Miten kannattaisi suhtautua siihen, että suomalainen identiteetti luotiin tiettyjä poliittisia tarkoituksia varten enimmäkseen vasta 1800-luvulla ja se on siinä mielessä "ideaalinen konstruktio"?
Myytti Suomen kansakunnasta?
Commentaattori
23
217
Vastaukset
- juvan maisteri
No eikö ole hyvä, että luotiin se identiteetti, vai tuliko se jonkinlaisena historiallisena jatkumona. kaikki riippuu kaikseta eikä mikään toistu samanlaisena.
- Hienoa kun luodaan?
Eikös ole sitten hyvä että venäläisillekin luotiin aikanaan se kommunistinen NL-identiteetti, niin saivat aikaiseksi hyökätä Suomeen, joka oli henkisesti enempikin saksalaisidentiteettinen (eli arkkivihollinen).
- Voimaa Kalevalasta
Kaikki meistä ovat konstruktioita, polveudemme kuitenkin ameebasta evoluution mekanismien kautta. Meitä ja ameeboja (tummaihoisista puhuttakaan!) siis erottaa vain veteen piirretty viiva.
Noin vakavammin ottaen, alun alkaen ns. suomalaisuus koostui kai heimoista kuten hämäläiset, savolaiset ja lappaiset yms. Sitten tulivat nämä ns. isänmaalliset, kuten Runeberg, Lönnrot, Stenvall (=Aleksis Kivi) yms. jotka sorvasivat meistä kansakunnan. Kaikki taisivat olla ns. rantaruotsalaisia. Hyvin paljon myöhemmin tulivat sellaiset miehet kuten Häyhä, Kuisma, Törmä, Siitoin yms. Ja lopulta nettiöyhöttäjät kuten Halla-aho & co.- rautaako?
"Meitä ja ameeboja (tummaihoisista puhuttakaan!) siis erottaa vain veteen piirretty viiva. "
Tai vereen piirretty viiva.
Ajan myötä muokkaantuvat merkittävät tapausten kulut. Niin on ollut myös lopulta itsenäisyyden saavuttaneen Suomenkin kohdalla. Kansakunnan syntyperä on jossain paljon, paljon etäämmällä kuin 1800-luvulla. Ymmärtääkseni kieli on yksi olennainen suomalaisen kansan tunnusmerkki. Vaikka heimokuntien aikaan ei vielä ollutkaan yhtenäistä suomalaisuutta, niin kieli oli kuitenkin olemassa ja eri heimolaiset pystyivät kommunikoimaan keskenään. Pitkä prosessi ja saavutuksena sentään nykyinen suomalaisuus. Sinänsä suomalaisuuteen kuuluu myös vivahteikkuus eli ajatellaanpa karjalaisuutta ja hämäläisyyttä - ulottuvuutta on olemassa.
Suomalaisuutta ja meidän omaa valtiotamme sopii hyvinkin vertailla vaikka Saksaan tai Italiaan. Nekin valtiot muodotuivat 1800-luvulla, kun valikoima erillisiä valtapiirejä ja ruhtinaskuntien liittyi yhteen. Kun sinä Commentaattori tämän keskusteluketjun aloituksessasi viittaat 1800-luvun kansalliseen prosessiin meillä Suomessa, niin yhtä lailla on paikallaan tarkastella kansallisia prosesseja esim. Saksassa ja Italiassa vai pitäisikö sanoa, että niillä maantieteellisillä alueilla, jotka tunnetaan Saksana ja Italiana. Ja löytyhän niitä noita muitakin maita maailmalla, joihin verrattuna suomalaisuus ja Suomi nyt eivät näyttäydy mitenkään kummajaisina.- Vapautusrintama
Näinhän se menee. Ajatellaan vaikka Britannian ja Irlannin saaria, joissa on yhteinen kieli ja pitkälti yhteinen kulttuuri, mutta silti löytyy "kansakuntia" - Wales, Skotlanti, Pohjois-Irlanti, Irlanti ja varsinainen Englanti. Ja nyt Skotlanti on harkitsemassa jopa valtiollista itsenäisyyttä. Samoin Pohjois-Italiassa haaveillaan oman valtion muodostamisesta, kuten myös Baijerissa Saksassa. Häilyvät ovat valtioiden rajat sano.
- rautaako?
"Kansakunnan syntyperä on jossain paljon, paljon etäämmällä kuin 1800-luvulla. Ymmärtääkseni kieli on yksi olennainen suomalaisen kansan tunnusmerkki. "
Onko? Suomensuksuiset heimot jakaantuivat keksiaikana useaan eri valtioihin. Tänään nämä entiset sukulaiset ovat identiteetiltään paljon enemmän valtioidensa identiteetin näköisiä kuin toistensa.
