Aloin tässä jumalattomassa nielutulehduksessa pohtia, että minkälaista elämää sitä elää, lähinnä minkälaisia ihmisiä siihen kuuluu; perhettä on, ystäviä ja kavereita ehkä. Tilanne on kuitenkin sellainen, että jos minulla ei olisi äitiä, isää, siskoa ja poikaystävää, tuskin puhuisin työpaikan ulkopuolella juuri kenellekään. ja jos olisin tällaisessa tilanteessa niin hirvittävän kipeä, että en voisi lähteä kotoa mihinkään, jumahtaisin sinne sohvalle makaamaan. Minulla ei siis ole ystäviä, jotka toisivat esimeriksi särkylääkettä tai hakisivat kaupasta mustikkakeittoa. Ystäväni eivät edes tunnu tajuavan että olen kasvissyöjä.
Kysynkin elänkö jonkinlaisessa harhaisessa saippuaooppera-maailmassa, kun kaipaisin sellaista ystävää, joka olisi valmis tulemaan auttamaan, jos ei ihan sillä hetkellä kaiken käsillä olevan jättäen, mutta edes saman vuorokauden aikana? Ja elääkö kukaan muu siinä samassa maailmassa?
Itse olen juurikin näin valmis tekemään; tarjoutunut lainaamaan rahaa kun tuli odottamaton meno, mennyt lohduttavaksi olkapääksi ihmissuhdedraaman ajaksi ja yrittänyt parhaani mukaan kuunnella suruja ja murheita.
Ehkä 26-vuotias on jo liian vanha saamaan sydänystäviä ja sitä parasta kaveria. Ehkä minussa on vain perusluonteenpiirteenä olla "yksin" tai ehkä olen liian kiltti, kun en vaadi ystäviltäni tarpeeksi selkeästi sitä mitä haluan?
Kysynkin elänkö jonkinlaisessa harhaisessa saippuaooppera-maailmassa, kun kaipaisin sellaista ystävää, joka olisi valmis tulemaan auttamaan, jos ei ihan sillä hetkellä kaiken käsillä olevan jättäen, mutta edes saman vuorokauden aikana? Ja elääkö kukaan muu siinä samassa maailmassa?
Itse olen juurikin näin valmis tekemään; tarjoutunut lainaamaan rahaa kun tuli odottamaton meno, mennyt lohduttavaksi olkapääksi ihmissuhdedraaman ajaksi ja yrittänyt parhaani mukaan kuunnella suruja ja murheita.
Ehkä 26-vuotias on jo liian vanha saamaan sydänystäviä ja sitä parasta kaveria. Ehkä minussa on vain perusluonteenpiirteenä olla "yksin" tai ehkä olen liian kiltti, kun en vaadi ystäviltäni tarpeeksi selkeästi sitä mitä haluan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On niitä olemassa. Sinkkuelämäystäviä sen sijaan tuskin on olemassa. Ihan katsomattakin voin sanoa että jonkun kuvittelemat persoonat ovat pelkkää kuvitelmaa vaikka niillä näyttelijän keho lainassa olisikin.
Aika monikin on valmis auttamaan käytännön jutussa jos on äkillinen tai poikkeuksellinen tarve. Soita ja pyydä. Laita itsesi likoon. Jos joku ei jostain syystä voi auttaa, soita seuraavalle. Ja taas seuraavalle. Niin se toimii tosielämässä. Jossain sinkkuelämissä epäilemättä voi olla joku superhuomaavainen mielikuvituskaveri joka on kärryillä tarpeistasi pyytämättäkin. Tosielämän versioina sellaiset kuuluu lapsuuteen ja niitä sanotaan äideiksi ja isiksi.
Periaate "tee niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän" ei ole hyväksikäytettävissä. Kannattaa auttaa siksi koska haluat auttaa. Aika turhaa odottaa että se sitoo jonkun vastavuoroisesti auttamaan sinua. Aika monesti sen ansiosta joku muu tahtoo auttaa sinuakin, mutta se on eri asia. Hyysääminen kiitollisuudenvelan toivossa on aika surkeaa touhua. Kannattaa arvostaa sellaisia jotka sen ansaitsevat mutta kunnioittaa niitäkin joita et arvosta. Marttyyriasenteella auttaminen ei ole kumpaakaan.
Et ole liian vanha löytämään hyvää ystävää. Kypsyessä vaan vaatimukset nousee, enää ei kiinnosta jokainen ihminen kovin paljon. Useimmat jäävät hyvänpäivänkavereiksi.
Vaatiminen kyllä kuulostaa vähän pahalta, tulee mieleen joku itkupotkuraivariasenne. Pitää ymmärtää että vaatimuksesi ovat sinun oma ongelmasi eikä sen joka ei vaatimuksiasi täytä.
Mutta kyllähän jotain sopivasti tiukkaa asennetta vaaditaan. Rajojensa asettaminen ja silleen. Lempeästi, ystävällisesti, tiukasti. Helpommin sanottu kuin tehty.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Hitsi, tekisin susta mun ystävän, jos kehtaisin.
Tottahan se on, että kaikki ihmiset ei holtsita yhtä paljon ja sen olen kyllä aika hyvin onnistunut sisäistämään ihmissuhteissa, mutta jotenkin se on vaan vaikeaa tajuta ystävyyssuhteissa. Ehkä sen takia, että mulla ei ole ikinä ollut niitä "300" facebook-kaveria, jotka on ihan oikeasti kaikki mulle tosi rakkaita jne.. Ei saa olla siis liian kiltti, mutta ei myöskään kynnysmattona. Todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
oho. kuvittelin että pikemminkin suuttuisit vastauksestani. positiivinen palautteesi lämmitti.