4kymppinen mies ole ja matto on ikäänkuin kiskaistu jalkojen alta. Eli muutama vuosi sitten vaimo jäi kiinni pettämisestä ja siitä ylipääseminen oli tuskaista aikaa. Syyt mitkä tälläiseen johti olivat yhteisen tekemisen puute /seksin vähyys yms.. ja jotenkin sen ymmärränkin vaikka tekoa en todellakaan voi hyväksyä. Käytiin parisuhdeneuvojalla ja asiaa puitiin läpi. Kotona tietysti asiasta kyselin ja yritin jonkinlaista kokonaiskuvaa asiasta luoda ja vaimo sen otti tietysti jankuttamisena kun kyselin asiasta yms.. silloin terapiassa eikä muutenkaan myölntänyt että seksiä olisi ollut mutta pahinta tietysti epäilin. Sitten yritettiin jatkaa ja yritin myös huomioida häntä eri tavalla eli käytiin matkoilla, tein kotitöitä entistä enemmän, halailua, seksiä yms. töistä kun pääsin ennemmin niin tietenkin tein ruokaa koko perheelle viikottain ja siivosin myös. Nyt joku ajattelee että ompas akkainen mies ;) No tein minä muutakin eli omana aikana metsästelin/kalastelin ruuvailin prätkää ,autoja ja laajensin taloa. ajattelin että kaikki on hyvin olen pääsemässä sen pettämispaskan yli. Nyt sitten huomasin vaimon etääntyvän minusta ja torjuvan lähestymis-yritykseni näin oli ollut jo pari kuukautta. Eräänä iltana kysyin että onko sulla joku toinen vai miksi tämä meidän juttu on taas tälläistä? Hän kiisti asian ja minua kun asia vaivasi niin kysyin saanko katsoa hänen puhelintaan, johon hän antoi luvan. Puhelimesta löytyi vieraan tuntemani miehen tekstiviestejä kuinka vaimo niin on kiinnostava yms... voi luoja mitenkä se vaikutti minuun. Silmissä mustui ja kaikki mureni. Eli sama paska alkasi uudestaan. Mies oli eri kun silloin ennemmin. Sitten tietysti keskusteltiin ja vaimo väitti että tämä eronut mies on vain ollut kaveri. Kaivoin suutuspäissä vanhankin asian esille ja siihen tuli nyt selko että silloin oli seksiä ollutkin mutta silloin ei voinut sitä myöntää. Sekin juttu tuntui nyt sitten juuri tapahtuneelta kun tiesi oikean totuuden. Oma vikani tietysti kun juttua alkasin uudelleen kaivamaan. Tässä uudessa jutussa ei seksiä ollut hän vannoi sen mutta ..mistäs tuota tietää. Kävin asianomaisen herran eli toisen osapuolen luona. Hän oli kun nurkaan ajettu hiiri kun suutuspäissäni häntä tuuletin ja ensin kiisti koko yhteydenpidon mutta joutui sitten myöntämään. Seksiä ei ollut kuulemma. Eli tässä ollaan TAAS. On paha olla. Vaimo sanoi taas että kun en ole huomioinut niin hän keskusteluseuraa haki ikäänkuin muualta. Selittelin sitten että kuinka mielestäni olen huomioinut ja hänenkin silmänsä aukesi niin sä sitten ootkin mutta en ole huomannut ...hohhoh. Eroahan tässä nyt päällimmäisenä miettii mutta kun lapsia on useampia ja pieniäkin osa niin laittaa miettimään. Silloin kun tässä viimmeisessä jutussa käry kävi ja kyselin häneltä tunteistaan minua kohtaan niin sanoi ettei tunne oikeastaan mitään ja kivahan sekin oli kuulla :( Tätä kurjuutta kun taas yritetään korjailla ja takan on pari onnellista viikkoa niin vaimo rakastaa minua ja ei haluaisi luopua minusta koska huomasi että kaikki mitä hän on kaivannut onkin hänen vieressään. On naiset kummallisia.. Sanoi että jos haluan eroa niin sitten erotaan mutta hän ei nyt haluaisikkaan erota kun huomasi kuinka paljon minusta välittää. Itse olen kun puulla päähän lyöty. Sanoin että ehkä minunkin pitää mennä välillä katsomaan kuinka kellekkin kelpaisin. Kyllä mäkin seuraa saan. En ole ylipainoinen kaljamaha :D vaan pitkä tumma mies .heee. No ei vaan tilanne on kamala. Syödä ei tarvitse ja nukkua ei tarvitse. Kumma se on että silti vaan jaksaa. Raksatan silti vaimoani tästä kaikesta huolimatta. Hän on vannonut että ei koskaan enää mitään tälläistä tee mutta kun luottamus jonka sain rakennuttua mureni uudelleen niin vaikealta tuntuu.
