äidin itsemurhaa?
Minulla on 10v ja 13v lapset joilla on hyvä isä. Olen jo kaksi vuotta miettinyt kuolemaa ja ymmärrän ettei tätä elämää ole tarkoitettu minulle.
Olen mt-toimiston asiakas, ollut jo 3 vuotta. Olen ollut suljetulla ja saanut diagnooseja.. viimeisin 2-suuntainen.
Lääkitys on, muttei se tätä tuskaa poista. Eläkkeelle en kuulema pääse, koska olen liian nuori (43v)
Minä en jaksaisi enää elää. Elämänilo katosi vuosia sitten. Olen roikkunut täällä, koska kaikki sanovat etteivät lapset kestä äidin itsemurhaa. No en tiedä kestävätkö he äitiä joka ei ole vuoteen käynyt ulkona paitsi mt-toimistolla ja välillä hullujenhuoneella.
Minun elämäni ei ole elämää vaan maanpäälistä helvettiä.
Pyysin lääkäriltä jotain lääkettä jonka turvin voisin vaan nukkua pois rauhallisesti ja nätisti. En saanut. En haluaisi epäonnistua itsemurhassa, siksi on ilmeisen turhaa vetää mitään Seroquelia hengenlähtimiseksi.
Tuska sisälläni on sanoinkuvaamaton. Sen vain tiedän, että minun on kuoltava. Olen kaiken nähnyt ja kokenut.
Minulla on 10v ja 13v lapset joilla on hyvä isä. Olen jo kaksi vuotta miettinyt kuolemaa ja ymmärrän ettei tätä elämää ole tarkoitettu minulle.
Olen mt-toimiston asiakas, ollut jo 3 vuotta. Olen ollut suljetulla ja saanut diagnooseja.. viimeisin 2-suuntainen.
Lääkitys on, muttei se tätä tuskaa poista. Eläkkeelle en kuulema pääse, koska olen liian nuori (43v)
Minä en jaksaisi enää elää. Elämänilo katosi vuosia sitten. Olen roikkunut täällä, koska kaikki sanovat etteivät lapset kestä äidin itsemurhaa. No en tiedä kestävätkö he äitiä joka ei ole vuoteen käynyt ulkona paitsi mt-toimistolla ja välillä hullujenhuoneella.
Minun elämäni ei ole elämää vaan maanpäälistä helvettiä.
Pyysin lääkäriltä jotain lääkettä jonka turvin voisin vaan nukkua pois rauhallisesti ja nätisti. En saanut. En haluaisi epäonnistua itsemurhassa, siksi on ilmeisen turhaa vetää mitään Seroquelia hengenlähtimiseksi.
Tuska sisälläni on sanoinkuvaamaton. Sen vain tiedän, että minun on kuoltava. Olen kaiken nähnyt ja kokenut.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä se on ihan hirveä isku lapsille: eivät tule koskaan siityä tointumaan ja vievät vielä rasitukst omille lapsilleen. Kun olet lapset tänne hankkinut niin on toldella itsekästä hyväpä elämän pyörästä ja jättää jälkkasvu körsimään. Jo luonnollinenkin kuolema on kova juttu saati sitten itsari.
Kyllä sinä pääset eteenpäin ja sinua voidaan auttaa. Ei tää elämä helppo nakki monellekaan ole.
Vaihda lääkettä tai lääkäriä! Se olisi hirveä isku lapsille ne joutuisivat purkamaan sitä loppuelämänsä, eivätkä ne pitäisi sitä kehuttavana tekona. Vaihda lääkettä tai ,lääkäriä tai jotakin. Sairaat pitää hoitaa, eikä tappaa nelos- tai kuutostiellä. Lapset pitää kasvattaa yhteiskunnan jäseniksi. Äidit sen tekevät. Jos he olisivat sinusta erossa, mitä sitten? Sinun he ovat. Kerro mistä olet tuollaisen tuskan löytänyt!
Kaikki lähti liikkeelle muutama vuosi sitten esimiehen aloittamasta työpaikkakiusaamisesta.
Olin sopiva kohde, kun tuolloin ensimmäiset oireet kaksisuuntaisesta tulivat pintaan. Jouduin jopa puhutteluihin useamman kerran kun masennuslääkityksen vuoksi olin väsynyt ja pilkin työpaikalla. Loppuhuipennus asialle tuli, kun kesken työpäivän lähetti minut huumetesteihin (joka yllätys, yllätys oli negatiivinen)
Minulle sanottiin, ettei tuossa työssä saa käyttää lääkitystä. Lopetin masennuslääkkeiden, rauhoittavien ja nukahtamislääkkeiden käytön esimiehen käskystä. Sinnitellin töissä ja masennus syveni, ollen jo loppuvaiheessa psykoottista.
