Uusimmassa Trendissä kolumnisti Sami Kuusela kirjoittaa: ” ..pahin pettämisen muoto on salailu ja valheessa elämäminen. Salainen tekstiviesti, sovittu kohtaaminen puistossa –vaikka ”mitään ei tapahtuisikaan” –ja peitetarinat ovat pahempaa pettämistä kuin kaduttava sähläys firman juhlien jatkoilla. Viimeksi mainitulla kun ei ole mitään tekemistä sydämen kanssa. Saladeittailussa rakastetulle nauretaan.”
Kylläpä kolahti. Olen itse seurustellut yli vuoden, ja poikaystäväni on tehnyt juuri tuota minulle. Hän on lähetellyt salaisia tekstareita entisensä kanssa kun on luullut minun nukkuvan, on käynyt pari kertaa kahvilla tämän kanssa ja valehdellut mulle tekevänsä jotain ihan muuta. Osan jutuista on joutunut pakon edessä myöntämään, osaa ei myönnä vaikka asian tiedän.
Sattuu ja mielen täyttää epätoivo. Aloimme seurustelemaan selvästi aivan liian nopeasti, miehen olisi pitänyt toipua rauhassa erosta. Mutta mistä olisin voinut tietää? Hänen olisi pitänyt sanoa. Onko meillä enää mahdollisuuksia? Poikaystävä puhuu yhteisestä tulevaisuudesta, ja on aivan selvästi kiintynyt ja ehkäpä alkanut rakastaakin minua. Alkuaikoina hän rakasti vielä entistään. Onko tässä tapauksessa poikaystävän käytös ollut aivan inhimillistä, vaikkakin typerää ja väärin minua kohtaan? Vai onko hän todella pahanlaatuinen pettäjä ja täysin epäluotettava jatkossakin? Mistä tietäisin? Eniten vaivaa ne tapaukset, joita hän ei suostu minulle myöntämään. Haluaisin, että hän myöntäisi kaikki tekonsa, jotta voisimme keskustella ja mahdollisesti päästä eteenpäin. Muista asioista hän osaa kyllä jutella aikuismaisesti. Muuten kelaan ja vatvon näitä aina. Mutta tuntuu, etten saa häntä avautumaan koskaan kunnolla. Silti hän sitten hetken päästä alkaa puhumaan, kuinka joku päivä voisimme ostaa yhteisen asunnon jne. suunnittelee tulevaa kanssani. Onko hän äärimmäisen tyhmä vai äärimmäisen sovinisti? Eikö tajua vai eikö välitä, että asiat täytyy selvittää jotta koskaan voisin hänen kanssaan mitään suunnitella?
Sanokaa miten tällaisessa tilanteessa edetä ja miten tuon kaltaista ihmistä käsitellä? Pitääkö mun alkaa mahdollisimman vähän välittäväksi ja itsekkääksi, huomaako sitten arvostaa..?
Kylläpä kolahti. Olen itse seurustellut yli vuoden, ja poikaystäväni on tehnyt juuri tuota minulle. Hän on lähetellyt salaisia tekstareita entisensä kanssa kun on luullut minun nukkuvan, on käynyt pari kertaa kahvilla tämän kanssa ja valehdellut mulle tekevänsä jotain ihan muuta. Osan jutuista on joutunut pakon edessä myöntämään, osaa ei myönnä vaikka asian tiedän.
