Onkohan lähipiiriini osunut poikkeustapauksia vai ieneekö yleisempääkin se, että miehellä tuntuu olevan jotenkin täysin epärealistinen kuva naisista ja parisuhteesta ja muusta tällaisesta.
Siis että ensin tyyppi suunnilleen nostaa naisen/naiset jalustalle, ja kieltäytyy näkemästä mitään vikoja., No aikaa sitten kuluu, ja koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, niin mies alkaakin huomata, että se nainen tekee myös virheitä, eikä vastaakaan sitä miehen kuvaa unelmanaisesta. Ja seurauksena sitten mies alkaa suunnilleen vihata kaikkia naisia, kun tämä yksi on pettänyt hänen luottamuksensa ja väärinkäyttänyt hänen rakkauttaan.
Mutta sehän tässä on, että ei se mies koskaan rakastanut sitä todellista naista, vaan ainoastaan omassa päässänsä luomaansa epärealistista ihannekuvaa, jota ei koskaan oikeasti ollut olemassakaan.
Siis että ensin tyyppi suunnilleen nostaa naisen/naiset jalustalle, ja kieltäytyy näkemästä mitään vikoja., No aikaa sitten kuluu, ja koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, niin mies alkaakin huomata, että se nainen tekee myös virheitä, eikä vastaakaan sitä miehen kuvaa unelmanaisesta. Ja seurauksena sitten mies alkaa suunnilleen vihata kaikkia naisia, kun tämä yksi on pettänyt hänen luottamuksensa ja väärinkäyttänyt hänen rakkauttaan.
Mutta sehän tässä on, että ei se mies koskaan rakastanut sitä todellista naista, vaan ainoastaan omassa päässänsä luomaansa epärealistista ihannekuvaa, jota ei koskaan oikeasti ollut olemassakaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä tämäkään mitenkään erityisesti miehiin liity, vaan ihan sama malli se on naisillakin. Se nyt vaan on aika luonnollista, että haetaan sitä ihannepuolisoa ja sitten kun vähän sellainen tuntuu löytyneen, uskotaan hänestä kaikkea parasta. Sitten kun kaikki ei olekaan parhain päin, tokihan siihen pettyy.
No se, että yhden pettymyksen jälkeen vihataan koko vastakkaista sukupuolta on tietysti typerää. Mutta ei tämäkään miesten yksinoikeus. Toisaalta tämäkin typeryys on myös luonnollista, yleistäminen on meissä syvällä oleva käytösmalli, jonka avulla olemme ylipäänsä lajina selviytyneet hengissä.
Tuo on nähty niin monet kerrat. Siksi pelkään täydellisiä ihmisiä. He olettavat että minäkin olen ja kun selviää että minäkin kärsin kivusta ihmisten lailla ja joskus nauran typerille vitseille ja joskus jopa laiskottaa, alkaa viha ja alaspäin katsominen. En vastannutkaan odotuksia.
Mä vihaan ja pelkään sitä mihin julmuuksiin mies kykenee kun minut on pudotettu jalustalta. Sanoin viimeiselle uudelle tuttavuudelle jo heti kättelyssä, etten ole täydellinen vaan ihminen ja sitpä ei olisi kannattanut tehdä......
Pitäisikö ihmisen antaa leijailla....valheessa.
Tällainen olen....hyväksy tai hylkää. Ihmisen oppii tuntemaan vasta ajan kanssa.
"etten ole täydellinen vaan ihminen" on samaa sarjaa kuin juoksunsa juossut ja elämää nähnyt eli tarkoittaa yhtä kuin: ympäriinsä on nussittu.
Aika monella tuntuu olevan koska jotkut kuvittelee että parisuhde ratkaisee ongelmat automaattisesti vaikka todellisuudessa ne vaan lisääntyy, suunnillen tuplaantuu koska omien asioiden lisäksi joutuu ainakin osin sitten kantamaan niitä toisenkin murheita.
Tuo jalustalle nostaminen on kyllä ihan totta tavallaan, itsekin siihen tulee syyllistyttyä siinä mielessä että jonkun upean naisen tavatessaan sitä väkisin ajattelee häntä hieman yläkanttiin ihastuksen huumassa. Pikkuhiljaahan se totuus sitten paljastuu mutta ei siitä minusta nyt mitään vihaa kuitenkaan seuraa, pientä pettymystä voi toki tuntea mutta eihän se ole sen naisen vika vaan omien odotusten aiheuttamaa.