisessä kiinni oleva läheisriippuvainen, joka luulee voivansa puheillaan ja rakkaudellaan parantaa toisen. Huono isäsuhdeko sulla oli?
Oikein hyvä isäsuhde oli, kiitos vain kysymästä. Ja on edelleen. Kokemus myös pitkästä parisuhteesta ja avioliitosta, jossa kuitenkin kasvoimme liiaksi eri suuntiin niistä tarpeistamme ja toiveistamme, jotka jo teininä yhteen mennessämme ajattelimme osin eri tavalla.
Aikuisella iällä, kun kohtaa ihmisen jonka kanssa tuntee todella halua jakaa elämänsä, se on toki aivan eri asia kuin teininä rakastuminen ja suhteen muodostus. Silloin ei vielä voi tietää, mitä haluaa, eikä etenkään sitä mitä ei halua.
Outo ajatus että kakkonen olisi vain syyllinen eroon. Tottakai se miehestäkin johtuu jos hän tapailee toista naista! Parisuhde on aina kahden ihmisen, ei yhden.
kaipa sitä kakkosta rakastaa kun saa vaihtelua, ainakin sen hetken..
Missä kulkee raja, miten pitkään jaksaa olla kakkonen, pitää pettäjänä yllä kaksoiselämää tai petetyllä jaksaa uskoa pettäjän muuttuvan? Ne rajat ovat jokaisella omansa. Kuten joku jo kirjoittikin, ulkopuolisella ei ole niistä tietoa. Kuten ei suhteiden laadusta tai motiiveistakaan; ei rinnakkaissuhteen eikä avioliiton.
Itse painin kakkosena aika ajoin oman rajani kanssa. Joskus se liittyy siihen, uskonko miehen oikeasti eroavan? Joskus siihen, miten pitkään jaksan ja haluan vielä olla "yksin"? Haluan kuitenkin parisuhteen, en jakaa elämäni miestä jonkun toisen kanssa.
Jos joutuisin painimaan epävarmuuden kanssa liittyen miehen tunteisiin minua kohtaan, en jatkaisi tätä. Omat tunteeni häntä kohtaan vahvistuvat ja syvenevät kaiken aikaa. Ne eivät perustu valheisiin tai itsepetokseen vaan siihen, minkälainen mies on, miltä minusta tuntuu hänen kanssaan ja mitä me olemme yhdessä.
Pohdin toisinaan, mikä olisi minun osuuteni, jos mies eroaisi? Olisi minulla siihen osuutta, mutta seurauksena, ei syynä. Kuten täällä niin usein sanotaan, kukaan ei muutu toisen vuoksi vaan itsensä. Jos mies eroaa, hän eroaa itsensä vuoksi, siksi ettei ole onnellinen. Syy ei ole minun, jos hän valitsee erota vaimostaan ja elää minun kanssani.
Usein mies joutuu eroamaan, kun vaimo hakee eron ja jospa näkisit mitä soiiloin tapahtuu.
Mies polvillaa rukoilee, älä jätä ja itkee. Voi jopa haukkua kakkosen, et se ei jätä rauhaan.
tosi elämästä, tiedän että mies toimii siten.
Samoin se sama mies tekee kun kakkonen uhkaa jättää. Rukoilee ettei tämä jättäisi ja haukkuu vaimoaan ja että vaimo roikkuu. Voipa olla sama mies meillä koska arvaan että noin tekee molempiin suuntiin.
Kun mies jäi kiinni pettämisestä, myös kakkonen oli mukana kun kaikki paljastui. Kakkonen totes näin, sinä passasit sitä kotona ja minä omassa kodissa.
Oliskohan persoonallisuus jotenkin vinoutunut pettäjällä, kun noin voi tehdä kahdelle ihmiselle?
Exmies soitti eroasioista. Samalla kertoi suuresti loukattuna että "kakkonen oli hujari!".
-> vika on siis taas naisessa. Kakkonen,pelkään ettätulee päivä että vika on sinussa, kuten se vielä avioliiton aikana on vaimossa. Viimeistään eron jälkeen saat syylisen hatun. Kun mitä tahansa vaikeaa tulee vastaan, eikä oo enää vaimoa jota syyttää, niin sinua voi.
keskustelu tuntuu olevan aika paljon kakkosten kirjoittamaa. Joten kysynkin olitpa nyt mies ja nais kakkonen, oletko alkanut kiristää toista avioeroon, mitä metkuja olet käyttänyt tähän toimintaan.?
