Noh, opettele kaikki moodit ensin niin eiköhän se siitä. ;)
0Äänestä
diu,diu ja vähä tsäg
Joo ja siten opit samaksi tiluttelijaksi joita joka nurkalla..
Reilusti vaan kokeilemaan. Henriksin Jone veteli näppituntumalla ja hienosti osu joskus kohillee
0Äänestä
soittaja7y6t5w9yqe
Paras improvisoinnin sääntö on, että teoriat, skaalat, sävelet ym. jätetään taka-alalle eikä niitä mietitä vaan soitto tapahtuu ja muuntuu "ajatusvapaasti" eli mitä päähän pälkähtää.
Improvisointi on onnistunut jos meno kuullostaa hienolta ja tässä kohtaa on hyvä muistaa myös se fakta, että jos meno kuullostaa hyvältä niin melko varmasti se soitto silloin istuu ainakin niihin skaaloihin, sävelmiin jotka myös teoriassa enemmän tai vähemmän kuuluu asiaan.
Improvisointi on muuten helvetin hyvä tapa myös oppia soittamista esim. annat palaa ja soitat väärästä paikkaa mutta välittömästi käännät tämän tehokeinoksi ja liutat hyvältä kuullostavaan paikkaan eli improvisoinnilla oppii mm. korjaamaan virheet jos soittaa väärin, oppii lukemaan musiikkia ja sen etenemistä ja osaa reagoida soittotilanteisiin etc.
Ja muutenkin yksi parhaimmista asioista mitä itse koen kitaran soitossa :)
0Äänestä
NoJust...
Kyllähän sitä sävelilillä on yleensä ollu tapana improvisoida, joten kannattaneeko noita nyt niin jättää taka-alalle?;D
Siis haistattaa pitkät teorioille ja soittaa vaan mikä tuntuu ja kuulostaa hyvälle? No jos se vaan meniskin näin, niin hyvä, mutta skaalat ja teoria on ihan hyvä tapa päästä samaa lopputulokseen. Ne on kuiteski vain tapa joka auttaa löytämään ne sävelet, jotka haluaa soittaa. Jos haluaa rikkoa "kaavaa", niin ei sekään ole teoriaa pois sulkeava tekijä.
Eli jos mennään alkuperäiseen kysymykseen...on niitä sääntöjä varmasti lähes kaikkiin tilanteisiin, mutta kuten tossa todettiin jos vaan kuulostaa hyvältä sinun mielestä, niin sillon vaan. Kyllä se teoriakin sitä varmasti silloin tukee.
Mitkä sävelet sopivat improvisointiin? Puhutaan että "pomminvarma" tapa on seurata kappaleen sointuja. Jos soitat soinnun sävelillä, niin silloin ett voi mennä metsään. Populäärimusiikkia on yleisesti pidetty melko simppelinä musiikkina ja yleensähän se on sitä myös rakenteellisesti. Eli kun tietää sävellajin, niin silloin tietää myös aika paljon, millä voi improvisoida. Kappaleen tärkeimmät soinnuthan rakentuu juuri tuon sävellajin sävelistä, joten silloin sävellajin asteikko soi hyvin niiden päällä. Jos ja kun niitä "sävellajin ulkopuolisia säveliä" -sisältäviä sointuja sieltä sitten löytyy, niin niitä joutuu sitten katsomaan tilanteen mukaan, mutta kuten tossa aiemmin mainitsin...sointujen sävelillä ainakin onnistuu aina.
Vaikka ne "teoriassa" sopivat sävelet löytäiskin, niin se on sitten sitä taiteellista osuutta, että onnistuu luomaan niistä jotain ikimuistoista ja siitä usein sitten tätä teoriaa syytetään, jos ihmiset soittaa tavallaan ulkoa skaaloja, ilman mitään päämäärää tai ajatusta. Se luovuus ja tyylitaju tulee sitten sen kokemukset ja kokeilun kautta.
0Äänestä
soittaja7y6t5w9yqe
NoJust... kirjoitti:
Kyllähän sitä sävelilillä on yleensä ollu tapana improvisoida, joten kannattaneeko noita nyt niin jättää taka-alalle?;D
Siis haistattaa pitkät teorioille ja soittaa vaan mikä tuntuu ja kuulostaa hyvälle? No jos se vaan meniskin näin, niin hyvä, mutta skaalat ja teoria on ihan hyvä tapa päästä samaa lopputulokseen. Ne on kuiteski vain tapa joka auttaa löytämään ne sävelet, jotka haluaa soittaa. Jos haluaa rikkoa "kaavaa", niin ei sekään ole teoriaa pois sulkeava tekijä.
Eli jos mennään alkuperäiseen kysymykseen...on niitä sääntöjä varmasti lähes kaikkiin tilanteisiin, mutta kuten tossa todettiin jos vaan kuulostaa hyvältä sinun mielestä, niin sillon vaan. Kyllä se teoriakin sitä varmasti silloin tukee.
