Eli tilanne olisi sellainen että noin viikon verran olemme kirjoitelleet toisillemme deittisivuston kautta ja olen tässä pari päivää miettinyt että itse olisin ihan valmis tapaamaan tämän naisen. Tulisipa totuus sitten samantien esille. Mutta mikäköhän on naisen kanta tähän noin yleisesti ja ehdotanko tapaamista kahvittelun merkeissä ja onko sopivaa pyytää puhelinnumero samalla. Noin yhden pidemmän viestin olemme laittaneet päivässä koska kumpikin käy töissä ja harrastuksissa niin aikaa ei ole koko päivää. Vai kannattaako ensin pyytää mese ja siinä chattailla ja katella miten juttu etenee? Kehtaanko pyytää parempaa kuvaa hänestä kuin pelkän naamakuvan, tuntuisi jotenkin liian pinnalliselta koska nainen vaikuttaa mukavalta. Ennemmin menisin treffeille kuin alkaisin kuvia pyytelemään.
Milloin treffeille?
mies jostakinn.
253554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Älä ryssi hommaa uudella kuvapyynnöllä ja voit kysyä naiselta, että haluaisiko
kahville, tai kenties syömään. Jos on kiinnostunut, niin turhan pitkä viestittely
ei kannata. Aina tapaaminen voittaa myös puhelut, joten ei mitään numeroita,
vaan treffeille pikemmiten.
treffeille ja sitten pukille......
Naisena kannatan nopeaa tapaamista. En anna puhelinnumeroani kenellekkään ennen tapaamista. Toista kuvaa ei missään tapauksessa kannata kysyä, siitä saa heti käsityksen että mies on kiinnostunut vain ulkonäöstä. Noissa tapauksissa kun itseltä on pyydetty useampaa kuvaa ennen tapaamista, en ole enää lähtenyt tapaamaan miestä. Tuolla treffeillä pyörii myös joukko miehiä, jotka kinuavat kuvia mutta joilla ei ole aikomustakaan tavata.
Aivan samaa mieltä, ei kuvapyyntöä enkä itsekään anna numeroani ennen kuin olen nähnyt, millainen ihminen on livenä.
Voithan aloittaja laittaa oman numerosi viestiin sitten kun treffeistä sovitaan, vähän niin kuin hätätapausten varalle. Älä pyydä numeroa naiselta, hän laittaa sen sitten jos haluaa/uskaltaa.
Nopeassa tapaamisessa tai hitaammassa molemmissa on puolensa.
Itse ajattelisin, että tapaamisen kanssa ei kannata pitää kauheaa kiirettä, koska silloin helposti ulkonäöstä liian suuri osuus. Eli itse suosisin pidempää tutustumista ja sitä kautta tietoa, että onko henkilö sopiva. Koska sellaisen kanssa voisi pidemmän päälle ollakin, joka ei ulkonäöllisesti ole mikään ihanne. Mutta toisinpäin on paljon hankalampaa, että ihastuu ulkonäköön, mutta luonne ei sitten olekaan sopiva.
Ihan uteliaisuudesta, haluatko siis tietää naisesta enemmän siksi että sietäisit paremmin vähemmän miellyttävää ulkonäköä? Vai haluatko että nainen kiinnostuu sinun luonteestasi niin että ulkonäkö ei sitten enää merkitse?
Olen itse ihmetellyt monesti sitä, miten miehille tuo ulkonäköjuttu on tärkeä. Eli ovat usein huolissaan siitä että eivät itse ole tarpeeksi hyvännäköisiä tai sitten ettei nainen ole. Minua kun ei edes kiinnosta nähdä kuvaa etukäteen, muuten kuin tunnistamisen helpottamiseksi.
Niin, en tietysti tiedä miten muut naiset asiaan suhtautuvat, kun en naisia deittaile.
Jos on etsimässä parisuhdekumppania eikä kirjeenvaihtokaveria niin se on ihan sama kuinka pitkään on tutustunut kirjoittelemalla, ellei livenä sitten kipinää löydykään. Mitä ylipäänsä tarkoitat "sopivalla"? Että kelpuutat jonkun, joka täyttää tietyt vaatimukset, vaikka et ihastuisi häneen "ulkonäöllisesti"? Parisuhteessa se ulkonäkö kyllä tulee aina mukana ja jos toista ei halua, himoitse, tahdo katsella ja koskea ja kuunnella ihastuneena, niin ei siitä silloin suhdetta synny, kaveruus korkeintaan.
