Mitä olette mieltä seuraavasta:
minulla on ilmeisesti lähesriippuvainen äiti.
Olen jo pitkästi päälle kolmenkympin ja äiti silti soittelee monta kertaa viikossa ja syylistää minua siitä, etten ehdi käymään. Pyrin käymään äidillä kerran viikossa. Aina ei huvittaisi, mutten jaksa kuunnella marinaa enkä kestä puhelinpommitusta.
Äitini tuntuu olevan jopa mustasukkainen jos minulla on seurustelukumppani tai jos yritän tapailla jotakuta.
Olen alkanut ajattelemaan että äiti on tavallaan omalta osaltaan syrjäyttänyt minua parisuhdekuvioista. Minulla ei koskaan ole ollut poikaystävää, jotain treffailua on ollut mutta ei mitään vakavampaa.
Äitini on perusnegatiivinen luonne joka ei luota keneenkään. Hän on koko ikäni pelotellut petollisilla ihmisillä ja julistaa kuinka hän ei tarvitse muita elämäänsä, ei ystäviä, ei ketään.
On alkanut pelottaa tuleeko minusta erakko äitini vuoksi. tai siis vielä pahempi erakko kuin nyt. Olen kauhukseni huomannut kuinka äitini aivopesu on minuun vaikuttanut vuosien aikana :(
Tuntuu niin pahalta huomata, ettei oma äiti halua lapsensa onnellisuutta vaan tahtoo itsekkäästi omia minut itselleen :(
Kuinka ottaa etäisyyttä omaan äitiin?
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia vanhemmista?
minulla on ilmeisesti lähesriippuvainen äiti.
Olen jo pitkästi päälle kolmenkympin ja äiti silti soittelee monta kertaa viikossa ja syylistää minua siitä, etten ehdi käymään. Pyrin käymään äidillä kerran viikossa. Aina ei huvittaisi, mutten jaksa kuunnella marinaa enkä kestä puhelinpommitusta.
Äitini tuntuu olevan jopa mustasukkainen jos minulla on seurustelukumppani tai jos yritän tapailla jotakuta.
Olen alkanut ajattelemaan että äiti on tavallaan omalta osaltaan syrjäyttänyt minua parisuhdekuvioista. Minulla ei koskaan ole ollut poikaystävää, jotain treffailua on ollut mutta ei mitään vakavampaa.
Äitini on perusnegatiivinen luonne joka ei luota keneenkään. Hän on koko ikäni pelotellut petollisilla ihmisillä ja julistaa kuinka hän ei tarvitse muita elämäänsä, ei ystäviä, ei ketään.
On alkanut pelottaa tuleeko minusta erakko äitini vuoksi. tai siis vielä pahempi erakko kuin nyt. Olen kauhukseni huomannut kuinka äitini aivopesu on minuun vaikuttanut vuosien aikana :(
Tuntuu niin pahalta huomata, ettei oma äiti halua lapsensa onnellisuutta vaan tahtoo itsekkäästi omia minut itselleen :(
Kuinka ottaa etäisyyttä omaan äitiin?
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia vanhemmista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa meidän äireeltä. Kuulin vielä vuosia sen uhitteluita korvissani vaikka hän ei ole edes paikalla. Huomasin monta kertaa maailmalla perääntyväni jostain, kun hänen pelottelut tulivat taas mieleeni. Eli kyllä ne puheet vaikuttaa ja varsinkin jos kuuntelet niitä edelleen päivittäin tai viikoittain.
Äitisi on varmaan hyvää tarkoittaen varoitellut, mutta jossain vaiheessa sinun pitää ottaa omat siivet alle ja tehdä omia päätöksiä nillä opeilla mitä olet saanut.
Kyllä seuralla on väliä mitä kuuntelet.
Mitä neuvoksi? Voitte sopia jostain yhteisesti sovitusta käytännöstä, jolla varmistatte sen että tiedätte olevanne kunnossa ja että toinen voi aina ottaa yhteyttä jos tarvii. Niin ettei kumpikaan tunne itseään hylätyksi vaan jää turvallinen olo etäisyydestä huolimatta.
Tää on äidilles muutoksen paikkka. Ja oikeastaan uusi tilanne molemmille. Onnea teille. Mä en osaa kikkailla, luotan suoraan lempeään puheeseen. Voithan kokeilla sellaista, että sanot rehellisesti, miltä tämä tilanne sinusta tuntuu. Kumpikin voi kertoa mitä toivoo ja miten edetään.
Olisko tästä apua?