Mitkä sävelet sopivat improvisointiin? Puhutaan että "pomminvarma" tapa on seurata kappaleen sointuja. Jos soitat soinnun sävelillä, niin silloin ett voi mennä metsään. Populäärimusiikkia on yleisesti pidetty melko simppelinä musiikkina ja yleensähän se on sitä myös rakenteellisesti. Eli kun tietää sävellajin, niin silloin tietää myös aika paljon, millä voi improvisoida. Kappaleen tärkeimmät soinnuthan rakentuu juuri tuon sävellajin sävelistä, joten silloin sävellajin asteikko soi hyvin niiden päällä. Jos ja kun niitä "sävellajin ulkopuolisia säveliä" -sisältäviä sointuja sieltä sitten löytyy, niin niitä joutuu sitten katsomaan tilanteen mukaan, mutta kuten tossa aiemmin mainitsin...sointujen sävelillä ainakin onnistuu aina.
Vaikka ne "teoriassa" sopivat sävelet löytäiskin, niin se on sitten sitä taiteellista osuutta, että onnistuu luomaan niistä jotain ikimuistoista ja siitä usein sitten tätä teoriaa syytetään, jos ihmiset soittaa tavallaan ulkoa skaaloja, ilman mitään päämäärää tai ajatusta. Se luovuus ja tyylitaju tulee sitten sen kokemukset ja kokeilun kautta.
Halusin tuoda esille sen seikan, että jos niitä skaaloja ym. teorioita ajattelee liikaa kun improvisoi niin se vie siltä ajatusten virralta ja vapaalta soittamiselta tilaa eikä voida puhua ihan täysin improvisaatiosta jos kerran soittaessa miettii skaaloja mitä tähän soittoon sopisi ;-)
Mä olen itse löytänyt soittamiseen ihan toisenlaisia juttuja kun improvisoi miettimättä mitään skaaloja ja kuten ylläkin totesin niin jos se soitto kuullostaa järkevävältä/hyvältä niin pakostihan se silloin istuu skaaloihin
Toki voi ns. improvisoida käyttäen skaaloja ym. teoriaa uudella tavalla niitäkin miettien mutta tällöinhän pyritään pysymään soitossa ns. "tiettyjen rajojen sisäpuolella" eli ei silloin täysin improvisoida tai pyritä siihen uuteen.
Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan ;-)
0Äänestä
NoJust...
No en oo ihan varma, ymmärsinkö?! Jos soitto kuulostaa hyvältä, niin pakostihan se istuu skaaloihin joo, mutta miksei sitten saa ajatella jo valmiiksi skaalaa, jos kuitenkin lopputulos on sellainen, että se istuu skaalaan? Ei minusta skaalojen tieto tee improvisoinnista sen merkityksettömämpää, kun ilman niitä pelaaminen.
En minä ole sitä mieltä, että teoria tai skaalat ois ainut tapa tehdä homma oikein ja kuten totesinkin, niin ei se riitä improvisoimaan hyvin, että tuntee skaalat vaan nimenomaan se taiteellinen näkemys ratkasee. Monet artistit, joiden musiikki on potkinu itseäkin persiille on todenneet, etteivät he ymmärrä teoriasta yhtikäs mitään, eli ei se ole itsetarkoitus. Tuntus vaan, että sitä kautta ois helpompi tutustua kappaleiden rakenteeseen ja sitäkautta improvisointiin...mutta kukin opetelkoot parhaaksi katsomallaan tavalla.
Mun mielestäni olette oikeassa - kaikki. Käsittääkseni soittaja7jne tarkoitti tilaa, jossa voi soittaa äänikuvan mukaan. Eli kun sulla, kuten No Just totesi, on perustieto ja pohjatreeni skaaloista, sekä tarvittava määrä osaamista ja mielikuvitusta, voit päästä soittotilaan, jossa aavistat mitä pitää soittaa. Ennakoit miten bändi reagoi, ja kykenet toteuttamaan sen. Itse olen soittovuosieni aikana päässyt siihen fiilikseen valitettavasti vain muutaman kerran, ja aina ihan selvin päin. Mahtava fiilis! Toivon tuota tunnetta kaikille soittajille. Itselläni nuo toteutuivat parin tiukan bänditreeniputken ja väsymyksen yhdistelmänä.
0Äänestä
soittaja7y6t5w9yqe
ari.ollinen kirjoitti:
Mun mielestäni olette oikeassa - kaikki. Käsittääkseni soittaja7jne tarkoitti tilaa, jossa voi soittaa äänikuvan mukaan. Eli kun sulla, kuten No Just totesi, on perustieto ja pohjatreeni skaaloista, sekä tarvittava määrä osaamista ja mielikuvitusta, voit päästä soittotilaan, jossa aavistat mitä pitää soittaa. Ennakoit miten bändi reagoi, ja kykenet toteuttamaan sen. Itse olen soittovuosieni aikana päässyt siihen fiilikseen valitettavasti vain muutaman kerran, ja aina ihan selvin päin. Mahtava fiilis! Toivon tuota tunnetta kaikille soittajille. Itselläni nuo toteutuivat parin tiukan bänditreeniputken ja väsymyksen yhdistelmänä.