"Vaikka heimokuntien aikaan ei vielä ollutkaan yhtenäistä suomalaisuutta, niin kieli oli kuitenkin olemassa ja eri heimolaiset pystyivät kommunikoimaan keskenään."
Tuosta emme voi tietää mitään. On hyvin todennäköistä että kaukana toisitaan olleet heimot eivät olisi tunnistaneet murteet samaksi kielieksi. Ja jos olisivat tunnistaneet, niin silloin olisivat tunnistaneet myös kaikki ne murteet jotka 1200-luvulta lähtien ovat kuuluneet eri valtioihin. Mutta ainakaan minä en ymmärrä suurinta osaa Venäjän tai Liivinmaan puolelle jääneitä sukulaiskansojen murteita. Vironkieltä ymmärrän jonkun verran, mutta sekin liittynee siihen että olimme pitkään samaa valtiota.
Minusta tuntuukin siltä että identiteetti on pitkälle yhteikuntajärjestelmän tulosta. Esimerkikis Pohjoismaat on identiteetiltään hyvinkin homogeeninen alue.
Jos meitä risoo väite että Suomi on Ruotsalainen, niin ehkä vähemmän tunnepitoinen, mutta sisällöltään samankaltainen, on väite että Suomi on Pohjoismaalainen.
Kyllä meidän identiteettimme on lähempänä norjalaisten identiteettiä kuin virolaisten. Muista suomensukisista puhumattakaan.
Minusta tuntuu myös siltä että identiteetti on käsite joka muuttuu hyvinkin nopeasti. Ei sitä kannatta lähteä etsimään vuosisatojen takaa. Jokainen ihminen on elämäntilanteensa - ja ehkä vanhempiensa ja isovenhempiensa - muokkaama. Jokainen kansa on nykyisen yhteikuntajärjetelmän- ja ehkä vanhemopiensa ja isovanhempiensa aikana vallitsevan yhteikuntajärjestelmän - muokkaama.
Talvi- ja jatkosota muokkasi sen ajan ihmisiä. Ja seuraavaakin sukupolvea. Mutta meille suurimmalle osalle se on historiaa. Tärkeää ja tunnepitosta historiaa. Mutta ei se identioteettiämme tai lastemme identieettiä enään ratkaisevasti muokkaa. Onhan selvästi nähtävissä että talvisodanhenki on monelta nuorelta kateissa ja äärikansallismielisyys nostaa taas rumaa päätään.
Nykyään "kansallisuus"-ilmaus herättää monenlaisia reaktioita. Meille täällä Suomessa on tuoreimman parin vuosikymmenen aikakudelta tullut tutuksi EU-uskovaistahon operoima suomalaiskansallisuuden vähättelyn politiikka. Kun EU-uskovaisilla on ilmeisen hirmuinen hinku niitata Suomi "ikusiiksi ajoiksi" EU-kytkökseen, niin kansallisuusnäkökulma näköjään koetaan esteeksi ja haitaksi sen operaation kannalta. Kansallisuudesta ja suomalaisuudesta on tullut liki negatiivinen termi. Tarvitsee vain viitata ilmauksiin "änkyrä" ja "impivaaralaisuus", jotka on liitetty yksiin suomalaisuus-käsitteen kanssa.
Kansallisuus on käsitteenä totta kai periaatteena myönteinen käsite. Ja vallanpitäjät tietysti voivat kokea sen kielteiseksikin. Kun aikoinaan Itävallan habsburgien hallitsemassa keisarikunnassa johtavat virkamiehet ehdottivat muodostetttavaksi "kansallisuuksien liittovaltion", niin se olisi hyvinkin saattanut pelastaa keisarikunnan siltä tuholta, jonka Itävalta-Unkari kohtasi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Keisarihan sen ajatuksen tyrmäsi eikä kansallisuuksien keisarikuntaa syntynyt. Kuitenkin omia kieliään puhuvat kansallisuudet halusivat itselleen omakielisiä oikeuksia ja sen uudistuksen torppaaminen johti sitten kohtalokkaisiin konflikteihin. Kansallisuusaatteen hyväksyminen olisi voinut pelastaa keisarikunnan. Kansallisaatteen näkeminen uhkana ja haittana tuhosi keisarikunnan.- 62 miljoonaa kuoli
"Kansallisaatteen näkeminen uhkana ja haittana tuhosi keisarikunnan. "
Kansallisaatteen näkeminen ainoana oikeana tapana elää tuhosi koko Euroopan tuossa jokin aika sitten. Kansallisaatteen haitat ovat aina loppujen lopuksi valtavia hyötyihin nähden, historian todistama tosiasia jota kansallisuskovaiset yrittävät jatkuvasti vähätellä.
