Olen 17-vuotias ja vahempani erosivat kaksi vuotta sitten. Vaihdan siis paikkaa kerran viikossa. Olen kuitenkin aivan uupunut tähän systeemiin enkä edes tiedä mitä paikkaa pitää kotina. Jos käyn isälläni ollessani äidillä tai toisinpäin, saan syyttelyt niskoilleni. En tunne siis kumpaakaan paikkaa kodiksi, jonne voi aina mennä. Kumpikaan vahemmistani ei halua minua kokonaan luokseen. Odotan aina kauhulla perjantaita jolloin pakkaan tavarani ja lähden toiseen paikkaan.
En ole mikään ongelmanuori ja kurin pitämisessä ei ole mitään ongelmaa. Olen pääosin kotona omassa huoneessani tekemässä omia juttujani.
Miten saisin puhuttua jomman kumman ympäri? Mitä tässä pitäisi tehdä, en kestä enää kauaa.
En ole mikään ongelmanuori ja kurin pitämisessä ei ole mitään ongelmaa. Olen pääosin kotona omassa huoneessani tekemässä omia juttujani.
Miten saisin puhuttua jomman kumman ympäri? Mitä tässä pitäisi tehdä, en kestä enää kauaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet jo sen ikäinen, ettei sinun tarvitse pakosta reissata. Hankaluus on siinä kumman vanhemman luona asuisit, ellei kumpikaan vanhempi halua sinua kokonaan luokseen. Mielestäni sinun kannattaisi valita kumman luona asuisit, ehdottaa sitä ääneen. Jos kuuluu rutinoita, niin ota yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Olet jo sen verran iäkäs :) että voisit asua omassa kodissa.
Voit ihan huolella sanoa että olet väsynyt tähän muuttamiseen ja käyn toisen vanhemman luona silloin kun itseäni huvittaa ja vanhemmat eivät voi sinua pakottaa mihinkään. Sanoppa vanhemmillesi että muuttakaa itse joka viikko niin tiesätte miltä tuntuu. Rupea tekemään niinkuin itse haluat ja kun rahkeet riittää niin muuta omaan asuntoon ja sen jälekeen et vieraile vanhempiesi luona muutamaan vuoteen ja jos tulee valituksia niin sanot että utlkaa itte kun he eivät voineet muuttaa viikko viikko systeemiä mihinkään.
Ja nämä itsekkäät ja kaikkitietävät vanhemmat väittävät, että lapset eivät kärsi erosta. Hänellä on vain kaksi rakastavaa ja tasapainoista vanhempaa ja kaksi kotia.
Sofia-Maisan tapaus kertoo sen, mitä ainakin minä olen isovanhempana eniten pelännyt. Lapset jäävät ajelehtimaan turvallisuudentunteen puutteeseen.
Ota yhteyttä paikkakunnan lastensuojeluun. Kerro huolesi. Oli niin fiksusti kirjoitettu aloitus, että sen voisit printata ja näyttää joko sosiaalitädille tai vanhemmillesi. Onko sinulla ystäviä, muuta tukiverkkoa kuin eronneet vanhempasi? Vaarana varmaan on yksinäisyys ja irrallisuus, varsinkin jos he asuvat kaukana toisistaan. Kun menet käymään tai soitat lastensuojeluun, ota ihan hyvänä mahdollisuutena vastaan psykologin kanssa juttelu, jos sellaista on tarjolla. Alle 18-vuotiaana sinä/te voisit/te käyttää neuvolapsykologinkin palveluja. Vanhempasi nyt ovat epäkypsiä, omia kaunojaan jakavat sinuunkin (kiukuttelu siitä että toisen vanhemman luona on oltu).
Pidä puolesi, olet aivan oikeassa tässä asiassa. Sijaiskotikin on mahdollisuus jos tunnet itsesi kodittomaksi heittopussiksi.
Kyllä olet sen verran kypsä ottamaan puheeksi vanhempien kanssa ettei sinusta tämä systeemi toimi. Tapaamiset voi hoitaa muullakin tavalla kuin muuttelemalla edes takaisin.
Miksi sinulla ei ole kummassakin kodissa omia tavaroita, vai mitä kuskaat edes takaisin?.. Muutakin kuin koulu tavaroita?