Pettämisen raaka peli

Uusimmassa Trendissä kolumnisti Sami Kuusela kirjoittaa: ” ..pahin pettämisen muoto on salailu ja valheessa elämäminen. Salainen tekstiviesti, sovittu kohtaaminen puistossa –vaikka ”mitään ei tapahtuisikaan” –ja peitetarinat ovat pahempaa pettämistä kuin kaduttava sähläys firman juhlien jatkoilla. Viimeksi mainitulla kun ei ole mitään tekemistä sydämen kanssa. Saladeittailussa rakastetulle nauretaan.”
Kylläpä kolahti. Olen itse seurustellut yli vuoden, ja poikaystäväni on tehnyt juuri tuota minulle. Hän on lähetellyt salaisia tekstareita entisensä kanssa kun on luullut minun nukkuvan, on käynyt pari kertaa kahvilla tämän kanssa ja valehdellut mulle tekevänsä jotain ihan muuta. Osan jutuista on joutunut pakon edessä myöntämään, osaa ei myönnä vaikka asian tiedän.
Sattuu ja mielen täyttää epätoivo. Aloimme seurustelemaan selvästi aivan liian nopeasti, miehen olisi pitänyt toipua rauhassa erosta. Mutta mistä olisin voinut tietää? Hänen olisi pitänyt sanoa. Onko meillä enää mahdollisuuksia? Poikaystävä puhuu yhteisestä tulevaisuudesta, ja on aivan selvästi kiintynyt ja ehkäpä alkanut rakastaakin minua. Alkuaikoina hän rakasti vielä entistään. Onko tässä tapauksessa poikaystävän käytös ollut aivan inhimillistä, vaikkakin typerää ja väärin minua kohtaan? Vai onko hän todella pahanlaatuinen pettäjä ja täysin epäluotettava jatkossakin? Mistä tietäisin? Eniten vaivaa ne tapaukset, joita hän ei suostu minulle myöntämään. Haluaisin, että hän myöntäisi kaikki tekonsa, jotta voisimme keskustella ja mahdollisesti päästä eteenpäin. Muista asioista hän osaa kyllä jutella aikuismaisesti. Muuten kelaan ja vatvon näitä aina. Mutta tuntuu, etten saa häntä avautumaan koskaan kunnolla. Silti hän sitten hetken päästä alkaa puhumaan, kuinka joku päivä voisimme ostaa yhteisen asunnon jne. suunnittelee tulevaa kanssani. Onko hän äärimmäisen tyhmä vai äärimmäisen sovinisti? Eikö tajua vai eikö välitä, että asiat täytyy selvittää jotta koskaan voisin hänen kanssaan mitään suunnitella?
Sanokaa miten tällaisessa tilanteessa edetä ja miten tuon kaltaista ihmistä käsitellä? Pitääkö mun alkaa mahdollisimman vähän välittäväksi ja itsekkääksi, huomaako sitten arvostaa..?