Pätkäsin plussaa eli juurikin näin.. se musiikki vie ja ennakoidaan homma.. eli luetaan etukäteen mitä tuleman pitää ja tehdään se puhtaasti ns. perstuntumalla.. tämä imporvisaation tila on mulle tärkeä ja olen tätä harrastanut ihan alusta asti kun kitaran olen käteeni ottanut.. ja tämä tapa on aivan sairaan kova tapa oppia soittamaan kitaraa.. alussa tulee enempi virheitä..mutta ne oppii lennosta kääntämään tehokeinoksi,, samalla oppii ennoimaan tulevaa ja reagoimaan siinä hetkessä ja antamaan päästänsä ja sielustansa jotain täysin selalista mitä juuri siinä hetkessä fiilisket antaa myöden.
0Äänestä
soittaja7y6t5w9yqe
Juuh..en sanokaan että olet väärässä.. teorian/skaalojen tuntemus on tärkeää myös. PataArska tuossa aika hyvin puki sanoiksi sitä ajatusta mitä hain ja myös hyvin puki sanoiksi sen, että soittaja käyttää sitä skaalatietouttaan/teoriatietouttaan hyvinkin hyväksi siinä improvisaatiossa, onhan ne oppittuja kuivoita/maneereita mitä se soittaja tekee, joko miettien niitä skaaloja tai ei miettimällä (tiedostamatta kuitenkin ja ainakin suurin osa menee siihen skaalaan).
Mun mielestä hyvää ajatusta tässä on tullu esille molemmin puolin heitettyä.
0Äänestä
NoJust...
soittaja7y6t5w9yqe kirjoitti:
Juuh..en sanokaan että olet väärässä.. teorian/skaalojen tuntemus on tärkeää myös. PataArska tuossa aika hyvin puki sanoiksi sitä ajatusta mitä hain ja myös hyvin puki sanoiksi sen, että soittaja käyttää sitä skaalatietouttaan/teoriatietouttaan hyvinkin hyväksi siinä improvisaatiossa, onhan ne oppittuja kuivoita/maneereita mitä se soittaja tekee, joko miettien niitä skaaloja tai ei miettimällä (tiedostamatta kuitenkin ja ainakin suurin osa menee siihen skaalaan).
Mun mielestä hyvää ajatusta tässä on tullu esille molemmin puolin heitettyä.
Niin...mietin vaan, että mahtaakohan kirjoituksen aloittaja(mounial), hirveesti kostua tiedosta, että soitto vaan tapahtuu ja muuntuu "ajatusvapaasti" ja että vedetään vaan mitä päähän pälkähtää.
Eiköhän sitä ole tossa vaiheessa kokeiltu jo moneen kertaan?;D
0Äänestä
soittaja7y6t5w9yqe
NoJust... kirjoitti:
Niin...mietin vaan, että mahtaakohan kirjoituksen aloittaja(mounial), hirveesti kostua tiedosta, että soitto vaan tapahtuu ja muuntuu "ajatusvapaasti" ja että vedetään vaan mitä päähän pälkähtää.
Eiköhän sitä ole tossa vaiheessa kokeiltu jo moneen kertaan?;D
;-D
Voihan tuo olla ettei mun tiedoista paljoa jää käteen ja oishan sitä voinut korostaa paremin asioita tai kertoa toisella tavallakin.
Aloittaja kysyi:
"Mitä "sääntöjä" impovisoinnilla on? Tai mistä tietää että mitkä sävelet sopivat improvisointiin? Mennäänkö asteikkojen mukaan vai mitäh?"
Mä vastaan, että:
- tarviiko musiikissa miettiä aina sääntöjä, antaa palaa ilman sääntöjä - kyllä sen tietää siitä, että soittamisen tuloksena on hyvä kuulloista musisointia/musiikkia niin silloin ne skaalat sun muut osuu hyvin kohdilleen - miksi pitäisi aina ajatella mennäänkö asteikkojen mukaan vai minkä mukaan, mitä väliä sillä on - opettele teoriat ja skaalat mutta soita ainakin välillä täysin että mietit yhtään mitään ja anna mielen tuoda esille ne tunnot mitä sinusta lähtee ja välitä ne kitaran kautta ilman että mietit onko seuraavassa sekunnissa nuotti väärä vaiko oikea, sen kyllä kuulee jos homma pelittää
Mä nimenomaan haluan korostaa soittajissa sitä, että vaikka osataan niitä skaaloja ja teorioita niin kovinkaan moni ei etsi sitä musiikkia sydämmestään reaaliajassa soitettaessa ja elä sitä hetkeä ja ennusta mihinkä se musiikki vie vaan ajattelee skaaloja ;-)
Mä olen jo soittourani alussa halunut tehdä jotain ihan omaa ja uutta ja tähän olennaisena osana olen siis opetellut hallitsemaan kitaraa, mieltäni ja ajatustani reaaliajassa minkä tahansa musiikin mukaan, jota en ole koskaan aikaisemmin kuullut ja johon improvisoin sen mitä sillä hetkellä tuotan vain sen mieleni mukaisesti ilman että yksikään skaala, sävel tai muukaan teoria on estämässä sitä "täysin vapaata toteutusta" eli tällä tavoin tuotettavaa improvisointia.