Kiusattuna ja ajojahdin päätteeksi sanoin itseni irti. Olen ollut kotona vuoden, mutta tämäkään ei tunnu riittävän.. tapasin entisiä työkavereita tuossa ja he kertoivat, että minun olisi parasta vaihtaa asuinpaikkaa koska minusta liikkuu huumeidenkäyttäjä huhuja.
Koskaan en ole huumeita käyttänyt vain lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Oikeutta on turha lähteä hakemaan, koska tuo entinen esimies on tässä kaupungissa iso nimi. mt-toimisto antoi ohjeeksi olla hiljaa.
Olen siis tilanteessa, etten saa eläkettä, en saa töitä, enkä voi liikkua tässä kylässä, en voi käydä lasteni vanhempainilloissa tai koulun päättäjäisissä.
Toivottavasti totuus tulisi joskus julki. Maineeni on mustamaalattu ikuisesti.
"Maineeni on mustamaalattu ikuisesti"
Ihmiset miettii liikaa sitä mitä toiset heistä ajattelee..
Hitot muitten mielipiteistä, ainoastaan ne jotka ovat omaa perhettä..heidän mielipiteillään on väliä, ei minkään hiton naapurin pirkon tai pertin, hajotkoon omaan keskinkertaisuuteensa.
Sitä en tiedä auttaisko paikkakunnan vaihto... ei se ainakaan masennusta poista...
Kuten tossa joku jo aiemmin mainitsi, vaihda lääkitystä lääkäriä, ja minun neuvoni, haistata paskapuhujille, ei sellasille kannata valtaa antaa. Toisekseen... vaikka ihmiset paskaa puhuu, niin siltikään harvoin ne paskapuheet ja omat mielikuvat on niin rankkoja, mitä itse mielessään luulee.. Moni on liian ankara itselleen... ei ihmiset ylipäätään niin paljon ajattele sinua, mitä voisit kuvitella..vain sinä itse niin ajattelet. edelleen.. pahoja kieliä on aina.. mutta niistä ei kannata välittää!!!
En ole koskaan ollut masentunut, siis toki allapäin, surullinen, alakuloinen jne. mutta en varsinaisesti pidempään masentunut. Siksi en voi ymmärtää mitä käyt läpi, mutta itsemurha olisi kyllä todella itsekästä, kun lapsia on.
Itse olen sairas fyysisesti ja siksi en ole halunnut lapsia. Vaikeampina aikoina jaksan kuitenkin uskoa parempaan huomiseen ja siihen että voin nauttiakin elämästä.
Tosiaan, minuakin kiinnostaa, että miksi olet niin masentunut? Yleensä ilmeisesti siihen on jokin syy: yksinäisyys, kiusaaminen, sairastaminen tms. Etkö ole onnellinen lapsistasi? Etkö saa onnentunteita siitä, että vietät aikaa heidän kanssaan? Toivottavasti jaksat etsiä apua ja myös saat sitä.
Tällä hetkellä minua hieman masentaa lievä painonnousu, liikunta on jäänyt vähemmälle liukkailla kylmillä keleillä. Odotan kuitenkin innolla kevättä ja lomia ja iloitsen jatkuneesta työsopimuksesta.
Ymmärrän tuskaasi koska olen itse käynyt läpi loppunpalamisen ja syvänmasennuksen. Minun kaksi sisarusta on tehnyt itsemurhan ja ei ole helppoa ollut meille jälkeenjääneille. Olin tukena veljeni lapsille ja poltin itseni loppuun ja masennuin. Lapset oireili todella paljon ja vanhin lapsista oli päätyä itsemurhaan. Elämä oli kaikin puolin yhtä kaaosta. Yritä jaksaa päivä kerrallaan ja huomioida pieniä ilon pilkahduksia. Vaikkapa kauniisti kimaltava lumen pinta tai linnun laulu tai auringon lämpä kasvoilla. Omalla kohdalla auttoi se, että opettelin huomioimaan omia tunteitani ja etenkin sen, että pahaola aina jossain vaiheessa hellittää. LÄMMIN VOIMAHALAUS SINULLE! ps. Vieraillessani mielisairaalassa huomasin, että siellä hoidettavilla oli aivan suunnaton koskettamisen ja rakastetuksi tulemisen tarve. Pani miettimään.
"Olen kaiken nähnyt ja kokenut." ?
Sellainen ihminen, joka oikeasti on, ei ikimaailmassa ajattele eikä puhu tuollaisia pönttöjuttuja. Rupea ihminen tietämään jotain muutakin kuin kuolema, niin johan alkaa aurinko paistaa risukasaankin. Asenteesi on sieltä ja syvältä.
