Olen kolmekymppinen valtiotieteiden maisteri. Minulla on useamman vuoden työkokemus ulkomailta sekä korkean tason harjoittelu suoritettuna eräässä tunnetussa organisaatiossa. Minulla on tutkinto Suomesta sekä myös brittiyliopistosta, puhun sujuvasti kolmea eri kieltä ja hyvin kolmea muuta.
Olen tässä jo muutaman vuoden hakenut töitä järjestösektorilta. Olen hakenut ainoastaan paikkoihin, joihin sopisin kaikin puolin erinomaisesti ja olen kyseisiin paikkoihin sopivan sopivuuteni ja osaamiseni myös tuonut räätälöidyissä hakemuksissa ja CVssä erinomaisesti esille. Hakemukset ja ansioluettelon olen luetuttanut useammalla pätevällä henkilöllä, joten niissä ei vikaa pitäisi olla. Ongelmana on, että en pääse edes haastatteluihin.
Eikö olisi kaikkien etu, että tehtävää hoitamaan valittaisiin pätevä ja motivoitunut henkilö, vaikka etukäteiskontakteja ei hakijaan olisikaan? Nimittäin tuntuu siltä, että paikat annetaan tutuille ja kaverin kavereille. Pitkän ulkomaanrupeaman vuoksi minulla ei ole täällä ehkä tarpeeksi hyödyllisiä kontakteja. Perheellisenä niiden vaaliminen vapaa-ajalla ei kovin innosta.
Paskaduuneihin en enää alene, yhdestä sellaisesta on jo kokemusta. Tiedän osaamiseni ja arvoni ja haluan palavasti työn, jossa olen hyvä ja jossa viihdyn.
Eli mikä neuvoksi? Eikö omilla aluillaan tosiaan pääse Suomessa koulutustaan ja osaamistaan vastaaviin töihin? Tai haastatteluun edes?!
Olen tässä jo muutaman vuoden hakenut töitä järjestösektorilta. Olen hakenut ainoastaan paikkoihin, joihin sopisin kaikin puolin erinomaisesti ja olen kyseisiin paikkoihin sopivan sopivuuteni ja osaamiseni myös tuonut räätälöidyissä hakemuksissa ja CVssä erinomaisesti esille. Hakemukset ja ansioluettelon olen luetuttanut useammalla pätevällä henkilöllä, joten niissä ei vikaa pitäisi olla. Ongelmana on, että en pääse edes haastatteluihin.
Eikö olisi kaikkien etu, että tehtävää hoitamaan valittaisiin pätevä ja motivoitunut henkilö, vaikka etukäteiskontakteja ei hakijaan olisikaan? Nimittäin tuntuu siltä, että paikat annetaan tutuille ja kaverin kavereille. Pitkän ulkomaanrupeaman vuoksi minulla ei ole täällä ehkä tarpeeksi hyödyllisiä kontakteja. Perheellisenä niiden vaaliminen vapaa-ajalla ei kovin innosta.
Paskaduuneihin en enää alene, yhdestä sellaisesta on jo kokemusta. Tiedän osaamiseni ja arvoni ja haluan palavasti työn, jossa olen hyvä ja jossa viihdyn.
Eli mikä neuvoksi? Eikö omilla aluillaan tosiaan pääse Suomessa koulutustaan ja osaamistaan vastaaviin töihin? Tai haastatteluun edes?!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.