Ei tämä varmaan mitään auttanut mutta nykyään on aivan liian paljon soittajia jotka on lukeneet skaalat läpi ja teoriat ja jotka kaikki kuullostavat ihan samalta. Nykyään yhä harvempi soittaja erottuu joukosta täysin omanlaisena persoonana musiikillisesti ja tämä vain sen takia kun ajatellaan mikä istuu mihinkäkin ja mihinkä teoriaan ja eikä uskota omiin korviin ja uskalleta vetää perstuntumalta improten vaan mietitään skaaloja :D
0Äänestä
NoJust...
soittaja7y6t5w9yqe kirjoitti:
;-D
Voihan tuo olla ettei mun tiedoista paljoa jää käteen ja oishan sitä voinut korostaa paremin asioita tai kertoa toisella tavallakin.
Aloittaja kysyi:
"Mitä "sääntöjä" impovisoinnilla on? Tai mistä tietää että mitkä sävelet sopivat improvisointiin? Mennäänkö asteikkojen mukaan vai mitäh?"
Mä vastaan, että:
- tarviiko musiikissa miettiä aina sääntöjä, antaa palaa ilman sääntöjä - kyllä sen tietää siitä, että soittamisen tuloksena on hyvä kuulloista musisointia/musiikkia niin silloin ne skaalat sun muut osuu hyvin kohdilleen - miksi pitäisi aina ajatella mennäänkö asteikkojen mukaan vai minkä mukaan, mitä väliä sillä on - opettele teoriat ja skaalat mutta soita ainakin välillä täysin että mietit yhtään mitään ja anna mielen tuoda esille ne tunnot mitä sinusta lähtee ja välitä ne kitaran kautta ilman että mietit onko seuraavassa sekunnissa nuotti väärä vaiko oikea, sen kyllä kuulee jos homma pelittää
Mä nimenomaan haluan korostaa soittajissa sitä, että vaikka osataan niitä skaaloja ja teorioita niin kovinkaan moni ei etsi sitä musiikkia sydämmestään reaaliajassa soitettaessa ja elä sitä hetkeä ja ennusta mihinkä se musiikki vie vaan ajattelee skaaloja ;-)
Mä olen jo soittourani alussa halunut tehdä jotain ihan omaa ja uutta ja tähän olennaisena osana olen siis opetellut hallitsemaan kitaraa, mieltäni ja ajatustani reaaliajassa minkä tahansa musiikin mukaan, jota en ole koskaan aikaisemmin kuullut ja johon improvisoin sen mitä sillä hetkellä tuotan vain sen mieleni mukaisesti ilman että yksikään skaala, sävel tai muukaan teoria on estämässä sitä "täysin vapaata toteutusta" eli tällä tavoin tuotettavaa improvisointia.
Ei tämä varmaan mitään auttanut mutta nykyään on aivan liian paljon soittajia jotka on lukeneet skaalat läpi ja teoriat ja jotka kaikki kuullostavat ihan samalta. Nykyään yhä harvempi soittaja erottuu joukosta täysin omanlaisena persoonana musiikillisesti ja tämä vain sen takia kun ajatellaan mikä istuu mihinkäkin ja mihinkä teoriaan ja eikä uskota omiin korviin ja uskalleta vetää perstuntumalta improten vaan mietitään skaaloja :D
Ymmärrän perjaatteessa, mitä tässä ajetaan takaa, mutta kyllä tuo ajatusmalli on aika mustavalkoinen?! Siis tästä teoria vs. tunne aiheesta väännetään kyllä peistä lähes jokaisella kitarapalstalla, mutta tämä on jo niin stereotyyppistä juttua, että vaikea uskoa... Ei mikään kitarakirja ja soitonopettaja opeta, että tässä on skaala/skaalat, joiden ulkopuolelta ei saa soittaa yhtään säveltä. Joku viisas on joskus sanonu, että on hyvä osata musiikin teoria, että osais rikkoa sitä:D Kyllä hyvässä soitossa haetaan aina sitä taiteellista näkemystä, osaa sitten teoriaa tai ei! Ett sinä siinä mielessä ole mikään harvinaisuus:D Jos soittaja osaa soittaa vaan skaaloja, niin ei se ole hyvä soittaja silloin. Vika ei ole teoriassa vaan soittajassa itsessään!