Miehelle kuva on siksi tärkeä koska mies syttyy nopeasti ja voimakkaasti visuaalisesta kiihokkeesta, nainen sen sijaan syttyy hitaammin kauniista sanoista ja teoista. Ei mies mitään voi biologialleen. Mies nyt vain on kriittisempi naisen ulkonäön suhteen kuin nainen miehen ulkonäön suhteen. Mutta en minä lähde ketään haukkumaan tai muutenkaan arvostelemaan ulkonäön perusteella. Tyhmiä ovat sellaiset miehet jotka näin tekevät. Jos mies näkee pelkän kuvan naisesta niin helposti siirrytään toiseen jos ei aivoissa tunnu minkäänlaista painetta. Nainen ehkä lukee tekstin paremmin ja sitä kautta voi ihastua herkemmin. Kumpi sitten on parempi, mene ja tiedä.
he hee..
Nyt nopeasti jo treffeille, kahvit tai kävely keväisessä ulkoilmassa on hyvä vaihtoehto. Ei syömään, ei elokuviin, ei muuhunkaan sellaiseen paikkaan mistä on vaikea päästä nopeasti pois jos osoittautuu ettei ole yhtään mitään puhumista. Puoli tuntia on ihan riittävä ensimmäisen tapaamisen kesto, sitten jos onkin kivaa yhdessä niin siitähän voi jatkaa pitempäänkin, mutta lähtökohdaksi kannattaa ottaa suht nopea kohtaaminen julkisella paikalla.
Missään nimessä ei uutta kuvaa eikä naisen kannata antaa numeroaankaan ellei hänellä ole erikseen tätä tarkoitusta varten hankittu prepaid. Mies antaa numeron, nainen voi soittaa siihen sitten halutessaan niin, että piilottaa oman numeronsa.
Eli siis kannattaako sopia paikka X johon molemmat saapuvat kellonaikaan X omilla kyydeillänsä? Kannattaako sopia ennen treffejä, treffien kestoaika noin suunnilleen? Tyyliin että aikaa on esim n. XX minuuttia tai X tuntia? Että sellaiset nopeat kahvittelut? Mikä on teistä minimiaika vuorokausina viestittelylle että kannattaa pyytää ulos?
Tuossa simasuuneiti kertoi hyvän kaavan treffailuun. Oma mielipiteeni on, että mahdollisimman nopeasti tapaamaan, mutta vain jos jutut luistaa viestein ja puhelimessa, tapaaminen ei pelasta jos jutunluisto puuttuu. Mies tarjoaa puhelinnumeron naiselle, ei pyydä tätä naiselta. Voi neuvoa vielä naisen soittamaan tuntemattomasta numerosta, eli numeron eteen #31#, niin soittajan numero ei näy. Tapaaminen päivällä julkiselle paikalle, kauppakeskus, tori, abc tai vastaava.
Sitten vain avoimin mielin treffailemaan.
Minusta on huono idea sopia etukäteen treffien kestosta. Kun puhutaan kahvittelusta, se tarkoittaa että kun kahvikuppi on tyhjä, voi lähteä jos siltä tuntuu. Jos juttu luistaa, sen saman kupin ääressä saa kulumaan tunteja. Siksi nuo kahvilatreffit toimivat niin hyvin.
Itse olin sitä mieltä, että ainakin viikon verran pitäsi kirjoitella ennen tapaamista. Sitten sain kerran viestin tyyliin: "Moi, lähdetkö treffeille?" En aikonut vastata, mutta katsoin kuitenkin profiilin. Se vaikutti yllättävän kiinnostavalta, joten ajattelin ettei tässä nyt mitään menetä ja lähdin treffeille. Eli riippuu tilanteesta.
Precis. Esimerkiksi kahvit tai se em. kävelylenkki ulkona (puistossa/julkisella paikalla) töiden jälkeen jonakin iltapäivänä. Tai vaikka illalla/viikonloppunakin mutta sillä mielellä, että tapaamiseen ei kummankaan pidä panostaa liikaa. Käydään kahvilla, käydään kävelyllä... ei mitään ylenpalttista "mennään _treffeille_" hehkutusta. Jos esimerkiksi Helsingistä olisi kyse niin kävelylenkki Töölönlahden ympäri vie vajaan tunnin ja se on juuri sopiva aika. JOS sen jälkeen on kutina, että nyt molemmilla oli kivaa, niin voi kysyä lähtisikö toinen vielä kahville/kaakaolle/lasilliselle. Sitä paitsi kävellessä on useimmille paljon helpompaa jutella kuin istuttaessa kahvikupillisella vastapäätä toisiaan.
Mitään minimiaikaa ei ole, itse olen lähtenyt joskus tapaamaan jo samana tai seuraavana päivänä siitä, kun ensimmäiset viestit on vaihdettu. Ja yksi muutaman kuukauden suhdekin on sellaisesta aikoinaan kehkeytynyt. Ei ollut vaihdettu kuvia eikä mitään, vain muutama kevyt viesti joissa todettiin ettei kummallakaan ole sille illalle mitään muita suunnitelmia joten miksipä ei nähtäisi.
Se menee niinpäin, että kun kahvikuppi on tyhjä niin _saa_ lähteä, kun siltä tuntuu. Kannattaa muistaa, että useimmiten treffit ovat pettymys, ja on molempien kannalta etu, että voi erota fiksusti ja suhteellisen nopeasti.