Mutta kansallisuskovaisuus onkin melko tyypillistä fundamentalismia, se perustuu pelkkiin satuihin, asenteisiin ja mielikuviin, ja johtaa aina lopulta totalitarismiin sekä vakaviin konflikteihin. - rautaako?
"aikakudelta tullut tutuksi EU-uskovaistahon operoima suomalaiskansallisuuden vähättelyn politiikka"
Minulle sinä olet uusi tuttavuus, enkä tiennyt oletko asiallinen vai asenteellinen. Nyt tiedän. Miski käytit sanaa EU-uskovainen, vaikka tilalle löytyisi useita vähemmän asenteellisia ilmaisuja?
"niitata Suomi "ikusiiksi ajoiksi" EU-kytkökseen, niin kansallisuusnäkökulma näköjään koetaan esteeksi ja haitaksi sen operaation kannalta"
En näe ristiriitaa EU-jäsenyyden ja kansallisuusnäkökulman välillä. Kautta historianhan, jo heimuyhteiskuntien aikana, olemme liittoutuneet johonkin suurempaan monestakin hyvästä ja järkevästä syystä. Ja välillä vähemmän järkevistä. Ja joskus pakotettuina.
Kun tarkastelee globaalin talouselmän ja politiikan pelisääntöjä, ymmärämme varsin hyvin miksi jokaisessa maailman kolkassa meitäkin paljon suuremmat ja vähemmän haavoittuvaiset maat muodostavat liittoutumnia. Ei siihen sen kummempaa ideologiaa liity.
"Tarvitsee vain viitata ilmauksiin "änkyrä" ja "impivaaralaisuus", jotka on liitetty yksiin suomalaisuus-käsitteen kanssa. "
Minusta impivaaralaisuus ja änkyrä sopii hyvin nykyajan äärikansallismielisille. Mutta en kutsuisi sitä suomalaisuudeksi. Eräs syy suhtautumiseeni saattaa oll ruotsinkielisyyteni. Minä tai äidinkieleni joka ei mahdu tiettyje "kansallismielisten" suomalaisuuskäsitteenseen vaikka itse en koe olevani mitään niin voimakkaasti ja varmasti kuin suomalainen. Supisuomalainen. Kaksikielisyys on eräs suomalaisuuden erityispiirre, siinä missä Sibelius, sauna ja sisu (vaan ei Suomen Sisu joka on poissulkevaa äärikansallismielisyyttä, jos sitäkään).
- Ihmisoikeudet ovat
myös sosiaalinen konstruktio. Näin ollen siihen voi vedota tekosyynä, jolla sallia loisiva ja rikollinen maahanmuutto i.e maahantunkeutuminen.
- rautaako?
" jolla sallia loisiva ja rikollinen maahanmuutto i.e maahantunkeutuminen. "
Kuka sallaista sallii?
Rikollisuus on laissa kiellettyä kaikilta. Viisumin maahan saa vain jos täällä on työpaikka, opiskelupaikka tai lähisukulainen. Hakemus hylätään rikollisilta. Kansalaisuuden saaminen on vielä rajoitetumpaa.
Kummallinen väite kerrassaan! Tuollaiseen vaaditaan varmaan ihan omanlainen "sosiaalinen konstruktio".
Kansallisuusaatteen näkeminen painottuneesti haitallisena antaa aiheen sen näkökulman tarkastelemista kriittisesti. Otetaanpa termiksi "nationalismi" ja siihen liittyen erityisesti kieli, joka on minun ymmärtääkseni eräs keskeinen kansallisuuden tunnusmerkki. Toki muitakin jakolinjoja on kuten entisen Jugoslavian alueella, jossa uskonnolliset erot ovat perustana. Serbit ovat ortodokseja, kroaatit roomalaiskatolisia ja molemmat puhuvat samaa kieltä, joka tosin kirjoitetaan Serbiassa kyrillisin kirjaimin ja Kroatiassa latinalaisin aakkosin.