Hyvältä kuulostaminen on toki subjektiivinen käsite, mutta jos nyt ajatellaan yleistä käsitystä hyvälle kuulostavasta musiikista ja jätetään fuusiojazzit ym. pois, niin loppuenlopuksi liikutaan varsin suppealla alueella, eli kun puhut hyvänkuuloisesta musiikista, niin veikkaan että tarkoitat kuitenkin tätä aluetta? Hyvä melodia voi olla simppeli ja yksinkertaisuus on monesti kaunista ja miellyttävää. Joku tekee sen teorian avulla joku toinen ilman.
Kun on soittanut pitkään, eikä ole enää niin tarkkaa muistikuvaa niistä vaikeuksista, mitä itse on kokenut urallaan, niin siinä hämärtyy se käsitys, miten vaikeaa aloittaminen voi olla. Eli kun kuuntelee näitä "soitat vaan mikä kuulostaa hyvältä" -kommentteja, niin tulee juuri tällanen tunne! Entäs kun ei alussa yksikertaisesti tiedä tai osaa tuottaa melodioita, jotka kuulostas hyvältä tai ymmärrä mistä lähteä niitä hakemaan? Pitäiskö silloin vaan luovuttaa? Minusta skaalat ja soinnut on hyvä tapa tutustua tähän aiheeseen ja opetella etsimään niitä hyvänkuuloisia nuotteja kuhunkin kohtaan. Alussa se varmaan on tällaista skaalamaista tökeröä ja tylsää kuultavaa, mutta kehityksen myötä oppii etsimään sen mitä haluaa mihinkin kohtaan soittaa ja etsimään myös sieltä "laatikon" ulkopuolelta. Ennenkaikkea saa "tavaraa", mitä soittaa! Jos joku tulee sulle sanomaan, että ei tohon oo mitään oikotietä ja että sun pitää vaan opetella mikä kuulostaa hyvältä, niin 99 prosenttia jättää leikin kesken.
Minä osaan musiikin teoriasta ihan vaan perusasiat, enkä ole opiskellut musiikkia missään laitoksessa tai käynyt edes kitaratunneilla. En ole siis mikään ehdoton teorian puolesta liputtaja, mutta nämä ääripäät ärsyttää joskus...siis että "teoria tappaa tunteen" tai että "vain teorian kautta voi oppia musiikin".
0Äänestä
kitar2
Minun improvisointini perustuu skaaloihin, monen vuoden soittamiseen ja korvakuuloon.
0Äänestä
SatchTL
toisin sanoen sävellaji määrää soiton"guidelines" siis rajat/reunat. Ilman sävellajien ymmärtämistä(lue "kuulemista musiiikista") ei onnistu.
0Äänestä
NoJust...
SatchTL kirjoitti:
toisin sanoen sävellaji määrää soiton"guidelines" siis rajat/reunat. Ilman sävellajien ymmärtämistä(lue "kuulemista musiiikista") ei onnistu.
Näin juurikin ja jos tuohon vielä lisäis sen option, että saahan sitä ja välillä kannattaakin, käydä, siellä "rajojen/reunojen" ulkopuolella. YLEENSÄ...ne on pikasia visiittejä, eli ei jäädä hirveesti lepäämään millekkään ulkopuoliselle sävelelle.
Tonaalisuus taitaa olla se termi, jolla tarkoitetaan just tätä sävellajin, melodian ja sointujen yhteyden ymmärtämistä/tuntemista/kuulemista?!
0Äänestä
SatchTL
NoJust... kirjoitti:
Näin juurikin ja jos tuohon vielä lisäis sen option, että saahan sitä ja välillä kannattaakin, käydä, siellä "rajojen/reunojen" ulkopuolella. YLEENSÄ...ne on pikasia visiittejä, eli ei jäädä hirveesti lepäämään millekkään ulkopuoliselle sävelelle.
Tonaalisuus taitaa olla se termi, jolla tarkoitetaan just tätä sävellajin, melodian ja sointujen yhteyden ymmärtämistä/tuntemista/kuulemista?!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Noh, opettele kaikki moodit ensin niin eiköhän se siitä. ;)
Joo ja siten opit samaksi tiluttelijaksi joita joka nurkalla..
Reilusti vaan kokeilemaan. Henriksin Jone veteli näppituntumalla ja hienosti osu joskus kohillee
Paras improvisoinnin sääntö on, että teoriat, skaalat, sävelet ym. jätetään taka-alalle eikä niitä mietitä vaan soitto tapahtuu ja muuntuu "ajatusvapaasti" eli mitä päähän pälkähtää.