Petetty mies.
Mies4kyt+
16542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mielestäni vaimosi on liittynyt JAKORASIA kerhoon ja siitä eroon pääsy on vaikeaa. Tuollainen nainen joka pettää kun mies kääntää selän niin laita vaihtoon vain.
Mä oon itsekin petetty, tosin nainen, joten sympatiseeraan aloittajaa täydestä sydämmestä.
Tosin moni asia hieman kalskahti korvaani. Ihan eksi se, että roolinne petettynä ja pettäjänä on hieman vinksahtanut. Sinä petettynä olet ottanut sen hyvittelijän, anteeksipyytäjän roolin. Olet tehnyt kaikkesi, jotta vaimosi "viihtyisi" kanssasi.
Meillä pariterapiassa korostettiin sitä, että päätös yhteenjäämisestä ja uudesta alusta on molempien harteilla, ja vastuu pettämisestä miehelläni. Pistin liinat niin lujasti kiinni sen suhteen, että mitään en tee, ennen kuin mies osoittaa konkreettisesti, että häneltä riittää tahtoa ja halua rakentaa tätä meidän suhdetta. Hän oli se, joka siivosi, korjasi, teki asioita. Ja kun minä aloin uskoa, että aitoa tahtoa löytyy, tein päätökseni suhteeseen jäämisestä. Terapiassa sovittiin, että saan miettiä rauhassa, mitä haluan. Ja minä halusin jäädä yhteen, kunhan asiat muuttuisivat.
Jos ap haluat yhä jatkaa, niin tee erittäin selväksi rajat ja edellytykset, joilla suostut pitämään vaimosi puolisonasi. Ole myös valmis siihen, että mikäli vaimosi ei suostu, niin eroat. Petettynä ja lattiarättinä kukaan ei voi olla. Vaimosi on kunnioitettava sinua ennen, ja sinä määrittelet, mikä on arvosi ja kuinka paljon vaadit kunnioitusta.
Ei vaimosi sinusta varmaankaan tahdo erota, mutta ei hän uskollinen tuolla tavoin ole. Koska hänen ei tarvitse. Koska sinä näytät sallivan sen. Tee tiukka raja, lähde vaikka pääsiäiseksi miettimään asioita.
Vaimosi on tällä kerralla haluttava yhteistä elämää sinun kanssasi niin paljon, että hän on valmis nöyrtymään niin, että otsa koskettaa maata.
Toivottavasti kirjoittaminenkin auttoi käsittelemään noita ristiriitaisia tuntemuksia.
Tarinanne on valitettavan tyypillinen, mutta ei sen tarvitse päättyä avioeroon. Te olette itse asiassa jo tiellä kohti uudenlaista suhtautumista, niin itseenne kuin toisiinnekin, ja se on positiivinen asia myös parisuhteenne kannalta.
Nyt seesteisempänä hetkenä teidän olisi hyvä jatkaa keskustelua tuosta kaikesta koetusta, kuin ystävät konsanaan, kertoa toisillenne rehellisesti ajatuksistanne ja tunteistanne, pohtia yhdessä sitä, mitä te yksilöinä olette kokeneet ja oppineet jne. Tunteet saattavat hyppiä yhä silmille ja vaikuttavan ottaa ohjat, mutta mitä enemmän te asiaa puitte, sitä järkiperäisemmäksi teidän keskustelunne muuttuu ja tunteet alkavat hiljalleen laantua.
Kaikkihan sai alkunsa siitä, kun puolisosi ajautui kriisiin. Kriisi on tunne- ja ajatustila, joka edeltää muutosta. No, se sitten tapahtui puolisollesi, koska hän ei osannut ottaa sinuaKIN mukaan käsittelemään itsessään syntynyttä tarvetta elämänmuutokseen.
Tunteellisilla valinnoillaan hän lopulta ajoi myös sinut kriisiin, pohtimaan parisuhteenne nykytilaa ja tulevaisuutta, omaakin osuuttasi siihen kaikkeen, jne.