Entä oletko ilmiantanut vaikkapa nimettömänä tuon pettäjäkumppanisi hänen puolisolleen?
Niin miten kauan olet kestänyt tätä salasuhdetta ja mitkä ovat vaatimukset olleet.
Sarjaa kauniit ja rohkeat katsoessa on lakanut aika tavalla näkyä, kuinka toinen nainen toimii, onko teidänkin elämä tätä samaa naytelmää. Seireenit kuiskivat.
Kiristääkö nimim.- Kiinnostaa tietää- miestään pysymään avioliitossa? Miten olet kieroillut, metkuilllut ja vehkeillyt saadaksesi miehesi pidettyä ja kakkosen häädettyä? Oletko ottanut kakkoseen yhteyttä? Kakkosen ei tarvitse vedota lapsiin eikä asuntovelkaan tai sukuun eikä muihinkaan kiristyskeinoihin kuten sinun, miehesi on hänen kanssaan siitä yksinkertaisesta syystä että haluaa.
Roolisi näytelmässä, oli hyvä veto sulta, voin vastata mieheni exän puolesta, esitti kaikkea mahdollista ei ehtinyt tai ole vielä ollut aidan seipäänä.
Tässä joitain viikkoja sitten pitkään tapailemani ukkomies erosi vaimostaan, joka kysyi vielä, että olisiko hänen pitänyt ehdottomasti vaatia aikanaan lopettamaan meidän välinen suhde?! Niin, aikuinen ihminen tekee itse valintansa.
Yrittäkää nyt kakkoset jo ymmärtää, että ei vaimot oikeasti väkisin miehiä kotona pidä. Ei kiristä, uhkaile tai lahjo.
Mitä tehdä aviomiehelle, joka ei halua lähteä kakkosen luo, vaikka ovea näytän ja usutan lähtemään. Ei, hän haluaa olla kotona. Siinä sitä riittää ihmeteltävää, niin vaimolla kuin varmasti kakkosella. Ymmärrän jotenkin vielä sen, että mies kakkoselle kertoo verukkeita, että ei voi erota, mutta mikä on se juttu, että ei kotoa kakkosen luo muuta, vaikka vaimo vielä auttaisi tavaroiden viemisessäkin. Eiköhän ne toisensa ansaitse.
Jos kerran suhteeseen lähtee, niin miksi ei paljastuttuaan ala julkisesti kakkosen kanssa olemaan. Meidän tapauksessa kakkonen on vielä sinkkukin, tilaa olisi miehen sinne mennä. Tätä ei varmaan kukaan usko todeksi, mutta sitä se on. Lukot pitää ilmeisesti vaihtaa, miehen tavarat kakkoselle kuskata, että mies ymmärtäisi, mitä tarkoitan. Minä en sitä petturia itse enää halua. Kiertoon joutaa moinen mies. Kun vaan sen mies itse vielä tajuaisi.
Meillä kakkonen otti yhteyttä, näytteli milloin välittävää, empaattista, sitten yks kaks kiristäjää. Vain saadakseen minut luovuttamaan. Omia tekojaan toisen syyksi ym. Oskarin arvoista vehkeilyä.
Oscar
Jussipatsas hänelle, sinäkö hekumoit toisen naisen tuskalla levittelemällä tyhjänpäiväväisyyksiä vuosikausia ympäriinsä. Kun ette petturin kanssa osaa hävetä hänelle aiheuttamaanne tuskaa.
Voi pojat... Oletpa sinisilmäinen! Ilmeisesti egoasi hivelee, ettei pettäjä halua lähteä yhteisestä kodistanne, vaikka sinä et häntä haluakaan. Onko tullut mieleesi, että mies odottaa sinun lähtevän?! Voi sitten toitottaa, miten sinä hänet kylmästi jätit jne ja jatkaa sitten savun hälvettyä säätöään kakkosen kanssa.
