Mies äkäinen jos herättää

Niin, sulle tärkeintä on sun oma paniikki ja miehelle miehen uni. No joo, olette patissa. Vauvaa mietit mutta vauva on vähän eri asia kun aikuinen nainen, todellakin. Miksi sä edes rinnastat itsesi vauvaan? Kenties sulla on jotain selvitettävää.
Tai onhan sulla, kyllä painajaisia aikuinenkin saattaa säikähtää, ja näkeä stressissä ja sitä rataa, mutta aikuinen oppii myös aika nopeasti että kun tilanne on tuo, se on tuo. Eli sä kyllä tiedät, että sun paniikille ei ole syytä, sä kyllä tiedät että unet on unia ja sä tiedät että lietsominen pahentaa asiaa: sä tiedät aikuisena ihan tasan tarkalleen, että pelkoon ei unien perusteella ole syytä. Miksi se ei riitä sulle että sullahan on mies siinä vierellä, miksi sun pitää saada aikuinen herätettyä ja käyttäytyä kuin lapsi. Nimittäin lapsen käytöstä sun käytös on, sulla on siinä kohtaa selvitettävää lapsuudestasi tai jostain.

Miksi sä herätät työssäkäyvän ihmisen kun hätää ei ole? Miksi sä unien takia koet että sulla on muka joku oikea hätä, kun ei ole. Sä koet vaan miehesi itsekkääksi, vaikka itse olet sitä ihan yhtä paljon, ei sun miehesi ole sun isä eikä ainoa aikuinen. Sä voisit saada tosiaan sitä turvaa siitä, että hengität hetken, katsot kun miehesi nukkuu ja toteat että kaikkihan on ihan hyvin.

Vauva on todellakin eri asia. Turhaan sä kauhulla ajettele skenaariota kun sä et ole lapsi etkä vauva. Sua ei pidäkään hoivata samalla tavalla eikä sua tartte ymmärtää samalla tavalla ja kyllä, aikuisena pitää jo selvitä painajaisista ilman äitiä ja isää: lasta ymmärtää kaikki.
Jos sulla on enemmänkin jotain traumoja, sun pitää hakeutua terapiaan.

Mieheesi ja läheisyyteen sä voit turvautua päivälläkin, ja ehkä sekin auttas että sä puhut siitä mikä sua stressaa ja yrität hoitaa sitä.
Mä en usko että sä tete mitään henkistä väkivaltaa, sä et vaan ymmärrä asiaa yhtään enempää kun miehesi ymmärtää sua.
Te olette ihan tasoissa siis.
Nyt kun sä tommosen turhan takia herättelet miestäsi, se oppii suuttumaan sitten silloinkin kun on oikea hätä.
Mä sietäisin ja ymmärtäisin tota joskus harvoin, mutta en mäkään kovin suopeasti suhtautumistani jatkaisi, jos mun aikuinen mies alkaisi yöllä itkemään mulle unistaan ja herättäisi mut koska kaipaa äidin syliä tms. siis anteeksi vaan, mutta ihan oikeasti, jos mä kuvittelen ton tilanteen että jatkuvasti mun mies herättäs mut ja itkisi kuin pikkulapsi unistaan, niin... Enpä kyllä ihan pitäisi sitä normaalina ja kyllä saisin siitä aika äkkiä tarpeekseni. Eli kuinka usein tota käy, riippuu vähän siitäkin...

Voisitko sä myös: opetella rentoutustekniikoita. Kirjoittaa yöllä itsellesi pieneen muistikirjaan tunteita ja kuinka tarkkailet niitä ja miten saat paniikin hallintaan. Jutella jonkun ammattiauttajan kanssa tuommoisesta paniikista. Puhua päivällä miehen kanssa normaalisti ja yrittää sitä kautta purkaa stressiä. Opetella tunteiden ja mielen hallintaa.
Siis keksiä itseäsi auttavia ja parantavia keinoja. Miten sä olet koskaan pystynyt yksin nukkumaan?
Tsemppiä tohon, mutta muista että unet on unia.

Hanki lääkitystä ja terapiaa/hypnoosihoitoa tuohon paniikkihäiriöösi. Ei pidä muita häiritä omilla ongelmillaan, varsinkaan kun ne on muuten hoidettavissa.

Ja älä edes harkitse lasten hankkimista ennenkuin olet pääsi selvittänyt.

Ai sinäkin olet Timon kanssa naimisissa.

Mieheni on hyvin sikeäunista laatua niin, että jos hänet herättää kesken unien, on parasta tehdä se parin metrin "jatkovarren" avulla. On siis kiukkuinen kuin ampiainen, jossei saa "herätä itse" ja saattaa jopa huitaista, jos jotain lähietäisyydellä on. Tiedän, ettei hän TAHALLAAN ole tuollainen, siis minua loukatakseen, vaan hän vain on sellainen ja joko sen hyväksyn tai sitten en.
Ei sinunkaan miehesi ole taatusti sen kummallisempi eikä ole äkäinen juuri sinulle - vaan sille, joka häiritsee hänen uniaan.

Sinuna olisin enemmän huolissani omasta tilanteestani eli noista painajaisista ja paniikkikohtauksista. Oletko käynyt lääkärillä asiaan liittyen?

Samoin tulevaisuutta ajatellen sinun oma ongelmasi pitäisi saada kuntoon - ja kyllä omasta kokemuksesta tiedän, että mies herää kyllä tarvittaessa aivan "sovinnolla" oman lapsen herätykseen.

Eipä muuta mutta se että jos teille tulevaisuudessa tulis se vauva; ei hätää! Näytä mulle mies joka herää yöllä vauvaa hoitamaan!! :-D Meillä on ollut kaksi vauvaa, ja kummankin hoidin kyllä itse, mies veti onnellisena hirsiä vieressä.
Ja sai vetää. Hän kävi työssä, minä olin lasten kanssa kotona 3 vuotta. Minulla oli mahd. nukkua päivällä jos halusin, kun pennut oli päikkäreillä.
Mutta käsittääkseni sinä olet aikuinen? Miksi sulla on tarve leikkiä vauvaa? Olisiko tuossa aihetta itsetutkiskeluun, ja ehkä ulkopuoliseen apuun?
Kaikilla ihmisillä on painajaisia ja ahdistusta silloin tällöin. Jos se alkaa käydä haittaavaksi on aika harkita avun hakemista ja asian selvittelyä.

Paniikkikohtaukset on kurjia, tiedän. Jännä että koet jonkun miehen niin turvalliseksi, että sellaisen läheisyys voisi helpottaa oloa. Mulla ennemminkin ne juur aiheuttaa noita kohtauksia :)