Siis kuinka alas oon painunut,kun täältä kysyn apua ongelmaani,enkä selviä asiasta yksin,omin neuvoineni. Toivon nyt apua miehiltä ja kokemuksia naisilta!
Työpaikallani käy aivan järkyttävän ihana sähkömies. Näin hänet ensimmäisen kerran viime syksynä ja olin pyörtyä. Se iski kun salama ja polvet meni veteläksi. Olen varma ,että hänen työkaverinsa näki reaktioni. Sen jälkeen odotin häntä joka päivä,sanoin joskus moi ja joka kerta harmitti,että en uskaltanu enempään. Odotin aina vain seuraavaa kertaa ja lupasin,että silloin skarppaan ja kysyn edes,että mitä kuuluu. Hän katsoi minua ja minä häntä,mutta epävarmana ja hieman ujona (tosi tilanteessa) minusta tulee ehkä hieman panikoiva ja sitten yritän esittää coolia ja sana varsinaisessa merkityksessä minusta tulee ehkä vähän kylmä ja tyhmä kun olen ,en anna mitään merkkiä kiinnostuksetani. Ongelmani on siis ujous ja pelko,että hän ei ehkä ole kiinnostunut,nolaan itseni ja joudun hänet kohtaamaan tulevaisuudessa työpaikallani. Tyhmää,tiedän. Mutta panikoin aina suomalaisen miehen kanssa,jos kyseessä olisi ulkomaalainen,minulla ei olisi mitään ongelmia. No,en ole nähnyt miestä moneen kuukauteen,mutta yhä häntä odotan. Eräänä päivänä hän ilmestyi työpaikalle,meidän talkkari on kertonut hänelle,että joku häntä kaipailee. Ilmestyin takahuoneesta ja näin hänet,pysähdyin sekunniksi koska jalat meinasi pettää,kaikki ympärillä oleva sumentui hetkeksi,näin vain hänet. Mutta taas kerran sanoin vain moi ja esitin coolia. Minun oli pakko lähteä takahuoneeseen koska jalat ei enää kantanu ja sydän hakkasin triljoonaa. Siinä hän oli,menin takaisin kun olin saanut sykkeen rauhoitettua ja soitettuani kaverille paniikki puhelun,että hän on täällä!! Kaveri takoi päähäni,että te asialle jotain tai joudun taas odottamaan puolivuotta seuraavaa kertaa. No,yllätys,en saanut mitään aikaiseksi paniikiltani. Jäädyin,niinkuin aina kyseisen miehen edessä. MIKSI!?! Joku perhana kirousko on mun äälle langetettu! Niin katsoin kun hän lähti ja jäljelle jäi vain kauhea "morkkis" saamattomuudestani! Hän on tulossa tämän viikon lopussa työpaikalle,talkkari kutsui hänet kahville "puhuman työasioista" puolestani ..naurettavaa ,i know! :D Mutta nyt kaipaan apua! Mitä sanoa,miten koota itseni..en tiedä edes onko hänellä jo esim. perhe..tiedän vain nimen..En ole mikään susiruma ,mutta silti ehkä vähän epävarma itsestäni..Mistä itsevarmuutta ja tietynlaista cooliutta. En haua sanoa jotain tökeröä ja siten nolata itseni ja menettää tilaisuuteni, jota olen niin kauan jo odottanut! Mitä te miehet sanoisitte,jos itse olisitte tämä mies. Riippuu monesta asiasta tietenkin,mutta herranjestas,tsempatkaa mua nyt ees vähän!!
Työpaikallani käy aivan järkyttävän ihana sähkömies. Näin hänet ensimmäisen kerran viime syksynä ja olin pyörtyä. Se iski kun salama ja polvet meni veteläksi. Olen varma ,että hänen työkaverinsa näki reaktioni. Sen jälkeen odotin häntä joka päivä,sanoin joskus moi ja joka kerta harmitti,että en uskaltanu enempään. Odotin aina vain seuraavaa kertaa ja lupasin,että silloin skarppaan ja kysyn edes,että mitä kuuluu. Hän katsoi minua ja minä häntä,mutta epävarmana ja hieman ujona (tosi tilanteessa) minusta tulee ehkä hieman panikoiva ja sitten yritän esittää coolia ja sana varsinaisessa merkityksessä minusta tulee ehkä vähän kylmä ja tyhmä kun olen ,en anna mitään merkkiä kiinnostuksetani. Ongelmani on siis ujous ja pelko,että hän ei ehkä ole kiinnostunut,nolaan itseni ja joudun hänet kohtaamaan tulevaisuudessa työpaikallani. Tyhmää,tiedän. Mutta panikoin aina suomalaisen miehen kanssa,jos kyseessä olisi ulkomaalainen,minulla ei olisi mitään ongelmia. No,en ole nähnyt miestä moneen kuukauteen,mutta yhä häntä odotan. Eräänä päivänä hän ilmestyi työpaikalle,meidän talkkari on kertonut hänelle,että joku häntä kaipailee. Ilmestyin takahuoneesta ja näin hänet,pysähdyin sekunniksi koska jalat meinasi pettää,kaikki ympärillä oleva sumentui hetkeksi,näin vain hänet. Mutta taas kerran sanoin vain moi ja esitin coolia. Minun oli pakko lähteä takahuoneeseen koska jalat ei enää kantanu ja sydän hakkasin triljoonaa. Siinä hän oli,menin takaisin kun olin saanut sykkeen rauhoitettua ja soitettuani kaverille paniikki puhelun,että hän on täällä!! Kaveri takoi päähäni,että te asialle jotain tai joudun taas odottamaan puolivuotta seuraavaa kertaa. No,yllätys,en saanut mitään aikaiseksi paniikiltani. Jäädyin,niinkuin aina kyseisen miehen edessä. MIKSI!?! Joku perhana kirousko on mun äälle langetettu! Niin katsoin kun hän lähti ja jäljelle jäi vain kauhea "morkkis" saamattomuudestani! Hän on tulossa tämän viikon lopussa työpaikalle,talkkari kutsui hänet kahville "puhuman työasioista" puolestani ..naurettavaa ,i know! :D Mutta nyt kaipaan apua! Mitä sanoa,miten koota itseni..en tiedä edes onko hänellä jo esim. perhe..tiedän vain nimen..En ole mikään susiruma ,mutta silti ehkä vähän epävarma itsestäni..Mistä itsevarmuutta ja tietynlaista cooliutta. En haua sanoa jotain tökeröä ja siten nolata itseni ja menettää tilaisuuteni, jota olen niin kauan jo odottanut! Mitä te miehet sanoisitte,jos itse olisitte tämä mies. Riippuu monesta asiasta tietenkin,mutta herranjestas,tsempatkaa mua nyt ees vähän!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tsemppiä sulle kuule siihen hommaan, Rane!
työkavereita nyt ei lähtökohtaisesti kannata iskeä. menee työilmapiiri aika huonoks sen epäonnistuessa
Ei tää nyt varsinaisesti oo omasta kuormasta syömistä..Hän on ihan ulkopuolisesta firmasta, joka sillon tällön heittää meillä keikkaa. Eli se nyt ei ole oikeestaan ongelma. ja mun mielestä toisaalta jos ollaan aikuisia ,niin jos toista ei kiinnosta niin ei kiinnosta,se pitää hyväksyä ja jatkaa sitten elämää. Itse mä kyllä pystyn siihen,tosin alussa varmaan vähä hävettää,mut jatkoa ajatellen mitäs sitten. Kyse ei nyt kuitenkaa oo iskemisestä vaan halusta tutustua toiseen.