Ja miksi muuten edes odotat miehen lähtevän YHTEISESTÄ kodistanne - ei pettäminen sinulle anna lain suojaa esim vaihtaa lukot. Tod näk mies on kuitenkin maksanut osansa asuntolainasta, joten mihinkäs hän kotoaan lähtisi?!
roolisi näytelmässä
"Uskottomuus ja ero käynnistää vaikean henkisen sairastilan. Petetty osapuoli tuntee hylkäämismasennusta, surua, vihaa, tuskaa ja pahiimmillaan sairastaa uskottomuuden käynnistämää vakavaa psyykkistä traumaa jai elää ja nukkuu psyykelääkkeiden varassa. Todella harva meistä kykenee tuollaisessa sairastilassa toimimaan parhaalla tavalla erossa. Vaatimus että pitäisi, on kohtuuton ja osoittaa suurta epäempatiaa ja tietämättömyyttä, kun sairaatilassa olevaa vielä päälle syytellään ja syyllistetään. Tästä huolimatta, usein petetty on se, joka hoitaa eron käytännön järjestelyt, pettäjä on paennus kodistaan uuteen suhteeseen jättäen asioidenhoidon (papwetityöt, lasten asumisjärjestelty ja arkihoito, vakuutus-, pankki- yms yhteisten asioiden purkamisen, sukulaaissuhteet erossa...) yksin petetyn niskoille".
....ei miehiä tarvitse kiristää, he menevät vapaaehtoisesti ja iloisella mielellä, kauniit ja rohkeat tuskin antaa kuvaa todellisesta elämästä
kuka viitsii edes katsoa kauniita ja rohkeita.
Ei tässä kenenkään egoa hivele mikään. Mielestäni on vain kummallista, että aina syytetään vaimoja kaikesta. Jos mies on osoittanut käytöksellään, pettämisellään, sen, että ei enää vaimoaan pidä niin arvossa, että hän olisi se ainoa, niin miksi ihmeessä vaimon pitäisi taipua kaikkeen.
Antaa miehen jäädä yhteiseen kotiin, minä lähtisin lasten kanssa jonnekin muualle? Vai jättäisinkö vielä lapsetkin miehelle - antaisin kaiken. Ihan vain siitä ilosta, että olen niin ymmärtäväinen vaimo, joka ajattelee vain miehensä parasta.
Tiedän, että pettäminen ei ole enää nykyään laissa rikos, eikä minulla ole oikeutta heittää miestä pihalle, jos hän ei sieltä itse suostu lähtemään. Tämähän se ihmetyksen aihe onkin, josta kirjoitin. Mies rakastuu toiseen naiseen, on suhteessa hänen kanssaan, mutta sitten, kun pitäisi tehdä ratkaisuja ja lähteä, hän ei sitä haluakaan.
Viimeinen tilanne tietysti on se, että lähden lasten kanssa talostamme, mutta siinä menee jo mielestäni tämän itsekkyyden raja miehelläkin. Näinkö vähän hän lapsiaan ajattelee, että lähettää heidätkin pois omasta kodista? Ensimmäisissä keskusteluissa mies nimittäin sanoi, että saan jäädä kotiimme lasten kanssa. Nyt on ääni muuttunut kellossa, hän haluaa jäädä meidän kanssa asumaan, hän ei halua edes erota.
Tässä ei ole kyse todellakaan mistään egon hivelystä tai siitä, että olen tilanteesta riemuissani. Enemmän olen tuskissani, sillä tämä tilanne ei todellakaan ole mikään ihannetilanne itselleni eikä varmasti kenellekään. Viimeinen vaihtoehto todella on ottaa lapset ja pakata tavarat, mutta mietin todella sitä, miten itsekkääksi pettäjä pystyy alkamaan, kun sen vaihteen päälle saa. Siinä ei merkitse mikään muu kuin hänen oma halunsa ja egonsa ja se, mitä hän päättää. Millään muulla ei näköjään ole väliä.
Ja täällä puolustellaan pettäjiä ja syytetään vaimoja. Ei siinä mitään, kaikilla on oikeus mielipiteeseen. Jos jokainen vain ymmärtäisi sen.
Jussipatsaalle, hei sinä huomaatko? Joku tunnustautui patsaan saajaksi!
Syytinkö sinua? Totesin, että olet sinisilmäinen, en muuta...
Mies, joka on petoksen polulle lähtenyt, pitää kiinni linjastaan loppuun saakka. Mikäs kiire sinun miehelläsi on minnekään, kun et ole niitä lukkoja vaihdattanut etkä niin tule tekemäänkään. Tuskin haluaa mitään "todellista" kakkosen kanssa ja ennuste on, että kunhan savu hälvenee, jatkaa pelejään - just niin kauan kuin annat sen jatkua, tavalla tai toisella.