Improvisointi on onnistunut jos meno kuullostaa hienolta ja tässä kohtaa on hyvä muistaa myös se fakta, että jos meno kuullostaa hyvältä niin melko varmasti se soitto silloin istuu ainakin niihin skaaloihin, sävelmiin jotka myös teoriassa enemmän tai vähemmän kuuluu asiaan.
Improvisointi on muuten helvetin hyvä tapa myös oppia soittamista esim. annat palaa ja soitat väärästä paikkaa mutta välittömästi käännät tämän tehokeinoksi ja liutat hyvältä kuullostavaan paikkaan eli improvisoinnilla oppii mm. korjaamaan virheet jos soittaa väärin, oppii lukemaan musiikkia ja sen etenemistä ja osaa reagoida soittotilanteisiin etc.
Ja muutenkin yksi parhaimmista asioista mitä itse koen kitaran soitossa :)
Kyllähän sitä sävelilillä on yleensä ollu tapana improvisoida, joten kannattaneeko noita nyt niin jättää taka-alalle?;D
Siis haistattaa pitkät teorioille ja soittaa vaan mikä tuntuu ja kuulostaa hyvälle?
No jos se vaan meniskin näin, niin hyvä, mutta skaalat ja teoria on ihan hyvä tapa päästä samaa lopputulokseen. Ne on kuiteski vain tapa joka auttaa löytämään ne sävelet, jotka haluaa soittaa. Jos haluaa rikkoa "kaavaa", niin ei sekään ole teoriaa pois sulkeava tekijä.
Eli jos mennään alkuperäiseen kysymykseen...on niitä sääntöjä varmasti lähes kaikkiin tilanteisiin, mutta kuten tossa todettiin jos vaan kuulostaa hyvältä sinun mielestä, niin sillon vaan. Kyllä se teoriakin sitä varmasti silloin tukee.
Mitkä sävelet sopivat improvisointiin? Puhutaan että "pomminvarma" tapa on seurata kappaleen sointuja. Jos soitat soinnun sävelillä, niin silloin ett voi mennä metsään.
Populäärimusiikkia on yleisesti pidetty melko simppelinä musiikkina ja yleensähän se on sitä myös rakenteellisesti. Eli kun tietää sävellajin, niin silloin tietää myös aika paljon, millä voi improvisoida. Kappaleen tärkeimmät soinnuthan rakentuu juuri tuon sävellajin sävelistä, joten silloin sävellajin asteikko soi hyvin niiden päällä. Jos ja kun niitä "sävellajin ulkopuolisia säveliä" -sisältäviä sointuja sieltä sitten löytyy, niin niitä joutuu sitten katsomaan tilanteen mukaan, mutta kuten tossa aiemmin mainitsin...sointujen sävelillä ainakin onnistuu aina.
Vaikka ne "teoriassa" sopivat sävelet löytäiskin, niin se on sitten sitä taiteellista osuutta, että onnistuu luomaan niistä jotain ikimuistoista ja siitä usein sitten tätä teoriaa syytetään, jos ihmiset soittaa tavallaan ulkoa skaaloja, ilman mitään päämäärää tai ajatusta. Se luovuus ja tyylitaju tulee sitten sen kokemukset ja kokeilun kautta.
Halusin tuoda esille sen seikan, että jos niitä skaaloja ym. teorioita ajattelee liikaa kun improvisoi niin se vie siltä ajatusten virralta ja vapaalta soittamiselta tilaa eikä voida puhua ihan täysin improvisaatiosta jos kerran soittaessa miettii skaaloja mitä tähän soittoon sopisi ;-)
Mä olen itse löytänyt soittamiseen ihan toisenlaisia juttuja kun improvisoi miettimättä mitään skaaloja ja kuten ylläkin totesin niin jos se soitto kuullostaa järkevävältä/hyvältä niin pakostihan se silloin istuu skaaloihin
Toki voi ns. improvisoida käyttäen skaaloja ym. teoriaa uudella tavalla niitäkin miettien mutta tällöinhän pyritään pysymään soitossa ns. "tiettyjen rajojen sisäpuolella" eli ei silloin täysin improvisoida tai pyritä siihen uuteen.
Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan ;-)
No en oo ihan varma, ymmärsinkö?! Jos soitto kuulostaa hyvältä, niin pakostihan se istuu skaaloihin joo, mutta miksei sitten saa ajatella jo valmiiksi skaalaa, jos kuitenkin lopputulos on sellainen, että se istuu skaalaan?
Ei minusta skaalojen tieto tee improvisoinnista sen merkityksettömämpää, kun ilman niitä pelaaminen.
En minä ole sitä mieltä, että teoria tai skaalat ois ainut tapa tehdä homma oikein ja kuten totesinkin, niin ei se riitä improvisoimaan hyvin, että tuntee skaalat vaan nimenomaan se taiteellinen näkemys ratkasee.