Kun jossain valtiossa omaa kieltään ja ehkä jopa uskonnoltaankin omanlaisensa väestö tavoittelee entistä laajempaa valtaa päättää omista asioistaan, niin hyvin yleistä on, että keskushallinto vastustaa semmoista "separatismia" ja leimaa sen herkästi turmiolliseksi "nationalismiksi". Nationalismi-syytös on hyvin herkässä. Venäjä pyrki yhdenmukaistamaan tsaarien valtakauden loppupuolella valtakunnan lait ja siitä seurasi konflikti Suomen kanssa. Se oli tyypillinen asetelma, jossa Venäjän hallinto saattoi syyllistää suomalaisia nationalisteiksi. Meidän omalta kannaltamme katsottuna taas kansallisuusaatteen vahvistumisen myötä Suomi saavutti itsenäisyyden, kun siihen tarjoutui tilaisuus ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Pitäisikö silloinen Suomen separatistinen nationalismi tulkita turmiollisuudeksi?- ei-fundis
Jugoslavian hajoamissodissa tosiaan oli pohjimmiltaan kyse juuri (kiihko)nationalistisesta liikehdinnästä, jota ilman olisi moni hirmuteko jäänyt tekemättä. Ja kun juurikin nationalismi on toisaalta aiheuttanut Suomelle kaikki ne ongelmat joita Suomessa koettiin mm. 1930- ja 1940-luvuilla, niin miten onnistuu ilman älyllistä epärehellisyyttä sellainen tarkastelu, jossa katsotaan ainoastaan omalta kapealta nationalistiselta näkökannalta menestyksellinen toiminta positiiviseksi saavutukseksi?
Uskonnoissa toimii sama kognitiivinen dissonanssi; hyvät asiat ovat aina jumalan ansiota, mutta paha taas johtuu paholaisesta, perisynnistä jne. Myös "oikeat" uskovaiset tekevät vain hyviä tekoja, ja pahojaan tekevät uskovaiset taas eivät ole niitä "oikeita"...
"Pitäisikö silloinen Suomen separatistinen nationalismi tulkita turmiollisuudeksi? "
Pitäisikö aina tuomita "niiden toisten" nationalismi turmiolliseksi, ja toisaalta poikkeuksetta "meidän oma" nationalismi menestykseekkääksi? Itseltäni ei moinen kapeakatseisuus onnistu. Mieluummin totean rehellisesti koko ideologian pahasti ongelmalliseksi. En ole uskonasioissakaan pystynyt jumiutumaan minkään yksittäisen uskonnon poteroon. ei-fundis kirjoitti:
Jugoslavian hajoamissodissa tosiaan oli pohjimmiltaan kyse juuri (kiihko)nationalistisesta liikehdinnästä, jota ilman olisi moni hirmuteko jäänyt tekemättä. Ja kun juurikin nationalismi on toisaalta aiheuttanut Suomelle kaikki ne ongelmat joita Suomessa koettiin mm. 1930- ja 1940-luvuilla, niin miten onnistuu ilman älyllistä epärehellisyyttä sellainen tarkastelu, jossa katsotaan ainoastaan omalta kapealta nationalistiselta näkökannalta menestyksellinen toiminta positiiviseksi saavutukseksi?
Uskonnoissa toimii sama kognitiivinen dissonanssi; hyvät asiat ovat aina jumalan ansiota, mutta paha taas johtuu paholaisesta, perisynnistä jne. Myös "oikeat" uskovaiset tekevät vain hyviä tekoja, ja pahojaan tekevät uskovaiset taas eivät ole niitä "oikeita"...
"Pitäisikö silloinen Suomen separatistinen nationalismi tulkita turmiollisuudeksi? "
Pitäisikö aina tuomita "niiden toisten" nationalismi turmiolliseksi, ja toisaalta poikkeuksetta "meidän oma" nationalismi menestykseekkääksi? Itseltäni ei moinen kapeakatseisuus onnistu. Mieluummin totean rehellisesti koko ideologian pahasti ongelmalliseksi. En ole uskonasioissakaan pystynyt jumiutumaan minkään yksittäisen uskonnon poteroon.Arvostan erityisesti ruohonjuuritason näkökulmaa. Ajatellaanpa Viron tilannetta viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan eli 25 vuoden aikana. Neuvostovallan loppuvaiheessa 1980-luvulla virolaisuus oli häviämässä venäläisyydelle Viron neuvostotasavallassa. Perinteiseen tapaan ennen muuta rannikkoseudut olivat suuressa määrin "venäläistyneet" eli "venäläistetty". Se venäläisyyden eteneminen tapahtui mm. siten, että kun uusia tuotantolaitoksia perustettiin Viroon, niin henkilökunnaksi valikoitiin säännönmukaisesti venäläisiä ja kun heitä ei ollut riittävästi Virossa, niin venäläistä työväkeä tuotiin Viron ulkopuolelta. Viro alkoi muuttua venäläisenemmistöiseksi. Tuolloin 1980-luvulla päädyttiin tilanteeseen, jossa viro kielenä määriteltiin uhanalaiseksi kieleksi.
