...jos tätä nyt voi parisuhteeksi sanoa, olen nurkassa erittäin ahtaalla.
Miten voi saada paskan parisuhteen loppumaan jos itsellä ei ole voimia lähteä?
Mies on ajanut minut nurkkaan niin fyysisesti kuin henkisestikin ja olen miettinyt jopa itsemurhaa. Olen 26 vuotias nainen ja tämä suhde on kestänyt nytten 6,5v, lapsi on mutta ei ole velkaa, en vain pysty lähtemään. Henkinen väkivalta on kaikista pahinta, sen vuoksi olen menettänyt mielenterveyteni lähes kokonaan ja olen sairastunut erilaisiin häiriöihin sekä masennukseen. Mieheni henkinen väkivalta on tehnyt minusta työkyvyttömän. Pelkään nykyään kaikkea, sitä kun puhelin soi tai kun pitäisi vaikka metroon lähteä.
Mies on lyönyt minua vain kerran, mutta sitäkin useammin paiskannut seinään, puristanut kovaa ranteista ja heitellyt minua tavaroilla.
Kai minä itsekin olen syyllinen noihin riitoihin, nykyään en laita edes vastaan kun en jaksa. Kuulen joka päivä saatanan huoraa, vitun lehmää, läski (vaikka en kyllä ole), Mies sylkee päälleni ja repii hiuksista. On saanut minut uskomaan että olen huono ihminen eikä minulla ole ihmisarvoa.
Olen pari kertaa pakannut tavarani ja aikonut lähteä, sitten mies on taas ihana ja saa minut koukkuun.. ja joka kerta minä uskon sitä. Muutaman ihanaviikon jälkeen mies toivookin että kuolisin koska olen tällainen läpimätä paska..
Lapseni takia tahdon voittaa tämän hirviön ja jatkaa elämääni. Onneksi hän ei joudu kärsimään tästä.. mies piilottelee tämän niin hyvin muilta..
Miten voi saada paskan parisuhteen loppumaan jos itsellä ei ole voimia lähteä?
Mies on ajanut minut nurkkaan niin fyysisesti kuin henkisestikin ja olen miettinyt jopa itsemurhaa. Olen 26 vuotias nainen ja tämä suhde on kestänyt nytten 6,5v, lapsi on mutta ei ole velkaa, en vain pysty lähtemään. Henkinen väkivalta on kaikista pahinta, sen vuoksi olen menettänyt mielenterveyteni lähes kokonaan ja olen sairastunut erilaisiin häiriöihin sekä masennukseen. Mieheni henkinen väkivalta on tehnyt minusta työkyvyttömän. Pelkään nykyään kaikkea, sitä kun puhelin soi tai kun pitäisi vaikka metroon lähteä.
Mies on lyönyt minua vain kerran, mutta sitäkin useammin paiskannut seinään, puristanut kovaa ranteista ja heitellyt minua tavaroilla.
Kai minä itsekin olen syyllinen noihin riitoihin, nykyään en laita edes vastaan kun en jaksa. Kuulen joka päivä saatanan huoraa, vitun lehmää, läski (vaikka en kyllä ole), Mies sylkee päälleni ja repii hiuksista. On saanut minut uskomaan että olen huono ihminen eikä minulla ole ihmisarvoa.
Olen pari kertaa pakannut tavarani ja aikonut lähteä, sitten mies on taas ihana ja saa minut koukkuun.. ja joka kerta minä uskon sitä. Muutaman ihanaviikon jälkeen mies toivookin että kuolisin koska olen tällainen läpimätä paska..
Lapseni takia tahdon voittaa tämän hirviön ja jatkaa elämääni. Onneksi hän ei joudu kärsimään tästä.. mies piilottelee tämän niin hyvin muilta..
Vastaukset 11
Vanhimmat
sori mutta mulla ei ole kauheasti empatiaa näihin tilanteisiin, koska näen asian niin, että jos moiseen suhteeseen jää, se on täysin oma valinta.
jos et moista haluaisi niin sä olisit jo lähtenyt ja jopa jättänyt ne lapset tämän ihmisen kanssa tekemättä.
"turha valittaa kun paska on jo housussa"
joten eikun vaan kamat kasaan ja vuokraat oman asunnon. kannattaa kuitenkin kavereille taikka vanhemmille tilanteesta puhua niin varmasti saat apua. myös kriisikeskuksesta saa ilmaista apua.
kukaan muu kun ei voi sun elämästä päättää kuin sinä itse!
Ikävä kyllä olen samalla linjalla. Niin paljon kuullut ja nähnyt omassa kaveripiirissä tällaisia tapauksia, ettei omat voimat ja empatiat enää auta. Kun on hankittu kaverille turvapaikkaa, soiteltu poliiseja paikalle, menty itse hakemaan, avattu ovia, kuunneltu itkua ja autettu kaikin tavoin on kiitos se, että mennään takaisin kun mies vähän hymyilee. Jes, great.
Jos olet itse niin tyhmä että jäät, älä itke siitä muille.
Ja kyllä, tiedän että nuo jättää arvet mutta herrajumala.
minusta se läheisyysriippuvaisuuskin on sairaus joihin näiden "uhrien" kannattaa hakea apua. ihan sama vaikka saadaan turpaan, parempi sekin kuin yksin olo?
ei oo tervettä
Näin nainen naiselle : kyllä sä jaksat. Tee suunnitelma ja toteuta se. Kirjoitat paperille "Plan A" ja alakohdat. Esim. 1. Etsi tietoa asunnoista. 2. Säästä lähtöön rahaa. 3. Miten muutto tehdään. 4. Kuka tulee avuksi. Jnejne. Sitten vain kylmänviileästi teet pikkuhiljaa joka kohtaa eteenpäin, kunnes muuttopäivää on sovittu. Paloittele työmäärä pieniin osiin, joita kyllä jaksat tehdä.