Niinhän se olisi, jos sitä jäisi katsomaan. Meillä on kuitenkin pienet lapset, joiden en halua elävän vanhempien ristiriitojen keskellä. Mielummin niin, että on kaksi vanhempaa, jotka eivät elä yhdessä ja ehkä siten voivat jotenkin tulla toimeen keskenään paremmin. Eropaperit laitoin muutama kuukausi sitten, joten prosessi on meneillään. Minä en pysty jatkamaan pettäjän kanssa, koska en halua elämääni viettää epäillen, koska seuraava kerta tulisi. En halua jäädä odottelemaan "savun hälvenemistä" ja uusia mahdollisia pettämisiä. Se, mitä mies haluaa ei ole enää minun asiani.
Siksi minulla tällainen ratkaisu.
No eikö sen miehen nyt luulisi lähtevän, jos niin hurrrjasti on siihen kakkoseen rakastunut? Eikö mies silloin vain haluaisi olla kakkosensa kanssa? No voi voi, eipä sitten taidakaan olla, kun tuli todellinen valinnan paikka.
Oli se mies niin hurjasti kakkoseen rakastunut, mutta mitä ihmettä sanoi, ettei tiedä ketä rakastaa. Nyt tietää ketä rakastaa. Kakkonen jäi ja jo uutta matoa koukkuun näkyy virittelevän. Toivon hänelle munarikasta pääsiäistä ja sattuispa kerrakin vapaa muna kohdalle, niin nähtäis, etsiikö oikeasti kunnon parisuhdetta vai vain viihdettä itselleen.
Minä etsin VAIN viihdettä jota puutteessa oleva mies tarjoaa.
Ajoin autoni kakkosen kotioven eteen, piilotin avaimet ja sanoin ukolle, että auto seisoo siinä paikalla kunnes hän tekee muuttoilmoituksen pois kotoa. Viikossa tehosi.
Taasko muka teki valintansa? Valinta oli taas että jättää vaimon kun saamme asiat kuntoon. Vai taasko kertoi sinulle eri tarinan? Uskoit jälleen kerran? :D
Taas- tarkoitatko, että mies on tehnyt jo monta kertaa valinnan, että jättää vaimonsa, kun saatte asiat kuntoon? Ja sinä uskot! Monta kertaa mies aikoo valita TAAS vaimonsa ja kuinka kauan teidän asioiden kuntoon saattaminen kestää? Mahtaa olla monimutkainen suhde...
Asiat kieltämättä pvat monimutkaisia molempien ollessa varattuja. Tajuatko että aikaa vie myös minun asioitteni loppuun saattaminen. Jos mies valitsisi vaimonsa, hän ei olisi kanssani kun vaimo vaatii jättämään kakkosen. Saahan vaimo uhkailla ja vaatia, mies valitsee aina kakkosen.
Hah, tuo taas -sana tosiaan paljastaa kaiken.
Eli sinä saatat asiasi ensin loppuun ja mies pistää eronsa vireille vasta sitten? Eikö olisi reilua, että laittaisitte yhtä aikaa erot kehiin, jos kerran on tarkoitus aloittaa yhdessä?
Kyllä, näin teemme. Kahden varatun aikoessa yhteen on monia asioita jotka hoidetaan, eroamiset myös. Kaikki selviää aikanaan, älä huoli.
Eli mies nauttii vaimostaan vielä sen aikaa kun sinä työstät eroasi. Käyhän se noinkin, mutta voi käydä rankaksi...
"nauttii vaimostaan" = sietää vastemielistä vaimoaan samaan aikaan kun kumpikin työstämme eroamme salaa. Ei lainkaan rankkaa.
Hih, reilullameiningillä on pelko persuuksissa että ihana pettävä mies jättää kohta :D rankkaa varmasti asua tällä palstalla ja pelätä.
Ei minun sellaista tarvitse pelätä. "asun" täällä ihan muista syistä. Kunhan vain ihmettelin joidenkin tapoja toimia. Itse en ainakaan uskaltaisi luottaa kerta kerran jälkeen siihen, että mies olisi eroamassa.
Ylempänähän kerrottiin että molemmat ovat eroamassa. Minusta ei näyttäisi siltä että vain mies lupailisi erota ja nainen odottaisi sitä ihmettä. Olen eronnut ja tiedän että asiat vievät oman aikansa.
Minä en uskaltaisi luottaa mieheen joka pitää kakkosnaista ja kerta kerran jälkeen vakuuttaa vaimolleen että suhde on ohi.
Kaksi pettäjää, jotka molemmat hakee eroa olemalla loppuun asti epärehellisiä entisille puolisoilleen. Teistä tulee loisto pari.
