Olen 19-vuotias nuori nainen ja olen mielestäni aivan liian poikamainen. Minulla on 3 veljeä ja elänyt heidän kanssaan lähes koko ikäni, kavereita minulla ei ole koskaan liiemmin ollut. Luulen, että tämä on osasyy epäneisellisuudelleni. Äitini ei myöskään ole järin naisellinen, joten hänestäkään en voinut oppia ottaa.
Mitä minun pitäisi ensimmäisenä tehdä? Muuttaa varmaan käytöstäni, mutta miten? Olen nainen, joka sanoo, mitä ajattelee, kiroilee, juo raakaa viinaa, on vahingoniloinen, sarkastinen, mutta myös itseironinen. Viihdyn myös enemmän miesten seurassa kuin naisten. En keksi puheenaiheita naisseurassa. Ellei seurueen muut naiset ole samanlaisia kuin minä itse. Eli sikoja. Pukeutuamistyyliänikin voisi varmaan muuttaa. Olen kyllä viimeaikoina alkanut pitämään mekoista ja hameista, mutta en käytä niitä kuin yleensä vain kotona. Minulla on aina löysät farkut ja huppari tai neule. Hiuksiani en laita lähes koskaan kuin korkeintaan palmikoille. Vaatteiden etsintää vaikeuttaa omat mittasuhteeni. Olen melko pitkä, 180cm, joten istuvia housuja on vaikea edes löytää. Eikä paitojakaan kovin helppo löytää ole. Etsinkö vääristä paikoista? Lisäksi olen hieman pyöreä, painoindeksini on 25,6. En siltikään saa itseäni kuriin ja alkaa laihduttaa, vaikka syitä olisi monia, ja haaveilen unelmien bikinivartalosta. Miten kaltaisestani saamattomasta paskasta saisi unelmien tyttöystävän, naisellisen naisen? Mistä motivaatio? Mistä itsekuri? Mistä tahdonvoima...
Mitä minun pitäisi ensimmäisenä tehdä? Muuttaa varmaan käytöstäni, mutta miten? Olen nainen, joka sanoo, mitä ajattelee, kiroilee, juo raakaa viinaa, on vahingoniloinen, sarkastinen, mutta myös itseironinen. Viihdyn myös enemmän miesten seurassa kuin naisten. En keksi puheenaiheita naisseurassa. Ellei seurueen muut naiset ole samanlaisia kuin minä itse. Eli sikoja. Pukeutuamistyyliänikin voisi varmaan muuttaa. Olen kyllä viimeaikoina alkanut pitämään mekoista ja hameista, mutta en käytä niitä kuin yleensä vain kotona. Minulla on aina löysät farkut ja huppari tai neule. Hiuksiani en laita lähes koskaan kuin korkeintaan palmikoille. Vaatteiden etsintää vaikeuttaa omat mittasuhteeni. Olen melko pitkä, 180cm, joten istuvia housuja on vaikea edes löytää. Eikä paitojakaan kovin helppo löytää ole. Etsinkö vääristä paikoista? Lisäksi olen hieman pyöreä, painoindeksini on 25,6. En siltikään saa itseäni kuriin ja alkaa laihduttaa, vaikka syitä olisi monia, ja haaveilen unelmien bikinivartalosta. Miten kaltaisestani saamattomasta paskasta saisi unelmien tyttöystävän, naisellisen naisen? Mistä motivaatio? Mistä itsekuri? Mistä tahdonvoima...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juu sama ongelma oli itellä myös tossa kolmisen vuotta sitten ennenkun rupesin kuitenkin panostamaan ulkonäkööni ja pukeutumiseeni, koska tapasin pojan luokallani ja tämä sitten antoikin motivaatio ''boostin'' ja siitä sitten pikkuhiljaa, pienemmillä muutoksilla isompiin, löysistä 'löppä' farkuista, vähän tiukempiin ja sitten ihan tiukkiin, ja päätinpä oikein repästä ja kokeilla vähän meikkiä silloin tällöin ihan vaan väkisin, kunnes tajusin että ahaa miehet kattelevatkin toisin kuin ennen, ei enään tämmöisiä ''negatiivia'' katseita, mikä tietenkin toi lisää motivaatiota ja rupesin kokeilemaan naisellisempia vaatteita ja tiukempia ja nykyään en yhtään tiedä miten olen voinutkaan elää ilman!