Kun sitten virolaiset, eestiläiset, havahtuivat huomaamaan, että CCCP-valtakunta alkoi heikentyä ja haprastua, niin Virossa virisi määrätietoinen pyrkimys yrittää palauttaa itsenäisyys. Tätä pyrkimystä luonnehdittiin Neuvostoliiton vallanpitäjien toimesta vaaralliseksi ja edesvastuuttomaksi nationalismiksi. Moskova määritteli virolaisten itsenäisyyspyrkimyksen haitallisuudeksi. Kipaisepa sinä arvoisa "ei-fundis" Suomenlahden eteläpuolelle ja julista siellä kantaasi, jonka mukaan virolaisuus olisi älyllisen epärehellistä kiihkonationalismia ja kapeakatseisuutta!- rautaako?
"Otetaanpa termiksi "nationalismi" ja siihen liittyen erityisesti kieli, joka on minun ymmärtääkseni eräs keskeinen kansallisuuden tunnusmerkki."
Tai kaksi kieltä kuten Suomessa.
"Meidän omalta kannaltamme katsottuna taas kansallisuusaatteen vahvistumisen myötä Suomi saavutti itsenäisyyden, kun siihen tarjoutui tilaisuus ensimmäisen maailmansodan jälkeen."
Suomen politiikassa kaikista vahvin ja kaikkien ryhmien ajama päämäärä oli venälästymisen vastustaminen. Syykin oli selvä ja pragmaattinen: meillä oli paljon parempi yhteikuntajärjestelmä (meillä orjuus kielletiin 1300-luvulla, Venäjällä 1861). Kansallisuusaatteella oli hyvin vähän tekemistä tämän kanssa. Tarvittaessa olisimme liittyneet Ruotsiin päästääksemme Venäjästä. Länsimaalaisuus oli kaikkien pykimys.
Mutta kansallismielisyys oli varmasti vahvistanut meidät ja siten mahdollistanut onnistuneen irtaantumisen. Nostimme suomenkielen toiseksi viralliseksi kieleksi, loimme yhteisen kirjakielen ja koululaitoksen. Mutta samaa tehtiin kautta koko "länsimalaisuuten nimiin vannoneen Euroopan". Jo 1700-luvun lopussa Kustaa III (vai oliko se Kustaa II) päätti palattuaan Suomi-kiertueeltaan että suomenkielinen koulutus piti käynnistää.
Tsaarin kielisensuuri lykkäsi sitä muutamalla vuosikymmenellä. Tsaari ei halunut rahvaan lukevan länsimaisesta hapatuksesta. Sitä ei halunut myöhemmin myöskään Bresniev ja kumppanit, joka on eräs syy siihen miksi kouluissamme luetaan suhteellisesti paljon enemmän luonnontieteitä ja vähemmän yhteiskuntatieteitä. Se on PISA-testien valossa hyvä asia, mutta maamme poliittisen keskustelun tason tai yleisen talousosaamisen kannalta se on heikkous. - rautaako?
Leiriniekka kirjoitti:
Arvostan erityisesti ruohonjuuritason näkökulmaa. Ajatellaanpa Viron tilannetta viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan eli 25 vuoden aikana. Neuvostovallan loppuvaiheessa 1980-luvulla virolaisuus oli häviämässä venäläisyydelle Viron neuvostotasavallassa. Perinteiseen tapaan ennen muuta rannikkoseudut olivat suuressa määrin "venäläistyneet" eli "venäläistetty". Se venäläisyyden eteneminen tapahtui mm. siten, että kun uusia tuotantolaitoksia perustettiin Viroon, niin henkilökunnaksi valikoitiin säännönmukaisesti venäläisiä ja kun heitä ei ollut riittävästi Virossa, niin venäläistä työväkeä tuotiin Viron ulkopuolelta. Viro alkoi muuttua venäläisenemmistöiseksi. Tuolloin 1980-luvulla päädyttiin tilanteeseen, jossa viro kielenä määriteltiin uhanalaiseksi kieleksi.
Kun sitten virolaiset, eestiläiset, havahtuivat huomaamaan, että CCCP-valtakunta alkoi heikentyä ja haprastua, niin Virossa virisi määrätietoinen pyrkimys yrittää palauttaa itsenäisyys. Tätä pyrkimystä luonnehdittiin Neuvostoliiton vallanpitäjien toimesta vaaralliseksi ja edesvastuuttomaksi nationalismiksi. Moskova määritteli virolaisten itsenäisyyspyrkimyksen haitallisuudeksi. Kipaisepa sinä arvoisa "ei-fundis" Suomenlahden eteläpuolelle ja julista siellä kantaasi, jonka mukaan virolaisuus olisi älyllisen epärehellistä kiihkonationalismia ja kapeakatseisuutta!"Neuvostovallan loppuvaiheessa 1980-luvulla virolaisuus oli häviämässä venäläisyydelle Viron neuvostotasavallassa."
