miten lapsuudenperhe suhtautuu pettymykseensä sinkkuudestasi

No ei ole sellaiset välit perheeseen, että ne minua luuserina ajattelisi. Hyytävä ajatus sulla, arvon nimetön. En minä ainakaan usko, että mitkään minun tuntemani pitäisi minua luuserina. Mun kaikki läheiset ei edes tiedä miessuhteitani, ja miksi niitä kertomaankaan. Jos v*ttu en naimisiin halua, en halua ja piste.

Luultavasti kuolaat ja hierot käsiäsi, kun arvon tuntematon avaudun sinulle tässä Suomi24- palstalla, mutta yritän nyt olla olematta vainoharhainen, mistä minua aina netin osalta rakkaideni taholta syytetään ja let's siis kerron, koska eikös tää Suomi24- keskustelupalsta ole täysin turvallinen paikka, missä nettikiusaajat eivät pääse kimppuun, kun tälleen viattomasti nimettömästi kertoo ja avautuu, eiks niin?

Minua ei luuserina ole koskaan kukaan tuntemani ajatellut. En vain kertakaikkiaan ole mikään luuseri, joten miksi ne niin ajattelisi. On kyllä niin, että olen jakanut elämäni ennen ikää seitsemäntoista ja jälkeen seistsemäntoista, eli en halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka lähes aiheutti mulle psykoosin koulukiusaamisella, ja joista paskoista pääsin eroon. Itselläni voi olla joitakin, jotka pitävät minua luuserina: minkä minä sille voin? Itse en ajattele tuntemattomista yhtään mitään. Ja aina mieluummin ns. "luuseri", kuin ainakaan huonossa parisuhteessa, jos muka luuseriuden määritelmä on sinkkuus.

Sinkkuus ei ystävieni kesken haittaa koskaan missään, koska ystävät on sen verran fiksuja,että ei niitä kiinnosta hyväksi tietämänsä tyypin parisuhdestatus. Korkeintaan sinkkuus on haitannut joissakin sukujuhlissa, jos tullaan kyselemään, että miksi en ole naimimissa. Tai jos yritetään naittaa tuttuja mulle ajatuksella, että minä muka olen niin pälli, etten itse osaisi valita, haluanko vaiko enkö halua elämääni miestä. Tai siinä, että jos työpaikoilla erityisetuuksia annetaan tyypeille, joilla on lapsia: en haluaisi miksikään ylityökoneeksi koskaan tai mihinkään siksi, että kun muutenkin sinkku maksaa lapsiperheiden etuuksia veroissa siinä missä muutkin, että vielä jos pitäisi aina joustaa lapsiperheiden eteen.

Sinkuille vois olla eri verotus, kuin perheellisille. En usko tulevaisuuden Suomen olevan sellainen, että täällä mitenkään muutenkaan kuin omat suvut hoitavat vanhuksensa ja lapsensa, niin miksi sinkut ovat ihmisryhmä, joita sorsitaan. Ja olen lapsirakas ja minulla on rakkaita läheisiä lapsia ja kumminakin olen, mutta mua ei kiinnosta tehdä töitä ainakaan yhteiskunnalle, missä kaikki raha menee nuorille lapsiperheellisille, joilla asuntovelat ja muut. Mieluummin maksaisin siitä, että vanhukset saa hyvää hoitoa, koska nuoret voi itse elättää synnytystensä tuotteet ja niin on ollut asia ennenkin maailmassa.

Äitini sairastui vakavasti ja ei selviä omatoimisesti ilman apua. Perheelliset sisareni eivät äitiäni auta, eivätkä käy edes katsomassa, joten onhan tuo suht hyvillään, että edes yhdella meistä on aikaa säännöllisesti käydä auttamassa ja tervehtimässä.

Elin kyllä lapsuuteni näkymättömänä komean isoveljeni varjossa, jota äitini silloin jumaloi ja paritti tätä ystävättäriensä tyttärille jopa vielä silloinkin, kun veljeni ensimmäinen avovaimo oli jo raskaana. Mutta onhan äiti aina omalla tavallaan rakas, ja jonkun hänestä täytyy pitää huolta. Ei tässä katkeraksi voi heittäytyä, vaan jokainen meistä kasvaa ihmisenä omaa tahtiaan.

Omat isovanhempani ovat sairastuneet tässä samoihin aikoihin, ja pian aika heistäkin pois jättää. Erikoista että yksi heidän lapsistaan, se hemmotelluin, ei heitä käy katsomassa, koska on muka liian raskasta nähdä vanhemmat vanhoina ja sairaina. Eräänlaista narsismia tuokin ettei omia tunteita haluta kohdata.

Ja kun miettii että ensimmäinen lapsuuden ystäväni, perheellinen mies, kuoli joku aika siten oman käden kautta, mutta vaikean sairauden murtamana, niin ei tässä elämässä katkeruus meitä ketään auta. Täytyy vain oppia rakastamaan ja valita se, vaikkeivat muut kykenisikään rakastamaan meitä kuten itse tahdomme.