Sattuu ja mielen täyttää epätoivo. Aloimme seurustelemaan selvästi aivan liian nopeasti, miehen olisi pitänyt toipua rauhassa erosta. Mutta mistä olisin voinut tietää? Hänen olisi pitänyt sanoa. Onko meillä enää mahdollisuuksia? Poikaystävä puhuu yhteisestä tulevaisuudesta, ja on aivan selvästi kiintynyt ja ehkäpä alkanut rakastaakin minua. Alkuaikoina hän rakasti vielä entistään. Onko tässä tapauksessa poikaystävän käytös ollut aivan inhimillistä, vaikkakin typerää ja väärin minua kohtaan? Vai onko hän todella pahanlaatuinen pettäjä ja täysin epäluotettava jatkossakin? Mistä tietäisin? Eniten vaivaa ne tapaukset, joita hän ei suostu minulle myöntämään. Haluaisin, että hän myöntäisi kaikki tekonsa, jotta voisimme keskustella ja mahdollisesti päästä eteenpäin. Muista asioista hän osaa kyllä jutella aikuismaisesti. Muuten kelaan ja vatvon näitä aina. Mutta tuntuu, etten saa häntä avautumaan koskaan kunnolla. Silti hän sitten hetken päästä alkaa puhumaan, kuinka joku päivä voisimme ostaa yhteisen asunnon jne. suunnittelee tulevaa kanssani. Onko hän äärimmäisen tyhmä vai äärimmäisen sovinisti? Eikö tajua vai eikö välitä, että asiat täytyy selvittää jotta koskaan voisin hänen kanssaan mitään suunnitella?
Sanokaa miten tällaisessa tilanteessa edetä ja miten tuon kaltaista ihmistä käsitellä? Pitääkö mun alkaa mahdollisimman vähän välittäväksi ja itsekkääksi, huomaako sitten arvostaa..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lukeeko joku noita trendi ym vastaavia roskalehtiä ihan oikeasti?
Minkä helvetin takia luulet, että niitä yleensä tehdään sitten?
Luin aivan saman artikkelin. Ja olen aivan samaa mieltä Samin kanssa. Salaiset tekstiviestit ja tapailut ovat 100% suunniteltuja, känninen suukko toimiston jokinorsun kanssa firman pikkujouluissa sen jälkeen kun on juonut 12 tuoppia liikaa on taas melko eri juttu, vaikkei sekään ole hyväksyttävää.
Ihmettelen samaa kuin sinä, miksei poikaystävä voi myöntää KAIKKEA siinä vaiheessa kun on jo narahtanut? Saako siitä "vallantunnetta" kun ei kerro kaikkea rakkalleen vaan itse vain tietää totuuden?
"Onko meillä enää mahdollisuuksia? Poikaystävä puhuu yhteisestä tulevaisuudesta, ja on aivan selvästi kiintynyt ja ehkäpä alkanut rakastaakin minua"
On teillä mahdollisuuksia. Mutta menkää nyt eteenpäin "löysin rantein". Kun pystyt taas luottamaan mieheen 100%, voitte mennä suhteessanne eteenpäin. Ennenkuin luottamus on 100, älä mene kihloihin, älä ota yhteisiä lainoja, älä tee mitään mikä sitoo sinut. Olkaa yhdessä, rakastakaa ja opettele luottamaan. Ja toivottavasti poikaystää oppii olemaan rehellinen.
"Alkuaikoina hän rakasti vielä entistään"
Voihan olla ettei poikaystäväsi tiedä mitä rakkaus on ;-) Se on kyllä totta, että eron jälkeen eroprosessi keskimäärin kestää puolet varsinaisen suhteen kestosta, eli on varmaan aika normaalia, että hänellä on ollut voimakkaita tunteita exää kohtaan. Riippuu tietysti eron syistä ja tavasta miten he erosivat.
Mutta mies on nyt SINUN kanssa, ei exän.
"Mutta tuntuu, etten saa häntä avautumaan koskaan kunnolla. Silti hän sitten hetken päästä alkaa puhumaan, kuinka joku päivä voisimme ostaa yhteisen asunnon jne. suunnittelee tulevaa kanssani"
Kuten sanottu. Fiilistele. Luota naisen vaistoon. Älä ryhdy mihinkään isoihin projekteihin miehen kanssa ennenkuin pystyt luottamaan häneen 100%sesti!
Kaikki miehet eivät ole sikoja loppupeleissä :-)
Aurinkoista syksyä ja voimia kamppailla sydämen ja järjen kanssa :-) *halaus*