Monet artistit, joiden musiikki on potkinu itseäkin persiille on todenneet, etteivät he ymmärrä teoriasta yhtikäs mitään, eli ei se ole itsetarkoitus. Tuntus vaan, että sitä kautta ois helpompi tutustua kappaleiden rakenteeseen ja sitäkautta improvisointiin...mutta kukin opetelkoot parhaaksi katsomallaan tavalla.
Mun mielestäni olette oikeassa - kaikki. Käsittääkseni soittaja7jne tarkoitti tilaa, jossa voi soittaa äänikuvan mukaan. Eli kun sulla, kuten No Just totesi, on perustieto ja pohjatreeni skaaloista, sekä tarvittava määrä osaamista ja mielikuvitusta, voit päästä soittotilaan, jossa aavistat mitä pitää soittaa. Ennakoit miten bändi reagoi, ja kykenet toteuttamaan sen. Itse olen soittovuosieni aikana päässyt siihen fiilikseen valitettavasti vain muutaman kerran, ja aina ihan selvin päin. Mahtava fiilis! Toivon tuota tunnetta kaikille soittajille. Itselläni nuo toteutuivat parin tiukan bänditreeniputken ja väsymyksen yhdistelmänä.
Pätkäsin plussaa eli juurikin näin.. se musiikki vie ja ennakoidaan homma.. eli luetaan etukäteen mitä tuleman pitää ja tehdään se puhtaasti ns. perstuntumalla.. tämä imporvisaation tila on mulle tärkeä ja olen tätä harrastanut ihan alusta asti kun kitaran olen käteeni ottanut.. ja tämä tapa on aivan sairaan kova tapa oppia soittamaan kitaraa.. alussa tulee enempi virheitä..mutta ne oppii lennosta kääntämään tehokeinoksi,, samalla oppii ennoimaan tulevaa ja reagoimaan siinä hetkessä ja antamaan päästänsä ja sielustansa jotain täysin selalista mitä juuri siinä hetkessä fiilisket antaa myöden.
Juuh..en sanokaan että olet väärässä.. teorian/skaalojen tuntemus on tärkeää myös.
PataArska tuossa aika hyvin puki sanoiksi sitä ajatusta mitä hain ja myös hyvin puki sanoiksi sen, että soittaja käyttää sitä skaalatietouttaan/teoriatietouttaan hyvinkin hyväksi siinä improvisaatiossa, onhan ne oppittuja kuivoita/maneereita mitä se soittaja tekee, joko miettien niitä skaaloja tai ei miettimällä (tiedostamatta kuitenkin ja ainakin suurin osa menee siihen skaalaan).
Mun mielestä hyvää ajatusta tässä on tullu esille molemmin puolin heitettyä.
Niin...mietin vaan, että mahtaakohan kirjoituksen aloittaja(mounial), hirveesti kostua tiedosta, että soitto vaan tapahtuu ja muuntuu "ajatusvapaasti" ja että vedetään vaan mitä päähän pälkähtää.
Eiköhän sitä ole tossa vaiheessa kokeiltu jo moneen kertaan?;D
;-D
Voihan tuo olla ettei mun tiedoista paljoa jää käteen ja oishan sitä voinut korostaa paremin asioita tai kertoa toisella tavallakin.
Aloittaja kysyi:
"Mitä "sääntöjä" impovisoinnilla on? Tai mistä tietää että mitkä sävelet sopivat improvisointiin? Mennäänkö asteikkojen mukaan vai mitäh?"
Mä vastaan, että:
- tarviiko musiikissa miettiä aina sääntöjä, antaa palaa ilman sääntöjä
- kyllä sen tietää siitä, että soittamisen tuloksena on hyvä kuulloista musisointia/musiikkia niin silloin ne skaalat sun muut osuu hyvin kohdilleen
- miksi pitäisi aina ajatella mennäänkö asteikkojen mukaan vai minkä mukaan, mitä väliä sillä on
- opettele teoriat ja skaalat mutta soita ainakin välillä täysin että mietit yhtään mitään ja anna mielen tuoda esille ne tunnot mitä sinusta lähtee ja välitä ne kitaran kautta ilman että mietit onko seuraavassa sekunnissa nuotti väärä vaiko oikea, sen kyllä kuulee jos homma pelittää
Mä nimenomaan haluan korostaa soittajissa sitä, että vaikka osataan niitä skaaloja ja teorioita niin kovinkaan moni ei etsi sitä musiikkia sydämmestään reaaliajassa soitettaessa ja elä sitä hetkeä ja ennusta mihinkä se musiikki vie vaan ajattelee skaaloja ;-)
Mä olen jo soittourani alussa halunut tehdä jotain ihan omaa ja uutta ja tähän olennaisena osana olen siis opetellut hallitsemaan kitaraa, mieltäni ja ajatustani reaaliajassa minkä tahansa musiikin mukaan, jota en ole koskaan aikaisemmin kuullut ja johon improvisoin sen mitä sillä hetkellä tuotan vain sen mieleni mukaisesti ilman että yksikään skaala, sävel tai muukaan teoria on estämässä sitä "täysin vapaata toteutusta" eli tällä tavoin tuotettavaa improvisointia.