Tästä eteenpäin teillä on mahdollisuus uudistaa omia pinttyneitä tapojanne ja rutiinejanne eli parisuhteenne arkea, sekä asennettanne toisiinne rakastajina, puolisoina, vanhempina ja tiimikavereina. Tästä eteenpäin = elämänmuutoksen eläminen todeksi.
Monesti vasta henk.koht. kokemus herättää ja opettaa.
Parisuhteessakin rutiinit ja tavat on hyvä tarkistaa aina silloin tällöin ja puhua siitä mikä mättää, jotta molemmilla olisi yhtäläinen mahdollisuus vaatia itseltäänkin enemmän.
Positiivisia keskusteluhetkiä teille nyt kevään myötä. Niiden keskustelujen kautta teillä on mahdollisuus lähentyä uudelleen ja luoda uusi pohja myös luottamukselle. Vanhaan ei ole enää paluuta, ja ehkä niin on parempikin.
Niin tästä roolista. Eli onhan tämä ehkä hieman vinksahtanut tilanne. Mutta kun esim. itse selviän töistäni huom.aiemmin kotiin niin olen katsonut velvollisuudekseni että ruoka on pöydässä ja talo jonninmoisessa ojennuksessa. Vaimo on sanonut että jos hän olisi aiemmin kotona niin tottatakai hän laittaisi täällä kaiken aina valmiiksi. Joskus sanoin suutuksissani että ei monikaan mies näin toimi että tekee viikonlopuksi siivot perjantaina ja ruoka odottaa syöjiä vaikka kuinka tulisi aiemmin kotiin töistä. Noh tuolla sanomisella kait yritin saada jotain arvostusta. Sitten kun aiemmin odotin nöyrää anteeksipyyntöä näistä tempuista niin en sitä mielestäni saanut tai sanotaanko näin että se tuntunut aidolta ja kun siitä mainitsin niin sain vastakysymyksen että punaista mattoako pitäisi levittää jalkojeni alle. No nyt kun vaimo on jotenkin herännyt tämän jälkeen ja huomannut että eron yms.asioiden kanssa on tosi kyseessä on hän kysellyt kuinka oikesti voisi multa anteeksi pyytää? Kysyin että kun hän ei nyt haluaisikkaan erota niin onko syy se että pelkää menettävänsä maineensa jonka kiisti täysin. Sanoi vaan että nyt vasta tajusi kuinka paljon sittenkin merkitsen hänelle ja hän ei haluaisi mua menettää. Jos lähden niin toivoo mulle kaikkea hyvää. Kun puhuit rajoista niin mitä ne sitten ovat? Sen tein selväksi että yhtäkään ns. mieskaveria en hyväksy, en sitten minkäänlaista. Mitä tarkoitit sillä että laitoit liinat kiinni eli miten miehesi osoitti että haluaa rakentaa suhdetta? Sen tein myös selväksi että yksin menemiset pikkujouluihin yms..tyttöjen iltoihin on valitettavasti pitkäksi aikaa ohitse luottamuspulan vuoksi. Tuntuu typerältä että joutuu kieltämään/vahtimaan aikuista ihmistä, jopa väärältä. Kyselin että miten hän on edellisen tapauksen jälkeen huomioinut mua ja vastasi ettei hän nyt sillälailla muista. Silloin kun jäi ekasta tapauksesta kiinni niin vaimon ensireaktio oli että minä olin luulotautinen ja syyllinen. Miksi en ollut huolehtinut hänen hyvinvoinnistaan. Toki jälkeenpäin sitä katui ja myönsi että tottakai hän sen päätöksen itse teki mitä oli tehnyt. Totuushan on että onnellisesta parisuhteesta harvemmin vieraisiin mennään. Ehdotin uutta terapiaa mutta vaimon mielipide oli että mitä uutta me sieltä saadaan ei mitään. Niitä samoja asioita käydään läpi. Mee sä jos haluat! Oikeasti kostokin käy mielessä vaikka se ei taitaisi kun pahentaa asioita ja olisi lapsellista. Vaikeaa vaikeaa. Sitten miettii sitä että jos eroaisi ja löytäsi uuden uskollisen ihmisen rinnalleen mutta.. en tiedä.