Tosta personaallisuudesta. Tottakai voi yrittää olla 'siistimpi' seurasta riippuen, itse en oikeastaan lähtenyt itseäni muuttamaan, kirosanaa lentää kun rekkamiehellä, ja no.. naisten seurassa tuppaan olemaan vähän vähemmän itseni koska kuitenkin persoonallisuudeltani aika erilainen verrattuna muihin naisiin. Rupesin käymään myös salilla, pakkopullaahan tuo oli alkuvaiheissa mutta siihen tottuu kun saa sen kerran - pari itseään niskasta kiinni. Miehet kyllä pitävät seurastani ja näin erilaisuuteni takia toisin kuin naiset, pelaan hirveesti ja teen erittäin 'kundimaisia' juttuja, ja eipä ole ollut ongelma poikaystävällenikään! Päin vastoin :)
Mutta se kyllä lähtee pikku jutuista, isompiin. Toihan nyt on tosi hyvä alku että olet ruvennut pitämään hameista ja mekoista mulla se tuli aika myöhään :D Siitä vaa hiljalleen pieniä muutoksia. Tsemppiä sulle!
Jotkut leffat on muuten aika hyviä motivoimaan mua liikkumaan, missä ne joutuu ittekkin treenaamaan ja näät sen eron ynm. Ja tietty musiikki.
Eikä välttämättä salille tarvitse mennä et yleensä jo ruokavalion muutos auttaa painonpudotuksessa suuresti, tietenkin painosta ja ylimäärästä riippuen.
Oon monesti nähny ns "sinunlaisilla" naisilla sellaisen femiinin hissukkamiehen ,jota ne sitten pompottaa urakalla ja määrää vaihtaan vaippoja tms kaikkea.. Ovat perheen pää ja istuvat sohvalla jalat harallaan. :D
Mitä? Määrää? Tarviiko jotakin miestä MÄÄRÄTÄ hoitamaan omaa lastaan?!?! Onpas huonoja miehiä sitten! Niin että nainen käy töissä, elättää ja passaa miehen, hoitaa lapset, laittaa ruoat, siivoaa ja tiskaa? Niinkö? Ja mies makaa muna paljaana sohvalla kittaamassa kaljaa ja pompottaa naista ja nauraa naisparan tyhmyydelle vai? Ei kuule! Jos sulla on oikeasti tommonen käsitys oikeasta suhteesta, niin olet pahasti sairas ja joudut varmasti jonkun miehen pelleksi! Hae apua ihan itsesi takia. Ihan oikeasti! Ja pian!
Femiinin hissukkamies? :D Ehkä ujo on joo mun mieheni mutta ei kyllä millään tavalla femiininen. Enpä tie mikäs siinä sitten että tämmösseen kuvan antaa, mutta no jaa :D eipä meillä tämmöisiä ongelmia.
"sanoo, mitä ajattelee, kiroilee, on vahingoniloinen"
Ei tuo ole poikamaisuutta. Tuo on käytöstapojen puutetta.
"Olen nainen, joka sanoo, mitä ajattelee, kiroilee, juo raakaa viinaa, on vahingoniloinen, sarkastinen, mutta myös itseironinen."
tässä ole mitään pahaa. sehän on vain seksikästä jos nainen juo kaljaa eikä lipitä siideriä!
"Pukeutuamistyyliänikin voisi varmaan muuttaa. Olen kyllä viimeaikoina alkanut pitämään mekoista ja hameista, mutta en käytä niitä kuin yleensä vain kotona. Minulla on aina löysät farkut ja huppari tai neule."
nojoo, tässä on sitten varmaan se kompastuskivi, kun sä pukeudut tuolleen mahd peittävästi, niin eihän sua sitten varmaan edes huomata?
"Hiuksiani en laita lähes koskaan kuin korkeintaan palmikoille."
miksi niitä hiuksia tarvitsisi mitenkään muuten "laittaa", kyllä itsellekkin harjaaminen kerran päivässä riittää!?
"En siltikään saa itseäni kuriin ja alkaa laihduttaa, vaikka syitä olisi monia, ja haaveilen unelmien bikinivartalosta."
toinen kompastuskivi. naisella kunnossa pysyminen on suhteellisen helppoa: katsot mitä suuhusi laitat ja liikut jonkun verran niin pääset jo aika pitkälle! eli jos haluat aloittaa niin pienennät annoskokoja! ja katsot muutenkin mitä syöt. jätä kaiken roskaruuan pois (sokeri ja suola ei ole hyväksi, kuten ei myöskään vaaleat jauhot eli valkea leipä), karkit, sipsit ja limpparit pois ja syöt pienempiä määriä. vaikka sitten esim 4-5 kertaa päivässä.
sitten vaan liikkumaan, alussa voit aloittaa että 2-3x viikossa vähintään tunnin teet jotain missä tulee hiki. esim kotona on helppo touhuta jos hankit pari kahvakuulaa. niillä pääsee jo aika pitkälle JOS et halua kuntosalille lähteä (mitä tietysti suosittelen) tai sitten alat lenkkeilemään?