Ei tämä varmaan mitään auttanut mutta nykyään on aivan liian paljon soittajia jotka on lukeneet skaalat läpi ja teoriat ja jotka kaikki kuullostavat ihan samalta.
Nykyään yhä harvempi soittaja erottuu joukosta täysin omanlaisena persoonana musiikillisesti ja tämä vain sen takia kun ajatellaan mikä istuu mihinkäkin ja mihinkä teoriaan ja eikä uskota omiin korviin ja uskalleta vetää perstuntumalta improten vaan mietitään skaaloja :D
Ymmärrän perjaatteessa, mitä tässä ajetaan takaa, mutta kyllä tuo ajatusmalli on aika mustavalkoinen?! Siis tästä teoria vs. tunne aiheesta väännetään kyllä peistä lähes jokaisella kitarapalstalla, mutta tämä on jo niin stereotyyppistä juttua, että vaikea uskoa...
Ei mikään kitarakirja ja soitonopettaja opeta, että tässä on skaala/skaalat, joiden ulkopuolelta ei saa soittaa yhtään säveltä.
Joku viisas on joskus sanonu, että on hyvä osata musiikin teoria, että osais rikkoa sitä:D
Kyllä hyvässä soitossa haetaan aina sitä taiteellista näkemystä, osaa sitten teoriaa tai ei! Ett sinä siinä mielessä ole mikään harvinaisuus:D Jos soittaja osaa soittaa vaan skaaloja, niin ei se ole hyvä soittaja silloin. Vika ei ole teoriassa vaan soittajassa itsessään!
Hyvältä kuulostaminen on toki subjektiivinen käsite, mutta jos nyt ajatellaan yleistä käsitystä hyvälle kuulostavasta musiikista ja jätetään fuusiojazzit ym. pois, niin loppuenlopuksi liikutaan varsin suppealla alueella, eli kun puhut hyvänkuuloisesta musiikista, niin veikkaan että tarkoitat kuitenkin tätä aluetta? Hyvä melodia voi olla simppeli ja yksinkertaisuus on monesti kaunista ja miellyttävää. Joku tekee sen teorian avulla joku toinen ilman.
Kun on soittanut pitkään, eikä ole enää niin tarkkaa muistikuvaa niistä vaikeuksista, mitä itse on kokenut urallaan, niin siinä hämärtyy se käsitys, miten vaikeaa aloittaminen voi olla. Eli kun kuuntelee näitä "soitat vaan mikä kuulostaa hyvältä" -kommentteja, niin tulee juuri tällanen tunne!
Entäs kun ei alussa yksikertaisesti tiedä tai osaa tuottaa melodioita, jotka kuulostas hyvältä tai ymmärrä mistä lähteä niitä hakemaan? Pitäiskö silloin vaan luovuttaa?
Minusta skaalat ja soinnut on hyvä tapa tutustua tähän aiheeseen ja opetella etsimään niitä hyvänkuuloisia nuotteja kuhunkin kohtaan. Alussa se varmaan on tällaista skaalamaista tökeröä ja tylsää kuultavaa, mutta kehityksen myötä oppii etsimään sen mitä haluaa mihinkin kohtaan soittaa ja etsimään myös sieltä "laatikon" ulkopuolelta. Ennenkaikkea saa "tavaraa", mitä soittaa! Jos joku tulee sulle sanomaan, että ei tohon oo mitään oikotietä ja että sun pitää vaan opetella mikä kuulostaa hyvältä, niin 99 prosenttia jättää leikin kesken.
Minä osaan musiikin teoriasta ihan vaan perusasiat, enkä ole opiskellut musiikkia missään laitoksessa tai käynyt edes kitaratunneilla. En ole siis mikään ehdoton teorian puolesta liputtaja, mutta nämä ääripäät ärsyttää joskus...siis että "teoria tappaa tunteen" tai että "vain teorian kautta voi oppia musiikin".
Minun improvisointini perustuu skaaloihin, monen vuoden soittamiseen ja korvakuuloon.
toisin sanoen sävellaji määrää soiton"guidelines" siis rajat/reunat. Ilman sävellajien ymmärtämistä(lue "kuulemista musiiikista") ei onnistu.
Näin juurikin ja jos tuohon vielä lisäis sen option, että saahan sitä ja välillä kannattaakin, käydä, siellä "rajojen/reunojen" ulkopuolella. YLEENSÄ...ne on pikasia visiittejä, eli ei jäädä hirveesti lepäämään millekkään ulkopuoliselle sävelelle.
Tonaalisuus taitaa olla se termi, jolla tarkoitetaan just tätä sävellajin, melodian ja sointujen yhteyden ymmärtämistä/tuntemista/kuulemista?!
Juuri niin, kuten sanoit. Äijä puhuu asiaa...