Niinkö? Viron itsenäistyessä liki 80% kansasta oli vironkielisiä. Pääosa kouluista olivat vironkielisiä. Pakkovenäjää oli tietysti runsaasti, mutta juuri Viro on ehkä harvinaisen huono esimerkki venäläistymisestä.
Kun tarkastelee miten julmasti Neuvostoliitossa rajakansoja pakkosiirrettiin (esim Karjalaisia) niin voidaan todeta että Viro pääsi "todella helpolla" (kaikki on siis suhteellista).
"Moskova määritteli virolaisten itsenäisyyspyrkimyksen haitallisuudeksi."
Stalinan ja vielä Bresnsvinkin aikaan tuollaisa määritelmiä ei harrastettu - annettiin aseiden ja KGB:n hoitaa ongelmat pois päiväjärjestyksestä. Tämä tapahtui usein kansojen pakkosiirroilla jolla heikennettiin kanallismielisiä sepratistisiä pyrkimyksiä.
"Suomenlahden eteläpuolelle ja julista siellä kantaasi, jonka mukaan virolaisuus olisi älyllisen epärehellistä kiihkonationalismia ja kapeakatseisuutta!"
Virossa asuu yli 20% kakkoskanalsisia, eli veneäjänkielisä. He siis saavat edelleen elää Stalinin ikeessä, mutta tällä kertaa virolaisen kansallismielisyyden uhreina.
Virolle tuo turha ja väärään ositteeseen kohdistettu nationalismi on sekä kallista että vaarallista. Millä kansalla on varaa pitää yli 20% kakkoskastissa? Noin suuren sorretun kansanryhmän pitäminen kasvattaa sisäisen konfliktin vaaraa. Kun kansanosa vielä on suuren arvaamattoman naapurimaan väkeä, niin homma menee entistäkin vaarallisemmaksi. Viro maksaa todella paljon kiihkonationalismistaan.
Joskin ymmärrän varsin hyvin sen syyn ja lähtökohdat Virossa, niin on kyllä edelleenkin todettava että kaikenkarvainen (ääri)nationalismi on haitallista. Nyt on neuvostoliiton hajoamisesta kulunut yli 20 vuotta. Kuinka kauan venäläisvähemmistön on kärsittävä Virossa. Ongelma on se että sielläkin nettiaikakausi on raaistanut äänenpainoja (vihapuhekulttuuri), ja jarruttaa siten leinnytystä josta kaikki hyötyisivät valtavasti.
Ukaraiassa toteutettin alueellinen kaksikielisyys viime kesänä. Itä-Ukrainassa venäjä on toinen virallinen kieli. Sielläkin nationalsitit riehuivat kaduilla, mutta järki voitti.
- rautaako?
"Miten kannattaisi suhtautua siihen, että suomalainen identiteetti luotiin tiettyjä poliittisia tarkoituksia varten enimmäkseen vasta 1800-luvulla ja se on siinä mielessä "ideaalinen konstruktio"? "
Suurin piirtein sqamalla tavalla kuin kaikkeen kansallisromantiikan muotivillityksen aikaan luotuun vastaavaan.
Saksa oli hyvin samantapainen konstruktio suurin piirtein samalta ajalta. Neuvostoliitto on myös oiva esimerkki, varsinkin kun se on jo tuhoutunut ja konstruktio siten jukisestikin julistettu nimenomaan konstruktioksi.
Kun aikanaan heimoyhteiskunnat poistui ja valtioita syntyi tilalle, suomensukuisten heimojen alueet pirstaloitui, ja jakutui eri valtioihin kuuluviksi.
Meidän valtion nimeksi tuli Ruotsi. Ja me loimme siitä monin tavoin hyvän valtion, josta paljon on jäljellä vieläkin.
Sitten Venäjä puolitti valtiomme. Valoitetulla alueella oli alue nimeltään Suomi. Se sai uuden nimen, Varsinainen Suomi (ja sittemmin Varsinais Suomi). Suomi nimi varattiin koko valloitetulle alueelle.
Poliittisin toimin saimme neuvoteltua itsellemme autonomian, eli oikeuden pitää jo rakentamamme yhteiskuntamallin (Ruotsin mallin).
Koska tämä sattumoisin tapahtui samaan aikaan kun kansallisromanttinen ideologinen muotiilmiö oli vahvistumassa meilläkin ryhdyttiin luomaan itsellemme myyttistä ja sankarillista omaa luomistarinaa.
Kansallisromantiikka kuitenkin hiljaa muuntui äärikansallismieleksi Euroopassa, joka tuhotui vasta synnyttämäänsä toiseen mailmansotaan.
