Mietin tässä, mikä olisi oikein. Minulla on lapsia ja olen naimisissa miehen kanssa, jolla ei vielä omia lapsia ole. Olen yli 40 v ja sain keskenmenon ilmeisesti kromosomihäiriön takia (sikiöllä niskaturvotusta). En tiedä uskallanko enää yrittää edes lasta. Minä haluaisin vielä lapsen mutta haluaisin adoptoida, mutta se ei tietenkään miehen kannalta ole sama kuin oma biologinen lapsi. Pitäisikö lähettää hänet uuden nuoren vaimon etsintään ja itse etsiä itselleni mies, jolla ehkä on jo lapsia ja jonka kanssa voisi sitten vaikka lähteä adoptoimaan?
paras ratkaisu?
uusi vaimoko
7234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt menee vaikeaksi.
Yritä uudelleen keinohedelmöityksen kautta kahdesta erisyystä.
1. Sinulla ei ole aikaa odottaa "tärppiä".
2. Lopputuloksen kannalta tehokkain keino on se mitä kannattaa yrittää
3. Lapsettomuus tappaa tunteet, ongelmia tiedossa vaikka menisit hedelmöityshoitoon
4. Molemmilta hoidot vaatii henkisesti jotain sellaista jota normaaleilla pareilla ei edes ole, se tappaa joitain perustunteita.
5. Jos miehesi vaatii lasta etkä itse ole siihen valmis se kertoo siitä ettet luota mieheesi joten unohda koko juttu ja laita mies kieroon, olet vain riippuvuus suhteessa?
6. Mieti vielä kerran ennen päätöstä, yrittäminen on henkisesti raskasta eikä se ole ihmisten päämäärä elämässä. Muita onnen aiheita löytyy?
7. Kuten kerroit haluaisit adoptoida, se kertonee jo oman suhtautumisesi? Ole oman elämäsi herra, aina!
Hei, Minä tulen raskaaksi ihan helposti joten hedelmöityshoidot eivät ole tarpeen. Toinen juttu on se raskauden läpivieminen. Se on minulle todella vaikaa ja raskauteni ovat olleet vaarallsia. Tämä ei myökään ole ensimmäinen keskenmenoni. Eli uskon, että periaatteessa tulisin varmaan raskaaksi heti keskenmenon jälkeen mutta pelkään itse raskautta. Tämäkin raskaus oli keskenmenoon saakka ihan hirveää ja todella parisuhdetta koettelevaa ja vaikka keskenmeno on hirveää sekin, niin kun raskaus meni kesken, niin tunnen itseni paremmaksi. Adoptio tuntuisi paremmalta, koska siinä en riskeeraisi henkeäni enkä sitä, että lapseni jäisivät orvoiksi. Mutta kun en uskalla edes mainita sellaisesta mahdollisuudesta miehelle, kun se ei taida olla hänen kulttuurissaan tavanomaista että lapsi haetaan toisesta maasta. Hän on antanut ymmärtää, että hänen kotimaassaan naiset saavat poikkeuksetta lapsia ilman mitään ongelmia.
Siinä taas yksi muslimiansaan mennyt. No, onneksi muslimimiehille teidänlaisianne tuntuu riittävän tässämaassa.
Onneksi en joudu elämään suhteessa, jossa puolisoni miettii jättämistäni siksi, että joku muu asia olisi minulle tärkeämpi kuin hän itse.
niin, ja mies voi jättää nuoremman takia, tiedän tapauksia että on jätetty jopa raskaana olevia vaimoja, ja nuoremman takia.
Mietin, onko se eettisesti edes oikein edes olettaa, että mies tuossa pysyy, kun hän voisi ottaa itselleen nuoremman naisen, joka voisi antaa hänelle vielä monta lasta ilman mitään ongelmia. Loppupeleissä kun taitaa kuitenkin olla niin, että miehelle naisen arvo on lasten synnyttämisessä. Onko minulla oikeutta jatkaa elämää hänen kanssaan, jos se vie häneltä mahdollisuuden omiin lapsiin?
Jos sinulla on mies, jonka naisenvalintakriteeri on nuoruus ja kyky synnyttää jälkeläisiä, on omat miehenvalintakriteerisi pahasti perseellään.