Älä kiusaa enää itseäsi tässä suhteessa. Vaimosi ei muutu, vaan jatkaa pettäjän polkuaan. Olen itse juuri keskellä paskaläjää - 3 viikoa sitten paljastui, että mieheni on elänyt kaksoiselämää. Vähä vähältä paljastui, että sitä on jatkunut - ensin 3 vuotta, nyt jo 7, ja itse asiassa hän on pettänyt koko parisuhteemme ajan, joka on kestänyt 12, 5 vuotta, Hän on erittäin taitava ja vauuttava valhtelija. Meillä on kaksi lasta, mutta se ei ole häntä hidastanut. Eroamme, ja lapset siitä kärsii, muta vaihtoehtoja ei ole. Jos vaimosi on luonteeltaan poettäjä, ei hän siitä parane. kannattaa erota ja aloittaa uusi elämä ennemmin uin kiduttaa itseään.
Pettäjä pettää aina uudestaan jos saa anteeksi. Se on fakta. Hän kuvittelee että saa seuraavan ja seuraavankin kerran anteeksi ja elämähän on helppoa. Voi pitää jotain haaremia yllä. Olen kerran antanut pettämisen anteeksi ja eipä ollut elämä enään helppoa kun ei toiseen voinut enään luottaa missään käänteessä joten erohan siinä tuli. Valitettavan yleistä nykyään naisilla tämä pettäminen vaikka muka inttävät että se mies on aina kaiken pahan alku ja juuri. Tsemppiä ja kestämistä tuohon paskaan tilanteeseen!
Jaa-a nainen on luotu etsimään sopivaa siittäjää. Ihme kun miehet ei tiedä sitä
Sullahan on varsinainen naispuolinen Uuno Turhapuro kumppanina. Pettää ensin ja osaa selittää tilanteen niin päin, että sinä rupeat siivoilemaan ja laittamaan ruokaa...Muuten muuttuiko Uuno kunnolliseksi vai jatkuiko sama meno koko elämän läpi?
Just noin! Jonkin aikaa tulee kulumaan "suloisesti" ja sitten taas vaimo "unohtaa", miten paljon rakastaa aloittajaa... Alkaa sählätä toisen miehen kanssa, kunnes taas aloittajan "sohaisemana" herää huomaamaan, miten paljon tätä rakastaa. Jne jne, neverending story.
Sama rumba aloittajalla edessä just niin kauan kuin suostuu tilannetta sietämään.
Minun mielestäni koko käsitettä pettäminen ei ole olemassakaan.
Kyseessä on rakkauden tai kiintymyksen päättyminen tai loppuminen.
Pitäisikö jostain "sopimussyistä" olla ja menettää oma elämänsä roikkumalla jossakussa kiinni, josta ei enää välitä??
Läheisyydentarvetta ja intohimoa joutuu hakea ulkopuolelta, kun kipinä päättyy.
Olen omille naisilleni sanonutkin että annan heille suurimman rakkauteni siinä kun päästän heidät täysin vapaasti menemään.
Jos kanssani ei ole hyvä olla parasta mitä omassa rakkaudessani voin rakastetulleni antaa on se, että rakkaallani on hyvä olla.
Jos on hyvä olla poissa, pitää päästää lähtemään pois.
Osa lähteneistä on halunnut takaisin mutta en ole välttämättä enää ottanut, koska itsekin otan heti uuden jos joku lähtee.
Elämä on... kiertokulkua.
Voi harmi, noin kolme vuotta sit, minulle selvisi, että mieheni on 5 vuotta pitännyt omaa hauskaa, eri naisten kanssa. Enkä iki maailmassa olisi uskonnut,että näin voi edes käydä. Lasten takia jatkoin ja päätin niellä ja anteeksi antaa. Eihän se elämä samaa ole, en luota, eikä se kumppani ole enään turvallinen. Aikaa on mennyt ja jotenkin huomaa itsestäni, kuinka välillä kaipaa turvaa, vaikka maailma kaatuu, mutta me pysytään pystyssä. Se tunne puuttuu, välillä näkee pariskuntia, josta loistaa rehellinen rakkaus ja luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunteen voi aistia. Sitä ei ole enään meillä. Viime aikoina, minulle on tullut sama tunne, että taitaa taas miehellä kiikarissa joku toinen. Mutta voimia sinulle ja jaksamisia. Lukiessani äskeistä, ajattelin, että on ihanaa, että sinun kaltaisia kunnon miehiä on vielä olemassa.
Pakko kirjoittaa koska olen tullut myös vaimoni puolesta petetyksi.