Vasta sen jälkeen on maamme historiantutkijat ryhtyneet poistamaan kansallisromantiikan ja äärikansallismielisyyden luomat legendat maiden historiakirjoista. Myös Suomessa. Kaikki suomalaiset eivät ole siitä olleet mielissään. Varsinkaan viime aikoina kun äärikansallismielisyys on taas nostamassa rumaa päätään. Ymmärtääkseni olennaisinta on oma päätösvalta. Kun Suomella oli omaa päätösvaltaa autonomian muodossa ja suuriruhtinakuntana Venäjän vallan aikana, niin juuri se suomalaisten oma päätösvalta tökki Venäjän tsaarien hallinnon yksioikoistajien silmään. Kaikkinainen hallinto piti Venäjällä harmonisoida nykyterminologiaa käyttääkseni. Silloin syntyi törmäyskurssi ja konflikti suomalaisten kanssa. Jos se oman päätösvallan puolustaminen sitten on sitä nationalismia ja suomalaisuutta, niin mikäpä siinä eli sellainen määritelmä kelpaa minulle.
Nykyään EU-kuvioissa näkyy vallitsevan sama asetelma. Kun meillä Suomessa on ryhdytty puolustamaan omaa päätösvaltaa ja laajoissa kansalaispiireissä koetaan EU-vallanpito meidän kannaltamme haitalliseksi, niin sen seurauksena taas EU-myönteisillä tahoilla jopa omassa maassamme on alettu syyttää EU-kriittisyyttä nationalismiksi ja suomalaisuuskin on siinä yhteydessä haluttu leimata impivaaralaisuudeksi. Kysymys on ennen muuta oman päätösvallan puolustamisesta ja myös palauttamisesta.- rautaako?
"Kun Suomella oli omaa päätösvaltaa autonomian muodossa ja suuriruhtinakuntana Venäjän vallan aikana, niin juuri se suomalaisten oma päätösvalta tökki Venäjän tsaarien hallinnon yksioikoistajien silmään."
Tuskin me olisimme edes saaneet omaa päätösvaltaa ellei Tsaari nimenomaan sitä olsi silloin halunut. Se oli tietoinen valinta sekä meidän että Puolan suhteen. Ja se liittyi ulkoplitiikkaan sekä siihen millaisen kuvan tsaari haluasi antaa Venäjästä muille.
Ensimmisen tsaarivaihdon yhteydessä tilanne muuttui. Suomenkielinen kirjallisuus ja lehdistö sensurointiin ja valtiopäiviä ei kutsuttu koole vuosikymmeniin.
Aleksanteri II oli uudismielinen. Sensuuri poistettiin ja hän suostui siihen että suomenkielstä tehdään toinen virallinen kieli 20 ylimenokauden päätteeksi. Vatiopäivät kutsuttiin koolle. Me kiitimme pystyttämäälä Alex.II patsaan paraatipaikallemme senaatintorille.
Alex.II salamurhattiin ja seuraavat tsaarit pyrki irti kaikesta hänen edistyksistään meillä. Suomenkieliprojektia hidastettiin ja pyrittiin estämään. Venäjää esitettiin virkakieleksi. Meidän osuutemme lainsäädännöstä kavennettiin. Elimme veneläistymisen ja sorron aikaa. Silloin meitä tietysti syytettiin separatismistä, vaikka me itse asiassa vain pyrimme siihen että tsaarit noudattaisivat vuoden 1808 sopimusta.
Eli harmnisointi ei suinkaan ollut mikään Venäjän selkeä punainen lanka läpi autonomian ajan. Eikä separatismi meillä.
"Nykyään EU-kuvioissa näkyy vallitsevan sama asetelma. "
Eli mikä asetelma? Autonomian ajan tulkinnassa vedit mutkat suoriksi. Minä veikkaan että Suomen suhtautuminen EU_hun noudatta meidän suhtautumista autonomian aikaan siinä mielessä että me pyrimme siihen että sopimuksisita pidetään kiinni, koska me vapaaehtoisesti ja oman etumme nimissä liittyneet EU:hin tietyin sopimuksin.
Me myös pyrimme kasvattamaan valtaamme kansanosuutta suuremmaksi olemalla yhteistyökykinen ja proaktiivinen. Näin voimme parhaiten taata että näkemyksemme heijastuu EU:n kehityksessä. Näin toimimme pienenä maana myös autonomian aikana.
"omassa maassamme on alettu syyttää EU-kriittisyyttä nationalismiksi ja suomalaisuuskin on siinä yhteydessä haluttu leimata impivaaralaisuudeksi."
Ei suinkaan. EU-kriittisyydellä on meilläkin useat kasvot. Niiden joukossa on myös sellaisia joille luonnehdinnat nationalismi ja impivaaralaisuus pätee. En laskisi esimerkisi Väyrystä tai Tennilää tähän kategoriaan.