Oma sosiaalityöntekijäsi. Löytyy kunnan aikuissosiaalityön alta googlettamalla. Myös oman alueesi diakoniatyöntekijä voi auttaa etsimään tukitahoja.
Mutta jos et aio ottaa yhteyttä ja "rakastat niin kamalasti että et voi erota" niin unohda koko juttu.
Älä valehtele itsellesi, ettei lapsi ymmärrä. Varmaan hän ei ymmärrä mitä tapahtuu, mutta ymmärtää sen ettei hänellä ole onnellista perhettä.
Mitä jos soittaisit sosiaalitoimistoon ja varaisit ajan sieltä. Kerrot tilanteesi. Ilmeisesti tarvitset asunnon, toimeentulotukea ja muutakin apua aluksi. Terveyskeskuksesta voit pyytää keskustelu- ja kuunteluapua. Ota kaikki tarjottu apu vastaan, vaikka joutuisit käymään mielenterveystoimistossa juttelemassa. Se juttelu auttaa oikeasti paljon.
Kuule, susta on siihen. Tiedän, kun olen itse joskus siitä selvinnyt. Sen jälkeen tosin sairastuin vahvuuteen huonon itsetuntoni vuoksi, mutta voin silti paremmin kuin silloin joskus.
Sitten vaihdat puhelinnumeron salaiseksi, teet pitkän listan miksi erosit ja mitä olet joutunut kokemaan (tämä on tosi tärkeää! ja palaat siihen aina kun exästä kuuluu jotain). Toimii.
Mulla ei ollut aikoiinaan enää kuin 2 vaihtoehtoa. Joko lähteä tai lähteä. Valitsin elämän.
Lähetän sulle enkeleitä vahvistukseksi, ota ne vastaan :-) Nekin auttavat, ihan oikeasti!
Hyvä jumala. Nyt nainen otat lapsesi kainaloon ja kipaisette kuin olisi jo sinne sosiaalitoimistoon. Varmasti tuollaisen tarinan heille kerrottuasi järjestävät tilapäis asumuksen kriisikeskuksessa ja hommaavat teille asunnon.
Ensimmäinen askel on vaikein, mutta sitten muutama vuosi tästä, huokaiset helpotuksesta, katsot onnellista lastasi ja olet onnellinen itse. Usko minua, se on sen arvoista.
tähän oli pakko vastata.meillä samanlaista tilannetta.mies haukkuu vaikka miksi ja mollaa.meillä on kolme ihanaa lasta.mies lyönyt kaksi kertaa.kerran niin että lapset olivat kotona.jatkuvaa haukuntaa on kokoajan ja vaatimuksia.meillä on talo,kolme lasta ja eläimiä.olen huomannut itsestäni että elämänilo on hävinnyt kokonaan en esim..uskalla pahemmin puhua muiden kanssa normaaleista asioista.meillä on erottu ja muutettu takas yhteen silloin hän lupasi ettei enään ikinä tee mitään..oli niin ihana ja hellyyttävä.kunnes aika kului..aloin odotamaan kolmatta lastamme niin silloin alkoi henkinen väkivätä..kunnes viime kesänä hän taas löi.en tiedä miten tätä enään voi korjata...nyt on taas alkanut tuo henkinen väkivalta ja jotenkin olen ihan hukassa en tiedä mitä tehdä..
Naiset on ihan sairaita. Ensin mies lyö ja hakkaa ja sit nainen luuleekin et mies muuttuu sekunnissa ihanaksi kun ei enää tulekkaan turpaan muutamaan viikkoon.
Väkivaltaine mies ei ole koskaan ihana jos se on sua kerran lyönyt tai paiskannut seinään. Voitat vain lähtemällä kauas siitä idiootista
Nämä lauseet "ei ole kuin kerran lyönyt"...siinä on kerta liikaa! "mutta riepotellu on"...se ON väkivaltaa siinä missä lyöminenkin! Henkinen väkivalta on vähintään yhtä traumatisoivaa kuin fyysinen. Ulos ja pois, lähde! Voimia PITÄÄ löytyä lähtemiseen, jos ei itsensä niin lapsensa vuoksi. Turha vuosien päästä harmitella "kun ei ollut voimia"...voitko silloin katsoa traumatisoitunutta lastasi silmiin. Tarkoitukseni ei ole syyllistää vaan herätellä. Pään silittäminen ei nyt auta. Eikä liika ymmärtäminen, koska se on kuin lupa jatkaa samaan malliin. Ja yksin ei tarvitse jaksaa, tukea kyllä saa kunhan sitä hakee ja ottaa vastaan. Sosiaalitoimisto, turvakoti, kirkon perheasian neuvottelukeskus....
Sosiaalitoimistoon vaan heti käymään. Siitä se lähtee. Kai sosku jonkun tuki asunnon voi järkätä ensi hätään ja siitä se lähtee. Kukaan ei sua auta jos et itse ensin auta itseäsi. Sun pitää oikeesti kertoo jollekkin tuosta tilanteestas. Jos tietäisin nimesi ja osoitteesi niin soittaisin soskuun puolestasi koska teillä on lapsikin siinä vielä.