JOS tapaaminen osoittautuukin molemminpuolin kiinnostavaksi niin mikä estää jatkamasta niitä? Tai jos ei juuri silloin voi jäädä pitemmäksi aikaa niin sitten tavataan uudestaan asap.
Ei, useimmiten treffit eivät ole pettymys. Ei ainakaan minulla.
Jos treffit ovat useinmiten pettymys, niin lienee vikaa ennemminkin omissa valinnoissa kenen kanssa lähtee treffeille. Itse en ainakaan missään nimessä voi sanoa treffien olevan useinmiten pettymys, päinvastoin. Olen käynyt lukuisilla treffeillä ja pääsääntöisesti ne ovat aina olleet mukava hetki tutustua uuteen ihmiseen. Useinmiten treffit eivät ehkä johda suhteeseen tai saa edes jatkoa, mutta en silti kutsuisi sitä pettymykseksi, jos treffit muuten ovat mukavat. Kuulostaa ennemminkin joltain kauhutreffeiltä. Omalla kohdallani treffit ovat pääsääntöisesti viime aikoina johtaneet uusiinkin tapaamisiin, joten ainakin omiani voin luonnehtia aivan muuksi kuin pettymykseksi.
ei estoja ja kukasta kukkaan
Ei kannata kuunnella simasuuneitiä. Se on näitä tän palstan ahdistuneita mt-ongelmaisia.
Rumasti sanottu simasuuneidistä.Kaikki kommentit,mitkä olen häneltä tulleena
lukenut ovat olleet täyttä asiaa.Monet muut kommentoi aivan muuta kun kes-
kustelun aloittaneen kysymystä..
Vähän kanssaihmisiä kunnioittavaa kommentoinia dfdddd....
Itse kirjoittelen tällä hetkellä yhden naisen kanssa joka vaikuttaa todella ihanalta ja kaikinpuolin sopivalta tyttöystävämatskulta ja tulevaisuudessa hyvältä äidiltä lapsille mutta tuntuu että haluaa vain kirjoitella päivätolkulla. Itse olisin ihan valmis tapamaan hänet. Katsellaan. Juttu kyllä luistaa erinomaisesti että siksi en ole huolestunut ja siksi tuo kirjoittelu onkin ihan kivaa. Mutta niin, siinä syy miksi haluaisin tavata, kirjoittele on korkeintaan ihan kivaa mutta ei niin parisuhdetta synny. Toki ymmärrän täysin naisen ajatusmaailman ettei samantien tavata mutta en tiedä mitä riskiä julkisella paikalla tapaamisessa olisi. Kyllä minuakin jännittää tapaaminen. Mutta hyvää kannattaa odottaa :).
Ja minä odottelen, että joku kirjoittaisi muutakin kuin, että mitä kuuluu.
-moi mitä kuuluu?
-Kiitos ihan hyvää kuuluu, olin tuossa päiväkävelyllä. Miten sinun päiväsi on alkanut?
Noin voit vastata, kun joku kyselee kuulumisia, sitten se toinen vastaa mitä vastaa. Voi olla ettei vastaa mitään tai sitten takaisin tuleekin jotain fiksua ja teille syntyy keskustelu.
"-Kiitos ihan hyvää kuuluu, olin tuossa päiväkävelyllä. Miten sinun päiväsi on alkanut?" Ja tuon saa ihan vapaasti kopioida ja lähettää "mitäkuuluu" kysymykseen vastaviestinä :)
Pyrin näkemään mahdollisimman pian jos perustietojen (asuinpaikka, ikä, pituus/paino) vaihdon jälkeen kuulostaa sopivalta eikä kuvassakaan oo mitään vastenmielistä. Joidenkin kans on vaihdettu vaan muutama viesti ja sitten nähty heti samana päivänä. Parhaiten sitä kuitenkin näkemällä ja naamatusten juttelemalla tutustuu, säästää molempien aikaakin jos ei sitten puolin tai toisin olemus miellytäkään.
Samaa mieltä edellisen kanssa.
Netissä puhuminen esim. messengerin tai fb-chatin kanssa on tavattoman tylsää loppupeleissä, et näe eleitä, etkä ilmeitä, etkä todellakaan voi tietää minkälainen ihminen oikeesti kyseessä.
Joskus juttelin kauan netissä erään naisen kanssa, vaikutti kypsältä ja fiksulta. Kunnes näimme ja vastassa oli liian itserakas, hemmoteltu, pinnallinen ja sivistymätön nainen.
Jos se pelottaa nähdä nopeasti, kun ei tunne ihmistä. Niin voi voi, muuten et voi tuntea jos et juttele kasvotusten.
Tiedostan, että nykyään on kaikenlaisia pervoja ja hulluja maailma täys. Joten treffit hyvin julkisella paikalla, ja vielä että pari kaveria tietää missä olet mihin aikaan.