"Kysymys on ennen muuta oman päätösvallan puolustamisesta ja myös palauttamisesta. "
Suomi on pieni maa ja kaikista EU-maista eniten riippuvainen ulkomaansuhteistaan (olemme mm. eniten ulkomaakauppariippuvainen EU-maa). Koko maailmass syntyy suuremppia blojjeja täsmälleen samast syystä kuin Suomikin on sellaiseen liittynyt. Näin ollen meidän kannaltamme kaikkein tärkein päätösvalta on päätösvaltamme EU:ssa. Sitä emme EU-kriittisyydellä, emmekä varsinkaan sen impivaaralaisella versiolla, paranna. Päätösvallan palauttaminen Suomeen EI ole kovin merkittävä kysymys ellei sillä vahvisteta meidän neuvotteluasetelmaa ulkomailla. En oikein näe miten se sitä tekisi. Sen sijaan se sattaa heikentää sitä.Venäjän valtakaudella muutos koko valtakunan menon ja meiningin harmonisoinnin suuntaan oli olemassa tiivistyvänä poliittisena linjauksena. Osuin omakohtaisesti tiedostamaan tilanteen muutoksen, kun jo koulupoikana keräsin postimerkkejä. Meille Suomeenhan saatiin omat postimerkit v. 1856 suuriruhtinas Aleksantteri II valtakaudella. Postimerkeissämme oli kuva-aiheena tuosta alusta alkaen Suomen leijonavaakuna. Muutos ajoittui v:een 1891, jolloin Venäjän kaksipäinen kotkavaakuna tuli myös Suomen postimerkkien kuva-aiheeksi. Mm. sillä tavalla se harmonisointipoltiikka toimi ja käytännön alkuvaihe ajoittui 1800-luvun lopulle.
Suomen autonomisen statuksen tulkinnasta oli periaatteelllista näkemyseroa suomalaisten ja venäläisten kesken jo kuta kuinkin autonomian aikakauden alkuvaiheista lähtien. Meillä Suomessa on lähdetty siitä, että Venäjän tsaarin vahvistamana Suomen autonominen status oli pysyväistä ja sitovaa laatua. Venäjän vallanpitäjien taholla taas asetelma nähtiin niin, että tsaari antoi Suomelle autonomisen aseman ja samalla tsaarilla oli oikeus niin halutessaan myös lakkauttaa tuo Suomen autonominen asema. Tsaarien Suomeen suhtautuminen vaihteli. Itse asiassa viimeisen vaiheen aikakausi n.1990-1917 sai vielä jatkoa Venäjän sisällissodan aikana Venäjän "valkoisten" taholla, kun he eivät suostuneet tunnustamaan Suomen irtaantumista Venäjästä ja itsenäistymistä.
Suomen EU-kriittisiin tahoihin kohdentuva mollaus on varsin hyvin meidän yleisessä tietoisuudessamme. Luokitteluista ja leimailuista on mieleeni jäänyt, että myös mm. Paavo Väyrystä ja Esko-J. Tennilää olisi luonnehdittu änkyröitsijöiksi vai mahtanenko muistaa aivan virheellisesti? Nimikkeitä riittää. Mitanottoa käydään kaiken aikaa. Seuraavista eduskuntavaaleista viimeistään v.2015 mitä ilmeisimmin tulee ärhäkät vaalit kampanjointinsa suhteen. Mukana siinä mittelössä ovat EU-ja euroraha-alueen tilanteet viimeisen puolen vuosikymmenen ajalta eli vaaleihin päästessä viimeisten seitsemän vuoden ajalta. Toisaalta saattavathan ne vaalit tulla jo aikaisemminkin, jos eduskunta hajoitetaan.
- Globaalin ja
epädemokraattisen eliitin päämotivaationa oli vapautta riistävä maailmankauppa, jotta maat tulisivat keinotekoisesti riippuvaiseksi toisistaan (EU). Nyt tämä kestämätön valhe alkaa hajota. Aletaan pikku hiljaa palata orgaanisiin kansallisiin yhteisöihin ja ekologisesti kestävään paikalliseen tuottamiseen. Iinternationalistien luoma ajatus juurettomasta maailmanvaltiosta on konstruktio ja myytti, jossa ihmisistä halutaan tehdä pelkkiä atomeja, helposti hallittavaa yhtenäistä massaa, jonka ainoa idelogia ja elämän sisältö on kuluttaminen, konsumeristi. SInä kosmopoliitti, Sinä sosialisti, Sinä konstruktionisti...ei onnistu!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun614208KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1152782Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo452262Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?291923- 241843
- 281566
- 171430
- 771412
- 1461314
- 311178