Kaikki on sujunut kohtuullisen hyvin parisuhteessa Meille on pari lastakin siunaantunut ja he ovat tuoneet iloa elämään ja minä rakastan heitä ja vaimoani mutta nyt on todella kurja olo tapahtuneen takia.Vaimo ei ole pystynyt lopettamaan yhteydenpitoa uuteen tuttavuuteen joka muodostui 4 päivän kurssin aikana!Asian paljastuttua vahingossa(ei hän olisi sitä minulle itse kertonut)hän sanoi olevansa todella pahoillaan tapahtuneesta ja pyysi anteeksi mutta sanoin että en pysty käsittelemään ja antamaan anteeksi koska yhteydenpito jatkuu tähän ihastukseen .Olen ollut vaimoni tukena hänen isänsä kuoleman takia sekä äitinsä sairastumisen vuoksi.Teen kotona kaikkia kotitöitä mitä normaaliin perhe-elämään kuuluukin eli kotityöt ei ole jääneet yksin hoidettavaksi kummallekkaan.Kuottamus rakastamaani ihmiseen meni samantien vessanpöntöstä alas ja tuntuu kaikkien näiden vaimoni kanssa käytyjen keskustelujen perusteella etten enää tunnista samaksi ihmiseksi ollenkaan häntä.
Miten tämänkin sotkun selvittää koska on lapset ja yhteinen talo josta velkaa molemmilla tasan puolet? Eroko vai mitä?Olen sanonut vaimolle että voitko lopettaa sen yhteydenpidon?Mutta ei voi kuulemma heti sormien napsautuksesta lopettaa niin sanoinkin että sittenhän olet jo omalta osaltasi päätöksen tehnyt!!!hän haluaa aikaa miettiä asiaa?!!
Elli 68 voimia ja jaksamista.Tiedän todellakin miltä tuo tuntuu kun toinen pettää...
luottamusta on vaikea saada takaisin.Itsestäni tuntuu ettei sitä ehkä enää täysin voi saada takaisin tai ainakin se vie aikaa ja vaikuttaahan siiihen oman puolison käyttäytyminen todella paljon.Viime yö meni hieman valvoessa koska vaimo sanoi menevänsä tapaamaan uutta näisystäväänsä johon oli tutustunut samalla reissulla kuin tähän uuteen mieheenkiin...no lopputuloksenhan tietenkin tiedän että mitään naistenvälistä illanviettoa ei todellakaan ole vaan yö hotellissa uuden tyypin kanssa..todella julma ihminen tekee näin toiselle...valehtelee päin naamaa ja luulee ettei tee mitään väärin!todellisuudentaju on mennyt kokonaan häneltä...
missä vaiheessa lapsille kertoisi ja mitä?totuus varmasti pitää kertoa muttei yksityiskohtia asioista ja se ettei ole lasten vika vaan asiat aikuisten välillä on pois raiteiltaan...kommentteja kiitos ja kokemuksia
Miksi et sanonut hänelle, että tiedät hänen tapaavan vierasta miestä viikonlopun aikana? Olisi hänkin palannut todellisuuteen ja tajunnut, ettei voi kusettaa sua enää. Voi olla, että olisi jättänyt menemättä. Miksi sä siedät tuollaista käytöstä vaimoltasi? Rakastatko häntä niin paljon? Hän ei todennäköisesti rakasta sua tai ainakin on sinuun kyllästynyt. Harvoin nainen ihan vaan jännitystä hakee elämäänsä sivusuhteilla. Mistäkö tiedän? Koska olen pettänyt miestäni ja mun järkiinsaamiseen ei tepsinyt hellät keinot.
Ratkaisua ilmassa koska sanoin ettei voi näin jatkua vaan pitää ottaa vastuu teostansa joten hän etsii vuokra-asuntoa itselleen.Eikä kyllä tässä vaiheessa enää meikäläisen rakkaus tätä pidemmälle riitä.
Menköön kun niin haluaa ei elämä ole kuin väliaikaista vaan ja en aio elää sitä murehtien toisen perään.Pärjään omillani kyllä.
Uskomatonta, että parisuhdeneuvojalta tulee neuvo, että jos nainen pettää, niin miehen on liehiteltävä tätä siivoamisella ja kokkaamisella, ettei naisella olisi jatkosssa tarvetta pettää. Elämme kyllä sairaassa kulttuurissa.