Olen huomannut, että liikenteessä on yhä enemmän PWM-virransyötöllä varustettuja LED-valoja. Aiemmin näin vain VOLVOissa takavaloina ja nyt niitä alkaa jo olemaan lisävaloissa ja jopa mopoautojen ajovaloissa.
Ongelma on tämä tekniikka, kun sillä vilkutetaan LED-valoa nopeasti ja se aiheuttaa itselle äkillisen päänsäryn.
Oletteko huomanneet moista ja onko häirinnyt liikenteessä?
Ja onkohan tämä tekniikka hyväksytty tieliikennekäytössä?
Aiheesta on dokunttia englanniksi: http://crispycromar.com/psa-led-backlighting-can-cause-migraine-headaches/
Ongelma on tämä tekniikka, kun sillä vilkutetaan LED-valoa nopeasti ja se aiheuttaa itselle äkillisen päänsäryn.
Oletteko huomanneet moista ja onko häirinnyt liikenteessä?
Ja onkohan tämä tekniikka hyväksytty tieliikennekäytössä?
Aiheesta on dokunttia englanniksi: http://crispycromar.com/psa-led-backlighting-can-cause-migraine-headaches/
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä tota mikään kiellä. Melkeinpä kaikessa, missä ledejä käytetään valonlähteenä on tuo kirkkaudensäätö toteutettu tolleen. Ei sitä vilkkumista pitäis pystyä huomaamaan silmällä.
Ei kyllä näitä laitteita on missä ei vilku. Juuri vaihdoin tietokoneen näytön Eizoksi, tässä on vilkkumaton LED-taustavalo, jota ei ohjata PWM-piirillä. Osassa autoista LEDit eivät vilku, mutta esim Volvossa ja WV:ssa näyttää vilkkuvan. Joissain olikohan Audeissa? oli vilkkumaton LED-valaistus.. pitääpä seuralla liikenteessä ja varmistaa vielä asia.
Jopa kodin LED-valaistus saattaa vilkkua. Itse vaihdoin vilkkumattomiin LEDeihin myös valaistuksessa muutama vuosi sitten.
Sitten sitä migreeniä tulee kaikista näytöistä, myös vanhoista kuvaputki-TVeestä...
Heh, vilkkumisen voisi poista pintaliitoskondensaattorilla, joka maksaisi vain muutaman sentin. Mutta säästö se on pienikin säästö ja talousmiehen mielestä turha, koska toimii ilmankin.
Eipä riitä pelkkän kondensaattorin lisääminen, sillä se rasittaisi kytkinfettiä.
Riippuu virtalähteen toteutuksessa. Monissa datalehdissä hehkutetaan kuinka IC ei tarvitse Cout-komponenttia ja referenssikytkiksessäkään sitä ei ole.
Silti se on tarpeen, jos meinaa saada hyvää valoa.
Ja muuten kärtsää jotku powerit, jos virtapiiri katkeaa lennossa esim. liitoksen pätkiessä. Kelalta tulee jännitepiikki powerille ja naps! Tämä on unohtunut IC:n datasivuista... :O
> Oletteko huomanneet moista ja onko häirinnyt liikenteessä?
Ja onkohan tämä tekniikka hyväksytty tieliikennekäytössä?
Olemme huomanneet jo monen monta vuotta sitten. Kaipa se on hyväksytty, vaikka säädösten mukaan pitääkin olla "kiinteää" valoa. Miten tiheästi valon pitää vilkkua, että se muuttuu vilkkuvasta kiinteäksi?
> Miten tiheästi valon pitää vilkkua, että se muuttuu vilkkuvasta kiinteäksi?
Riippuu, miten sitä valoa katsotaan. Esim. eihän telkkarissa ole kuvataajuus kuin 2x25 Hz eli jo muutama kymmenen hertsiä saattaa vaikuttaa "kiinteältä" valolta.
Samoin varhaisissa tietokonemonitoreissa kuvataajuus oli 60 Hz tai jopa tätäkin alempi. Vaan kun näyttöjen koko rupesi kasvamaan, tuli yllättäen vilkkumisongelmaa ja minimitasona ruvettiinkin pitämään 70 Hz ja vasta 100 Hz oli sellainen "ei taatusti vilku". Syynä tähän oli se, että näkökentän reuna-alueet ovat herkempiä havaitsemaan liikettä/vilkkumista kuin keskiosa.
DLP-videotykkien kanssa on tullut vielä yksi uusi ilmiö, ns. sateenkaariefektit. Näissähän yleensä kuva muodostetaan silläviisiin, että eri osavärit (RGB) esitetään vuoronperään (projektorin lampun perässä on pyörivä kiekko, jossa on vihreä, sininen ja punainen suodatin).
DLP tykissä kuvataajuus voi olla esim. 100 Hz eli 1 s aikana kuva vilkahtaa peräti 300 kertaa ... ja silti näissäkin näkyy noita häröjä. Ei tietenkään, kun kuvaa tuijottaa kiinteästi, mutta kun katsetta kääntää, ei nuo eri osavärit enää osukaan verkkokalvolla päällekkäin -> rajapintojen kohdalle ilmaantuu väriefektejä.
Taitaa olla LED -valojen kanssa vastaava ilmiö eli suoraan tuijotettaessa ei näy, mutta nopealla katseen käännöllä "tikutuksen" saakin näkyviin.
Noille aikaisemmille essonbaarin tietäjille voisi muuten joku kertoa, että LEDien tehoa säädetään virtaa, ei jännitettä, säätämällä.
Fiksuin tapa säätöön on siis säädettävä vakiovirtalähde.
Ei vilku ja ledeissä on sellainen ominaisuus, että niiden hyötysuhde paranee, kun niitä ajetaan nimellisvirtaa pienemmällä virralla. Oleellinen pointti esim. taskulampuissa .... virtasäätöä käytettäessä toiminta-aika kasvaa hurjasti osateholla. Siis 1/10 teho = enemmän kuin kymmenkertainen toiminta-aika.
Halvempi, siis yleisempi, tapa säätöön on vakiovirtalähde PWM kytkentä, joka pätkii virtaa päälle/pois X Hz taajuudella. Valo vilkkuu kiusallisesti, jos/kun taajuus on liian matala ja hyötysuhde on sama kuin ledin palaessa jatkuvasti täydellä teholla. Eli taskulampuista puhuttaessa ½-teho = kaksinkertainen toiminta-aika ... ja minimitehoilla saatetaan sitten päästä useisiin tunteihin. Mutta virtasäädöllä toimivilla saattaakin toiminta-aika yltää minimiteholla vuorokausiin!
Halvin ja huonoin ja varmaan myös yleisin ratkaisu on vakiovirtalähteen korvaaminen ledin kanssa sarjaan kytketyllä vastuksella. Tähän toki päälle se PWM säätö.