Kun saatte vihdoin molemmat epärehellisesti eronne loppuun, voittekin rakentaa uuden liittonne molemminpuolisen kunnioituksen, arvostuksen ja luottamuksen päälle.
En ole kiristänyt, enkä kiristä
En ole ilmiantanut, enkä ilmianna
Kestänyt 8 kk
En ihan ymmärrä mitä tarkoitat vaatimuksilla
Ex kertoi aiemmin loukattuna kakkosen olleen huijari. Nyt selvis lisää. Kakkonen oli nettideittaillut ja chattaillut muita miehiä samaan aikaan kun avioliittoni aikana tapaili mun naimisissa olevaa pettäjäukkoa. Hih hii..kiitti, kakkonen, nauruista!
NEUVO RAKASTUNEELLE 2LLE! Istu kotonasi, älä ole yhteydessä miehiin, älä ainakaan poikamiehiin. Älä chattaa ja oottele pelkästään kiltisti koska ukkomies viittii ja pääsee käymään. Toivo ja edesauta käryä, niin vaimo heittää sen kyllä pihalle ja sitten se tulee heti sun luo. Mutta älä mokaa odotellessasi vaan ole kiltisti kotona. Jos eronnut mies saa vähääkään vihiä, että olisit itse mitä tahansa pientäkin virittäny salasuhteen aikana, sä et enää kelpaisi sille.
Kaikkea sinäkin uskot. Miehesi kertoo tuollaisia juttuja koska kakkonen tod.näköisesti on jättänyt miehesi. Ainahan miehet alkavat siinä tilanteessa parjata kakkosia ja keksiä syitä miksi muka eivät heidän kanssaan enää ole. Olet naiivi jos uskot noita pettäjämiehesi juttuja.
Se on ex. Ja pysyy. Toivon myös todella et olis kakkosella parempaa äijää.
Ällöttäisi mies joka haaveilee vieraasta naisesta vaikkei yksikään vieras nainen suostuisi kakkoseksi. En haluaisi elää sellaisen kanssa joka pysyy kotona VAIN sen takia kun kukaan ei suostu hänelle kakkoseksi.
Onko vaimot tyytyväisiä sellaiseen?
Mitä sinä siitä tiedät? Ja kuuluuko asia sinulle?
Ei täällä mikään muukaan kuulu kenellekään.
Tiedän sen että moni mies haaveilee kakkosesta ihanan perhe-elämän keskellä. Miksi treffipalstat muuten olisi pullollaan varattujen miesten ilmoituksia? Siinä vaiheessa sitä kakkosta ei ole vielä edes olemassa mutta mies HALUAA jotain mitä ei saa mielestään kotoa.
En haluaisi olla sellaisen miehen vaimo. Vaikkei sitä kakkosta edes tulisi koskaan.
No sitten et taida haluta kenenkään miehen vaimoksi. JOKA-AINOA mies haaveilee toisista naisista. Aika moni on myös valmis toteuttamaan haaveensa seksistä jonkun toisen naisen kanssa. Sitä vaan näköjään aika harva vaimo tietää tai haluaa tietää. Jos miehellä on jo toinen nainen, niin mies alkaa haaveilemaan seksistä jonkun kolmannen kanssa. Sellainen on miehen mieli, etkä sinä voi sille yhtään mitään.
En todellakaan halua yhdenkään miehen vaimoksi.
Mies saa pitää miehenmielensä ihan rauhassa.. ja jopa tehdä mielensä mukaan.
Ei ole kakkosen syy missään tapauksessa. Hän vain rakastaa ja välittää miehestä. Mies on se, joka on sopan keittänyt.
Kaikki miehet eivät haaveile toisista naisista vaikka sinun miehesi haaveilevatkin. Mitä se kertookaan sinusta?
Voit pitää kuvitelmasi, että sinun miehesi haaveilee vain sinusta vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Minulla ei muuten ole miestä, minulla on vaimo. Ja haaveilen toisista naisista monta kertaa päivässä, varsinkin siitä yhdestä sorjasäärisestä blondista.
Kaikki pettäjät on kusipäitä
Kyllä kaikki pettäjät on syvältä---säälittäviä ihmisiä
Herää unestas kuulostaa kovin feminiiniltä kirjoittajalta.
Kaikki naiset eivät ole samanlaisia kuten eivät kaikki miehetkään. Eri ihmisillä on eri haaveita. Kaikille ihmisille seksi ei ole maailman tärkein asia. Voit kirjoittaa vain omista haaveistasi, mutta älä yleistä kaikkiin.