Avioero tulossa. Mies ei saa mitään aikaiseksi ja nyt kun aloitin osituksesta puhumisen niin riitahan siitä tulee. Miten on hänen rakentamansa veneen laita. Onko se yhteistä omaisuutta, jos hänellä on näyttää kuitit että on sen materiaalit itse ostanut? Olen kuitenkin hoitanut kotia ja lapsia että hänellä on ollut aikaa rakentaa. Vakuutuksessa vene on miehen nimellä mutta niin on autotkin ja silti ne ositetaan. Miten on?
Osituksesta
kenen vene
19599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Venekin jaetaan, jos ei ole avioehtoa.
Jos miehesi on veneen rakentanut niin todentotta se on hänen omaisuuttaan. Vastoin kuin puolet sulle sanoo, että kaikki jaetaan ei pidä paikkansa. Avioehdosta riippumatta puolisoilla on aina oikeus omaan omaisuuteensa. Avio-oikeus on oikeus omaisuuden arvoon, mutta ei itse omaisuuteen. Puolet sulletin neuvo veneen jakamisesta on väärä.
No eipä kai kukaan ajattelekaan, että esim tämä paatti sahataan kahtia, vaan nimenomaan rahallisesta arvosta puolet kuuluu aloittajalle avio-oikeuden perusteella.
Osituksen voi tehdä sopimallakin. Esimerkiksi asunto puoliksi, sinulle kalliimpi auto, miehelle halvempi auto ja vene. Näin ellei muuta omaisuutta ole.
Lastenhoitoa ei kyllä mitenkään saa ositukseen mukaan.
Onko tuo ositus pakollinen vai vapaaehtoinen vaihe avioerossa? Voiko toinen siis vain sanoa, ettei halua yhtään mitään muuta "muistoksi" kuin omat henkilökohtaiset tavarat ja asia on sillä selvä? Harvinaistahan se kai on, mutta itse en jaksaisi vaivautua rahan ja omaisuuden vuoksi moiseen kädenvääntöön.
Saa noin haluta, siis haluta jättää toiselle tavarat. Se sitten kirjataan ositussopimukseen, joka on lain vaatima pakollinen paperi jotta avioeron toteutuu, myös omaisuudenjaon osalta.
Ositussopimus tehdään paperille. Jos omaisuutta kuitenkin on paljon, josta luopuu, niin "saava" osapuoli voi joutua maksamaan lahjaveroa.
Ositussoppari EI ole pakko tehdä, avioero toteutuu ilmankin.
Mutta asioiden yleisen sujuvuuden kannalta on hyvä tehdä ositussopimus ns sopuerossakin. Jos jompi kumpi tulee katumapäälle myöhemmin ja haluaisikin jakaa jokaisen kipon ja kupin, sopimuksen teon jälkeen on myöhäistä rypistää. Ja kun oikein pitkälle ajatellaan, osituksesta pitää olla kirjallinen dokumentti, jotta esim perunkirjoitus vuodaan suorittaa.
Sopuerossa riittää, kun asianosaiset tekevät paperin, jossa todetaan heidän sopineen avio-oikeuden alaisen omaisuuden jakamisesta ja ettei kummallakaan ole moittimista asian suhteen. Alle nimmarit kahden esteettömän todistajan nimmarit ja sitten kummallekin asianosaiselle oma kappale sopparista.
Lisäksi, jos jättää ositussopparin tekemättä, on riski että se kostautuu myöhemmin. Esim jos tulee myöhempiä perintöjä tms, on mahdollista, että ex vaatii niistä osaa itselleen tms. Kandee tehdä.
Ei voi vaatia kun ositus menee sen päivän omaisuuden mukaan mikä on ensimmäisen erohakemuksen päivämäärän mukaan ja sen jälkeistä' omaisuutta ei laasketa mukaan vaikka voittaisi lottovoiton viikko hakemuksen jälkeen. Jos ei ole minkäänläistä osituspaperia niin siitä tulee vaiheuksia kun puoliso kuolee ja tehdään perunkirjoitusta niin pitää olla osituksista peaperit tai ex puoliso voi silloin saada jotain.
ilmieinen ongelna sinulla ja tieto mututasoa.
Millä perusteella noin sanot? Nimimerkki mek kirjoittaa oikeaa asiaa.
riippuu avioliiton pituudesta ja jos alle 5v ei paljon ole jaettavaa mutta jos jo 10v aviolitto niin silloin on varmaan jo jotain jaettavaa. Jos miehesi pystyy todistamaan että on omilla rahoillaan veneen rajkentanut niin silloin olet aika heikoilla ja jos et ole siihen latiaakaan laittanut niin ei voi vaatiakkaan mitään. ositus menee siten että ensin lasketaan puolisoiden omaisuus ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää nettovarallisuutta enemmän maksaa puolet siitä tasinkona.
No eipä mennyt noin ainakaan uuden karhean henkilöauton kanssa: itse olin sen sentistä senttiin maksanut ja pystyin sen todistamaan, mutta niin vaan otettiin huomioon osituksessa "täysin".
Vene lisää aloittajan miehen varallisuutta ja jollei toisin sovita, otetaan täysimääräisesti huomioon ositusta tehtäessä.
Olisit mennyt oikeuteen niin se olisi asian ratkaissut. Tämän takia pitää avioehto tehdä ettei turhasta täydy erossa maksaa että silleen ja sen takia ole avoliitossa viimeiset yli 20v mutta asunto on yhteinen. Avioehdon voi tehdä myös naimisissa oleessaa jos toinen suostuu. Sellainen aviohto on hyvä että vain yhteisessä omistuksessa oleva omaisuus kluuluu avio-oikeuden piiriin.
Noh, en halunnut "risata" asioista enempää kuin on välttämätöntä. Jos kus'päästä exästä pääsee rahalla, ennemmin niin. Ja kyllähän se oikeusprosessikin olisi jotain maksanut.
"itse olin sen sentistä senttiin maksanut ja pystyin sen todistamaan, mutta niin vaan otettiin huomioon osituksessa "täysin".
Niinhän se kuuluikin, ottaa sinun omaisuudeksi "täysin", vai mitä tarkoitat? Mek kirjoitti
"ensin lasketaan puolisoiden omaisuus ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää nettovarallisuutta enemmän maksaa puolet siitä tasinkona. "
Osituksessa kun ikävää on, jos itse omistaa kaikenlaista ja puoliso ei mitään. Silloin joutuu maksamaan tasinkoa köyhemmälle puolisolle
Jos haluat riidoilta välttya niin vain yhteinen omaisuus ositukseen ja kumpikin pitää oman omaisuutensa itellään niin hyvä tulee ja tämän takia pitää avioehto tehdä tai pysyä avoliitossa niin ei mene kuin yhteiene omaisuus jakoon.
Missään ei sanota, että kaikki pitää panna puoliksi.
Asioista on ensisijaisesti sovittava, oli lopputulos sitten 50-50 tai 70-30 tai jotain muuta.
Ellei sovita, sitten jaetaan mieluummin puoliksi.