Hyvä "Ei h-i !" ! Et ole nähnyt ja kokenut vielä kaikkea, tuomitsevuudestasi päätellen, et ymmärrä aloittajan tuskatilaa! Toivon totisesti, ettet koskaan tulisi kokemaankaan. Aloittajalle haluan vielä valaa uskoa paremmasta, helppoa ei tule olemaan, mutta ei kannata oikeasti antaa periksi. Pienin askelin eteen päin, ei sen enempää ja lepoa paljon ja armeliaita ajatuksia itseä kohtaan! Tuli mieleeni, onko avioliittosi muutoin kunnossa ja koetko itsesi aidosti rakastetuksi? Romahduttiko diagnoosi kaksisuuntaisesta mielialahäiriö sinut totaalisesti? Jos näin oli voisit valaa itsellesi siitä toivoa, että saatkin täsmällisempää hoitoa itsellesi. Itse olisin tarvinnut ihan konkreettista vierihoitoa, eli lämmintä rakastavaa syliä! Toivon,että vastaat!
Aloittajan kaltaiset ihmiset eivät ymmärrä empatialässytyksistä yhtään mitään. He ovat niin syvällä omassa suossaan, että edes keskenkasvuiset lapset eivät saa päätä ja ajatusta kääntymään ja empatiseeraamaan omia rakkaimpiaankaan.
Tuollaiset tyypit pyörivät ja vellovat oman napansa ympärillä ja luulevat ja kuvittelevat, että maailmassa ei mitään muita napoja ole olemassakaan. He keskittyvät väärään kohteeseen elämässä, sillä itseänsä voi oppia vain kuuntelemalla ja katselemalla muita - ja maailmaa.
Samalla huomaa, että samassa veneessä kellutaan kaikki, toiset keikuttavat sitä ja toiset koettavat pitää tasapainossa. Aloittaja tahtoo kaataa koko jollan, vaikka omat lapsensakin ovat siinä. Eikä sellainen ihminen ole satavarmasti nähnyt paljon mitään, läpyt silmillä ei voi.
"Tuskatilaa"? Tiedätkö mitä on kärsiminen? Sitä, kun siat pussaa.
Siinäpä se! Jos olet VAIN NÄHNYT yhtä ja toista, mutta jos olisit omakohtaisesti kokenut, pystyisit ehkä kokemaan aloittajan tunnetilan. Jos mielestäsi kärsiminen on sitä, kun siat pussaa, niin en yhtään ihmettele empatia kyvyttömyyttäsi. Onnittelen helposta elämästäsi!
Siihen, että näkee, liittyy myös kuuleminen ja kokeminen. Eikä kaikkea tarvitse kokea henkilökohtaisesti ymmärtääkseen, mistä on kysymys, kun on tarpeeksi empatiakykyä.
No. tunnemössöt kannattaa jättää navetan taakse silloin, kun on oikein paha paikka ja käyttää pelkkää kylmää ja kovaa järkeä selvitäkseen. "Luoja ei antanut meillä päätä sitä varten, että kulkisimme allapäin."
"Elämä on tragedia niille, jotka tuntevat ja komedia niille, jotka ajattelevat."
On terve merkki, että osaa olla vihainen. Sinua on kohdeltu tosi huonosti. Tiedän, että noin voi tapahtua. Pahoja ihmisiä on paljon.
Jos teet itsemurhan, annat pahan perinnön sukupolvien taakse ja sillä vain todistaisit, että nuo roistot ovat osin oikeassa.
Sinun pitää jaksaa olla lapsiesi kanssa vähän joka päivä. Yritä leipoa vaikka sämpylöitä ja tee pieni lenkki auringossa.Pelasta itsellesi päivä kerrallaan.
Et sinä yksin ole.
Koeta kirjoitella tänne enemmän. Esimiesten vastuu on iso asia. Koeta puhua siitä.
Älä sure vuosien päähän. Koeta elää tämä päivä, sitten on huomisen vuoro. Kun antaisit vikin itsestäsi, kirjoittaisin sinulle suoraan.
Ajattelen sinua joka päivä ja rukoilen puolelstasi sillä hyvät ajatukset ovat energiaa. Monikin ihminen haluaa tukea sinua. Yritä pysyä elämän reunassa kiinni. Eikö miehesi voi auttaa sinua yhtään?
Olen itsekin tallottu.
et sie oo kaikee nähnyt koska haluut pois,elämä voi olla muutakin kuin vain tuskaa.Kummallista mutta yhtä äkkiä kaikki voi muuttuakki,en tiä miten mut kaikki alkaakin tuntuu aivan elämisen arvoiselta.Nyt ei mikään merkitse mitää,ei lapset,ei mies ,ei siskot,ei vanhemmat,ei ,ei,ei, en jaksa enää.Sit yhtä äkkiä huomaan taivas on sininen,aurinko lämmittää,hei mie haluan elää,haluan nähdä kun lapset lähtevät kotoo,saavat lapsii,oi, mie oon mummi,ajatella et mie saatoin ajatellakkan etten halua elää...minä oon tärkeä ihminen mun lapsille ja tuleville lapsenlapsille,häätyyhän heillä mummi olla,eikä heidän tartte sanoo et mummi tappo ittenä ,ei,ei,minä elän