Niin no voihan ihminen siistiytyä jos haluaa, alkaa huolehtimaan itsestään monipuolisemmin ja avartaa mieltään esim. vaatteiden suhteen. Monelle aralle se oma vanha tyyli on turvallinen valinta, ei kehdata yrittää näyttää erilaiselta.
Olisikohan nyt enemmän kyse kuitenkin siitä että sinulla on huono itsetunto, kuin että ongelmana olisi poikamaisuutesi?
Ei poikamaisuudessa mitään pahaa ole, sen sijaan huonoissa käytöstavoissa ja itseinhossa on. Eihän suurin osa miehistäkään kiroile, pukeudu sellaisella tyylillä miten ei halua pukeutua, juo raakaa viinaa ja ole vahingoniloisia, oletkos sitä miettinyt?
Itse olen myös kasvanut poikalauman keskellä, mutta käytän juuri sellaisia vaatteita mistä tykkään ja laittaudun niin kuin lystään. Sanoit että nykyään pidät mekoista ym mutta et niitä pue kodin ulkopuolella. Miksi? Painon vuoksi? Kyllä tuolla moni paljon isompikin käyttää mekkoja ja hameita. Oletko miettinyt että ehkä verhoudut tahallasi isoihin vaatteisiin?
Mikäli haluat naisellistua, niin hoida itsetunto kuntoon. Se on nimittäin tärkein ominaisuus niin miehessä kuin naisessa: itsestä tykkääminen juuri sellaisena kuin, ja uskallus olla sitä mitä haluaa olla. Et ilmeisesti halua olla kirjoituksesi perusteella noin painava, huonosti käyttäytyvä ja "sikamainen". Miksi sitten olet sitä? Siinäpä asiaa mietittäväksi.
yleensä "femiinit hissukkamiehet" ovat kotona naisen kanssa kahdestaan ollessaan kaikista kiimaisimpia oreja. Että ei kannata antaa hiljaisuuden ja tunteellisuuden hämätä ;)
No siis... luonteeltasi sinä olet parempi kuin ns. "Nykynainen". Voi olla että herkempiä poikia voisi heikottaa seurassasi, mutta ainakin oma naisystäväni on jokseenkin samaa kaliberia kuin sinä henkisesti.
Fyysisesti puolestaan välinpitämättömyys ei ole hyvä juttu. Tee jotain kropallesi, sinä arvostaisit sitä miehessä, ja miehet arvostavat sitä naisessa. Tässä siis voit lisätä näkyvää naisellisuutesi määrää muuttumatta pätkääkään vähemmän "omaksi itseksesi" - ellet sitten identifioidu väistämättömän löllöyden kautta joka tietenkään ei ole hyvä asia.
Sinun hyvä puolesi on siis se ettet aja miestä mielenvikaisuuteen "olemalla nykynainen" - ja huono puolesi on se ettet näytä naiselta.
Oma rakas naiseni on henkisesti aika jätkämäinen, mutta kiitos pehmittelyni on löytänyt itseestään myös naisellisia puolia - sopivasti. Nauramme yhdessä edelleen feministisille kotkotuksille ja vittuilemme toisillemme ja se on helvetin kivaa ja rentoa. Hän on nähnyt suuren vaivan etenkin vartalonsa kanssa ja töhrää aamuisin perusmeikit naamaansa lähinnä siksi että se korostaa tarvittavan verran hänen sukupuoltaan, mutta sen kummemmin ainakaan minä en tarvi "naista" hänestä, hän on sitä riittävästi - paljon enemmän kuin minä, mies - vaikka verrattuna toisiin naisiin hän ei ole etenkään henkisesti kovin naisellinen sillä typerällä tavalla, vaan hän on ihminen sillä viisaalla tavalla ja omaa riittävästi naista miellyttääkseen minua, enempää ei tarvita (vaikka monilla pimatsuilla ehkä enemmän sitä naiseutta onkin, aina päänräjäyttävään ärsyttävyyteen saakka.)